Reskon kynsivamma

Reskon otj sisäreunan kynsi repesi syyslomalla "mummolan" pihalla liukastellessa. Eläinlääkärimme antoi kotihoito-ohjeet ja soitti apteekkiin ab-kuurin Reskolle ja viikossa kynsi oli parantunut normaaliin kuosiinsa. En ensin edes huomannut kynnen ottaneen osumaa, koska Resko ei missään vaiheessa ontunut tai varonut jalkaansa, ei osoittanut suurempaa kiinnostusta sitä kohtaan tai käyttäytynyt oudosti. Huomasin vain, että onpas lattiassa paljon verijälkiä -  niin paljon, etteivät ne enää selity tuoreilla hirven luillakaan.. 

Resko söi siis antibioottikuurin ja kynttä hoidettiin liuotetulla Betadinella putsaten aamuin ja illoin. Sanoisin, että neljässä päivässä kynsi oli jo käyttökuntoinen eikä sitä tarvinut enää varjella kaikelta. Pari yötä Resko nukkui kauluri päässään, ettei vain tulisi turhia takapakkeja, ja ulkoillessa paketoin tassun veden- ja iskunkestävästi. 

Koitin netistä etsiä tietoa muille sattuneista kynsionnettomuuksista, mutta kovin montaa inspiroivaa paranemiskertomusta en löytänyt. Eläinlääkäritkin (meitä hoitanut paikallinen ell ja Reskon kasvattaja-ell) varoittelivat näiden olevan vaikeita hoidettavia ja pahimmassa skenaariossa koko varvas voitaisiin joutua amputoimaan, mikäli kynsi ei lähde paranemaan hyvin. Resko oli kuitenkin alusta asti mitä helpoin hoidettava! Heti trauman havaittuani pesin tassun ja kynnen ja tutkin törröttävän ytimen, leikkasin karvat varpaasta ja leikkelin kynttä vielä joka suunnasta niin että sain repsottavat osat irti. Resko huokaili syvään, mutta ei edes nykinyt tassuaan kuten joskus kynsiä leikatessa ruukaa tehdä :D Jospa se tällä kertaa ymmärsi näiden lääkärileikkien tärkeyden.

Meidän onneksi kynsi lähti heti paranemaan tosi hyvin. Ei takapakkeja. Kertaalleen laitoin siihen Vetramilia, joka ilmeisesti pehmensi ytimen ulointa osaa niin, että se "irtosi" - siis muuttui koostumukseltaan sellaiseksi räkämäiseksi sinkuvaksi jutuksi, jonka pinseteillä otin pois höllymästä. Sen jälkeen kynsi oikeastaan yön aikana parani kokonaan. Muutaman kerran tuli tippa verta hangessa riekkumisen jälkeen (kun en enää tossuttanut jalkaa), mutta se ei vaikuttanut paranemiseen. Siinä vaiheessa kynsi näytti jo normaalilta ja tippa verta oli vähemmän, kuin ytimeen leikatessa. Eli lopulta päästiin aika helpolla. Onneksi. Tekevälle sattuu.

FI MVA SE MVA Wanhan Purolan Wallstreet

kuva: Jonna Harju 2016

“It is the time you have wasted for your rose that makes your rose so important.” 

― Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince

Oulu KV - Iloisen Koiran Näyttely 14/08/2016

tuomari: Matejevic Nenad, Serbia
"Well proportion, correct head. Complete teeth. Well neck. Correct front. Well length topline. Set of tail position well. Correct angulation in movement. Coat quality could be little better."
ERI SA AVK1 PU2 SERT VARACA -> UUSI FIN MVA & SE MVA!

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin vähän nihkeästi, kun olimme aikatauluista myöhässä. Olin jo valmiiksi negatiivisella asenteella liikkeellä, kun Resko on tällä hetkellä niin nylkkyturkissa oman nyppimisinnokkuuteni vuoksi, että tiesin sen vaikuttavan arvosteluun.. Onneksemme myös kehät olivat tuntuvasti myöhässä, joten ehdittiin hyvin pystyttää telttaa ja muuta sateensuojaksi. Rekku lennähti ensimmäisenä mustana snautserina kehään uudenkarhea snake-ketju kaulassaan ja tuomari pyysi koiran heti pöydälle. "Pöydälle?" - "Juu, pöydälle." Okei sitten..

