We don't even have to try. It's always a good time.

Meidän rally-tokon alkeiskurssi päättyi viikko sitten tiistaina tosi hienoon rataan. Reskon ensimmäinen arvosteltu möllirata ja pisteitä 97/100! Huisii. Resko oli todella hienosti, erityisen ylpeä olin siitä ettei se syöksynyt yhden kyltin takana odotelleen corgiuroksen niskaan, ei edes aikonut. Huippua! Sen itsehillintä on kasvanut tappavan tasaiseen tahtiin kuluneiden vuosien aikana ja meille tämä oli merkittävä saavutus. Tästä jatketaan sitten vaan jatkokurssille ja/tai kisoihin, hirrrveesti haluttais päästä korkkaamaan jokin muukin kuin näyttelyura Reskon kanssa :)

Tuohon rallytokon tuloslappusen viereen iskin kuvan tämänpäiväisistä löydöistä. Väliheikiltä käytiin ostamassa pojille 3m joustoliina hiihtelyyn ja juoksemiseen, tässä on molemmille koirille omat joustot eikä vaan yhtä joustoa omistajan päässä hihnaa. Pikaisen iltalenkin perusteella antaisin tälle pisteitä 4/5 - yksi piste lähtee siksi että tässä on tosi isot pistoolilukot.. niin kauan kun veto pysyy lujana ja tasaisena niin se ei haittaa, mutta jos Kake lakkaa vetämästä niin noin iso lukko mahtaa tuntua ikävältä osuessaan selkään.. Mason cashin keraamiset kupit löytyivät Mustista ja Mirristä -60% (ja ostin myös ämpärillisen treeninameja, ne unohdin kuvata) ja Gappayn narupallo sieltä Väliheikiltä myös. Alareunassa näkyy Hurtan Ultimate-takki, sellainen joka Reskollakin on. Ostin Kaskolle alkuvuodesta Hurtan Extreme-warmerin (joka on muuten ihan älyttömän hyvä ja lämmin, kiitos vaan foliovuori t. ohuessa turkissa oleva Kake) mutta sen alle ei oikein kannata tavallista fleecehaalaria tms pukea, kun menettää sen foliovuoren hyödyt. Niimpä löytäessäni Torista ilmoituksen uudenveroisesta Ultimate-takista täällä Oulussa, hintaan 15€, pistin myyjälle heti viestiä. Melkonen löytö, vaikka itse sanonkin! 

Maanantaina käytiin Reskon kanssa keskustassa vähän treenailemassa häiriössä. Seuruu, käännökset oikeaan ja vasempaan, liikkeestä maahan. Uskon, että mukaan pilkotuilla Pure Naturis-herkuilla oli suuri rooli tässä näytelmässä, mutta saa kai sitä silti kehua miten hyvin Resko toimi bussipysäkin ja liikennevalojen vieressä yökerhon edustalla. Kerran keskittyminen herpaantui, kun meidät ohitti tolleri, mutta Resko korjasi virheensä parissa sekunnissa. 

Kaskon kanssa varattiin paikka agilityn alkeiskurssin soveltuvuustestistä, mutta odotukset eivät todellakaan ole korkealla. Täällä nimittäin samalle kurssille haluaa meidän lisäksi varmaan 30 muutakin koirakkoa, ja Kakkis on kovin pieni ja nuori ja höppänä. Ja viikonloppuna mennään käymään PSSPH:n kokouksessa hakemassa Reskon palkinnot viimevuoden valioitumisista ja kokouksen jälkeen olis tarjolla yhteislenkkiä - jäädään jos säät suosivat.

Mielettömät valssit

Tänään oltiin 19-20 agilityssä PITKÄSTÄ AIKAA!

