Kauan eläköön kaunis kaaos

Kerrankin meillä on paljon kerrottavaa!

Kaskon toiset agilitytreenit menivät yhtä hyvin kuin ensimmäisetkin; uutuutena otettiin keppejä, mutkaputkea ja valssailtiin vähän. Kääpiöltä sujuu kaikki, paremmin kuin ohjaajaltaan :D. Kasko on niin luotettava ja helppo, mutkaton kaveri. Motivaatio ja tavoitteet ovat edelleen korkealla! Ostin myös ne uudet kengät ihan agilitya silmälläpitäen, kaupasta lähti mukaan Salomonin S-lab speedcrossit. Sovittelin useampaakin mallia jalkaani, mutta tämä erottui muista välittömästi. Kuin minua varten tehty!

Me ollaan kuluneella viikolla treffattu myös tosi paljon koirakavereita. Parhaiten samalla aaltopituudella snautserien kanssa on kaverini Lysti-staffi ja toisen kaverin käppänän pentu Väinö! Väinö on meillä itseasiassa tätä kirjoittaessani päivähoidossa, kun mammansa käy Ikeassa. Kumma kyllä pahimmalta pentukuumeelta olen säästynyt - uskon, että eniten tähän vaikuttaa se että mulla on jo käsissäni kaksi toiveeni täyttävää nuorta koiraa joiden kanssa on ilo elää ja harrastaa. Kolmannelle ei ole siis tarvetta. :)

Tämän viikon kuitenkin kruunasi eiliset rallytokokisat Reskon kanssa. Me ei olla treenattu huhtikuun jälkeen kuin pari kertaa, pääasiassa vaan yksittäisiä liikkeitä. Kun kaverini Jonna oli meillä käymässä, niin taidettiin tehdä jotain neljän kyltin "rataa" jossa Resko esitteli ihan omia kuvioitaan (täyskäännöksen jälkeen koira ilmestyikin seuraamaan jalkojeni väliin jne..). Tällä olemattomalla treenimäärällä lähdettiin kisoihin siis aika nöyrinä, vatsa kipeänä jännityksestä. Koitin toitottaa itselleni, että en voi odottaa ihmeitä kun ei olla treenattu ja koko häiriönsieto on taas aivan oma lukunsa snautserin kanssa (vrt. Kaskoon joka juoksentelee irti agilitytreeneissä ilman huolen häivää - Reskoa ei tulisi mieleenkään päästää irti samassa tilanteessa ja tilassa). Meillä oli ihana kannustusjoukko kentän laidalla; minun siskoni ja myös poikaystäväni äitinsä kanssa. 

Me kisattiin vain B-kisassa (tuomarina Tytti Lintenhofer) ja meidän startti oli ihan illan viimeisiä. Reskoa ennen näin miten radalla korkeammissa luokissa kisaavat koirat lähtivät haihattelemaan kesken kaiken ja nuuskuttelivat lattiaa kovasti. Jännitys kasvoi. Jos nuo tekevät tuollaista, niin ihan taatusti Reskokin! Tällä kertaa muistin kuitenkin hengittää jo ehkä neljännellä kyltillä, enkä hiihtänyt menemään puolta rataa ihan kooman rajamailla niin etten muistaisi jälkikäteen mitä on tapahtunut. Resko toimi tosi kivasti, en kertakaikkiaan keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Kerran meillä käännöksessä rintamasuunta vähän hajosi (Rekku ei muistanut enää miten sitä takapäätä käytetään, sitä pitäisi varmaan treenata) ja loppusuoralla Resko kävi nuuhkaisemassa kylttiä ja minulla kiristyi hihna kun pyysin sen pois kyltiltä. Näitä lukuunottamatta rata oli täydellinen ja tällä meidän treenimäärällä voin käsi sydämellä sanoa, että se oli parasta mitä Reskosta tällä pohjalla irtoaa. Tuloksena siis ALOHYV 97/100p ja meidän pisteillä me sijoituttiin lopulta toiseksi! Tuomarin kommentti: "Osaava koira, jolla ihana kontakti. Miellyttävä ohjaus."

RT-koe Torniossa 16.09.2017, tuomarina Tytti Lintenhofer

Wanhan Purolan Wallstreet ALOHYV 97/100p & 2. !!

videon kuvasi Aleksi B.

Ps. Tein myös pienen päivityksen kuvauskaluston suhteen; Sigman tele vaihtui Canonin 70-200/2.8L USM -putkeen. Toistaiseksi olen ollut vain aivan haltioissani kuvanlaadusta, piirrosta, tarkkuudesta, bokehista.. Ah. Materialismionnea parhaimmillaan! Pps. Onnea on koirahieroja-anoppi! Kasko ja Resko hierottiin molemmat päästä varpaisiin viikonloppuna. Reskossa ei kummempaa jumia, Kasko oikealta puolen jumissa (selitys löytyy keskiviikkoisesta hiekkakuoppareissusta kun kaverin rhodesiankoira runttasi Kaskon kenttään tosi tylysti.. niin tylysti, että tiedetään olla kokeilematta vapaana ulkoilua tällä kombolla toista kertaa..). 

Kemi KV

Tuomari Marjo Järventölä arvosti Kapteeni Kaskelottia enemmän kuin uskalsin odottaakkaan. Vielä edellisenä iltana olin hyvin skeptinen sen suhteen, että vienkö rottaa kehään ollenkaan. Kyljestä kuulsi iho läpi kun olin nyppinyt sitä liian huolettomasti, mutta kuvien perusteella Kaskon ihana kasvattaja sanoi että ei ole mitään syytä jättää koiraa kotiin, kehään vaan! Kyllä tuomari näkee ja tuntee turkinlaadun.

Kaskon menestys: ERI SA VAK1 PU2 CACIB!

Kirjoittelen arvostelun myöhemmin talteen, nyt se lappunen on vielä hukassa jossain reissutavaroiden joukossa. Kasko esiintyi kauniisti ja voitti setänsä ja pappansa, häviten ainoastaan yhdelle todella karismaattiselle junnu-urokselle, joka oli pu1-sijoituksensa ansainnut! :) Meillä oli kiva päivä, käytiin näyttelyiden jälkeen rannassa syömässä jäätelöt (Kake sai tietysti oman jätskipallon omaan kuppiin) ja nautittiin ihanasta kesäisestä vapaapäivästä ja hyvästä seurasta.

Meidän porukalla meni muutenkin hienosti. Siskoni ja äitini yorkki oli ROP ja sai CACIBin ja minun näyttelyihin ilmoittamani anopin belgimummo keräsi koko potin ollen ROP, RYP2 & BIS4 VET! Melkoinen päivä siis itse kellekin. 😄 

 

Kasko on nyt kerännyt kahdesta peräkkäisestä näyttelystä cacibit, joten kai tämä tarkoittaa sitä että sitä tullaan kuskaamaan vielä jatkossakin.. Mutta näyttelykoiraksi en sitä silti suostu sanomaan! 

Nyt meni uskottavuus...

