lauantai 6. maaliskuuta 2010

Loma alkoi mahtavasti

Omistajalla on siis hiihtolomaviikko edessä, ja lauantai-aamuna herätessä kello 12 aikoihin oli sää aivan mieletön! Siis oikeasti, todella oikeasti. Melkein nollakeli ja aurinko paistoi LÄMPIMÄSTI! Se tosiaan tuntui iholla, kuinka aurinko lämmitti. Ihanaa!

Oltiin toista tuntia pihalla, heiteltiin lumipalloja, kuvasin kaikkea.. valoa! Hurjan hämmentävää, että kamerastakin voi ISO-arvon pistää niin paljon pienemmäksi ja saada liikekuviakin! :D

Ensiviikon ohjelma on vielä aika auki - aijon jokatapauksessa nukkua pitkään ja nauttia lomasta. Amorin kanssa varmaan harrastetaan rullausta (sen karva on taas kasvanut ja olisi varmaankin nyppimiskelpoista) ja lenkkeilyä. Amorille on erikoisruoka kelvannut paremmin kuin uskalsin toivoakkaan, se suorastaan ahmii ateriansa aina ja pyytää lisää. Hassu tapaus! Ell:ssä varoittelivat että voi aluksi joutua sekoittamaan normiruokaan, kun ei tästä koirat niin yleensä pidä. Onneksi Amor on poikkeus :-). Antibiootitkin syödään kiltisti, pistän tabletin puolikkaan suuhun ja käsken että "syö nyt vaan!" - ja Amor nielaisee.


Siis kokonainen viikko vapaa-aikaa.. älytöntä! Kohtahan on jo kesäloma sitten!

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Selitys löytyy..


Ensireaktio: tähämpä loppui jutut perusterveestä koirastani..

Nyt elellään sitten erikoisruokavaliolla.. antibiootit kymmeneksi päiväksi ja kaikki herkut kielletty. Pissanäytteen ottaminen oli helppoa, vähän Amor katsoi että mitäs nyt puuhaat pippelini luona, kun kipon kanssa sinne kurottelin. Reippaasti poika kuitenkin antoi osan kuppiin! :D
Sisällä sitten juteltiin niitä näitä tutun eläinlääkärin avustajan kanssa ja pian ell.sanoi, että selvät virtsakivet. Sain käydä katsomassa mikroskoopilla näytettä, kiteet näkyivät todella selvästi ja niitä oli aika paljon. Amor kävi puntarilla (7.8kg) ja mukaan saatiin Hillsin purkkiruokaa ja lääkkeet. Amor oli koko reissun ajan todella reippaasti, käveli pyynnöstä puntarille ja heilutteli häntää kun tuloksia odoteltiin.

En voi kieltää etteikö harmittaisi, paljonkin.. mutta pitää ajatella positiivisesti, ne on kuitenkin vain virtsakivet ja tulehdus, parin viikon päästä mennään taas antamaan pissanäyte ja toivotaan parasta (=kivet liukenevat pois) ja pelätään pahinta. Onneksi saatiin selitys pojan oudolle käytökselle, toivottavasti tämä tästä. Entisellä koirallamme Eetu-yorkilla oli myös virtsakiviä, tuli mieleen kun näin tutut ruokapurkit jotka meille mukaan ell:stä lähtivät.

lis. Amor vaikuttaisi syövän erikoisruokaansa tyytyväisenä, kävi vielä erikseen nuolemassa kuppia jälkeenpäin (tätä ei tapahdu nappuloiden kanssa)! Lääkkeetkin ottaa pakottamatta. Onneksi koira on noin reipas! helpottaa huolestuneen omistajankin oloa..

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Vanhuuden vaivat tulee nyt?

"Onneksi Amor on niin impotentti ettei varmaan tiedä koko eturauhasestaan, niin se ei voi sitten tulehduttaa sitä tms.."
Tuollaisen viestin lähetin 25.2 Jonnalle, kun Jonnan koira pissasi veristä pissaa ja oireiden syyksi paljastui ongelmallinen eturauhanen. Naureskelin, että onneksi Amor on niin terve ja aina on ollut..
"Amorkin pissaa verta."
Ja tuollaisen lähetin 28.2... Käytiin lauantaina kävelemässä normaalisti iltalenkillä ja palatessa siskoni asunnolle, valitin Amorin oudosta käytöksestä, kuinka se varoo takajalkojaan ja ontuu vuorotellen. Sisko päästi illemmalla vielä yorkkinsa takapihalle ja minä sanoin, ettei Amoria tarvi päästää - no, Amor kuitenkin meni. Olin keittiössä läppärin kanssa kun sisko huusi takaovelta, että "Amor pissaa verta!" Olin että eeei voi olla totta, lasket kai leikkiä.. Menin katsomaan, niin oi kyllä vain.

