Paljon onnea Amor 6v.

Ilman sinua ei aamuisin aurinko nouse
Ilman sinua ei ole elämää
Minä rakastan sua nyt
Olet ainut mitä minulla on

ONNEA AMOR !

Jouluhössötykset ohi - suuntana Umeå

Lähden Amorin kanssa siskon mukaan Uumajaan pariksi päiväksi.. siskolla on töitä parina päivänä ja me lähdetään mukaan (Umeån välipäivien alennusmyynnit..!;)).

Amor sai jouluna lahjaksi kolme uutta tennispalloa (edellisjoulun lahjapallot hukattiin kesän aikana pihalle ja rannalle), joita se on nyt onnellisena suussaan kantanut ja sohvien alle vieritellyt - ja saanut sitten huomiota kun koiraa on autettu liian kauas vierineiden pallojen kanssa. Tämä oli minun ja Amorin kuudes yhteinen joulu!

Muutama kuva kuluneiden päivien tunnelmista:

Aattoiltana kävin viemässä pystisten ja Eetun haudalle kynttilän, se paloi sielä vielä seuraavanakin iltana. Pakkaset on pyörineet parissakymmenessä asteessa ja meidän lenkkeilyt on painottuneet vapaana tapahtuvaan omavaltaiseen liikkumiseen, jonka Amor on saanut suorittaa itse valitsemaansa suuntaan toppavaatteidensa ja tossujensa kanssa möngertäen.

Tekstejä kirjoitteleva on tyytynyt nauttimaan lomasta, ei herätyskelloja nukkua saa melkein iltaan asti, tai ainakin niin kauan kun se Amor-herralle sopii. Kun pitkästä aikaa laitoin huoneeni lattialle maton, otti Amor tilanteesta hyödyt heti irti - sängylle pääsee taas hyppäämään (kuten viimeisestä kuvasta voi huomata)! Voi miten tyytyväisenä se onkaan sitten siellä nukkunut, minun istuessa tietokoneen ääressä (yleensä Amor nukkuu lattialla tai omalla pedillään).

7.1.2010 jatkuu lukiohommat.

Tavoitekatsaus 2009, entä vuosi 2010?

(Vuoden 2009 tavoitteet:)

Agility

• nollatulos epiksistä
• pitää treenit iloisina, vauhdikkaina ja tehokkaina
• kenties jopa virallisiin kisoihin
• hieromalla ja pitkillä lämmittelyillä / jäähdyttelyillä pitää lihakset kunnossa

Toko

• saada koira seuraamaan vaikkapa parin askeleen verran
  
• merkille meno ja pysyminen
• sivulle tulo nopeaksi ja sulavaksi, vaivattomaksi

Muuta

• kunnon kohotusta molemmille osapuolille; niin koiralle kuin ohjaajallekkin
• kesällä ssäännöllistä pyöräilyä
• ulkoilua monipuolisessa maastossa
• käydä koirahierojalla

Temput

• koira pakastusrasiassa
• peruuttaminen
• etujaloilla seisominen, ehkä vielä tukea ottaen

Yliviivasin tavoitteet, jotka vuonna 2009 saavutettiin. Koirahierojalla ei käyty, eikä pakastusrasiaan saatu viimeistä takajalkaa. Koira seuraa, mutta ilman katsekontaktia (ei olla pitkään aikaan treenattu). Agilityn saralla edistyttiin ja mentiin takapakkia: nollia tuli, mutta treenit lopetettiin. Ensi vuonna nähdään, miten jatkuu - päättyikö meidän ura tässä lajissa jo ennen virallista alkuaan. Eikä me kesän aikana säännöllisesti pyöräilty, pari kertaa käytiin viikossa vähän jolkottelemassa. Etujaloilla Amor seisoo, mutta vain tukea ottaen seinästä/kirjapinosta. 

Tavoitteet vuodelle 2010:

Agility

• ei aseteta tavoitteita

Toko

• josko sen seuraamisen saisi lopultakin toimimaan
• palattaisiinko me sitten ryhmään treenaamaan..?

Muuta?

• Haluaisin kovasti opettaa Amorille pitkästä aikaa uusia temppuja! Esimerkiksi huoneeni oven sulkeminen (&kaappien ovet ym.) olisi hyvä temppu ja pakastusrasiaa me jatketaan. Myöskin etujaloilla seisominen pitää hioa kuntoon ja muutama muukin temppuidea on mielessä.

Iloista joulua kaikille!

Vaunu 2, ikkunapaikka 69

Sinne meni eka kerta junassa! Kunnialla ohi on.

Pikajuna 703:lla matkattiin noin tunti ja huolimatta myöhässä olevista aikatauluista ja viidestä muusta kissasta ja koirasta vaunussamme Amor hoiti oman osansa matkustamisesta hienosti. Pari kertaa se älähti kun vieras koira tunki liian lähelle, mutta suurimman osan ajasta äijä vain nukkui mulla sylissä. Välittämättä kolinoista ja ohi juoksevista lapsilaumoista.