Amor oli hurja, sille tuli yhtäkkiä supervoimat ja innostus :-D. Meidän ryhmä on pysynyt onneksi samana, tuttu ohjaajamme sielä oli. Tehtiin kaksi rataa, melko pitkää ja paikoitellen hankalaakin. Oli vaikeita takaaleikkauskohtia ja pari tosi kurvikasta valssausta. Monta kerta otettiin, koska Amor oli niin menevällä päällä. Voi miten tuli hyvä mieli ko Amor oli ilonen ja nopea. Kerranki meillä meni Amorin kanssa ajotukset kohdalleen ja valssit onnistui. Ryhmämme ohjaajakin sanoi että vau, tuossa oli tosi upeat valssit. JES! Kerrankin onnistuin valsseissa ja niitä oikeasti oli peräkkäin kaksi ja tosi tiukkoja pyörähdyksiä!! :-)) Eikä menny jalat sekaisin eikä koira hukkaan. Toki välillä tökki, ainakin kun oli putki ja puomi vierekkäin eikä Amor osaa esteitä nimeltä niin se kovasti aina paino menemään sinne puomille.
Amorin kanssa otin myös upean uuden tekonurmi-ulkokenttämme reunalla paikalla makuuta ja luoksetuloja, sekä kontaktiharjoituksia. Amor ohittaa järkyttävän hienosti hälisevän belgin kun mulla vaan on se nakki kädessä! (-: Ja luoksetulot oli nopeita, niitä otettiin öö kolmesti? Ja sivulle tuli kerrankin suoraan, hienoa hienoa..

Agility kuitenkin tiivistetysti meni upeasti, ylitti taas odotukset ja nosti vähän motivaatiota. Olipas kiva käydä tuulettumassa pitkän koulupäivän jälkeen ja unohtaa lukio hetkeksi. Mahtavaa tämä koiraharrastus!

Haku

Eilen tapahtunutta:

Menimme (ilta) kahdeksaksi TPKK:n treenejä katsomaan, saatuamme hyväksyvän vastauksen kun kyselin että sopiiko tulla käppänän kanssa. Paikalla oli paljon upeita koirakoita, pääasiassa pk-rotuisia, luonnollisesti. Amor oli pienin paikallaolijoista. Käveleskelimme alueella ympäriinsä, tarkoituksena oli vain saada Amoriin kontaktia ja katsoa mitä muut tekevät. Äkkiä me oltiinkin saatu käsitys siitä mitä ne kaikki ihmiset siellä teki ja saimme myös eräältä meitä sittemmin ohjanneista aikuisista hyviä vinkkejä moneenkin juttuun.
Aikamme sitten katsottuamme ja jotain siinä säädettyämme kuultiin, että tapahtuisi siirtyminen hakua varten läheiseen metsään, autolla. Uskollisesti orjanani toiminut isosiskoni siis toimitti minut metsän reunalle. Tässä vaiheessa kello oli jo n. 22! Siinä sitten mentiin metsään, hajutettiin haku-alue liikkumalla metsässä ja aloiteltiin. Ensin vuorossa oli rottweiler uros, rullakoira. Se oli ensinäkemykseni hausta lajina. Upean näköistä, uros teki pistoja, ja jos en olisi tienny että mikä eläin metsässä eteni - en ainakaan koiraa olisi ensimmäisenä veikannut :D.
Seuraavana vuorossa oli nuori sakemanni Rita (myös tämä koirakko oli paikalla ensimmäistä kertaa). Ohjaajamme kertoi kokoajan mitä tapahtuu ja selitti haun "sääntöjä" ja ideaa.
Ritan jälkeen tuli meidän vuoromme!

Kun hain Amorin autosta ja kävelin polkua pitkin kohti ohjaajia/treenaajia, olo oli yhtäaikaa valtavan innostunut ja jännittynyt. Taidettiin meitä vähän katsoa hymähdellen :). Kun oli aika laittaa maalimiestä esittävä henkilö parin metrin päähän metsään, kuului kysymys; kuka uskaltaisi mennä, kun koirana oli tuo :D Myönnetään, A todella näytti huvittavalta rotikan ja sakemannin jälkeen. Sanoinkin siinä myöhemmin, että voi kun sillä olis kymmenen senttiä enemmän maavaraa, moni asia helpottuis.. onneksi se tosin ei itse tiedä niistä kymmenestä puuttuvasta sentistä. Henkiseltä tasoltaan vähintään hevosen kokoluokkaa ;).
No, mies metsään ja elämämme ensimmäinen WNBpisto (jossa Amorin tarvitsi siis vain irti päästyään kipittää juuri metsään menneen ihmisen luokse syömään makkaraa). Oho! Sehän lähti oikeaan suuntaan. Toinen kerta, eri nainen metsään ja Amor sai luvan mennä, hihna perässä laahaten se juoksi perään saatuaan mene-käskyn. Hienoa, hienoa. Kolmas (viimeinen) kerta, nyt hihna poissa. Jännitti vähän, sopivasti. Osoitin kohdetta toisella kädellä, ja toisella pidin pannasta. "Mene!" ja koira irti. Amor ponnahti liikkeelle, pojoing, se hyppi menemään itsensä korkuidessa metsäkasvustossa ihmisen luokse. Mahtavaa!
Olinpa vain tyytyväinen pullakoiraani. Koira, joka ei suostu ulos sateella. Koira, joka ei suostu loukkaantumatta istumaan soralla/lumella. Sama koira, jota en vielä joku vuosi sitten olisi mistään hinnasta päästänyt vieraaseen (/tuttuun!) metsään vapaaksi. Siellä se pomppi iloisena, ahneena omana itsenään ruoan luokse. Heh.. saattoi se olla vanhoinkin koirista, vaan olipas kiva nähdä se siellä, ihan aloittelijana.

