Vuodenvaihde Ylläksellä, katsaus kuulumisiin ja tavoitteisiin

Me oltiin taas joululoma töissä Ylläksellä. Töitä, töitä, töitä... Noh, palkkapäivää odotellessa! Koirat saivat lahjaksi Acanan ruokaa, päiväysvanhoja lehtipihvejä ja vinkulelun. 😋 Uusivuosi meni tosi hyvin, kerkesin aamuvuorosta kotiin ennen kuin raketit alkoivat paukkua ja kerrankin näin koirieni reaktion kokonaan. Siinä ei kauheasti ollut näkemistä - Resko katseli päätään kallistellen ensin ikkunoista uteliaana, Kaskoa ei kiinnostanut edes sen vertaa. Aina yhtä ihana asia.

Joululomalla kerkesin siis "lomailla" vain pari päivää. Ylitöissä istuessani mietin kuitenkin tulevaa vuotta ja mitä kaikkea haluaisin taas saada aikaan. Mitä kaikkea me ehditäänkään taas harrastaa ja kokea! Niin siistiä. Oon miettinyt viimeaikoina paljon sitä, miten ne ihmiset jotka eivät ole saaneet koiraharrastuksesta kovin paljoa, eivät varmaan ymmärrä tätä ollenkaan. Koirat ja koiraharrastukset eivät ole vain osa identiteettiäni, vaan myös erittäin suuri syy onnellisille asioille elämässäni. En sano että koko elämäni on (tai että haluaisinkaan sen olevan) pelkkiä koirajuttuja, mutta kyllä tämä vaan paljon antaa (ja ottaa) - ei kai tätä muuten tekisi. Vaikka Resko kävi riiureissulla Joensuussa ja sieltä voi olla tulossa pikkuRekkuja, tiedän etten ole ottamassa kolmatta koiraa. Näissä kahdessa on minulle aivan tarpeeksi - niissä on kaikki se, mitä haluan koirista elämääni. Odotan innolla tulevan kesän näyttelyreissuja hyvässä seurassa ja tulevia rally/tokokisoja, joissa saan koetella omaa hermorakennettani Reskon kanssa työskennellessä.

Resko oli muuten yksi kolmesta Koirakoulu Rallyhaukkujen palkitsemasta rallytokoilijasta. Tornion  kisojen 97/100 pistettä ja toinen sija toivat meille tsemppipalkinnon! Hyvä me!

Meidän kulunut vuosi oli huikea ja ylitti kaikki odotukset monella tapaa. 

Alla vuodelle 2017 listaamiani tavoitteita:

Resko 2017

– Terveys! Koira ehjänä ja terveenä! ✅
– Näyttelyistä Reskolla on jo 3xcacib Suomesta, eli tarvittais 1x cacib Ruotsista ja 1x cacib Norjasta -› C.I.B.  ❌ (Ruotsin cacib tuli Vännäsistä, Norja antaa yhä odottaa itseään...)
– Tammikuussa alkaa RT-kurssi ja mie jo toivon RTK1-tunnusta .. :D ✅
– Rekkua on kyselty jalostukseen, mutta saapa nähdä. Olen niin kovin kranttu. ✅

Kasko 2017

– Terveys! ✅
– Jos jostain jonkun sertin sais, vaikka missikisoista :D => FI MVA ✅
– Joku alkeiskurssi (rally)tokoon tms, ollaanhan me nyt kotonakin treenattu, mutta.. you know
agilitya? ✅

Vuodelle 2018 haluaisin taas kirjata muutaman toiveen ja tavoitteen molemmille koirille. Osittain ne toistavat kyllä aina samaa kaavaa, mutta..

Resko 2018

– Terveys! 

– Rallytokosta RTK2

– Tokosta tulos alo-luokasta

– Näyttelyistä viimeinen cacib → C.I.B. 

– Agilityn alkeet ja senkin kevyt harrastelu

– Jos pikkuRekkuja nyt oli tullakseen, toivottavasti niistä kasvaa yhtä ihania ja kotonaan rakastettuja perheenjäseniä kuin originaali Rekkukin on!

– Mikäli täällä järjestetään AD-koe, voisi sielläkin käydä

– Treeniä BH-kokeeseen!

Kasko 2018

– Terveys!

– Rallytokosta tulos alokasluokasta (pitäisi vaan saada seuraaminen kasaan)

– Näyttelyistä viimeinen cacib → C.I.B. 