Nimittäin meidän tämänpäiväiseltä tuomariltamme (meille tuli tuomarinvaihdos loppumetreillä). Olin äimistynyt tullessani pois kehästä arvostelulapun kanssa, joka alkoi "Koon ylärajoilla.." ja päättyi "...kaipaa rodunomaista jaloutta". Tuomari Maret Kärdi mittasi Kaskon ihan mitan kanssa ja tokaisi, että "eipä aleta senttejä halkomaan, koon ylärajoilla". Minulle jäi epäselväksi, että paljonko hän sai mitattua. Kasko on siis useaan otteeseen mitattu 33 - 33,5 cm korkeaksi, mikä tarkoittaa sen olevan erikoisen pieni käppänäuros, aina porukan pienin. Kasko sai siis elämänsä ensimmäisen H:n ("HYVÄ annetaan koiralle, joka on rodulleen tyypillinen, mutta sillä on selkeitä virheitä.") tänään Kiuruveden ryhmänäyttelystä. Kaskon selkeät virheet olivat Maret Kärdin mukaan liian suuri koko, tasapaksu lyhyt epäjalo kaula ja väärä tyyppi (ei tarpeeksi jalo). Tuon jaloudenkin vielä sulatan, koska kyseessä on tuomarin mielipide ja tuomari päättää, mutta "KOON YLÄRAJOILLA OLEVA"? Kyseessä on 33cm korkea, pieni käppänäuros. Kaikki muut paikalla olleet urokset olivat Kaskoa huomattavasti suurempia, niin että sen näki paljaalla silmällä. Arvelin ennen kehään menoa, että tältä tuomarilta tulee sanomista Kaskon ahtaista alaetuhampaista ja sen poskista ja koristekarvojen niukkuudesta, mutta sellaisia ominaisuuksia Kärdi ei Kaskosta löytänyt. Koko oli liian suuri ja jalous puuttui. Olen äimistynyt. :D

Onneksi olen koiraharrastuksenkin myötä kasvanut ihmisenä niin, ettei tällainen harmita pidempään. Varsinkaan, jos arvostelu alkaa noilla sanoilla - kaikki, jotka ovat Kaskon nähneet, ovat laittaneet merkille sen pienen koon ja tietävät miten pieni se on ja jos tuomari tekee mustasta valkoista niin sitten mie en kyllä kykene arvostamaan tuomarin mielipidettä niin minkään vertaa. Muistan miten itkin vuonna 2005, kun edesmennyt rakkaista rakkain Amorini sai näyttelyssä EHn. Itkin. Se oli katkera paikka 12-vuotiaalle Josefiinalle. Nyt minua nauratti, enkä voinut olla virnistämättä kun kehän reunalla odotelleet kaverit ottivat arvostelulomakkeen käsiinsä ja alkoivat sitä lukemaan. Kehottivat vielä minua menemään takaisin ja kysymään, onko tässä sattunut joku väärinkäsitys - mutta mikäpä minä olen tuomaria kyseenalaistamaan. Vitsailivatpa siitäkin, että jos tuomari vahingossa mittasi Kaskon päälaelta?

Se siitä. Minua jäi harmittamaan H, jota Kasko ei minun mielestäni ansainnut, ja menetetyt rahat (olisimpa vain ottanut rahat takaisin kun tuomarimme vaihtui, kaikki facebook-kaverini pitivät minua hulluna kun vien koiraa Kärdille ja maksan siitä) ja aamu-unet. Meillä alkoi opiskeluiden puolesta harjoittelu maanantaina ja olen herännyt aamuvuorojen takia aina vähän viiden jälkeen (enkä ole yhtään aamuvirkku) ja olisin voinut ihan hyvin nukkua tänään edes vähän pidempään. Mutta olin jo ennen kuutta taas ylhäällä ja pakkaamassa autoa. Näyttelypaikalle ei sentään tarvinut jäädä ryppikehiä odottelemaan, vaan päästiin äkkiä kotiin ja perinteitä kunnioittaaksemme pysähdyimme vielä matkan varrella Hesellä syömään juustohampparit (minä hampparin, Kake oman hampparinsa pihvin). Meni syteen taikka saveen, Kasko oli pihvinsä ansainnut ja otti kyllä kaiken ilon irti saamastaan palvelusta. Me söimme ulkona terassilla ja Kaskolle tuotiin hamppari pöytään, sen istuessa omalla penkillään odottamassa, auringon lämmittäessä sen mustaa turkkia oikein kunnolla. #Kaskonvaltakunnassakaikkihyvin

Käytettiin poikaystäväni kanssa koiria pelloilla riehumassa iltapäivällä ja epäjalo ja isokokoinen Kaskelottini pyöri niin antaumuksella likaisessa pellossa, ettei puhtaasta tuoksusta ole enää häivähdystäkään jäljellä. Ihana pieni Kakkis, alla kuvia:

Setting goals is the first step in turning the invisible into the visible.

Mitä tuli tehtyä!? Me lähdettiin koirien kans lauantaina aamusta ajelemaan Tornioon ja kävin matkan aikana mielessäni läpi kaikki mahdolliset tunnetilat. Odotuksia ja toiveita oli väkisinkin, kun tiesin Reskon osaavan nämä hommat kotona muutama kyltti kerrallaan. Kuitenkin muistot (agility)kisatilanteista edesmenneen Amorin kanssa saivat pulssini hyppäämään kahteensataan ja tuskanhien nousemaan pintaan. Ei se voi mennä hyvin kun olen itse tämmönen stressipelle - niin että mahaan sattuu kun ajattelenkin kentälle menoa. Enkä ees osaa vielä mitään kisajuttuja. Resko parka kun joutuu minun kanssani kilpailemaan, kyllä ois snautserilla helpompaa itsevarman ihmisen kanssa! :-D

Hyvinhän se kuitenkin meni. Ihana anoppi tuli paikalle meitä tsemppaamaan ja tätä kisaamisen ihmettä todistamaan. Numeroliivi päälle, koira sivulle ja seuraamaan! - Juupajuu, ihan niin helppoa se ei ollut. Resko heitti volttia joka suuntaan ja kun pyysin siltä yhtä asiaa, niin se teki seitsemän(toista).. Toivotonta!! Miksei lähettäis vaan samantien kotiin täältä itseämme nolaamasta ja minun ahdistusta ruokkimasta. Vatsaan pisti ja ponnari kiristi takaraivolla ihan liian lujaa. Minulle voisi samantien antaa hermorakenteesta -1000 pistettä. Yhtäkkiä me kuitenkin oltiin siellä kehänauhojen sisäpuolella tekemässä rataa. Tuomari Heli Kelhälä oli tehnyt ihanan selkeän radan meille monille ensikertalaisille, kiitos siitä. Suurimmat virheet tein lopulta minä; hätäisenä mm. uusin yhden kyltin jota me ei ees tehty väärin alunperinkään.. -3p. Koira kuitenkin toimi omalla tasollaan eritttttäin hienosti ja olin Reskosta ihan mielettömän ylpeä. Uusi vieras halli, koirat, ihmiset, ensimmäinen tekemämme kolmentoista kyltin rata. Eli maksulliset harjoitukset toisin sanoen!

Tuomarimme kehui palkintojenjaossa erityisesti Reskon hienoa ja vahvaa seuraamista, jolla kuulemma pärjätään sitten missä kokeessa ja luokassa vaan tulevaisuudessakin. Hienoa yhteistyötä! Mullahan tuli tippa linssiin kun jännitys purkaantui ja seisoin siinä Reskon kanssa ottamassa palkintoa vastaan ja tajusin että se oli hyväksytty tulos se, eikä pisteitäkään tarvi hävetä. Hyvä meidän joukkue! Nyt kohti seuraavia koitoksia rakkaan Reskopterin kanssa! <3

RT-koe Torniossa 08.04.2017, tuomarina Heli Kelhälä

Wanhan Purolan Wallstreet ALOHYV 91/100p !!

Turku Top Dog Show 21.01.2017

– ERI SA PU1 VAK1 ROP CACIB –

"3 years old. Excellent proportion of body, nice head with parallel lines. Nice eye expression. Excellent topline & tailset. Correct front nice forechest. Good angulation, typical movement. Excellent coat!" - Tino Pehar

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Reskon kenties viimeinen kehäkäynti Suomessa kovin pitkään aikaan. Nyt nenä kohti uusia tuulia (=ulkomaita) ja harrastuksia! Ryhmäkehään juostessamme fiilis oli mahtava, Resko juoksi edelläni lujaa kuin ravihevonen ja taustalla soi Paula Koivuniemen Sata kesää tuhat yötä. Suuren maailman meininkejä. Vaikka meitä ei jatkoon valittukkaan, niin tunnelma oli loistava. Olen ihan sanattoman ylpeä Reskostani, se on kuitenkin minun ensimmäinen snausteri jonka kanssa on käyty osin kivikkoinenkin tie tähän pisteeseen päästäksemme, että se saa muilta kehuja käytöksestään niin autossa (ajeltiin viikonloppuna n. 1300km) kuin näyttelypaikalla kuin hotellissakin. 