Tuomari tykkäsi Rekusta kovasti ja liikutti meitä paljon, laskeskelin näyttelypäivän jälkeen että Reskon kanssa juoksimme ihanan suurta kehää ympäri varmaan kymmenisen kertaa. Pu-luokassakin tuomari juoksutti meitä enemmän kuin ikinä ennen missään muualla, ihan mahtavaa. Reskon kanssa on mukava mennä lujaa kun on tilaa, se näyttää parhaat puolensa liikkeillään. Rekku jäi urosluokan kakkoseksi ja ykkössija meni ansaitusti hienolle ja hyvässä turkissa olleelle Tacillan-urokselle, me ei muuta tarvittukkaan kuin tuo kakkossija ja serti :D 

Alla olevat kuvat ovat videolta, jonka kuvasi siskoni Karoliina - kiitos!!

Rekkuhehkutuksen lisäksi annetaan vähän sivutilaa myös Kakehehkutukselle:

Kasko kävi lauantaina kehässä Överkalix KR:ssä, tuomarina norjalainen Wenche Eikeseth. 

"Utm. typ & storlek med gott huvud, välkroppad, kvadratisk, prima päls & färg."

ERI SA NUK1 PU4

Kasko esiintyi todella hienosti omalla vuorollaan, pönötti pöydällä kuin patsas ja kulki liikkeissä suoraan eikä kyntänyt maata nenä nurmikossa. Mulle jäi tosi kiva fiilis kehän jäljiltä. Kovatasoisessa seurassa ERI SA tuntui jo voitolta ihan itsessään ja nartuista kumpikaan ei sitä sa:ta saanutkaan. Pu-kehässä Kasko kieltäytyi enää liikkumasta, kun sen pappa (ROP-VET) oli pissannut kehään ja kaikkihan sen nyt tietää ettei prinsessa Kaskelotti voi kävellä siellä missä joku on pissannut. Viime talvena naurettiin ikkunan takaa kun Rekku kakkas meidän takapihalle ja Kake peitteli senkin kakat hankeen inhosta väristen, ja esimerkiksi Kajaani KVssa se iski jarrut päälle kun kehään oli pissattu. Sisäsiisti Kasko itse oli jo noin 4kk iässä. En tiedä onko tämä asia mitä pitäisi tai voisi treenata, vai hyväksynkö vaan Kaken yökötykset, enhän itsekään halua kulkea likaisella alustalla yhtään minnekkään. Hyi sentään! :D

Reskon kropasta mustaa valkoisella

Kennelliitosta tipahti selkälausunto jo pari päivää sitten, tänään sain tiedon lonkista ja kyynäristä.

Wanhan Purolan Wallstreet lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0.

Oulu KV 2015: sunnuntai = CACIB, vaSERT

Tuomari Antonio Di Lorenzo tykkäsi Rekusta seuraavaa:

Excellent type. Needs more masculin expression. Dark eyes. Long head. Square body. Very good coat. Needs better croup and set of tail. Well angulated front and rear. Very good chest and movement with enough set of ears. NUO ERI SA NUK1 PU2 CACIB VASERT

Eli Antonio tykkäsi Reskosta vähän eilispäivän tuomaria enemmän. Sen kummemmin Resko ei suostunut seisoskelemaan kehässä tänään kuin eilenkään, mutta liikkuessaan se oli aina hommassa mukana ja esitteli mielellään parit onnenpomput kun silmä vältti. Tuomari kielsi minua syöttämästä koiraa kehässä ja kaivoi omasta taskustaan nenäliinan, jota heilutteli Rekun naaman edessä kun koitettiin seisoskella sievästi paikallaan. Kuten odottaa saattaa, laski Reskon perspää aika vauhdilla kohti maata kun se valmistautui ottamaan valkoisen sutin sedän kädestä itselleen, tai oletti nyt vähintäänkin pääsevänsä juoksemaan lelun perässä, jos ei taistelemaan kuitenkaan. Sellainen se on, Resko Jr Niska. Parhaimmillaan kun tekee sitä mistä tykkää: liikkuu ja leikkii.