– Terveystutkimukset (silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selkä?)

– Agilityn harrastelua (leikin ajatuksella kisoihin asti pääsemisestä) 

R - niin kuin rakas

Resko. Rekku Reppuli Rontti Kakkiainen, rakas pieni poikanen. Korvan nipistelijä, partaelukka.

Millainen yksivuotias Resko on? Resko on muilta kuulemieni kommenttien mukaan iloinen hölmö, yksinkertainen, vähän tyhmä, itsepäinen, vilkas, atomipommi, vahva, hyvä hyppimään, kiltti, halaileva, isokirsuinen, ilmeikäs, moniääninen, karvainen, komea, keskeneräinen, ....
Suurimman osan ylläolevista allekirjoitan itsekin. Mutta siinä missä joku muu tulkitsee Reskon tyhmäksi ja itsepäiseksi, kuvailisin sitä mielumin oma-aloitteiseksi ja rohkeaksi. Ellei Resko näe syytä totella, se voi heittää koko homman läskiksi ja tehdä just niinkuin itse haluaa. Se myös keksii joka tilanteeseen omat juttunsa, eikä minulla omistajanakaan ole aina helppoa koittaa ennustaa sen aivoituksia. Jos erehdyn mielessäni vertaamaan Reskoa Amoriin, ajattelen helposti sen olevan keskittymiskyvytön ja tarpeettoman nopea ja rauhaton - mutta oikeastaan se on vain koira joka tarjoaa ihan kaikenlaisia juttuja jos ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Siinä missä Amor totes vaan että "perkele, nyt se makupala tänne niinku olis jo! JOS EN SAA NIIN HUUDAN!", niin Resko koittaa tulla sivulle ja mennä maahan ja istua ja kierähtää selälleen ja hakea pallon ja tökkiä kirsulla käteeni. On olemassa tosi paljon juttuja mitä Resko ei vielä ymmärrä, mutta ainakin se yrittää. Sellainen iloinen vesseli se on, aina osallistumassa kaikkeen. Aina Reskon tarjoama osallistuminen ei varsinaisesti auta, mutta onhan se aika hauskaa koittaa kasata uusia huonekaluja snautserin kanssa. ("Mitä teet? Mikä se on? Voinko tulla tähän? No istun jo tässä. Istun nyt tässä. Istun tässä. Haloo? Näätkö kuinka istun tässä? Minä istun tässä ja tuijotan. Istunko ohjeiden päällä? Voi että, minäpä siirryn. Istun nyt tässä vieressä, näätkö, huomaatko, ihan tässä vieressä. Mikä sulla on kädessä? Meisseli? Voinko auttaa? Mikä siitä tulee? Höhöö oottappas haen luun tähän, haluaisin syödä sitä luuta tässä teidän kanssa, ihan juuri tässä kaiken keskellä. Namskis.. Mikä liikahti?! Oooh onpa se todella jännittävän näköinen työkalu! Saanko kokeilla? ...")

Me painitaan edelleen hihnakäytöksen kanssa. Ajattelen välillä, että jos vaan asuttais jossain taajaman ulkopuolella ja käytössä olis kilometreittäin metsäpolkuja ja koskemattomia hankia tai kelkanjälkiä, ei meidän arjessa tökkis mikään. Resko on ihan parhaimmillaan vapaana kulkiessamme, koska se kyllä tutkii ja kartoittaa ympäristöä, mutta pääasiassa pysyttelee lähelläni. Se kaahottaa ja nuuskii ja tuijottaa ja kaivaa ja käy välillä tökkäämässä minua kirsulla käteen makupalan toivossa, mutta ei "etsi" jälkiä joiden perään lähteä eikä huutele kaikenmaailman risahduksille. Varmaan se ottaisi ritolat, jos nenän eteen sattuisi jänis tai hirvi tai orava, mutta muuten se on helppo metsäläinen. Ja pitkän vapaana tehdyn lenkin jälkeen se on tyytyväisempi kuin koskaan muulloin. Sen sijaan kaupungissa asuessamme meitä vastaan tulee päivittäin koiria, eikä Resko yhtään tykkää niiden ohittamisesta hihnassa.. Blaa. Se ei varsinaisesti rähise, mutta vetää kuin hinaaja ja pitää niin outoa ääntä etten itsekään ymmärrä. Snautserin kurkusta tulee ulos mölinää ja kurinaa ja se hinkuu ja huohottaa. Positiivista sentään se, että koira on mulla kuitenkin ihan hanskassa enkä sinänsä jännitä ohituksia enkä jätä lähtemättä lenkille sen vuoksi. Ja heti ohituksen jälkeen Resko palautuu. Tähän vaan ei ole auttanut oikein mikään muu kuin äkkikäännökset ja lyhyellä hihnalla ohitukset. En oikein ota selvää myöskään siitä, että haluaisiko se vain mennä leikkimään ja tutustumaan, vai antaa turpaan jokaiselle kaupunginosaamme asuttavalle uroskoiralle. Yksinolot sentään sujuu yhä (*kopkop*), vaikka pelkäsin paluuta Ouluun kuukauden maalla asustelun jälkeen. Jännitti ihan törkeästi jättää snautseri tiistaina yksin 8ksi tunniksi, kun se ei melkein kuukauteen ollut ollut yksin, ja ne kerrat kun se mökillä/mummolassa oli yksin, se kyllä huuteli ja valitti. Pitkän koulupäivän jälkeen Audacityn nauhaa katsoessani piti ihan selata se kauttaaltaan läpi, ennenkuin uskoin koiran tosiaan olleen ihan hiljaa koko päivän, eikä ollut tehnyt mitään piruuksiakaan. Uskomaton Resko. Taitava Resko! <3