Kaikenkaikkiaan olin tutustumiskäyntiimme TODELLA tyytyväinen. Ehkäpä tässä olisi se laji, josta Amor innostuisi yhtä paljon kuin omistaja? Ainakin nyt se näytti niin paljon motivoituneemmalta ja innokkaammalta kuin agilityssä ikinä..
Hmh, myönnetään ettei Amorin suoritus ollut vielä mitään, verrattuna vaikkapa siihen rotikkaan. En silti sano, ettenkö olisi ylpeä ja iloinen!:) Amor ei karannut, se teki mitä odotettiin ja muuten tarjosi alkuillasta alkuperäisessä paikassamme ÄLYTTÖMÄSTI kontaktia! Sehän ei osaa seurata, mutta ei helkkari miten se on kehittynyt puolessa vuodessa! Vautsi! Se kävelee vasemmalla puolellani, hieman edistäen, jopa kymmenen metrin matkan pitäen kokoajan kontaktin minuun. Ennenkuulumatonta! Huippua!

Luonnollisestikkaan mitään sen suurempia tavoitteita ei aseteta, mikäli tästä tulee meille säännöllinen harrastus agilityn rinnalle. Käppänällä ei ole PK-oikeuksia, eikä kisoihin siis tähdätäkkään. Niin kauan kun koiralla on kivaa ja ohjaajalla myös, niin tilanne on sellanen kuin sen haluankin olevan.

Kuultiin me pari "Oho"-tokaisuakin kun Amor pomppi metsässä, ja "Pikkukoirassa on paljon asennetta"-kommentin. Jäipäs vaan hyvä mieli tästä. Kiitos Tornion Palveluskoirakerholle, että sain (&saan) tulla mukaan tämän väärän rotuisen pappakoirani kanssa! Näkemäni perusteella tällä treeniporukalla oli huippu ryhmähenki. Kotona oltiin taas joskus yhdentoista jälkeen, olipa jänskä ilta. Olipas hienoa päästä mukaan tällaiseen, kerrassaan positiivinen kuva jäi koko touhusta!

Tärkeintä ei ole voittaa, tärkeintä on kehittyä.

Jälki ihan hukassa

Huomasin, ettei Amor enää ymmärrä ollenkaan makkarajälkeä, hakee ilmavainua vain eikä ymmärrä, ei keskity.

Huomasin kuitenkin jotain yllättävää, tuo osaa seurata hihnassa: se istuu kun pysähdyn, käännöksissä se pysyy paikallaan hyvin, kulkee suorassa, kun nopeutan kävelyä niin koirakin nopeuttaa... mutta ei vieläkään ota minuun katsekontaktia. Mutta no, huomattava edistysaskel tämäkin! Missäköhän välissä tuo on oppinut oikeassa paikassa liikkumisen, kun aina ollaan vaan yritetty opetella kontaktia? Mukava yllätys tämä oli huomata jokatapauksessa.

Tokoilut ja agiliitelyt

Ajattelin, että kai me uskalletaan sinne agiin mennä kun tuo on ollu niin pirteänä ja liikkuvaisena koko viikon. Niimpä oltiin viidestä seitsemään hallilla, tunti per harrastuslajike.

