RalliReskon kotitreenit, osa 1

Videokooste: Resko talvi-kevät-kesä 2016

Talvi taittuu kevääksi myös Ylläksellä

Mäkärän nälkä videolla

Epämääräinen kooste tapahtuneesta

Tämä tapahtuu aina iltaruoan jälkeen, kun mahansa täyteen saanut Amor hakee Rita-huskyn ja alkaa hoitaa sitä..

Mitäpä me. Amorin turkki ainakin on vähän räjähtänyt käsiin (no onko enää edes yllätys, olen ehkä laiskoin rullailija mitä käppänäpiireissä nykyään pyörii), ja sen huomaa siitä että saan tehtyä koiralle jakauksia selkään.. Eh eh. Kuluneella viikolla löysin kirpparilta uutta vastaavan Hurtan kurahaalarin [kuva], mutta se on edestä sen verran ahdas, että päätyy varmaan siskon apinapinserin käyttöön (terveisiä Aapelille!).

Yhtenä iltana kauppareissun jälkeen laskin Amorin pihalle, kun samalla hengenvedolla tajusin naapurin tulevan juuri hevosen kanssa lenkiltä. Ehdin älähtää Ampulle paikka-käskyn, mutta olin ihan varma että joudun heittämään kauppakassit hankeen ja lähtemään ampuraketin perään. Vaan kuinka ollakkaan, käppänä jäi niille sijoilleen seisomaan jokainen selkäkarva taivasta kohti sojottaen :D mikä lie tilapäinen häiriö papan aivoissa.. Lenkillä ohitetaan heppoja useamminkin, eikä Amor enää tee siitä mitään ohjelmanumeroa. Tiellä liikkuvat hevoset saa pihalla hengailevan herraparran karkaamaan, tulee kyllä takaisin käytyään päästämässä parit kirosanat. Onneksi meidän naapurissa asuu kylmähermosimmat lämppärit mitä tiedän, eikä minun koira siellä nyt monesti ole onneksi ollut härkkimässä. Tammikuussahan Amor oli mulla kerran mukana ratsastustallilla, kun kävin tekemässä iltatallin. Joutui odottamaan satulahuoneessa sen aikaa, että sain hevoset otettua sisälle, mutta sen jälkeen kulki käytävällä vapaana kun jaoin iltaruoat ja tein muut jutut. Mukavaa huomata miten fiksu Amor on sellaisissa tilanteissa, kulkee minun vierellä kuin tottunut tallikoira, eikä välitä hevosista ollenkaan :) 

Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä - nauti siitä.

Kotona ollaan jee, video on tosin vanha, villiinnytin Ampua kesken lakanoiden vaihdon. Amor oli käyttäytynyt yorkkilauman jatkona hienosti, ei valitettavaa kenenkään osalta. Kiitos Kristiina! Minun leikkaus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta lopputuloksen pitäis kuitenkin olla oikeanlainen. Päästyäni eilen kotiin Amor haisteli minut tarkkaan ja käyttäytyi innostuksesta huolimatta tosi sievästi - ei yrittänyt hyppiä vasten tai muuta sellaista. Makasi sängyn vieressä lattialla vahtimassa minun unta ja nosteli päätään aina kun liikahdin. Ihana pieni tassuterapeutti.

Kohta pitää varmaan soitella sitten Amorin ell-ajasta, saatais patti pois tassusta ja purukalusto parempaan kuntoon. Mulla on ollut nyt sairaslomaa, jos hyvin menee niin oon ensviikolla jo lukiossa (muka abivuosi.. en usko)! Ulkona näyttää jo lupaavasti alkusyksyltä ja se tarkoittaa että kohta on syysloma ja joululoma ja minun ja Amorin synttärit ennenkuin huomaankaan. Katse eteenpäin - kärsitty on, mutta elämä jatkuu ja toivottavasti vähän parempana kuin ennen!

If you could see it then you'd understand

Sunnuntaina käytiin Torniossa näyttelyissä, Amor jäi kotiin huonon sään vuoksi. Siskon Urho-yorkki oli BIS1-veteraani ja L-D's paras kasvattaja yorkeissa ja apinoissa! Amorin kasvattajalla oli rop&vsp mustissa käppänöissä ja tädin irski oli rop. Ei hullumpi sunnuntai, vaikka vettä tuli välillä ihan kaatamalla ja lopun aikaa oli kuuma ja tunkkainen ilma kuin kasvihuoneessa. Amorille toin näyttelyistä tuliaiseksi pinkin uuden hihnan!