Olin tammikuun alusta 2 viikkoa Teneriffalla ja vietin samalla koko elämäni ensimmäisiä viikkoja ilman koiraa. Tiivistän ne kaksi viikkoa tähän: ei enää koskaan uudestaan. Toki nautiskelin etelän lämmöstä ja uusista maisemista, mutta kaipasin koiraa liian monta kertaa päivässä. Onneksi Resko oli hoidossa äidilläni, joten Reskon osalta nämä viikot sujui hyvin - se söi, se lenkkeilytti itsensä lisäksi äitiäni ja se leikki. Ja ihan mahtavaa oli, kun isosiskoni kävi Umeåsta auttamassa äitiäni Reskon hoidossa! Resko sai uuden Hurtan takin (joka on kuin tehty Rekun päälle) ja varustemäärämme lisääntyi juoksuvyöllä. Yhdistelmä snautseri+potkuri+ihminen meni kuulemma lujaa. Ehkä liiankin lujaa..

Ajattelin listata jotain tavoitteita vuodelle 2015, koska niin oli tapana tehdä myös Amorin kanssa.

Reskon vuosi 2015

• käydään jokin toko-kurssi tms, ehkä aletaan kulkea viikottain ryhmässä
• agilityä!!
• näyttelyt
• kuvataan ehkä jo lonkat 
• pysytään terveinä
• nähdään paljon koirakavereita
• treenataan alo-luokan liikkeitä
• ohituksille voisi vielä koittaa tehdä jotain..

Syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu

"mulla olis täälä verta pissaava kääpiösnautseri.. [--] ..joo, puoli viieltä käy"

Jeps, vuosi 2012 alkoi tällä kertaa näin. Sain onneksi ell-ajan heti maanantaille, joten saadaan pian kuulla syy tälle. Todennäköisimmin? No virtsakivet. Muita mahdollisuuksia? Joku tulehdus. Itsesyytökset? Kyllä. Jos Amorilla on taas virtsakiviä, niin en voi kuin katsoa peiliin. Se on saanut syöpöttelyn suhteen tiettyjä vapauksia viime aikoina.. Ärsyttää, pelottaakin. Jotain ruskeaa tippaa olen ollut huomaavinani jo joulukuun alussa, ja tuloksetonta pissailua, mutta "mitä ei ajattele, sitä ei ole olemassa". Että voikin olla typerä olo. Kipeältä Amor ei vaikuta, ei arastele mahaansa tms. ja tämä verinen pissa (joka muuten on reippaasti verisempää kuin edellisellä kerralla) tuli vasta nyt uuden vuoden aattona - Amorin 8v synttäreillä.

Raketeista sen verran, että jotkut ääliöt (yllättäen!) ampui niitä jo silloin, kun käytettiin Amor lenkillä illalla. Herraparta ensin yritti katseellaan paikallistaa paukkeen lähteen, mutta ei sen jälkeen noteerannut raketteja millään lailla. Vielä sunnuntaina aamupäivälläkin paukkui jokunen raketti, mutta Amor ei korvaansa heilauttanut.

