Melkein iso pikkuveli

Resco täytti 8 viikkoa ja kuvia katsoessa huomaa jo viikon aikana tapahtuneen ison muutoksen penskassa :-)

Tällainen muutos viikossa.

Tähän asti juniori tuntuu täydeltä lottovoitolta: se ei ole vielä tajunnut pelätä mitään eikä säästele hampaidensa käyttöä. Kaupat, liukuovet, erilaiset pinnat, portaat, ihmiset (lapset, vanhukset, ihmisjoukot ruokakasseineen jne), autot, autossa matkustaminen, toiset koirat, kovat äänet (pamahdukset, kolahdukset, sodamasterin puhahdukset ym), yksinolo, yhdessäolo... kaikki on mennyt tosi sulavasti. Poksauttaessani pikkupussin Resco reagoi joko ei mitenkään tai juoksemalla paikalle häntä pystyssä ja silmät loistaen ("mistä se ääni lähti, missä on kivaaa?"). Kynnet on leikattu kahteen kertaan, partaa ja tassuja viruteltu, varvaskarvoja leikelty, 

Patukkaa pentu repii ja tapporavistelee, rätistä kiinni saatuaan vetää 10-vuotiasta pappakäppänääkin perässään pitkin lattioita ja on kaiken lisäksi tosi ahne ruoalle. Resco osaa jo muutaman tempun ja nimensä se tunnisti jo toisena päivänä kotona. Parin päivän kuluttua kotiutumisesta se myös alkoi katsomaan minua esim. toiseen huoneeseen peilin kautta. Sisälle tullessamme Rekku istuu eteisessä odottamaan että otetaan panta pois ja on hoksannut naksuttimen idean. Rauhottuu kivasti, syttyy nopeasti, keskittyy kiitettävästi niiksi hetkiksi kun tehdään jotain (ja nosti tänään jo jalkaakin pissatessaan sisällä alustalle - katselin jo aiemmin viikolla että näyttää vähän sellaisia vinkeitä että vois tehdä tämän aika nuorena + astuu Amoria välillä enemmän tai vähemmän leikillään..) 

Tosi reipas, nätti ja kauniisti liikkuva pikkuriiviö josta toivon ennenkaikkea miellyttävää kaveria ja kanssaeläjää :-)  suunnitelmia on vaikka minkälaisia, mutta toistaiseksi keskitytään elämään pennun elämää ja opettelemaan yleisiä käytöstapoja ja arkijuttuja ja näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Toivottavasti tulevaisuus on meille suotuisa!

Ja Amorin suu on mennyt askeleen huonompaan suuntaan, eilen huuhdellessani sen ientaskuja huomasin puhdistusinstrumentin toisen pään tulevan läpi leuasta alakulmureiden välistä. Että mitä? No sen vanhan fistelin reijästä. Eli alaleuka on pinnan alta kai tyhjää täynnä jos ei lasketa leukaluuta. Näyttää melkosen tylyltä paljain silmin, mutta sankarikoira Amor antaa putsata. Eikä se onneksi vaikuta kipeältä. Mutta huh silti.. :/ 

Mustissa ja Mirrissä, saatiin myyjältä puruluu kotiin viemisiksi ja nähtiin iso tanskandoggi!

Kasiviikkosen leegot. Voin kertoa että verta on vuodatettu..

Itse Suloisuus <3

Kaupan eteisessä käymässä - pullokone, ihmiset, liukuovet, kärryt... kaikki oli penskan mielestä ok!

Korttelin tomerin pikkujätkä!

Pentuni Leijonamieli

Resco tuntuu asettuneen taloksi. Ulkona se kulkee kuin omistaisi koko maailman, niin helpon näköisesti liikkuen ja häntä tietty pystyssä :-) Hurjia hepuleitakin on päästy Amorin kans todistamaan. Mainio pikkujätkä kerrassaan. Aamulla yllätin penskan jo sohvalta, siellä se rymysi astumassa Amoria ja sittemmin varasti vessaharjan ja oli jo puoliksi menossa pönttöönkin. Ihan kaikki pitää tutkia ja kokeilla, oli se sitten vaikka lattiaharja ja kihveli (josta napataan kiinni ja vaikka koko hökötys kaatuu päälle niin Resco vain retuuttaa ne keittiöstä olkkariin ja alkaa tappamaan harjaa) tai kaadettu lelukori. Lattian luutuaminen on vähän haasteellista kun seitsemänviikkoinen pentuparta hyökkii rättiin kiinni ja ravistelee voimakkaasti. Ote on jo nyt melkoisen pitävä ja ilme hyvin määrätietoinen.. Kyllä tietää saaneensa käsiinsä vähän eritavalla rämäpäisen (ja TERÄVÄHAMPAISEN) koiran kuin Amor. Kynnet, korvakarvat ja tassunpohjakarvat on kuitenkin hipelöity ja leikattu kokeilun vuoksi kertaalleen, on väsyneen pennun kanssa kohtuullisen helppoa. :)

Onni, onnellisuus.