Kirjoitan talteen myös ikävämmän välikohtauksen näyttelypaikalta; oltiin Reskon kanssa käyty kehässä ja kerätty kamppeet ja menossa siskojeni luokse yorkkikehälle toiseen halliin. Snautseristikaverini kantoi Reskon kevythäkkiä kulkien oikealla puolellamme ja me käveltiin käytävää pitkin pois meidän hallista, Resko minun oikealla puolellani todella lyhyessä hihnassa ja ketjupanta kaulallaan. Yhtäkkiä kaverini ohi ryysäsi hyökkäävä rotikkauros, joka tuli Reskolle niskaan oikealle puolen. Huusin kuin minua itseäni olisi purtu ja kirosin ääneen, rotikan omistaja onneksi pääsi tilanteen tasalle ja sai omansa pois meidän kimpusta ja tilanne oli nopeasti ohi. Menin ihan puihin enkä saanut sanoja suustani ja rotikan omistaja vähän hätääntyi ja pahoitteli kamalasti ja kyseli että ei kai hänen koiransa päässyt puremaan, ei kai snautseriin tullut reikiä? Olin ihan jäässä ja änkytin sille naiselle vaan jotain että "ihan totta ihan totta pidä se koirasi siellä.." Kaverini sanoi että ei otettu osumaa ja niin me lähdettiin pois paikalta. Minun kädet ja jalat alkoivat tutisemaan hetken kuluttua kuin viimeistä päivää ja kertasin tilannetta mielessäni. En nähnyt sitä rotikkaa ennen kuin se hyökkäsi Reskon kimppuun vetäen omistajansa perässään. Ihan hiton kamalaa, kuinka avuton siinä itse on. Kuinka pieni isokokoinenkin snautseriuros on rotikkauroksen rinnalla... Reskosta ei onneksi löytynyt muuta kuin kuolaa ja räkää rinnuksista, mutta puhutaan ihan senttimetreistä - jos se iso uros olisi päässyt hihnassaan pidemmälle niin Reskossa olisi nyt reikä pahassa paikkaa. Hyvä muistutus itse kullekin; se ei isossa koiratapahtumassa riitä että pidät omaasi silmällä, pakko on tarkkailla myös potentiaalisia oman koiran haukkaajia käytävien reunoilla, joiden omistajat puuhaavat jotain muuta siinä samalla niin että huomio oman koiran antamista signaaleista herpaantuu. Meille ei luojan kiitos käynyt lopulta kuinkaan ja Resko on luonteeltaan niin armoton puupää ettei sen maailma romahtanut tuosta hyökkäyksestä edes hetkeksi; sehän oli välittömästi valmiina antamaan hyökkääjälle kaksin käsin turpaan. 

Kajaani KV 2017

Niin kävi, että Kasko "teki Kaskot" taas Kajaanissa :-)

ERI SA NUK1 PU2 SERT VARACA

Tuomarimme Birgitta Hasselgren oli ihan yhtä tiukka kuin kuvittelinkin; vain kolme koiraa seitsemästä sai SA:n, ja saman verran hän jakoi myös EH:ta. Jännää, mutta hienoa - olin jo aivan mielissäni ERI SA:sta, jee! :D Kasko esiintyi todella kauniisti, vaikka hetkeä aiemmin se kieltäytyi täysin liikkumasta kun lattiassa oli pissatahroja. Kake on sellainen siisteysintoilja, että ei ota askeltakaan jos alusta on likainen. Kaikki eritteet yököttävät sitä. Pikkuisen siis jännitti viedä tyyppiä kehään..

Tuomaria viehätti erityisesti Kaskon pieni koko ja ryhti ja sen luonne :D hän kysyikin minulta, että onko koirasi aina näin iloinen? Naurahdin vaan että juu kyllä se on, sellainen se vaan on.. Kaskolla oli siis tosi hauskaa kehässä ja se onneksi näkyi myös muille, häntä ja peppu hetkuivat ja hytkyivät joka välissä niin paljon ettei mitään järkeä. Sellainen rakas pieni ilopilleri se on.

Seurueemme (eli siskojeni) yorkit pärjäsivät myös; meidän viime kesän lainapentumme Kirppu oli ROP-pentu ja sai KP:n. Kaskon "sisko" Sissi-yorkki sai myös todella imartelevan arvostelun ja oli pn4. Nyt me kai vaan ootellaan että kahden sertin Kakkis täyttää ne maagiset 2 vuotta ja katsellaan minne mennään näyttelemään sen jälkeen. Kesän suunnitelmiin kuuluu myös muutama reissu Ruotsiin, kuten viime vuonnakin :) Alla Kaskon tämänkertainen arvostelu:

"Hyvä pää. Hyvä kaula ja ryhti. Toivoisin enemmän eturintaa ja raajoihin vahvemman luuston. Hyvä ylälinja. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Kantaa itsensä hyvin. Kauttaaltaan hieno kokonaisuus."

videot: Karoliina N. - kiitos!

Enkä mä tiedä minne tieni vie, mutta kanssasi voin mennä mihin vaan.

Nyt on sitten koettu kaksipäiväinen messari. Meidän toiveet ja tavoitteet täyttyivät ja ylittyivät niin menestyksen kuin Reskon käytöksenkin puolesta - snautseri oli molempina päivinä ERInomainen ja mahtava fiilis kantoi koko viikonlopun yli, vaikka minua jännittikin ihan liian paljon. Resko ei onneksi heijastellut minun jännityksiäni vaan oli oma superreipas ja rohkea oma ihana snautserimainen itsensä. 

Perjantaina hypättiin Oulussa junaan ja matkattiin istumapaikoilla Helsinkiin, perillä määränpäässä oltiin joskus kuuden aikaan illalla. Yövyttiin siskoni kotona Espoossa ja luotsittiin sinnekin taitavasti lähijunalla kulkien. Resko oli NIIN pätevä koko matkan, tuntui oikeasti että onko mulla edes oma koira hihnan päässä kun se otti kaiken vastaan niin coolisti eikä ees yrittänyt syödä ketään koko viikonlopun aikana. 

Lauantaina me oltiin kehässä heti aamulla, varmaan jo ennen kymmentä. Tuomarimme Maarte Nuijen arvosteli Reskopterin näin kauniisti; "Young guy 3 years old. Flat skull. Good paraller. Strong neck. Nice top & underline. Nice angulations overall. In front better than behind. Good forechest. Very good coat. Nice tail carry. I hope to see him back in future. Nice presentation." ERI AVK4

Resko esiintyi todella kauniisti, vaikka olin tavattoman hermostunut ja esitin sen omaan makuuni aika hektisesti ja jalat täristen :D Tuomari kiitteli erityisesti Reskon turkkia ja hampaita ja luonnetta, toivotti myös hyvät synttärit näin viikon myöhässä. Sen verran moni koira tuli ulos kehästä EH:n kanssa, että olin ihan onnesta soikeana kun tuomari arvosteli nuoren maalaiskoira-Reskon erinomaiseksi.

Kehien jälkeen shoppailin aika kohtuullisesti; Kaskolle uusi musta pk-nahkapanta ketjulla (Onegan ständiltä), Reskolle sininen fleecepaita kevyeen pakkassäähän/aluspaidaksi (Kepeätaipaleen ständiltä) ja molemmille koirille pussillinen puruluita (Bestfriend) ja uusi pullo shampoota (Findogs). 