Edelliselle vuodelle listasin lähinnä sellaisia tavoitteita, kuin lenkkeilyn lisäämistä ja agility-juttujen mietintää. Lenkkeilty ollaan enemmän ja uusissa paikoissa, agility ei nyt ole ollut päällimmäisenä mielessä. We'll see, sanoisin. Tältä vuodelta toivon mahdollisimman vähän ell-reissuja, paljon hyviä päiviä ja hetkiä.

Katsaus vuoteen 2010 ja lupaukset vuodelle 2011

Vuonna 2010 meille tapahtui hyvää ja huonoa.

• vierailut Jonnan ja poikien luona Joensuussa
• paljon reissailua - junia, busseja, tavallisia autoja ja pyöräkyytejäkin
• episvoitto toukokuussa!
• turisteilemassa näyttelyissä
• ihanasti vanheneva harmaaparta
• koira jonka kanssa elän kohta symbioosissa..
• virtsakividiagnoosi, erikoisruokavalio
• kesälomalla tulehdus mahan ihossa
• remmiräyhäyksessä ei juuri parannusta
• mielenosoituksellista ajoittaista sisälle merkkailua

Kaiken kaikkiaan vois sanoa että kuitenkin jäätiin plussan puolelle:). Amor eli kesällä pari viikkoa vieraassa taloudessa kahden vieraan poikakoiran kanssa aiheuttamatta kriisejä tai tappeluita, mikä oli hyvä saavutus sinänsä. Epiksiin mentiin heti kun itse uskalsin ja koira teki mitä pyydettiin ja se riitti möllien voittoon! Harmaita karvoja tulee yhä enemmän ja mitä yllättävimpiin paikkoihin (etutassujen sisäpuolille? mitähän myöhässä olevaa värivirhettä tuo koira kasvattelee) ja suussa ainakin yksi hammas meinaa tippua kyydistä. Olen tosin uhannut vieväni harmaaparran vetskukehään jos se vielä vuoden päästä köpöttelee omilla jaloillaan, hampaat suussa ja turkki yhtä hyvälaatusena. Plaah, kuulosti ehkä turhan itsevarmalta.. eikä Amor edes tykkää köpöttää kehää ympäriinsä.

Kiitos kaikille blogiamme lukeville kuluneesta vuodesta! Juttujen taso laskee kuin lehmän häntä (kylläpä keksin hauskan vertauksen, hehheh..), eikä kerrottavaakaan ole enää paljoa kun varsinaisia harrastuksia ei ole. Olen puhunut paluusta agitreeneihin ja kenties hakumetsään jos Amor pysyy hyvässä kunnossa ja saan sen ajokortin vuoden päästä. Täältä maalta on oikeasti hankalaa kulkea ilman omaa autoa. Tietysti Amor on siihen mennessä veteraani-ikäinen, että pitää katsoa sitä silloin. Aina kannattaa silti toivoa..

Puhumani pentukuume saa odottaa, sen verran mulla on vielä järkeä päässä. Mitään uutta ei koirarintamalla tule varmasti tapahtumaan vuoden 2011 aikana. Amor on ainoa koirani, ja kenties on sitä loppuun asti - ainokainen. Aikaa ei pennulle liikenisi lukion kolmosvuonna, ja Amorkin varmaan vanhenee tyytyväisempänä ilman ylimääräistä huomionvarastajaa ja sänkypaikan viejää. :D

Lupaukseni vuodelle 2011:

• enemmän lenkkeilyä, oikeasti! oon laiskistunut hurjasti
• kunnonkohostusta tai edes ylläpitoa
• loppuvuodesta katsellaan, palataanko agilityyn
• Amorista tulee VETSKU?! mitä ihmettä oikeesti..

En haluu näyttää koulutodistusta, luultavasti enemmän mä opin susta.

En oo tyhmä vaan aika laiska, niin taiteilijamaista. 
Kymppilinja - Minä ft. Mariska

Meille kuuluu hyvää, vaikkei mitään olekkaan tapahtunut. Kesäloma alkoi perjantaina (jee sain numeroita nostettua ja kaikki kurssit meni läpi!) ja ylihuomenna alkaa omistajan kolmen viikon kesätyöt! Jälleen askeleen lähempänä sitä uutta objektiivia.. ;)

Seuraavissa kuvissa esiintyy pitkästä aikaa myös pieni Mäkärä! Pikkuneiti rakastaa jokaista valonsädettä joka jostakin raosta siivilöityy sen ulottuville, se on taatusti nukkumassa aina siinä aurinkoisessa kohdassa joita toistaiseksi liian vähän on ollut saatavilla..