Koska koira ei vaikuttanut tuskaiselta, päätin odottaa ainakin huomiseen, eli sunnuntaihin. Sunnuntaina ei pissan mukana näkynyt ollenkaan verta. Amorin käytös kuitenkin osoitti, että kipeä se on. Se sai la ja su iltoina kipulääkettä 5mg. Missään vaiheessa se ei ole valittanut, mutta on jännittänyt mahaansa ja ontunut takajalkoja (en sitten tiedä näiden yhteydestä?). Tänään soitin ensimmäisellä välitunnilla meidän "omalle" ell:lle, ja selitin ettei tilanne ole akuutti, mutta haluan kuitenkin tutkituttaa koiran, vaikka todennäköisintä kaikkien mielestä on jokin tulehdus tai eturauhasen muut ongelmat - ja huomenna mennäänkin sitten 9.45 metsästämään pissanäytettä ja tutkimaan koira muutenkin. Ihan normaalilta tuo nyt vaikuttaa, makoilee ja leikkii ja on vaan.
Tärkeintä mulle on ettei koiraan satu, jos tilanne vaatii vaikkapa pallien poiston tulevaisuudessa niin sittempä ne lähtee. Mutta katsotaan nyt.. Huomenna olen jo paljon viisaampi :-).
Olen vähän ruokkinut sisäistä pessimistiä ja maalaillut piruja seinille.. kuolen jos sieltä löytyy vaikkapa jokin kasvain.. jännittää! Mutta ainakin ell melko rauhallisin mielin antoi ajan huomiselle, kysyi vielä että eikö olekkin poikakoira mulla. Lähdemme siis hakemaan vaan antibiootteihin reseptiä tai jotain muuta einiinvakavaadiagnoosia.

torstai 25. helmikuuta 2010

6 vuotta yhdessä

25.2.2004 hain Kalixista ensimmäisen oman koiranpentuni, Lamigras Black Pride Pantherin, kutsumanimeltään Amorin. Kiltistä ja helposta pennusta on kasvanut omistajansa silmäterä, tärkeä ystävä ja Maailman paras koira. Kiitos Amor (melkein) kaikesta mitä olet saanut aikaan, toivottavasti tämä ei ollut vielä ainakaan puolivälikohta meidän elämässä. Kuusi vuotta on paljon, ja siinä ajassa koirasta on ehtinyt todella tulla osa elämää. Iso osa.

torstai 18. helmikuuta 2010

Kuulumiset yorkkilauman keskeltä





Meille kuuluu hyvää, ulkona on pakkaseet pysyneet päälle kahdessakymmenessä ja pahempaa vaan luvataan.. onneksi Amorin karva on kasvanut paksuksi, lämmittää edes vähän paremmin. Huomenna (perjantaina) minä lähden Uumajaan viikonlopuksi, mutta ensimmäistä kertaa aion jättää koiran kotiin vanhemmille hoidettavaksi - myönnettäköön, että hieman jänskättää.. olen aina niin harhaluuloinen ja kehitän mielessäni valmiiksi kaikki kauhukuvat Amorista, joka veti päänsä pannasta äidin kanssa ulkoillessaan ja juoksi auton alle.

Näen siis nyt viikonloppuna myös Mäkärää, olenkin ehtinyt pariin kertaan sen naurua ikävöidä! Toivottavasti ei tule montaa hiljaista hetkeä, muutenhan alan taatusti ikävöidä mustiaistani ihan liikaa. Välillä tuntuukin, että se olen minä joka on enemmän riippuvainen koiran seurasta, kuin koira minusta.

ps. kirpparilta löytyi 3 eurolla täysin uutta vastaava (lapussa luki "uusi ja käyttämätön") siisti ja hyvän kokoinen kuristava nahkapanta - klik kuva

lauantai 13. helmikuuta 2010

Helmikuu



He is my other eyes that can see above
the clouds; my other ears that hear above
the winds. He is the part of me that can
reach out into the sea.
He has told me a thousand times over that
I am his reason for being: by the way he
rests against my leg; by the way he thumps
his tail at my smallest smile; by the way he
shows his hurt when I leave without taking him.
(I think it makes him sick with worry when he
is not along to care for me.)