Nyt unohdetaan näytelmät hetkeksi jos toiseksikin (en ole edes vilkaissut tulevia näyttelyitä) ja kevennetään Reskon turkkia loppukesäksi. Rontti jos kuka on parit lehmänpaskaojassa-pyörähtämiset ja joessa uimiset ansainnut ja homma helpottuu kun nyppii tuota pehkoa vähemmäksi. Ihan huippuhieno viikonloppu hyvässä seurassa, en voisi olla tähän kehädebytointiin tyytyväisempi. Resko on hieno sisältä ja ulkoa, maailman paras parrakas. Se tarvii kehiä ajatellen lisää aikaa ja ruokaa - ja on vuoden päästä taas (loogisesti..) vuoden verran valmiimpi snautseriuros. Onnea kaikille muillekin tuloksiinsa tyytyväisille :) Kovasti houkuttelee ajatus Reskopterista agilitybaanoilla, jospa syksyn mittaan päästäis jonnekin harjottelemaan hallittua liitelyä - luulis Reskon ainakin siitä liitely-osasta pitävän.

ROP Wanhan Purolan X-Ray & VSP Wanhan Purolan Ura

R - niin kuin rakas

Resko. Rekku Reppuli Rontti Kakkiainen, rakas pieni poikanen. Korvan nipistelijä, partaelukka.

Millainen yksivuotias Resko on? Resko on muilta kuulemieni kommenttien mukaan iloinen hölmö, yksinkertainen, vähän tyhmä, itsepäinen, vilkas, atomipommi, vahva, hyvä hyppimään, kiltti, halaileva, isokirsuinen, ilmeikäs, moniääninen, karvainen, komea, keskeneräinen, ....
Suurimman osan ylläolevista allekirjoitan itsekin. Mutta siinä missä joku muu tulkitsee Reskon tyhmäksi ja itsepäiseksi, kuvailisin sitä mielumin oma-aloitteiseksi ja rohkeaksi. Ellei Resko näe syytä totella, se voi heittää koko homman läskiksi ja tehdä just niinkuin itse haluaa. Se myös keksii joka tilanteeseen omat juttunsa, eikä minulla omistajanakaan ole aina helppoa koittaa ennustaa sen aivoituksia. Jos erehdyn mielessäni vertaamaan Reskoa Amoriin, ajattelen helposti sen olevan keskittymiskyvytön ja tarpeettoman nopea ja rauhaton - mutta oikeastaan se on vain koira joka tarjoaa ihan kaikenlaisia juttuja jos ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Siinä missä Amor totes vaan että "perkele, nyt se makupala tänne niinku olis jo! JOS EN SAA NIIN HUUDAN!", niin Resko koittaa tulla sivulle ja mennä maahan ja istua ja kierähtää selälleen ja hakea pallon ja tökkiä kirsulla käteeni. On olemassa tosi paljon juttuja mitä Resko ei vielä ymmärrä, mutta ainakin se yrittää. Sellainen iloinen vesseli se on, aina osallistumassa kaikkeen. Aina Reskon tarjoama osallistuminen ei varsinaisesti auta, mutta onhan se aika hauskaa koittaa kasata uusia huonekaluja snautserin kanssa. ("Mitä teet? Mikä se on? Voinko tulla tähän? No istun jo tässä. Istun nyt tässä. Istun tässä. Haloo? Näätkö kuinka istun tässä? Minä istun tässä ja tuijotan. Istunko ohjeiden päällä? Voi että, minäpä siirryn. Istun nyt tässä vieressä, näätkö, huomaatko, ihan tässä vieressä. Mikä sulla on kädessä? Meisseli? Voinko auttaa? Mikä siitä tulee? Höhöö oottappas haen luun tähän, haluaisin syödä sitä luuta tässä teidän kanssa, ihan juuri tässä kaiken keskellä. Namskis.. Mikä liikahti?! Oooh onpa se todella jännittävän näköinen työkalu! Saanko kokeilla? ...")