Sunnuntaina oltiin kehässä vasta puolenpäivän jälkeen ja tuomarinamme oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Tiesin hänen olevan tiukka ja olin lukenut netistä monenlaista palautetta tästä tuomarista. Ajattelin että kaikki h:ta paremmat on saavutuksia :D Kuulin myös hänen mittaavan kaikki koirat ja näin jo sieluni silmin, miten mitta näyttää 52cm ja Resko potkaistaan pois kehästä. Reskon arvostelu: "Lyhytrunkoinen tiivis uros. Pää voisi olla hieman pidempi. Tummat silmät ja hyvä ilme. Kiinteä suora selkä ja hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Raajojen kulmaukset voisivat olla hieman voimakkaammat. Vain hieman kärjestään kiertyvä häntä. Pikimusta karkea karva. Voisi liikkua ryhdikkäämmin." (mitattiin: koko 49,50 cm) ERI

Siis ihan huippu! Venytin Reskoa tosi matalaksi ja pitkäksi siinä mitatessa, enkä edes häpeä myöntää sitä. Koskaan sitä ei ole aikuisiällä mitattu noin pieneksi, mutta en valita! Huhhuijaa. Tuomari ei tykännyt kun syötin koiraa kehässä, mutta Rekku oli jo vähän väsynyt ja meidän kehä puoleenpäivään mennessä niin kustu, että Resko ei liikkunut. Se oli minulle pettymys - yksilöarvostelussa Resko vain raahusti eteenpäin hajuja noukkien, mutta onneksi sentään valioluokassa kun yhdessä kierrettiin kehää niin Resko lähti liikkeelle. Niin rankka viikonloppu meillä kuitenkin oli tässä vaiheessa jo alla, että alkuärsytyksen jälkeen annoin kaiken sen venkoilun Reskolle anteeksi. 

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli tosi rankka, mutta kokemus oli mahtava. Mukana kulkenut kepokin ihmetteli kanssani ääneen Reskon käytöstä, niin moitteetonta se oli. Ostimme kaksipäiväiset liput Helsingin julkisiin ja kävimme jo lauantaina katsastamassa Helsingin keskustan ja Kampin pahimman iltaruuhkan aikaan. Resko söi puruluuta keskellä ihmisvirtaa ja lepäsi maaten käytävällä - ja otin siitä monta kuvaa ja videota itselleni muistoksi, että voin joskus snautserin pelleilyyn ärsyyntyessäni muistella kuinka upeasti se käyttäytyi isossa maailmassa. ;) Ihmiset ihan pysähtyivät kehumaan Reskon käytöstä ja moni tunnisti rodunkin. Lähijunassa yksi mies kehui Reskon kampausta ja vertasi sitä Ronaldoon :D..

Molempina päivinä saatiin titteleitä omalle porukalle; lauantaina Jannen Regulus oli VSP ja sunnuntaina Heidin Zetka oli VSP. Ja ihan vilpitöntä onnea siinä koettiin ystävien puolesta vaikkei titteleitä omalle koiralle tullutkaan - niitä kun ei lähdetty hakemaankaan. Minulle nuo erit ovat varmaan samassa arvossa kuin jollekin muulle ne tittelit. Resko oli upea ja pisti parastaan koko viikonlopun ajan, en olisi uskonut.

Paluumatka Ouluun kesti 10 tuntia junassa. Onneksi Resko on niin tottunut matkustamiseen, että sekin taas vain nukkui koko matkan jaloissani vaikka vaunu oli täynnä porukkaa koirineen.

Kaskollakin oli viikonloppuna ollut harvinaisen hauskaa anoppilassa; se sai leikkiä koko viikonlopun ihanan belgitytön kanssa ilman että Resko tuli droppaamaan tunnelmaa. Lenkilläkin se oli kuvien perusteella kulkenut tervujen joukossa kuin olisi siellä aina ollut. Ja Kakea hakiessani sain kuulla sen käyttäytyneen niin hyvin, että on aina tervetullut hoitoon jatkossakin. On kuulemma niin hauska ja outo pieni koira ja ystävystyi talon kissankin kanssa kahdessa päivässä.

Tätä kirjoittaessani istunkin jo 1000 kilometrin päässä messarista; mökillämme sohvan pohjalla Ylläksellä. Kun maanantai-aamuna kotiuduimme Helsingistä, lähdin jo samana iltana jatkamaan matkaa Oulusta junalla kohti Yllästä. Täällä ollaan sitten ensi vuoteen asti, töitä on onneksi moneksi viikoksi!

Viikko Norjassa ja Harstad KV

Me lähdettiin siis viimeviikon tiistaina ajamaan Oulusta Norjaan. Ensimmäinen yö nukuttiin tätini luona Kirunassa (Ruotsissa) ja jatkettiin siitä heti keskiviikkoaamuna suoraan Norjaan. Maisemat muuttuivat jos Ruotsin puolella lupaaviksi; aakee laakee vaihtui teräviin lumen peittämiin huippuihin ja vuoren rinnettä laskeviin vesiputouksiin. Olin aivan täpinöissäni.

Meidän päämääränä oli Senja, ja sinnehän me ajettiin heti keskiviikkona. Yövyimme poikaystäväni perheen autossa ja pitkien ajopäivien jälkeen tuntuikin aina aika hyvältä oikaista itsensä sänkyyn makuupussin sisälle. Autossa nukkuminen toi mukanaan myös valtavan vapauden - missä vaan hyvältä näytti niin siihen saatettiin jäädä. Torstaiaamun agenda oli huiputtaa Segla, mutta koska vesisade ei lakannut (vaikka säätiedotus muuta lupasi!) vaan päinvastoin yltyi vaan, me päätettiin heittää rinkat takaisin autoon ja lähteä ajamaan pitkin rannikkoa. Ihan uskomattoman hienoja maisemia. Tuntui, että kameraa ei voi laskea käsistä hetkeksikään ja jokaiselle p-paikalle piti pysähtyä zoomailemaan. Seuraava yö nukuttiin pienessä Torsken-nimisessä kylässä ja aamulla käytiin valloittamassa vieressä kohonnut vuori (oli muuten ihan järkyttävän jyrkkää ja kallioista nousua, piti pysähtyä vetämään henkeä joka viides metri... minullako muka huono kunto..). Huomattiin alas autolle palatessamme, että akku on muuten tyhjentynyt yöllä kun ladattiin puhelimia (autossa on kaksi akkua eikä sisäpistokkeiden pitäisi mitenkään vaikuttaa siihen akkuun jota tarvitaan starttaamiseen ja ajamiseen..). Jumissa pienessä kylässä, jossa on vain yksi pikkuruinen ruokakauppa ja kalateollisuutta - kuka meitä voi auttaa, kun ei ole edes yhteistä kieltä paikallisten kanssa? Kylään ja sieltä pois pääsi vain yhden tien kautta, joka meni vuorien yli siksakkia (Senjassa oli tosi paljon tunneleita vuorien läpi joten oli erikoista että Torskeniin ei päässyt kuin yli menemällä jyrkkää ja kapeaa tietä pitkin) ja me jo mietittiin, että jos hinausauto joutu tulemaan niin siinä menee koko päivä. Kävin epävarmalla ruotsinkielelläni pyytämässä apua läheisen kalatehtaan työntekijältä ja hän toi starttikaapelit ja me koitettiin antaa starttivirtaa kahdesta eri autosta, mutta ei auttanut. Paniikki ei vielä iskenyt, mutta vähän kyllä mietittiin että pitäiskö tässä tilanteessa itkeä vai nauraa? Aamu vaihtui päiväksi, iltapäiväksi ja illaksi, kun viimeisenä oljenkortena käytiin koputtamassa viereisen talon oveen ja kysyttiin olisiko oven avanneella herrasmiehellä jatkoroikkaa ja saisiko häneltä virtaa, kun defan johto meiltä kuitenkin löytyi ja sillä vielä voitaisiin yrittää herätellä autoa henkiin. Kuinka ollakkaan apu löytyi ja noin 20 minuutin odottelun jälkeen automme starttasi tuosta vaan!! Huh helpotusta! Saatiin soittaa vakuutusyhtiön edustajalle että avuksi lähetetyn auton ja henkilön voi ohjata kääntymään takaisin, me päästiinkin liikkeelle.

Torskenista ajeltiin sitten ihan suosiolla takaisin sivistyksen pariin Finnsnesiin, haettiin iltapalaksi Burker Kingistä hampparit ja mentiin campingalueelle yöpymään. Vettä sato taas koko yön aivan kaatamalla.

Viimeinen kokonainen päivä (lauantai) ajeltiin kohti yöpymispaikkaamme ja poikettiin kerran pikkutielle josta päästiin käymään valtavilla rantakallioilla meren rannassa. Ilma oli aika myrskyisä ja multakin meinasi lähteä tukka päästä siinä tuulessa. Nautin joka solullani.