Agilityssä Amor juoksi niin lujaa etten ehtinyt perään. Mulla tuli ohjausvirheitä paljon, tuo koira yllätti kaikki läsnäolijat ylipirteällä ja nopealla olemassaolollaan.
Ensimmäinen rata varsinkin oli hyvin helppo, ainakin lopuksi. Amor haki pimeän putken tosi taitavasti vaivatta ja nopeasti se meni. Toinen ratakin oli mukava, hankaluutena keinu. Mutta hyvä kun sitäkin treenataan. Amor ei kauheasti pidä keinusta, mutta nykyään se menee senkin jo pysähtymättä. Treenattiin ensin keinua pari kertaa erikseen ja sitten radan mukana. Amor meni hienosti jälleen. Lopulta otettiin, kun aikaa jäi niin paljon pienen ryhmän vuoksi (paikalla oli vain me, villakoira ja tipsu) vielä kahden esteen harjoitusta; hyppy ja 8 keppiä. Amor yritti muutamasti kepeille väärältä puolelta, mutta meni lopulta oikein. Tämä harjoitus meni hyvin, Amor alkoi jo vähän kyllästyä mutta jaksoi silti tehdä hienosti.

Tokossa meillä meni myös hyvin, treenattiin paikalla makuuta, mikä on Amorille jo lasten leikkiä ja seuraamista (missä ei juuri edistystä) ja sitten otettiin koirakujaa ja luoksetulo. Jätin Amorin sivulle istumaan ja kävelin 10-15m päähän, käännyin ja kutsuin koiran luokse ja palkkasin suuresti. Kivat treenit.

Sunnuntaina mätsäreissä, ja nyt on tullut talvi

Kävin tosiaan sunnuntaina mätsäreissä Amorin ja Sylvin kanssa (on siskoni yorkki). Amor sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Sylvi sitten yllätti todella kaikki, ollen pienten sinisten aikuisten 2! Sylviltä ei tätä osannut odottaa, se kun arasteli vähän hallin ääniä ja ei edes ole omani. Mutta tosi hienosti pikkuneiti esiintyi minunkin kanssa ja tuomari tykkäsi.

Maanantaina käytiin tokossa, ja Amor työskenteli taasen hienosti! Aluksi taas luoksepäästävyys ja ensimmäisellä lähestymisyrityksellä Amor pomppas ylös häntäänsä heiluttaen heti alkuunsa koska en ollut ite mukana. Loput pari kertaa se kuitenkin istui pitäen kontaktia minuun, hienosti ja rauhassa. Otettiin myös paikalla makuuta - joka on Amorin bravuuri. Sitten otettiin estehyppyä, jonka Amor osaa jo nyt, kahden harjoitusmaanantain jälkeen.
Uutuutena meille tuli ruutu!, agilityn eteen-harjoitusten vuoksi tämä oli todella helppo laittaa alkuun, koska Amor juoksi ruudussa odottavan namikupin luokse lujaa ja varmasti. Kiva :)

Maanantain agiliitelyt ja tokoilut

Jälleen olimme siis klo 17-19 hallilla, ensin tunti agilityä ja sitten tokoa.

Agilityssä otettiin vain eteenmenoa, irtoamista koska paikalla oli vain kolme koirakkoa.
Me otettiin erilaisia sarjoja; hyppy, hyppy, putki, hyppy ja sitten samaa toisinpäin. Koska Amor oli ainoa koira joka meni koko sarjan täysin ilman minua (lähetin sen vain eteen toisesta päästä suoraa) niin meille laitettiin sitten yks lisäeste; rengas. Minua jännitti vähän että mistä välistä koira sen hyppää mutta Amor pelasti hyppäämällä juuri oikeasta välistä! Ohjaaja kehui, että Amor fiksu ja ku sanoin että se on paikan puupää, että se menee vain esteet ko tietää että toisessa päässä odottaa palkka niin ryhmämme ohjaaja sanoi että "Jaa, ja minusta ko tuntuu että se ihan miettii esteitten välillä että minne seuraavaksi!" :D  Amor on siis estevarma ja itsenäinen koira. Sitten otettiin lopuksi yksittäisinä esteinä keppejä ja puomia. Amor menee täydet kepit aika varmasti ja vauhtiakin on alkanut tulla. Harjoteltiin kepeille menemistä erilaisista kulmista ja Amor alkaa jo hakea oikeaa suuntaa, että miltä puolelta kepeille. Nyt pitää enää alkaa hioa sitä että ohjaan väärältä puolelta. Puomi on muuten täydellinen, mutta alastulo pitää saada sujuvammaksi. Amor ei vissiin aivan varma ole siitä, että mitä pitäis tehdä ja missä kohtaa hidastaa joten se matelee koko matkan alas. A:taki muuten treenattiin - otin alastulokontaktit niin että heitin makupalan vierimään A:ta pitkin ja Amor juoksi. Kysyin vielä ryhmän ohjaajalta että kannattaako niin muuten tehdä, niin hän sanoi että yleensä ei suosittele semmosta, mutta että uskoo että siitä on meille hyötyä, ja jos siinä alkaa tulla ongelmaa (kontaktivirhe) niin palataan 2on2off-tekniikkaan. Kuulemma Amor on semmonen koira, että se vaikuttais tajuavan parista toistosta että mitä siltä pyydän ja sitten tekee niin. Keinua myös otettiin vähän ja jes, se alkaa mennä jo reippaammin. Kaiken kaikkiaan hyvät treenit siis, vaikka loppuajasta Amor alkoikin hidastelemaan.