Resco on kotona!

Perjantaina harrastettiin vähän istumalihasten treenausta ja ajeltiin yöksi Kajaaniin ja lauantaina aamupäivällä jatkettiin Joensuuhun. Iltapäivällä kotimatkalla autossa oli Herraparran lisäksi seitsenviikkoinen snautserin pentu, pitkäaikainen haave siis kävi toteen tällaisen pennunhajuisen tuliaisen muodossa.. 

Wanhan Purolan Wallstreet on ainakin näin ensivaikutelman perusteella jonkinlainen superjätkä ja huikeen reipas pentu. Liki 600 kilometrin kotimatka meni tosi kivuttomasti kun penska keskittyi vaan nukkumaan aina kun auto liikkui. Pissatustauoilla tuli todettua myös ettei Rescoa paljon vaivaa rekat, ihmiset, ei kovat äänet, kolmessakymmenessä huiteleva pakkanen eikä kerrallaan nurinkurin kääntynyt elämä noin niinkuin muutenkaan. Amorkin otti junnun suorilta käsin suojelukseensa ja osa matkasta meni kylki kyljessä nukkuen.

Resco oli täällä heti kuin kotonaan, töpsytteli vesikupin kautta lelukasan kimppuun ja tutki kaikki nurkat häntä pystyssä. Eka yö sujui hyvin, ekaksi vähän ihmeteltiin ja sitten jo nukuttiin. Amor valvoi juniorin unta ja mie sain itse kuorsata sängyssä yli aamukahdeksaan! Resco oli myös keskittynyt nukkumaan - ei nimittäin pissoja eikä muita yllätyksiä missään :-) Selvästi pentu tukee paljon Amoriin, mutta se on vaan kiva juttu kun Amorkin on ottanut kaverin niin hyvin vastaan. Ulkona painellaan menemään häntä terhakkaasti heiluen ja käytiin me moikkaamassa jo yorkkejakin siskoni luona. Resco keksi heti Saimin nyyteille hyötykäyttöä: kun nappaa kiinni nyytistä ja lähtee viemään niin lopputerrierikin tulee helposti perässä :D hehe.. ihana riiviö. Ja kiitos siskolle hienon punaisen Hurtta-toppatakin lainaamisesta! Kohta saan varmaan siirtyä pukemaan junnua Amorin vaatteisiin ja sen jälkeen johonkin muuhun... Amorhan on nimittäin tähän asti aina ollut meidän perheen koirakokoonpanon isoin koira. 

Lyhyen tuttavuutemme perusteella sanoisin Rescon olevan paljon enemmän kuin uskalsin odottaa ja toivon että siitä kasvaa (vaikka välillä hakattaiskin vähän päätä seinään ja mietittäisiin että mitä oikein on päässä pyörinyt kun tällaisen parrakkaan menin hommaamaan) mukava ja terve (!!) kaveri pitkäksi aikaa. 

Tuo hetki takaa vuosien - kuin eilinen

ONNEA AMOR 10 VUOTTA! ♡

Joulu vietettiin sekalaisen seurakunnan kera Ylläksellä, Amor lenkkeili neljän belgin kanssa suhteellisen pätevästi kun mentiin pitkin kelkanjälkiä. Uusivuosi meni kuten yhdeksän kertaa ennenkin - ei mitään mainittavaa. Käytiin vähän käveleskelemässä illalla rakettien räjähdellessä taivaalla, eikä Amoria olis voinut paljon vähempää haitata. Ja hyvä niin :-)
Muutenkin Amor on loistavassa kunnossa, sanoisin jopa että paremmassa kuin kertaakaan kuluneen vuoden aikana. Ikä näkyy, sitä ei voi kieltää kukaan, mutta kaikenkaikkiaan herraparta kukoistaa. Se on saanut lisää massaa, iltahepuleiden määräkin on lisääntynyt ja koko koira näyttää paremmalta kuin aikoihin. Huomenna tulee vuosi aivoverenkiertohäiriöstä, joka vähän muistuttelee siitä ettei huomisesta ikinä tiedä. Kukaan. Jotenka ilo on otettava irti meneillään olevasta hetkestä - Amor nukkuu vatsa pulleana syötyään juuri iltaruoan ja siihen päälle herkkuja.

ps.. Tässä saa kohta alkaa aamuja laskemaan. Penneli pyörii jo samoissa kilomäärissä siskoni terriereiden kanssa ja oli kuulemma viihdyttänyt itseään joulukuusta repimällä! Huii, mikähän pikkuterroristi siellä onkaan kasvamassa..