Näyttelyt

Sunnuntaiaamuna herättiin hotellista ja ajeltiin yhdeksäksi näyttelypaikalle. Harstadin halli oli aika tiivistunnelmainen ja lämmin näyttelypaikka, ehkä me mennään sinne ensivuonna uudestaan. Resko oli kolmastoista koira kehässä ja odotteluun ei mennyt kauaa. Koiraa ei oikein päässyt liikuttamaan ennen kehään menoa, kun tilaa oli niin naftisti. Eikä sitten kehän sisälläkään pitkin ulkoreunaa ennen omaa vuoroa, kun tuomari käski pysymään nurkassa hiljaa :D Meitä ennen kehässä kävi isokokoinen (Reskoa isompi, ja Resko on kuitenkin reilun 50cm korkea) ja hieman pitkässä turkissa oleva avo-uros. En kuullut arvostelua, mutta koira sai EH:n. Juttelin kehänauhan yli toisella puolella olevan isosiskoni kanssa ja nauroin että "katsoppa vaan niin haetaan sen ensimmäinen EH täältä tällä reissulla" kun tuomari vaikutti niin mielenkiintoiselta. Tuomari ei mitannut meitä (mittasi toisen uroksen) mutta heti kun Resko seisoi pöydällä (erikoista sekin, nostaa snautseri pöydälle) ja tuomari alkoi sanella arvostelua ja suitsutti minua liian kireästä hihnasta siinä samalla äkäisesti puhisten (panta oli kyllä kireällä siinä hetkessä, koska Resko höyrysi pöydällä ja pidin sitä vastaan) niin tiesin että sertiä täältä ei heru. Kuuntelin kuinka Reskon pää on liian lyhyt, kulmauksia ei ole, pää/kaula asettuu liian alas, kokonaisuus ei ole hyvä.. Jännitys katosi kun hiljenin vaan kuuntelemaan mitä kaikkea tuomari Reskosta löytääkään :D No, luonne ja hännän kiinnitys olivat hyvät. Ja sivuliikkeet. Mikään muu ei ollutkaan. Arvostelun jälkeen tuomari vielä selvensi minulle kuinka Reskon pää on liian lyhyt ja koira ei ole tarpeeksi urosmainen, kulmaukset ovat niin pielessä että koko koira näyttää ei hyvältä, koiran rintakehä ei ole tarpeeksi syvä (miten se voisi olla tämän kokoisessa koirassa syvempi?), koira ei ole hänen mielestään ollenkaan "valiokoira", Resko ei ole näyttävä. Kehästä ulos EHlla. Alkujärkytyksen jälkeen mulla alkoi naurattaa. Mitä just tapahtui? :D Veinkö väärän koiran kehään? Onneksi oltiin ajeltu viikko Senjassa, eikä tämä näyttely ollut reissumme syy, olis voinut vähän harmittaa ajella tällaisia matkoja valioluokan EHn takia. Päästiimpä ajelemaan kotiin valoisan aikaan, autossa istuttiinkin sitten aamukymmenestä iltakymmeneen. 

Tällainen tää harrastus on. Ensimmäinen EH piti käydä hakemassa kymmenen tunnin ajomatkan päästä (~800km kotiin) :D Onneksi koko juttu vaan huvittaa, melkoinen kruunaus koko viikolle. Tiedän itsekin Reskon puutteet ja yleensä tuomarit nostavat samat asiat esille arvosteluissa (esim. lyhyt kaula) mutta nyt tuli niin paljon uutta että tuntui etten tunnista omaani arvostelusta. Vähän epäselväksi jäi myös, miltä näyttäisi hänen ihannesnautserinsa? Riiseniltä? Luojan kiitos en vienyt oikeasti pienipäistä Kaskoa hänelle arvosteltavaksi, meidät olisi varmaan diskattu xD

Kaiken kaikkiaan Norja, ja erityisesti Senja, oli upea. Mahtava. Ihastuttava. Menisin vaikka heti takaisin. Suomi tuntuu tavattoman litteältä ja lättänältä Norjan jälkeen. Koiran kanssa reissaaminen sujui niin helposti ja hyvin, että enskerralla otetaan varmasti molemmat partaelukat mukaan, Reskosta ei ollut matkan aikana kertaakaan haittaa tai hankaluuksia.. päin vastoin, iltaisin oli turvallinen olo kylissä kulkiessa kun snautseri murisi kaikki pysymään kauempana ja päivällä se veti minut vuorten päälle. Nonstopin juoksyvyö ja Zero DC short-valjaat kera joustavan hihnan veivät meidät minne vaan - Resko teki ihan tosissaan töitä vetäessään minua jyrkkiä mäkiä ylöspäin. Alaspäin tullessa mulla oli koira irti tai sitten annoin sen poikaystävälle - veti nimittäin myös alaspäin yhtä lujaa ja mulla alkoi polvet antamaan periksi. :D 

Ensi vuonna mennään varmasti uudestaan.

Yppäri RN ja tulevaisuuden suunnitelmia

Käytiin elokuun lopulla vielä Yppärin ryhmänäyttelyssä Kaskon ja Reskon kanssa.

Aamu alkoi koleana, mutta keli lämpeni äkkiä kun aurinko nousi taivaalle. Näyttelypaikka oli ihana; suuret nurmipohjaiset kehät, joissa se nurmi oli todella leikattu lyhyeksi eikä käppänääkään tarvinut esittää viidakossa! Hommat toimi. 

Ensin kehässä pyörähti Kasko; se oli nuorten luokan ykkönen ja sai ERIn ja SAn. Tuomari oli ihastuttava Jari Laakso, joka tykkäsi Kaskosta kovin. Hän tuli vielä kehän jälkeen jututtamaan meitä, vaikka siellä oli jo seuraava koira pöydällä odottamassa omaa arviointiaan :D Lämmitti mieltä (PALJON!) kun tuomari tuli kehän ulkopuolelle vielä hiplaamaan Kaskon jalkakarvoja ja sanoi että ne ovat sellaiset kuin pitäisikin, ja että käppänänhän ei mikään villakoira kuulu olla, vaikka ne karvaisemmat näyttävämpiä ovatkin. Turkinlaatu on erinomainen päästä varpaisiin! Arvostelu alla:

"1v 4kk. Hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus. Eturinta voisi olla hiukan voimakkaampi. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvä pään profiili, mutta hiukan poskiluita. Hyvä suu. Hyvä karvapeite, myös raajoissa." -> ERI SA NUK1 PU3

Useampi tunti piti odotella että saatiin Resko kehään. Resko esiintyi tosi kivasti ja tuomari kehui Reskon selkälinjaa ja liikkeitä ja sen hyvää luonnetta. Resko sai ERIn, SAn ja oli luokkansa paras ja ainoana snautserina siitä tuli samalla myös rotunsa paras. Tämän myötä on Reskon pikkunäyttelyt varmaan kierrelty siihen asti että päästään vetskukehiin. Sillä on myös molemmat Suomen cacibit tallessa. Reskon arvostelu alla:

"Hyvä rungon pituus. Tasapainoiset kulmaukset. Eturinta voisi olla täyteläisempi. Hyvä rungon tilavuus. Kaunis ylälinja. Hyvä kaula. Hyvät pään linjat. Hyvä suu. Tasapainoiset, terveet liikkeet. Hyvä karvapeite ja väritys." -> ERI SA VAK1 PU1 ROP

Poikaystäväni pitkäaikainen haave Norjan reissusta on myös käymässä toteen - itse kekseliäänä koiraharrastajana yhdistin siihen yhden Harstadin kv-näyttelyn.. Kuukauden päästä tyhjennetään siis kameran muistikortit ja pakataan mukaan lämmintä vaatetta ja lähdetään useammaksi päiväksi Norjaan! Resko menee kehään sunnuntaina 2.10., mutta kerrankaan pääsyy reissulle ei ole koiranäyttelyt vaan seikkailu uudessa maassa :D eli ilman paineita mennään, tuli tulosta tai ei niin reissusta tulee varmasti mahtava!