Me painitaan edelleen hihnakäytöksen kanssa. Ajattelen välillä, että jos vaan asuttais jossain taajaman ulkopuolella ja käytössä olis kilometreittäin metsäpolkuja ja koskemattomia hankia tai kelkanjälkiä, ei meidän arjessa tökkis mikään. Resko on ihan parhaimmillaan vapaana kulkiessamme, koska se kyllä tutkii ja kartoittaa ympäristöä, mutta pääasiassa pysyttelee lähelläni. Se kaahottaa ja nuuskii ja tuijottaa ja kaivaa ja käy välillä tökkäämässä minua kirsulla käteen makupalan toivossa, mutta ei "etsi" jälkiä joiden perään lähteä eikä huutele kaikenmaailman risahduksille. Varmaan se ottaisi ritolat, jos nenän eteen sattuisi jänis tai hirvi tai orava, mutta muuten se on helppo metsäläinen. Ja pitkän vapaana tehdyn lenkin jälkeen se on tyytyväisempi kuin koskaan muulloin. Sen sijaan kaupungissa asuessamme meitä vastaan tulee päivittäin koiria, eikä Resko yhtään tykkää niiden ohittamisesta hihnassa.. Blaa. Se ei varsinaisesti rähise, mutta vetää kuin hinaaja ja pitää niin outoa ääntä etten itsekään ymmärrä. Snautserin kurkusta tulee ulos mölinää ja kurinaa ja se hinkuu ja huohottaa. Positiivista sentään se, että koira on mulla kuitenkin ihan hanskassa enkä sinänsä jännitä ohituksia enkä jätä lähtemättä lenkille sen vuoksi. Ja heti ohituksen jälkeen Resko palautuu. Tähän vaan ei ole auttanut oikein mikään muu kuin äkkikäännökset ja lyhyellä hihnalla ohitukset. En oikein ota selvää myöskään siitä, että haluaisiko se vain mennä leikkimään ja tutustumaan, vai antaa turpaan jokaiselle kaupunginosaamme asuttavalle uroskoiralle. Yksinolot sentään sujuu yhä (*kopkop*), vaikka pelkäsin paluuta Ouluun kuukauden maalla asustelun jälkeen. Jännitti ihan törkeästi jättää snautseri tiistaina yksin 8ksi tunniksi, kun se ei melkein kuukauteen ollut ollut yksin, ja ne kerrat kun se mökillä/mummolassa oli yksin, se kyllä huuteli ja valitti. Pitkän koulupäivän jälkeen Audacityn nauhaa katsoessani piti ihan selata se kauttaaltaan läpi, ennenkuin uskoin koiran tosiaan olleen ihan hiljaa koko päivän, eikä ollut tehnyt mitään piruuksiakaan. Uskomaton Resko. Taitava Resko! <3

Olin tammikuun alusta 2 viikkoa Teneriffalla ja vietin samalla koko elämäni ensimmäisiä viikkoja ilman koiraa. Tiivistän ne kaksi viikkoa tähän: ei enää koskaan uudestaan. Toki nautiskelin etelän lämmöstä ja uusista maisemista, mutta kaipasin koiraa liian monta kertaa päivässä. Onneksi Resko oli hoidossa äidilläni, joten Reskon osalta nämä viikot sujui hyvin - se söi, se lenkkeilytti itsensä lisäksi äitiäni ja se leikki. Ja ihan mahtavaa oli, kun isosiskoni kävi Umeåsta auttamassa äitiäni Reskon hoidossa! Resko sai uuden Hurtan takin (joka on kuin tehty Rekun päälle) ja varustemäärämme lisääntyi juoksuvyöllä. Yhdistelmä snautseri+potkuri+ihminen meni kuulemma lujaa. Ehkä liiankin lujaa..

Ajattelin listata jotain tavoitteita vuodelle 2015, koska niin oli tapana tehdä myös Amorin kanssa.

Reskon vuosi 2015

• käydään jokin toko-kurssi tms, ehkä aletaan kulkea viikottain ryhmässä
• agilityä!!
• näyttelyt
• kuvataan ehkä jo lonkat 
• pysytään terveinä
• nähdään paljon koirakavereita
• treenataan alo-luokan liikkeitä
• ohituksille voisi vielä koittaa tehdä jotain..