Maanantaina sitten lähettiin Amorin kanssa harrastamaan taas julkisia liikennevälineitä.. bussilla Oulusta Joensuuhun. Seitsemän tuntia, ja sitä ennen vielä äidin kyydillä Ouluun. Matka meni hyvin, Amor nukkui viereisellä penkillä peittonsa päällä. Edessä istui puolet matkasta utelias pikkutyttö, tuijotti Amoria penkkien välistä ja rapsutteli. Perillä oltiin myöhään illalla, Eppu ja Taavi oli Amoria ovella vastassa. Poikalauma toimii edelleen yllättävän hyvin, kunhan vältellään tilanteita joissa Eppu ihastuu Amoriin ja Taavin mustasukkaisuus herää.. :) Ainoa vika tässä paikassa on se, ettei täältä halua enää palata kotiin. (Alla video, joka on kuvattu Jonnan kameralla.)

Erittäin hyvä trimmeri koiran pilkkomiseen

Rikkinäinen ja eritttäin pahaa ääntä pitävä Moser Rex, jolla tuntuu olevan oma tahto ihan kaikessa. Tehdäänkö kaljua läiskää kaulaan vai pyllyyn vai.. no, tälläkertaa se yritti hyökätä korvaan ja tehdä toispuoleisen typistyksen! Onneksi ehdin pelastamaan Amorin kauniin korvan, mutta pieni vekki tuli. Amor itse ei tainnut sitä huomata: se vain seisoi yhtä flegmaattisen näköisenä paikallaan kuin aina, ilme ei värähtänytkään. Maailman hyvähermoisin Amor. Toistaiseksi myös kaksikorvainen ja neljäjalkainen, yksihäntäinen jne..

Lumet on poissa melkein kokonaan, jokunen kasa löytyy ojien pohjilta ja lumenkasauspaikoilta. Vappua vietettiin kovin rauhallisissa merkeissä, istuttiin koirien kanssa sohvannurkassa katsomassa James Bondia. (Välillä erehdyin oikeasti luulemaan että kesä on tulossa mutta pah, eilen kun aamulla kurkkasin ikkunasta niin oli maa valkeana ja lisää tuprutti. Onneksi suli päivän aikana pois..)

Loppuun melkein pari kuukautta vanha (nopeutettu) video, jossa Amor tavoittelee sille heittämääni lumipalloa valtavan lumivallin reunalta. Lopussa kamalaa hihkumistani, ette voi väittää ettenkö olisi nyt varoittanut.. (Häpeän jo silmät päästäni.. sanokaa etten ole ainoa joka ränkyy videoilla ko joku pikkukakara:D)

Junakoiraa kuukauden takaa

Amor ei turhia stressaa.. tässä vaiheessa takana 9 tuntia bussissa ja edessä vielä tunti junassa.

Omistajan synttärit ja lumituiskuisessa metsässä lenkkeily

Kirjoittelijalla on tänään syntymäpäivä ja sen kunniaksi on istuttu päivä kotona olovaatteissa ilman meikkiä, yritetty ottaa joulukortti-kuvia ja hämärän alkaessa sinertää käyty lenkillä metsässä. Koko päivän on tuiskuttanut lunta, metsässäkin oli välillä hankaluuksia nähdä eteensä. Kaikenkaikkiaan melko täydellinen merkkipäivä siis, parhaassa seurassa (maailman parhaan koiran kanssa) ja mukavia asioita tehden.

Amor tulee kymmenen päivän päästä sitten perässä, Amor 7 vuotta. Ylihuomenna on melkein jouluaatto, eikä kyllä siltä tunnu. Lahjat on paketoimatta ja valmistelut tekemättä, kuten olettaakkin saattaa. Piparitaikina jääkaapissa odottaa, jospa sitä irrottautuis tästä koneelta ja menis syömään sen pois. ;P

Odotamme tänne myös arvovieraita, ennen tai jälkeen vuodenvaihteen. Jonna saisi jo tulla Nirsansa kanssa!

21122010 from seibrin on Vimeo.

Meidän kotisivut on muuten taas auki -->kaasna.com

Kuulumisia syyskuun lopulta

Miniläppärini kieltäytyy kokonaan toiminnasta blogspotin kanssa, joten eipä ole sitten tullut raahauduttua tähän vanhempieni työkoneelle kirjoittelemaan ja lataamaan kuvia.