Huomenna (maanantaina) mennään ilmeisesti Amorin kanssa taas ell:lle, pissanäytettä tarjoamaan ja katsotaan voitaisiinko siirtyä sulattavasta ruoasta ylläpitävään nappulaan. Amorillahan ei tosin ole sulatusruokaa vastaan yhtään mitään, se aloittaa sen tärinän jo kun tajuaa että jääkaapista otetaan sen omaa purkkia pöydälle..

Mäkärä täyttää kymmenes päivä tätä kuuta jo seitsemän vuotta?! Mihin kului vuodet.. pelottavaa. Amorhan tulee Mäyhkän perässä ja täyttää loppuvuodesta myös seitsemän. Mulle on jäänyt jotenkin päälle Amorin 5v-ikä. Usein huomaan että joudun korjaamaan kirjoituksiani tai juttujani kun selitän viisivuotiaasta kääpiösnautseristani.. Blogiakin olen kirjottanut jo useamman vuoden, välillä itsekkin luen vanhempia juttuja ja nolostelen kirjoituksiani. Amor täyttää seitsemän ja omistaja seitsemäntoista. Ja ihan vastahan me kaksi- ja kaksitoistavuotiaat kaverit.

Kesäloman alusta huolimatta olo ei ole lomaileva, sää on melko tasaisesti +12 ja tuulinen, että takin saa pukea päälle lenkille. Suomen kesä se on hieno juttu..

Kesälomalla aijotaan:

• rullaluistella enemmän tai vähemmän
• käydä kaupungilla kävelemässä ja syömässä jätskiä
• uida!
• valokuvata kaikkea mahdollista ja mahdotonta
• tavata ystäviä
• pitää mukava loma ja harrastaa mahdollisimman paljon epästressaantumista, sitä ehtii kyllä toisen lukiovuoden alkaessakin taatusti tehdä
• opetella uusi temppu: kumarra

ps. minulla on pentukuume..

Tavoitekatsaus 2009, entä vuosi 2010?

(Vuoden 2009 tavoitteet:)

Agility

• nollatulos epiksistä
• pitää treenit iloisina, vauhdikkaina ja tehokkaina
• kenties jopa virallisiin kisoihin
• hieromalla ja pitkillä lämmittelyillä / jäähdyttelyillä pitää lihakset kunnossa

Toko

• saada koira seuraamaan vaikkapa parin askeleen verran
  
• merkille meno ja pysyminen
• sivulle tulo nopeaksi ja sulavaksi, vaivattomaksi

Muuta

• kunnon kohotusta molemmille osapuolille; niin koiralle kuin ohjaajallekkin
• kesällä ssäännöllistä pyöräilyä
• ulkoilua monipuolisessa maastossa
• käydä koirahierojalla

Temput

• koira pakastusrasiassa
• peruuttaminen
• etujaloilla seisominen, ehkä vielä tukea ottaen

Yliviivasin tavoitteet, jotka vuonna 2009 saavutettiin. Koirahierojalla ei käyty, eikä pakastusrasiaan saatu viimeistä takajalkaa. Koira seuraa, mutta ilman katsekontaktia (ei olla pitkään aikaan treenattu). Agilityn saralla edistyttiin ja mentiin takapakkia: nollia tuli, mutta treenit lopetettiin. Ensi vuonna nähdään, miten jatkuu - päättyikö meidän ura tässä lajissa jo ennen virallista alkuaan. Eikä me kesän aikana säännöllisesti pyöräilty, pari kertaa käytiin viikossa vähän jolkottelemassa. Etujaloilla Amor seisoo, mutta vain tukea ottaen seinästä/kirjapinosta. 

Tavoitteet vuodelle 2010:

Agility

• ei aseteta tavoitteita

Toko

• josko sen seuraamisen saisi lopultakin toimimaan
• palattaisiinko me sitten ryhmään treenaamaan..?

Muuta?

• Haluaisin kovasti opettaa Amorille pitkästä aikaa uusia temppuja! Esimerkiksi huoneeni oven sulkeminen (&kaappien ovet ym.) olisi hyvä temppu ja pakastusrasiaa me jatketaan. Myöskin etujaloilla seisominen pitää hioa kuntoon ja muutama muukin temppuidea on mielessä.