Sä olet viilto seinämaalin täydelliseen pintaan, se virhe jonka arvokkuus on mittaamaton

Vuoden 2015 ensimmäinen kirjoitus blogin puolelle. Meillä ei vietetty eilen Amorin synttäreitä, mutta hyvää syntymäpäivää kuitenkin rakas Ampuherra. Ensimmäinen uusivuosi kymmeneen vuoteen, kun en herännyt aamulla miettimään millaiset synttäriposeeraukset otan Herraparrasta. Sen sijaan me nukuttiin Reskon kanssa pitkään ja kolattiin auringon jo noustessa mökin pihasta lumet pois. Olin illan töissä ja Resko oli mökillä hienosti. Se ei välitä raketeista - yhtä loistava parrakas, kuin Amorkin. Käytiin kymmenen aikaan vähän iltalenkillä ja Reskoa lähinnä uteliaana poikana kiinnosti että mistä lähteekään noin hyvät paukut ja raketin vinkuva vihellys. Ja taivaalla rätisevät valot? Mielenkiintoisia. Iso helpotus ja syy hymyyn, kun junnu on paukkuvarma.

Me oltiinkin joulu ja uv mökillä Ylläksellä ja pakkaset kirivät välillä yli -30 asteeseen. Kyllä vain paleli snautserin varpaita. Uudeksivuodeksi onneksi lauhtui ja päästiin paremmin lenkkeilemään ja hankeen hyppimään. Kymmenet turistit haukuttiin ja päästiin tutustumaan yhteen porokoiranarttuun ja boksereihin. Uroskoirien kaveri Resko ei enää ole, eikä mulla huvita kokeilla sen sietokyvyn rajoja. Leikatulta uros-boksulta se olisi ottanut välittömästi lättyyn, kun tuli puhe snautserin rauhaan jättämisestä. Reskon pinna ei ole kovin pitkä, mutta Reskon kanssa olevilla on oltava sitäkin pidempi.

Joululahjaksi Resko sai ikioman ison mustan kongin (Amorilta peritty pieni punainen olikin vähän pieni) ja toisenkin kestävän aktivointilelun, johon saa vaihdeltua puruosia. Myös puruluita ja vinkuleluja, jotka tosin on syöty ja hajotettu :D  Täydellistä! Kiitos.

Mitäpä muuta.. vähän hiljaista. Mitään erityistä ei tunnu tapahtuneen. Mitä nyt vuosi vaihtui.
Moni asia on muuttunut vuoden 2014 aikana ja tuntuu että alan vasta nyt hahmottamaan kulunutta vuotta. Elämäni tuntuvin menetys 11.11. kun Amor lähti uusiin seikkailuihin tuntuu jakaneen elämäni aikaan ennen Amoria, aikaan Amorin kanssa ja tähän Amorittomaan aikaan. Mutta jos ajattelisikin, että tämä on nyt Reskon aikaa. Pienen Reskopterin ikiomaa aikaa minun ainoana silmäteränäni ja kultapoikana. Sydämessäni olen edelleen kahden koiran omistaja, vaikka eteisessä roikkuukin enää yhden koiran lenkkivehkeet. Amor jätti pieniä hippusia itsestään jokaiseen kuluneeseen päivään viimeisen 11 vuoden ajalla, niin että niistä hipuista kietoutui koko elämäni kattava verkko Amorillisia asioita. Annan kuitenkin muistojen virrata ja keskityn elämän valoisiin puoliin - kaikesta sitä vaan selviääkin. Kiitos vuodesta 2014 kaikille jotka siihen jollakin tapaa olivat osallisina, toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan paljon hyvää. Resko ainakin on tuonut mukanaan elämääni paljon uutta, toivottavasti jaksan kirjoittaa siitä vielä erikseen toisen jutun. Nyt painun nukkumaan ja otan snautserin kainalooni yöksi.

"kuljet siellä 
kai onnen tiellä 
jäivät muistot mulle ikuiset 
ne mua kantaa 
luo taivaanrantaa 
siksi kuollutkaan koskaan et

terveiset sinne taivaaseen 
juhlitaan sua taas uudelleen 
eikä unohtaa saa koskaan rakkaitaan"