FI MVA SE MVA Wanhan Purolan Wallstreet

kuva: Jonna Harju 2016

“It is the time you have wasted for your rose that makes your rose so important.” 

― Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince

Oulu KV - Iloisen Koiran Näyttely 14/08/2016

tuomari: Matejevic Nenad, Serbia
"Well proportion, correct head. Complete teeth. Well neck. Correct front. Well length topline. Set of tail position well. Correct angulation in movement. Coat quality could be little better."
ERI SA AVK1 PU2 SERT VARACA -> UUSI FIN MVA & SE MVA!

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin vähän nihkeästi, kun olimme aikatauluista myöhässä. Olin jo valmiiksi negatiivisella asenteella liikkeellä, kun Resko on tällä hetkellä niin nylkkyturkissa oman nyppimisinnokkuuteni vuoksi, että tiesin sen vaikuttavan arvosteluun.. Onneksemme myös kehät olivat tuntuvasti myöhässä, joten ehdittiin hyvin pystyttää telttaa ja muuta sateensuojaksi. Rekku lennähti ensimmäisenä mustana snautserina kehään uudenkarhea snake-ketju kaulassaan ja tuomari pyysi koiran heti pöydälle. "Pöydälle?" - "Juu, pöydälle." Okei sitten..

Tuomari tykkäsi Rekusta kovasti ja liikutti meitä paljon, laskeskelin näyttelypäivän jälkeen että Reskon kanssa juoksimme ihanan suurta kehää ympäri varmaan kymmenisen kertaa. Pu-luokassakin tuomari juoksutti meitä enemmän kuin ikinä ennen missään muualla, ihan mahtavaa. Reskon kanssa on mukava mennä lujaa kun on tilaa, se näyttää parhaat puolensa liikkeillään. Rekku jäi urosluokan kakkoseksi ja ykkössija meni ansaitusti hienolle ja hyvässä turkissa olleelle Tacillan-urokselle, me ei muuta tarvittukkaan kuin tuo kakkossija ja serti :D 

Alla olevat kuvat ovat videolta, jonka kuvasi siskoni Karoliina - kiitos!!

Rekkuhehkutuksen lisäksi annetaan vähän sivutilaa myös Kakehehkutukselle:

Kasko kävi lauantaina kehässä Överkalix KR:ssä, tuomarina norjalainen Wenche Eikeseth. 

"Utm. typ & storlek med gott huvud, välkroppad, kvadratisk, prima päls & färg."

ERI SA NUK1 PU4

Kasko esiintyi todella hienosti omalla vuorollaan, pönötti pöydällä kuin patsas ja kulki liikkeissä suoraan eikä kyntänyt maata nenä nurmikossa. Mulle jäi tosi kiva fiilis kehän jäljiltä. Kovatasoisessa seurassa ERI SA tuntui jo voitolta ihan itsessään ja nartuista kumpikaan ei sitä sa:ta saanutkaan. Pu-kehässä Kasko kieltäytyi enää liikkumasta, kun sen pappa (ROP-VET) oli pissannut kehään ja kaikkihan sen nyt tietää ettei prinsessa Kaskelotti voi kävellä siellä missä joku on pissannut. Viime talvena naurettiin ikkunan takaa kun Rekku kakkas meidän takapihalle ja Kake peitteli senkin kakat hankeen inhosta väristen, ja esimerkiksi Kajaani KVssa se iski jarrut päälle kun kehään oli pissattu. Sisäsiisti Kasko itse oli jo noin 4kk iässä. En tiedä onko tämä asia mitä pitäisi tai voisi treenata, vai hyväksynkö vaan Kaken yökötykset, enhän itsekään halua kulkea likaisella alustalla yhtään minnekkään. Hyi sentään! :D

Oulu KV 09.07.2016

 

Jännittävä ja hieno lauantai Oulu KV:ssa takana! Tuomarimme Roberto Schill ei ollut eriautomaatti, vaan käytti koko skaalaa ja piti näyttelykansaa jännityksessä :D Resko oli kehässä ensimmäisenä ja sen luettelonumerokin oli 1! Tuomari oli mukava, mutta ihan ystävällisessä mielessä sanottuna erikoinen. Harvoin nimittäin enää tulee vastaan tuomaria, joka "uskaltaa" pistää valioitakin ulos kehästä H:lla tai EH:lla! Vähän kieltämättä jännitti viedä Kaskoa kehään, kun katselin miten valmiimmat koirat saivat aika rajua kritiikkiä. Alla tulokset ja arvostelut!

Wanhan Purolan Wallstreet "Resko"

"2,5y old. Correct head. Well set ears. Eyes with good shape. Neck should be a bit longer. Strong back. Chest should be deeber. Should be a bit more angulated. Well set and carried tail. Free movement. Very good coat." ERI, SA, ROP, SERT, CACIB

Lamigras Black Younger Panther "Kasko"

"Correct head. Well set ears. Neck should be a bit longer. Strong back. Enough deep chest. Free elbows. Correct hindlegs. Well set tail. Free movements. Very good coat & temperament." ERI, SA, NUK1, VARASERT

Molemmat koirat esiintyivät hienosti ja molempien arvosteluista tunnistan omani :) Rotukehien jälkeen kerättiin leiri kasaan ja mentiin kotiin syömään (asumme näyttelypaikan lähellä), mutta poikettiin Rekun kanssa vielä ryhmäkehässä iltapäivällä. Reskon edellä meni pippurisuola-narttu, johon Resko ehti ihastua kokoomakehässä. Nuoren miehen sydän meni sykkyrälle ja askel oli harvinaisen lennokas ryhmäkehään juostessamme - tuntui että koira vain liisi maata koskettamatta edelläni. Tosi hieno esitys Reskolta! Ryhmäkehästä ei tullut mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta lähdimme sen jälkeen hyvillä mielin kotiin missä Kasko jo veteli sikeitä.

Näyttelypaikalla oli tänäkin vuonna ihana määrä ständejä, mutta mukaan tarttui kerrankin vain vähän tavaraa: pieni vinkulelu joka mahtuu jakun taskuun ja Kakelle oma jäniksenkarvainen patukka Väliheikin kojusta :D Kakkis raivosi ennen kehäkäyntiämme nimittäin niin rumasti tappaessaan nahkahihnaansa, että lupasin sille jotain luvallisempaa riepoteltavaa päivän päätteeksi.

 

  

Näyttelemisen lisäksi Resko on viimeaikoina kunnostautunut tottelemisessa. Ohjaajalla olisikin hirveä hinku ohjattuihin treeneihin ja alokasluokkia katsastamaan, mutta jospa me nyt tämä kesä vielä juostaan ympyrää hirveällä minuuttihinnalla. Ihanaa kun on koira jonka kanssa voi tehdä melkeimpä mitä vaan! Kaskokin on käynyt kokeilemassa kontaktiesteitä agilitykentällä, eikä sillä(kään) ole mitään ongelmaa korkeiden paikkojen tai tiukkojen nousujen kanssa. SiitäKIN voisi tulla mitä vaan - ja mikä parasta; agilityssä se olisi ihan satavarma minikoira!

Resko Vännäsissä ROP, SERT ja RYP4 !!

kuva: Karoliina N.