Oulun asemalla kun odoteltiin myöhässä olevaa junaa, jätin Amorin penkille (pistin hihnan penkin selkänojaan kiinni löysästi) odottamaan kun kipaisin noin kahden metrin päässä olevaan kioskiin ostamaan nenäliinoja. Katsoin siinä jonottaessani miten hienosti minun maalaiskoirani istui siinä kaiken hälinän ja erikielisten ihmisten keskellä, laukkujani vartioiden. Kunnes.. olin kirjoittamassa nimeä kuittiin kun kaiken sen hälinän katkaisee lyhyt sarja teräviä haukahduksia. No voi källi! Tietysti aseman sisälle käveli viereisestä ovesta cockeri. Kipitin äkkiä takaisin koirani luokse (joka kivasti keräsi katseita äänenavauksellaan) ja totesin että spanieli ohitti Amorin noin metrin päästä. Moni muu olisi keskittynyt nolostumaan kun koira päästi terävän haukunnan, mutta mitä minä tein? Olin äärettömän ylpeä epäsosiaalisuuden ruumiillistumastani, rakkaasta remmiräyhästä joka ei hallitsee itsehillintäänsä yhtään nähdessään toisia koiria. Amor EI yrittänytkään penkiltä alas, eikä alkanut rähisemään! Se päästi terävät haukahdukset, mutta ei liikahtanutkaan paikaltaan kun sen siihen käskin. Toki se oli penkissä kiinni, mutta sitä sen ei onneksi tarvinut huomata kun ei se ihana idiootti yrittänytkään lähteä lahtaamaan tätä cockeria. :-)

Nyt ollaan kotona ja odotellaan vaan aattoa, josta ei tosin kummoista ole tulossa.
Sen jälkeen odotellaan uuttavuotta ja Amorin synttäreitä! Kakkusuunnitelmat on jo pistetty mietintään, ehkä poikkeaisimme tavallisesta maksalaatikosta tämän kerran ja kokeilisimme jotain erilaista. Minun rakas keski-ikäinen mustiainen.

Amor & Aapeli, lenkille lähdössä maanantaina.

Amor maailmalla | osa 666666

Me saavuttiin Ouluun tänä iltana. Amor nukkui koko parin tunnin matkan (mukaanlukien pysähdykset kaupoissa) minun sylissä ja perille päästyämme kävi innokkaana haistelemaan Oulun monia monia monia uusia hajuja! Käytiin vähän kävelemässä läheisessä pikkumetsässä, kauheasti näkyi tassunjälkiä ja muutama koira tuli vastaankin.

Tiistaina lähdetään takaisin kotiin, junalla. Edessä on siis Amorin ensimmäinen junamatka! Omistajaa jänskättää vähän - pääasiassa toivotaan vaan ettei samaan vaunuun tulisi muita koiria, Amor kun ei ei varmaan tykkäisi. Mutta noh, se nähdään sitten.

Huominen päivä (omistajan synttärit 21.12!) menee varmaankin kaupungilla.

Lunta ja pakkasta!

(Mittari näyttää pakkasta viidentoista asteen verran.)

Amorin niskakarvat on taas HIEMAN kasvaneet..

Eetu-yorkki on haudattu noiden takana olevien
kahden koivun väliin. Varsinkin talvella paikka
on mielestäni todella kaunis.

Please take this piece of my heart and never let it go

Meilleppäs ei taaskaan kuulu oikein mitään. Amor voi karvaisesti ja pojan synttärit lähestyy, uutenavuotena tuo täyttää jo kuusi vuotta! Amor niin rakas, paras. Joka päivä sen huomaa, miten paljon paremmaksi se kokoajan muuttuu ;-)

Joulunvietto tulee olemaan tavallisesta poikkeavaa, koska moni perheestä on töissä. On siis harkinnassa, josko pakkaisin tavarat ja lähdettäisiin joulua pakoon Uumajaan siskon luo. Sehän tietäisi montaa tuntia linja-autossa istuskellen, mutta kenties se olisi sen arvoista.
Katsotaan nyt miten suunnitelmat etenee..

Itsenäisyyspäivän mätsärit

 

Kuvista kiitos siskolleni Kristiinalle!

Juu, me kävästiin Amorin kanssa tänään mätsäreissä! Mukaan lähti myös sisko yorkkineitiensä Selman ja Sylvin kanssa. Molemmat yorkit saivat punaisen nauhan ja Selma sijoittui kolmanneksi pienissä punaisissa aikuisissa.

Amor sai sinisen nauhan eikä sijoittunut, mutta tästä jäi silti hyvä mieli. Amor ylitti itsensä liikkuessaan, se oli ihan hurjan pontevana ja liikkui kauniisti.

Jos puhuttaisi agilitykisoista, tämä olisi ehdottomasti ollut "hyvä hylky". Amor ei paikanpäällä edes rähissyt kaikille koirille, irlanninsusikoira ja basenji saivat haistella ilman, että Amor olis tahtonut niitä tappaa. Huippua!

Turhat jutut vol 666

Kuvassa Amor on mökkimme pihan lumikasan päällä, lunta on tuossa noin viis metriä. Kuva on otettu muistaakseni 2007 keväällä.. Voi kun olisi pian ihana keväinen ilma - paljon lunta ja aurinkoa sopivasti, pakkasta (ei liikaa) ja raikas ilma. Mutta ei, meillä on vaan pari senttiä lunta ja vaihtelevasti, välillä loskaa ja välillä kymmenen astetta pakkasta.

Olen alkanut tekemään niin, että aamulla ennen lukioon lähtöä ripottelen Amorin aamunappulat huoneeni lattialle mahdollisimman laajasti. Sitten käydään Amorin kanssa kävelemässä vähän ja kun Amor on vapaana, niin muistuttaessani sille ruoasta joka odottaa syöjäänsä lattialla, niin se sinkoutuu tieltä asti meidän ovelle häntäänsä heiluttaen ja sitten juoksee huoneeni ovelle odottamaan, että koska saa luvan alkaa syömään. Näin Amor on aina jäänyt sitten lähtiessäni syömään ja lähteminen on ollut molemmille helpompaa kun kotiin ei ole jäänyt surullisesti tuijottava koira inisemään portin taakse.

:-D Tämä kuuluu turhiin postauksiin, kyllä. Mutta kun teki mieli kirjoittaa eikä meille tapahdu mitään!