Tehtävälista

Amor oli tänäänkin mukanani töissä. Ja mitä siitäkin seurasi?
Meitä käytiin kuvaamassa Pohjolan Sanomiin, Amorista sekä minusta ja työkaveristani otettiin paljon kuvia ja Amor poseerasi tottuneesti. Sen lisäksi meitä ihmisiä haastateltiin, että mitä mieltä ollaan koiran häkityksestä päiväksi? Saapa nähdä millainen juttu tulee :D


Maanantaina on viimeinen työpäivä ja siitä alkaa meidän loma. Eli mitä pitää ainakin tehdä ennen loman loppumista ja lukion alkamista.

• Kuvata koiraa kukkaisella niityllä/pellolla
• Vietää ilta rannalla nautiskellen
• Käydä aivan aamuyöllä lenkillä (kamera mukaan!)
• Veneillä ?
• Opetella uusi temppu (mikä?)
• Käydä rullaluistelemassa (ei olla ikinä tehty!)
• Jatkaa kunnon kohottamista ja pyöräillä loppukesästä oikein pitkä lenkki (välillä leväten, mutta ainakin ~ 15km)
• Ostaa se helkkarin uus järjestelmärunko!

lis. klo 23:07.
Nyt ollaan sitten rullaluisteltukin. Käytiin sellainen kuuden kilometrin testilenkki ja Amor ravasi/laukkasi tosi nätisti vierelläni koko matkan, vastaantulijoista ja KOIRISTA huolimatta. Oon pikkusen ylpeä pikkumiehestä.. :)

Kesätöitä

Olen viikot 24-26 töissä Tornion kennelkerholla, tänään oli ensimmäinen työpäivä. Onhan se fyysisesti raskasta työtä, mutta onneksi "työpari" on mukavaa seuraa - niin ei työkään tunnu niin työltä. Tämän päivän saldona kuitenkin Kipeä selkä, kädet kyynärpäitä myöten maaliläiskissä jotka lähtevät vain kulumalla ja hiuksissa maalia. Olen siis kolme viikkoa töissä, työhön kuuluu maalaamista, siivoamista, kisojen järjestelyä (TORKK järjestää agilityn SM-kisat viikonloppuna!) ja vastaavaa. Ajattelin kysyä töistä määräävältä, että saisiko koiran ottaa jonain päivänä hallille mukaan.. jos vaan viitsin. =) Mukavalta vaikuttavaa työtä, saa nähdä kuinka jaksan! Tänään jo nukuin kotimatkan autossa ja heti kotona - kunto on aika heikko?

Amorin kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty ja opeteltu etutassuilla seisomista. Poika ravailee kevyesti, ilman mitään merkkejä väsymyksestä, sellaisen 5 kilometriä pyörän vierellä ja on mukavaa nähdä miten koira tykkää kun taas talvilevon jälkeen pääsee erilailla liikkeelle. Etutassuilla seisomisessa ollaan edetty siihen vaiheeseen, että Amor peruuttaa ~30cm korkean kirjapinon päälle niin että seisoo etujaloillaan ja sen lisäksi pari kertaa ollaan ehditty jo kokeilla suoraa seinää vasten ja kyllähän tuo etujaloilla seisoo! Uskomatonta mutta totta, oma kankikaikkoseni taipuu vaikka mihin asentoon kun puhutaan ruuasta. Seuraavaksi meillä on tähtäimessä seuraamisen opettelu - hitto! Minähän sen tuolle opetan vaikka se jäisi viimeiseksi teokseni.. hullun hommaa, mutta periksi ei anneta!! :-D

Amor noin vuosi sitten

Tavoitteita 2009

Agility

• nollatulos epiksistä
• pitää treenit iloisina, vauhdikkaina ja tehokkaina
• kenties jopa virallisiin kisoihin
• hieromalla ja pitkillä lämmittelyillä / jäähdyttelyillä pitää lihakset kunnossa

Toko

• saada koira seuraamaan vaikkapa parin askeleen verran
• merkille meno ja pysyminen
• sivulle tulo nopeaksi ja sulavaksi, vaivattomaksi

Muuta

• kunnon kohotusta molemmille osapuolille; niin koiralle kuin ohjaajallekkin
• kesällä ssäännöllistä pyöräilyä
• ulkoilua monipuolisessa maastossa
• käydä koirahierojalla

Temput

• koira pakastusrasiassa
• peruuttaminen
• etujaloilla seisominen, ehkä vielä tukea ottaen