Tokossa meni myös hienosti, harjoiteltiin paikalla makuuta ja seuraamista. Paikalla makuussa on ongelmaksi tullut Amorin maahan meneminen, se jää arpomaan että mennäkkö vaiko eikö? Ärsyttävää..  Seuraaminen on meillä vielä ihan alkuvaiheessa - pitää kontaktia rakentaa. Amor siis pitää koko treenien ajan reippaasti ja urheasti upeaa kontaktia, vaikka tunti agilityssä varmasti väsyttää koirapoikaa. Mutta kun seuraamisessa se kontakti pitäis löytyä myös liikuttaessa. Ja siinä meillä tökkää. Amoria ei olla vielä ikinä saatu pitämään kontaktia seuraamisessa.. Se laskee kontaktin kun otan askeleen, ja nostaa päänsä jälleen kun liike pysähtyy. Niimpä me harjotellaan ihan vain sitä että lenkillä sanon seuraa ja jos tulee kontakti niin naks ja palkka.

Amor menee 11. pvä. lonkkakuvattavaksi. Jännittää aika paljon että mitä saadaan tuomioksi.
Ja 16. pvä olis epikset - kehdataanko me enää mennä sinne? :)

Keppitreeniä ja sivulle tuloa

Tänään koulusta tullessani harjoiteltiin Amorin kanssa keppejä ja oikealta puolelta ohjatessa Amor menee ne puhtaasti yhdeksällä kerralla kymmenestä :) Mutta sitten, väärältä puolelta ohjatessa se pariin kertaan ohitteli keppejä mutta kyllä se tästä lähtee paranemaan. Amorille on muuten tullut vauhtia keppeihin, se ihan heilahtelee aina ne välit :D. Sivulle tuloa harjoteltiin aina välillä, ja paikka alkaa löytymään nopeasti. Amor siis tulee useammin hyvälle kohdalle kuin huonolle, ja se tekee sen vauhdilla.

Näiden lisäksi harjoiteltiin luoksetuloa ja sitä eteen istumista, ja Amor tajuaa idean hyvin. Otettiin myös ihan vähän seuraamista, mutta lopetettiin kokeilut jo pariin kertaan kun en vain saa Amorilta kontaktia liikkeelle lähdössä. Se liikkuu hyvällä paikalla ja istuu jos pydähdyn, mutta kun tahdon siihen sen kontaktin!

Agilityä ja tokoa

Treenit tänään siis, vaikka olenki ollu migreenissä ja muutenki kipeänä koko viikonlopun.