When I am wrong, he is delighted to forgive.
When I am angry, he clowns to make me smile.
When I am happy, he is joy unbounded.
When I am a fool, he ignores it.
When I succeed, he brags.
Without him, I am only another man. With him,
I am all-powerful.
He is loyalty itself.
He has taught me the meaning of devotion.
With him, I know a secret comfort and a
private peace. He has brought me understanding
where before I was ignorant.
His head on my knee can heal my human hurts.
His presence by my side is protection against
my fears of dark and unknown things.
He has promised to wait for me...
henever...wherever--in case I need him.
And I expect I will--as I always have.
He is just my dog.
--- Gene Hill ---

perjantai 29. tammikuuta 2010

Tell me that I'm special even when I know I'm not

Tekevälle sattuu ja niin edelleen..

Yleensä Amor on koiramaailman varovaisin persoona pienien koirakavereidensa kanssa ja ihmisten seurassa. Se ei näyki kun ruokaa tarjotaan käsistä, sen suusta voi kaivaa vaikka herkullisimman lihapullan ja se antaa pikkukoirille aina periksi. Mutta mitä tapahtuikaan tänään!

Kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin ja käytin koiran äkkiä ulkona ja tultiin sisälle, menin matolle makaamaan kun A oli niin hurjan iloinen ja onnesta soikeana kun sai tervehtiä minut niinkin läheltä kuin mahallani maaten. Se sai pikkuhepulin ja raapaisi mulle oikeaan poskeen verinaarmun. Aluksi en sitä edes huomannut, mutta kun alkoi kohota poski ja tuntui sellainen viiru poskessa niin piti käydä katsomasa peilistä.
Olen ällistynyt! En vihainen, oma vikahan se oli kun lattialla makasin ja koira hepuloi.

Tästä tuli taas vuoden kiinnostavin blogimerkintä.. oi kyllä vaan!

Tassut jäätyy..




Pakkasta -20 astetta ja kamala tuuli, mutta tänään paistoi aurinko.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Valkoinen myrsky


"Amor, se sinun lenkin pala on varmasti heitetty roskiin.. mie pahoin pelkään sitä", sanoi isä kun Amor juuri tuossa kerjäsi jääkaapilla osuuttaan välipalasta. Äiti lienee pistänyt säästellyn makkaranpalasen siis roskikseen. Täällä on ihan järkyttävä ilma.. Aamulla menin lukioon isän kyydissä ja tuuli otti kiinni autoon, isot puut huojui kaksinkerroin ja mummoja lensteli tuulen mukana. Amor kävi aamulla vaan pikapissalla ennen lähtöäni ja jäi päiväksi taas äidin seuraan. Kun palasin kolmen maissa kotiin, tiet oli tukossa, lunta paikoitellen puolimetriä, ja kokoajan vaakatasossa tuli lisää aiheuttaen lumipyörteitä. Tuuli oli hurjan voimakas, tuntui ettei eteenpäin päässyt kun kunnolla puuskahti!

Kun pääsin meidän tielle ja katsoin pihallemme, olin yhtäaikaa masentunut ja hurjan iloinen. Oli todella kaunista kun kaikkialla näkyi vain valkoinen myrsky ja valoa riitti, toisaalta, ahdisti huomata ne metrin korkuiset lumidyynit mitkä myrsky oli pihallemme tehnyt! Amorin päästin ulos, ei huvita lenkkeillä, onneksi samaa mieltä on Amorkin. Kävi äkkiä pissalla ja tarpoi itsensä korkuisessa hangessa luokseni. Sisällä sai kamalan hepulin ja nyt näyttää hieman tylsistyneeltä.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Maailman kärsivällisin linkkarikoira..

Eilen menin lukion jälkeen linkkarilla kotiin hakeakseni Amorin ja palataksemme linkarilla sitten Tornioon, siskon luokse yorkkeja kaitsemaan. Linkkariasemalta kyytiin tuli paljon ala-astelaisia, ja Amor vain tuttuun tapaansa makoili etupenkillä vieressäni. Jotkut ei edes huomanneet sitä, mutta suurin osa oli innoissaan oikeasta koirasta kyydissä! Takanamme olevalle penkille kertyikin tyttöjoukko jotka kommentoivat söpöä ja kilttiä koiraa koko loppumatkan ajan..