Pitkä päivä takana. Sisko oli tosiaan ilmoittanut Reskon tänne Umeån lähelle kaikkien rotujen näyttelyihin Vännäsiin ja sinnehän me sitten mentiin. Lähtö aamulla vasta kahdeksalta (sai siis nukkua pitkään!) ja kehään lähempänä kymmentä. Rotukehä oli pian ohi, tuomari Pedro Delerue oli nopea. Arvostelu alla:

"Good type. Correct size. Strong head. Could have little more neck. Good topline. Deep chest. Good angulation and movement. Typical coat." ROP & SERT

Tämän jälkeen mie olin lähdössä jo kotiin - kaikkihan on saatu eikä päivä ois voinut mennä paremmin! Sääkin oli aika epävakaa, välillä piiskotti vähän vettä. Ryhmäkehät ois alkaneet vasta kolmen tunnin kuluttua, kuka tänne niitä nyt muka jää odottamaan :D

Noh, me jäätiin. Evästettiin autossa ja nukuttiin kauempana hiljaisella parkkipaikalla. Palattiin näyttelypaikalle sopivasti kahden jälkeen katselemaan tilanteen kehittymistä ja päästiin puoli kolmen jälkeen kokoomakehään (jossa huomattiin että ryppituomarina on meidän oma tuomari) ja siitä meidät kohta ohjattiinkin ryhmäkehään. Resko oli aivan huippu. En tiedä miten sen hienommin sanoisi - Resko vaan oli ihan huippu. Ravasi hienolla draivilla vaikka päivä oli venynyt tosi pitkäksi ja väsymys näkyi varmaan molempien naamalta, antoi vähän asetella itseään ja sieti multa jopa häntään koskemisen - ennenkuulumatonta. Kun tuomari valitsi ryhmäkehästä jatkoon menijöistä ensimmäisten joukossa meidät, menin seisomaan keskelle kehää Rekun kanssa ja pyörin vaan hämmentyneenä ympäriinsä ja koitin nähdä että mitä tämä tarkoittaa; ollaanko me jäämässä vai lähtemässä? Aikani siinä muiden kanssa ihmeteltyäni kysyin sitten tuomarilta että mitä meidän pitää tehdä ja hän halusi vielä kerran Reskon liikkeet edestakaisin ja taas isoa kehää ympäri. Näin tehtiin ja sitten taas seisoskeltiin. Resko jaksoi hienosti, vaikka ei olekkaan kovin kokenut esiintyjä eikä yleensä jaksa kauheasti seisoskella paikoillaan. Me oltiin siellä rivissä ensimmäisinä ja iso berni blokkasi meidät täysin kun omistaja seisotti koiraansa edempänä poikittain niin että me jäätiin tuomarilta piiloon :D Kävin välillä seisomassa ja katselin ettei meitä oltu unohdettu nurkkaan.

Siinä pian pudotettiin lisää koiria pois ja mie mietin vaan että "Resko rimpulan kanssa ryppikehässä jatkoon valittujen joukossa. Ennenkuulumatonta, kuka ois uskonut.." ja mietin ettei kotona ikinä uskota. Yhtäkkiä kuulutettiin että ryhmän neljänneksi paras on musta snautseri Wanhan Purolan Wallstreet, omistaja Josefiina Niska Oulusta. Sanoivat onneksi koiran numeronkin - sitä siinä vielä tarkistelin hihastani ennenkuin uskalsin lähteä menemään neljännelle sijalle :D "Kai ne sitten oikeasti puhuu meistä.. aika noloa jos käännyttävät ulos kehästä tässä vaiheessa.."

Ja niin me oltiin siellä RYP4-paikalla Rekusterin kanssa. En kerennyt edes jännittää missään vaiheessa, kun olin niin hämilläni kaikesta mitä tapahtuu. Niin monesti ei näy mustia snautsereita ryppi-sijoilla, että tällainen vaihtoehto olisi käynyt edes mielessä. Ainakaan minun hönöä Reskopteriani en osannut kuvitella isoon kehään villeimmissä unissanikaan, eihän se nyt NIIN ihmeellisen näköinen ole ison kokonsa ja koukkuhäntänsä kanssa :) vaan Pedro tykkäsi Reskosta ja Reskon eläväisestä esiintymisestä, snautserinhan pitääkin olla vähän snautseri ja heittää parit hyrrät  ja näyttää muutama oma temppu siinä pönöttämisen lomassa.

Kuka olis uskonut. En minä ainakaan. Tämä oli varmaan niitä "once in a lifetime"-kokemuksia. Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut aika hitsin pätevä snautseriuros, jollaisesta oon pienestä pitäen vaan haaveillut. Siinä se on, minun Reskoni.

Kiitos Resko ja kiitos sisko! ♥

Koiranäyttelytuloksia vierailta mailta

Käytiin poikien kans Ruotsin Piteåssa näytelmöimässä eilen 29.5. Ilma oli HELTEINEN, aurinko porotti hiekkakentälle ilman ainuttakaan pilven hattaraa. Tuli siinä mietittyä koko harrastuksen hulluutta, kun lojuin shortseissani teltan edessä aurinkoa ottamassa ja koirat nukkuivat häkeissään varjossa, kylmäkallet kainaloissaan. Mustien koirieni vuoksi olisin suonut meille vähän vähemmän hikisen reissupäivän, mutta pojat vetivät sellaisen esityksen kuumuudesta huolimatta että en voi olla muuta kuin kiitollinen.

Mustia käppänöitä oli ilmoitettu 10, mutta kaksi niistä ei tullut paikalle (toinen näistä Kaken inttivalio pappa, ei ollut karva kuosissa niin jäivät kotiin). Kasko oli paras junnu-uros ja sai ERIn ja SAn ja tuomari sijoitti Kaken kovatasoisessa seurassa PU4ksi!! Kakella oli vauhti päällä kehässä, häntä heilutti koko koiraa ja askelta riitti eteen ja taakse. Esitin sen tällä kertaa täysin vapaasti ja asettelematta, ikeahiiren ja nakin voimalla.

Tuomari kehui Kaskoa kauheasti ja kävi vielä kehävuoromme jälkeen kahdesti jututtamassa minua ja rapsuttelemassa Kaskoa. Tuomarimme Lars Widen oli siitäkin todella miellyttävä tuomari, että hän antoi kaikkien kuullen koirista suullisen palautteen. Kaskoa hän sanoi ihastuttavaksi ja erittäin lupaavaksi junioriksi, jossa "on jo kaikki", mutta joka ei ole valmis - siksi pu4. Toivoi myös näkevänsä Kaskon kehässään uudestaan tulevaisuudessa. Go Kakkis!! Olin onnesta sykkyrällä.

Mustia snautsereita oli ilmoitettu 2, yksi narttu ja yksi uros (Resko). Resko esiintyi hienosti ja aika vapaasti, sen kanssa saa kyllä aina juosta kehässä ihan tosissaan. Porottavasta säästä huolimatta Rekku liikkui tapansa mukaaan kovalla draivilla ja olisi halunnut pussailla tuomarin kuoliaaksi kun alettiin hampaita katsomaan. Irlantilainen tuomarimme Ann Long-Doyle tykkäsi kauheasti Reskon luonteesta; sen vilkkaudesta ja rohkeudesta, tuomaroituaan juuri ennen meitä useamman väistävän pippurisuolan ja yhden joka irvisteli ja rähisi hänelle. Resko sai ERIn, SAn, sertin ja voitti lopulta nartun ollen samalla ROP. Musta narttu valioitui tässä näyttelyssä, ja se olikin todella kaunis. Hieman arempi kuin Resko, vältteli tuomarin kosketusta ja haaveili kehästä poistumisesta. Käteltiin sertiemme jälkeen koiran omistajan kanssa ja onniteltiin toisiamme ja lähdettiin hyvillä mielin takas teltalle. Ryhmäkehiin me ei jääty, vaan pakattiin kamppeet aika vauhdilla autoon ja koirat takapoksiin viilentymään. 

Paremmin ei olis siis voinut mennä. Nyt Kaskoa ei ole ilmoitettu mihinkään näyttelyihin, mutta Resko menee Vännäsiin kesäkuun puolivälissä. Kesän aikana me käydään varmaan Oulun ja Kemin näyttelyissä, katsotaan vähän että kummanko kanssa vai lähteekö molemmat. Kasko on vasta juniori ja sillä on jo serti ensimmäisestä virallisesta näyttelystään, joten meillä ei oo kiire mihinkään. Reskolla on nyt 1 cacib Suomesta, 1 serti Suomesta ja 1 serti Ruotsista. Oon uskaltanut jo ajatella, että Rekustahan saattaa vielä tulla muotovalio! Näin reippaita ja yhteistyöhaluisia ja iloisena esiintyviä koiria on mukavaa esittää ja esitellä, varsinkin kun en itse enää niin jännitä. Amorin aikana olin ihan hirveä jännittäjä ja kiukkusin hermostuneena kaikille. Nykyään mennään kehään aina nöyrin mielin ilman odotuksia. Tämä on paljon hauskempi harrastus näin. Jos jonakin päivänä koirani eivät näytäkkään kehässä siltä, että tämä yhdessä tekeminen on ihan paras juttu, harkitsen näyttelyttämistä uudestaan. Kumpaakaan koiristani en kuitenkaan ole valinnut enkä ostanut näyttelykoiraksi ja ne onneksi ovatkin pääsääntöisesti ihan kaikkea muuta kuin showkoiria. Minun parhaat ystävät.