Agilityssä meillä meni hyvin, mentiin yksinkertasta rataa. Sai sitten ohjata eri tyyleillä. Me mentiin rata aika moneen kertaan, ja saatiin se toimimaan monella tavalla. Valssit tuottaa mulle aina aluksi hankaluuksia, kun en ehdi tarpeeksi aikaisin kääntymään ja koiran edelle (vaikkei Amor nopea koira olekaan), mutta ne tekee radasta nopeamman ja sulavamman. Amorin itsenäisyyttä ja varmuutta kehuttiin jälleen, sitä miten se menee varmasti vaikka minä mokaan.. Kun ryhmän ohjaaja alkoi näyttämään mulle esimerkkiä erilaisista ohjauksista niin Amor lähti hänen mukaan ja teki asiat niinkuin piti ilman että oli tarkotus:D Naurettiin ohjaajan kanssa sitte että jaa se lähti heti mukaan ko aloit ohjata.. Loppujenlopuksi rata meni tosi hienosti ja olin ilonen Amorista taas! Ja eniten ilonen siitä että ensinkään pääsin treeneihin, kun tosiaan mulla on ollu korkea kuume ja migreeni ym. perjantaista alkaen.. Onneksi tänään helpotti huomattavasti. Mutta siis, tänään meille antoi vinkkejä myös Pentti joka sanoi, että ohjaan Amoria todella löysästi, siihen ryhmämme ohjaaja sanoi että mutta kun Amor on niin varma ja itsenäinen.. Pentti sanoi että voin tehdä noin poikakaverin kanssa, mutta koiran kanssa pitää olla tarkempi. Pitää se koira kokoajan oikeassa kädessä. Mutta miten voisin pitää Amorin kokoajan lähelläni esteiden väleillä, kun sitten sen vauhti hiljenee vielä lisää? Lopuksi otimme keppejä, ja Amor menee ne oikealta ja väärältä puolelta!

Tokossa meillä meni kans hienosti, olen aivan yllättyny vieläki miten hyvin ja ilosesti Amor jaksaa ja haluaa olla siinäkin. Mulla itselläni on ennen ollut vähän semmonen kuva tokosta, että se on vain noutajien ja bordercollieiden omistajien pakkopullaa, kuiva ja tylsä laji. Mutta selvästikäänhän se ei sitä ole, ellei siitä sitä tee! Amorilla ainakin häntä heiluu aina työskennellessä. Harjoittelimme alokasluokan ensimmäisiä liikkeitä eli luoksepäästävyyttä, paikallamakuuta ja seuraamista. Luoksepäästävyyttä meidän pitää harjoitella, olen ajatellu että värvään jokaisen sopivalta vaikuttavan vastaantulijan auttamaan, mutta ehkei se toimi ihan niin.. Luoksepäästävyydessä Amor alkaa heilua hännästä aloittaen ja lopulta jos en ole tarkkana se on jo pussailemassa tulijaa.. Paikallamakuussa Amor on loistava! Se vain on niin hyvä, sen kontakti on tiivis ja kestävä ja se on niin kärsivällinen. Kerrankin sen maltillisuudesta ja rauhoittumiskyvystä on näkyvää etua. Tuntuis ihan hassulta jos pitäis pelätä että lähteekö se selän kääntäessä perään.. Se vain odottaa, pitää kontaktin ja odottaa. Niin hienosti :). Sivulle tulossa muuten on huomattavissa edistystä, Amor nimittäin tulee "heittämällä" sivulle, nopeasti ja innoissaan. Ihanaa kun se tykkää, sitte mieki tykkään. Seuraamisessahan me ollaan aivan alussa, aikojen alussa. Treenataan vasta kontaktin pitämistä kun otetaan ensimmäistä askelta.

Maanantaina harrastetaan

Tänään siis oltiin agilityssä 16:45 > 18:00.
Tehtiin ykkösluokan rata, jossa kepit oli ongelmanumero yksi, kun Amor meni aina väärältä puolelta niille.. Mutta saatin me ne onnistumaan. Sitten mentiin sama rata toiseen suuntaan ilman keppejä ja yhtä hyppyä; ohjaaja sanoi yksinkertaisesti ettei tuosta ole juuri parantamista!  Eli Amor meni radan lujaa, puhtaasti ja intoa täynnä :), eli hyvä me, en onnistunu pilaamaan suoritusta omalla mokaamisellani!