Joka tapauksessa, multa meinasi alaleuka loksahtaa irti kun en voinut olla huomaamatta erään lapsen röyhkeyttä! Hirveän ajattelematonta ala-asteikäisen pojan käytöstä, kun näkee penkillä makaavan koiran ja rojahtaa ison reppunsa kanssa sen päälle! Olen lasten kanssa yleensä niin hyvin todella erittäin kärsivällinen ja niin olin nytkin. Amor onneksi pääsi sieltä repun alta sujahtamaan mulle syliin, mutta en voinut olla hieman äkäiseen sävyyn toteamatta sille pojalle että hei, älä ikinä tee noin! koira voi säikähtää pahasti. Eipä sille näyttänyt menevän lause ymmärrykseen asti, kun lähti vain naureskellen istumaan muualle.

Amor osoitti kyllä taas olevansa painonsa arvosta kultaa, niin kärsivällinen koira, niin luotettava. Sai kyllä valtavat lohtukehut linkkarissa pojan mentyä taakse istumaan. Kumpa tällaisia tilanteita ei tulisi! En yhtään ihmettele, vaikka joku koira saisi tuollaisesta isommatkin traumat.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Päivitystä lenkkipolkuihin

Käytiin Amorin kanssa sunnuntaina kävelemässä viljelysteillä, moottorikelkan tekemiä jälkiä pitkin umpimetsässä, pelloilla, poluilla.. Amor oli innoissaan, se jopa juoksenteli ilman syytä ja kerran erehtyi piehtaroimaan lumessa (tätä ei yleensä tapahdu). Nähtiin paljon pitkäkorvien jälkiä ja hevosten jälkiä, ja olen kyllä tyytyväinen siihen miten fiksusti Amor käyttäytyi vieraassa maastossa.. Epäilin kotoa lähtiessä hieman, että päästänkö sitä irti ollenkaan. Onneksi uskalsin päästää, koska molemmilla oli tosi mukavaa!

Kerran jouduin käskemään tiukasti, kun A lähti menemään kelkkareitiltä suoraan metsään jänisten jälkiä pitkin! Meinasin hermostua kun Amorin korvat meni ihan kiinni kun kirsu alkoi viedä koiraa.. Ja tuossa viimeisessä kuvassa Amor on suuuuren ojan reunalla. Meinasi suoraansanoen päästä huuto.. Käveltiin Amorin kanssa peltojen välillä, pientä tietä pitkin josta oli kelkka ajanut. Amor viipotti menemään edelläni. Tie päättyi suureen kumpareeseen, tässä kohtaa oli kelkka ihan suosiolla kääntynyt takaisin. Ajattelin käydä katsomassa, pääsisikö kumpareesta kenties ylikin? Kun seisoin sen parimetrisen kumpareen toisessa reunassa (sinne kiivettyäni) oli Amor menossa jo toisessa päässä. Ehdin juuri huutaa että SEIS, kun Amor meinasi jatkaa matkaansa kumpareelta alas! Se rinne, jolle Amor oli menossa, vietti ~4 metriä syvään lumisohjoiseen ojaan jonka toinen seinämä oli pystysuora ja toinen pelkkää upottavaa hankea.. Hyi helkkari, säikähdin kyllä. Onneksi Amor pysähtyi reunalle kun karjaisin ja tuli pois. Sinne ei muuten toiste mennä!

Muuten meille ei kuulu yhtikäs mitään uutta, mitä nyt tänään Amor kävi kaupungissa ja eläinkaupassa minun ja äidin kanssa. Lapset ihasteli ja Amorille sovitin y- ja huskyvaljaita. En kuitenkaan ostanut.

Ainiin! Ja ollaan me piiitkästä aikaa naksuteltu. Harjoiteltu vaan jalkojen pujottelemista ja perusasentoa. Amor selvästi oli iloinen kun alettiin jotain tehdä. :) Ja kotisivut on olleet toimimatta nyt pari päivää, mutta viikon sisällä niiden pitäisi alkaa toimia ihan normaalisti.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Emmille

"Rakkautta on luopua, kun on sen aika.
Se on vaikeaa, 
tuhansien kyyneleiden taistelu, 
mielettömän ikävän täyttämä hetki,
päästää toinen ikiuneen.
Se on se hetki, 
kun toinen siirtyy edestäsi sydämeesi 
ja muuttaa muotoaan.

Suru helpottaa, kun on sen aika."


Olen niin pahoillani.. :(