Oulaisen ryhmis

 

Käytiin tosiaan ensimmäistä kertaa hienossa Oulaisen ryhmänäyttelyssä lauantaina ja lähdin sieltä kotiin kahden ERInomaisen koiran kanssa. Sää suosi, aurinko paistoi, paikka oli hieno nurmikenttä, kehät olivat todella isoja. Mutta meidän Kaskelotin ollessa tuomarin tuomittavana kehässä kaikki ei mennyt ihan putkeen. Molemmille tuomarina Elina Haapaniemi (ihana, sosiaalinen tuomari, joka osasi käsitellä niin arat kuin riehakkaatkin koirat ja tunsi rodun). Kehiksien nimiä en valitettavasti tiedä, kirjoittaisin muuten nekin muistiin että osaisin jatkossa välttää.

Reskon arvostelu: 

"2,5v uros, vilkas aito snautseri. Erittäin hyvä tyyppi, sopivat mittasuhteet. Hieman voimakas kallo, sopiva pään pituus, kauniit tummat silmät. Purenta ja hampaat ok. Maltillinen kaula, hyvä ylälinja. Sopiva eturinta. Hyvä runko. Takaosa saa vahvistua hieman. Hieman matala hännän kiinnitys. Karkea karva. Hyvät sivuliikkeet, etuliikkeessä hieman ulkokierteiset kyynärvarret." 

AVO ERI SA AVK2 VASERT

Kaskon arvostelu:

"1v vanha, sopivan kokoinen (33cm), reipas musta juniori. Hyvin neliömäinen ja sopivan ryhdikäs. Riittävä pään pituus, tummat silmät. Hieman poskia. Purenta ja hampaat ok. Hieman niukasti kulmautunut edestä ja takaa ja liikerata jää hieman lyhyeksi. Hyvä runkoturkki." 

JUN ERI JUK2

Ihanat arvostelut ja ihana tuomari - tiukka, mutta ihana. Erityisesti mieltä lämmittää Reskon arvostelun ensimmäinen lause: AITO snautseri! Tuomari sanoi että Resko taitaa olla sellainen vilperi ja mie sanoin että "aika rauhallinenhan se on tänään näin kuumana päivänä". Tuomari nauroi että jaa, rauhallinen, niinkö sanoit? :D Reskoa ei mitattu. Voiton vei ansaitusti WP X-Ray ja Rekku hyvänä kakkosena. Käppänäkehässä tuomari mittaili koiria ja nauroi Kaken nimelle ("Kake, oikeasti? Sanoitko sitä Kakeksi? Ai Kasko? Eikä.."). Kasko mitattiin nyt virallisesti 33cm korkuiseksi, eli aika pieni on! 

Niin, sitten päästään siihen mistä puhuin heti alussa; Kaskon ERIin :D jota ei näy missään, kun näkyy vaan EH2. Olen 100% varma siitä, että meille huudettiin "ja koira saa erinomaisen!" ja sitä siinä kehän reunalla tuuleteltiin ja revitin Kakea lelulla. Kotimatkalla autossa laittelin viestiä kavereille ja sitten Jonna kysyi, että eikös tuossa Kaskon lomakkeessa ole rastitettu Erittäin Hyvä. 

Soitin heti asiasta vastaavalle, joka puhelimessa sanoi selvittävänsä asian kehiksien kanssa. Tämän jälkeen juttelin tapahtuneesta MONEN paikalla olleen ihmisen kanssa. Enkä ole ainoa, jonka kohdalla oli ryssitty. Yhden mustan kohdalla oli heiluteltu väärän väristä korttia ja huudettu toista. Yks koira ei ollut saanut lomakkeeseen merkintää rop-vet:istä, ennenkuin omistaja oli kahdesti käynyt selvittämässä asiaa. Reskon lomakkeesta on rastitettu kaksi väärää kohtaa ja sutattu yli. Ja sitten on Kasko, jonka kanssa tehdyn kirjausvirheen huomasin 100 kilometriä liian myöhään.

Olen ollut sähköpostiyhteydessä samaan henkilöön jolle soitin. Kuulemma asialle ei voida tehdä mitään. "Toivon, että kaikesta häsläyksestä huolimatta tulet uudelleenkin meidän näyttelyymme!" luki saamani vastauksen lopussa. Niimpä niin, häsläystä oli, kuten itse juuri kirjoitit.

 

 

Meille koiranäyttelyt on kevyt harrastus muiden juttujen rinnalle, enkä ole kasvattajilta pyytänyt yhtään koiraa joka voittaisi näyttelyissä, tai siten etsinyt mitään näyttelytähteä. Näyttelyissä kuitenkin on kivaa käydä, varsinkin jos saa (kuten lauantaina sain) poikaystävän mukaan ja pystytetään telttaa ja syödään eväitä ja katsellaan ja kuvataan toisia koiria ja jutellaan muiden koiraihmisten kanssa. Sellaista sosiaalista kanssakäymistä samanrotuisten koirien omistajien kanssa, tiedätte mistä puhun. Minusta oli hienoa olla lauantaina todistamassa, kuinka Reskon "tallikaveri" Wanhan Purolan X-Ray sai 13. sertinsä ja juuri kaksivuotiaaksi kerettyään siis valioitui Suomen, Ruotsin ja Latvian muotovalioksi. Kerettiin onneksi ottaa Raimosta snautserikehän jälkeen muutamat kuvat, ennen kuin minun piti alkaa valmistelemaan Kaskoa kehään. Onnea Raimo ja Riikka!!

En ole vielä antanut periksi tämän ERI->EH jutun suhteen, enkä ajatellut antaakaan. Yksi snautserikasvattaja sanoi että äläpä jätä tätä tähän, kyllä pistää harmittamaan jälkikäteen noin epäreilu kohtelu. Varsinkin nyt kun on käynyt enemmän kuin selväksi, että kehässä sössittiin koirien arvostelulomakkeiden ja lätkien kanssa muutenkin ihan urakalla. Jos se EH nyt jää sinne, niin sit jää, se ei meidän elämään onneksi vaikuta millään tavalla tai muuta koiraa muuksi. Ihan periaatteesta kuitenkin tällainen saamani kohtelu asian tiimoilta ottaa päähän ja kovasti. Olisimpa itse huomannut lukea arvostelun läpi tarkasti (jäi muuten aamulla silmälasit kotiin) ja bongannut väärin rastitetun kohdan heti näyttelypaikalla. Nyt saatettiin olla liian myöhässä.

Enivei hieno lauantai ja kivoja kuvia jäi käteen vähintäänkin riittävästi! Ja Reskolle se toinen varaserti! Viikon päästä mennään sitten käymään Piteåssa siskon ja yorkkikasvattinsa Sissin kanssa. Elämä jatkuu jne :) Raportoin jos tälle jutulle saadaan joku erilainen päätös.

Lopussa olevat kuvat on otettu näyttelyiden jälkeen. Aleksi ajoi kotiin koirarannan kautta ja Resko sai tehdä sitä mitä se eniten rakastaa: uida, juosta rannalla ja hyppiä noutamaan keppiä järveltä. Omistajana on ihan parasta nähdä koiransa niin onnellisena. Kake haahuili rannalla omissa touhuissaan kuten aina, se on sellainen Havukka-ahon ajattelija. Viimeisessä kuvassa Kasko poseeraa öisen koirapuiston penkillä.

/Lisäys myöhemmin: tulosta ei muuteta jälkikäteen. Suuhun jäi kyllä kakka maku kehiksien toiminnasta ja taidamme jatkosa boikotoida Oulaisen näyttelyitä.