Sitten toko, 18:00 > 17:00. Ensin en meinannu jäädä siihen, mutta onneksi jäätiin! Ensimmäinen ohjattu tokotreeni kolmeen vuoteen..  Ryhmän ohjaaja kysyi koiran nimen ja sitten alettiin harjoitella. Kun otettiin paikalla makoilemista niin ohjaaja sanoi että "Kattokaapa tuota uutta kääpiösnautseria, tuohon kaikkien tulee pyrkiä." Voitte kuvitella että hymy oli korvasta korvaan ja olin niin ylpeä:D, eihän Amor mikään ihmekoira ole mutta mielestäni se on aika hyvin monen vuoden tauon jälkeen, vieraaseen ryhmään mukaan tunkemisesen tuloksena se että ryhmän ohjaaja sanoo noin! Sitten otettiin sivulle tuloa, seuraamista, kontaktia yleensäkin. Jälleen ohjaaja sanoi että Amor on koira, joka tarjoaa kontaktia hienosti! Kun sitten piti miettiä liike joka on hankalin, sanoin vuorollani että toiset koirat. Että Amor ei kestä niiden lähelle tulemista, äkkiliikkeitä, ääniä. Ja että jos en saa koiraa kontaktiin ennen räjähtämistä niin se lähtee rähisemään.. Ohjaaja sanoi sitten siitä ettei tuo maailmaa kaada, että sehän on suhteellisen "helppo" ongelma. Että suurempi ongelma olis jos Amor ei sietäis toisia koiria ollenkaan, tai että jos se olis semmonen "Kaikki täsä universumissa rakastaa minua!!"-koira ja lähtis tutkimaan naapureita sillä silmällä.

Että ihan varmaan ensviikollakin meidät nähdään hallilla, noina kahtena tuntina. :)
Ja Torniossa on liikkeellä kennelyskää, siitä ohjaaja varotteli.. Toivottavasti ei satu meidän kohdalle.

Koti-ilta + tokoilukuulumisia

Tänään me ollaan vain istuttu kotona ja opeteltu temppuja. Meillä on meneillään eräänlainen "projekti", jonka yritän ottaa vakavasti. Nimittäin olen alkanut opettamaan Amorille sivulletuloa uusiksi uudella tavalla ja seuraamista! Alkeiskurssin ja jatkokurssin aikana eivät ohjaajat osanneet neuvoa miten saisin tuon kontaktihaluttoman ja patalaiskan luupään seuraamaan sievän kontaktin kera. Olimme kurssimme pienimpiä koirakoita ja se tuotti ohjaajille ilmeisesti vaikeuksia kun yritettiin opettaa samallatavalla kuin käppänää paljon isompia koiria (sakemannit, dopperit..)

Joten nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa tuon touhun alusta. Siinä riittäneekin haastetta! Ja tuo sivulletulo, niin meille opetettiin se aikoinaan takaa kiertäen. Ja nykyään en näe missään vastaavaa suoritustapaa, joten aloin opettamaan sitä alusta, uudella tavalla.

Suhteellisen hyvin tuo on joka alkanut sujumaankin! Amor on tajunnut seuratessa sen oikean paikan ja se osaa istua kun pysähdyn. Sivulletulo tuntuu lähes fuskilta kun se on älyttömän helppoa edestäkiertäen! Siis kun koirahan tulee melkein väkisinkin oikeaan kohtaan!? Ennen tuo paikka on ollut pieni propleema, mutta tällä uudella tavalla se tulee oikeaan kohtaan. Haha, tässä nyt hehkutan kaiken helppoutta ja kohta tulee masentuneita kirjoituksia siitä miten mikään ei onnistu.

Tokojuttuja aamulenkillä

Ollaan ehitty tälle aamulle jo käydä tokoilemassa jonkiverran. Käveltiin koulun nurmikentälle taas ja otettiin luoksetuloa, seuraamista ja liikkeestä maahanjäämistä ja sivulle tuloa. Hiottiin sitä sivulla olon paikkaa ja se alkoi loppujen lopuksi näyttämäänkin joltain. Ja jälleen voin sanoa että koira toimii makupaloilla, heti kun huomasi ettei kädessä ollutkaan herkkuja niin toimi kuolettavan hitaasti.

Pitää olla pikkasen pläski...

Sinun koirasi on lihava - minun koirani on voimakasrakenteinen.  

Amor on grillivahtina työskennellessään saanut palkkaa hommastaan, ja tulos on mukavasti kulmaton. Kadonneen vyötärön metsästys alkakoon. Löytöpalkkio luvassa.

Eilen käytiin treenaamassa tokoliikkeitä koulun jalkkiskentällä, ja ihan hyvinhän tuo menee. Istuminen, maahanmeno, paikallamakuu ja luoksetulo menee tosi hyvin, sivulle tulemisessa pitää vielä hioa sitä kohtaa, kun tuo tuppaa asettumaan liian taakse.