Jokatapauksessa, meille kuuluu perushyvää. Sariannen (linkki Akselin ja perhosten blogiin löytyy vasemmalta palkista <-) harrastama extempore-agilitykisaus ja paimenen kisauran korkkaaminen on aiheuttanut ruudun tälle puolelle kauheita tuskia. Haluttaisi radalle! Mutta kuinka olis tekemättä asiasta niin suurta asiaa itelleen ja miten sitä uskaltais vain lähteä sinne kisoihin.. ;P

Täällä on lehdet jo ihan oransseja ja ruskeita ja puolet puista on kaljuina. Tänäaamuna ensimmäisen kerran joutui raaputtelemaan auton ikkunoita - herätessäni seitsemän maissa oli ulkona +0.1^oC lämmintä! Talvi on tulossa, aivan selvästi :). Kolme kuukautta jouluun, ajatella!

Omistajan koeviikko loppuu ens torstaina, jotenkin pitäisi siihen asti sinnitellä. Hassua miten nopeasti aika menee.. Joensuussa käymisestä tulee kohta jo kaksi kuukautta?! Ja Amor täyttää seitsemän.. en voi hyväksyä sitä, muka seitsemän! Ihan äsken me selailtiin käppänäkerhon sivuja äidin kanssa ja sen jälkeen istuttiin siskon kanssa eteisen matolla pelaamassa lautapelejä, kun tädiltä tuli soitto, että Kalixilaisessa kennelissä on sittenkin yksi musta uros vapaana! Puhumattakaan kuinka vasta Amor täytti viisi vuotta ja kuvittelin sen olevan vanha jo silloin.. tänään sovittiin Amorin kanssa että se aikoo elää vielä kymmenen vuotta ainakin (tai ehkä sata).

Syyskuu 2010, tarkoittaa myös entisen koiramme Eetun poisnukkumisen muistamista. Eetu nukahti kotona äitini syliin 29.9.2003, sekin tuntuu niin mahdottomalta. Voiko siitä olla niin kauaa kun viimeisen kerran sinä aamuna syötin Eetulle lauantaimakkaraa ja yritin saada sen ottamaan lääkkeensä.
Kaipa siitä voi.

Syksy on paras vuodenaika, vaikka siihen liittyy paljon surullisiakin muistoja. Meidän syksy on mennyt ihan ohi blogin osalta, mutta toivottavasti kaikilla lukijoilla on (ja tulee olemaankin) hieno syksy!
Joudun nyt palaamaan kemiankirjojen laatuseuraan, blogi pysyy hiljaa ainakin perjantaihin saakka.

(Peeäs. pentukuume..............)

Vesikoira from seibrin on Vimeo.

Loppuun kesäinen uintivideo Amorista, nolon höpöttelyni kera.

Vanhoja juttuja

Amor makaa sängylläni, sain tunti sitten siskolta iloiset kuulumiset Piteåsta, Selma-yorkki oli ollut ROP. Amor ei ole ikinä ollut rop, eikä edes eri. :-D Rakas se on silti, sama koira se oli kun se aikoinaan meni kehään ja tuli sieltä yleensä EHn kanssa. Enää Amoria ei vaikuta kehään viedä, sen hampaat vinksottaa liikaa, purenta on muuttunut vanhetessa. Paljon voi muuttua koiran elämässä muutamassa vuodessa. Eikä me varmaan agilitykisoihinkaan mennä ikinä.. vaikka toisaalta omistajaa edelleen kutkuttaisi ajatus kokeilla virallisia kisoja, sitten toisaalta se tuntuu ylitsepääsemättömän hirveältä. Hermoilisin kaiken pilalle jo edellisellä viikolla.
Amor on toimiva kaveri, ei mikään business-malli, mutta kerrassaan loistava kuitenkin.

Ja nyt se lupaamani video, epiksistä joissa viimeksi kävimme (11.5.), ja joissa Amor voitti kaikki möllit:


Kolmen viikon päästä kenties koittaa kesälomamme odotetuin hetki..
(ps. putki on tilattu, saa nähdä koska se saapuu..)

100 faktaa

Sarianne haastoi, kiitti vaan sulle. Juttujen keräämiseen meni lähes KOLME tuntia! :D
Mutta ihan hauskaa oli, vaikka eri asia sitten on alkaako näitä kukaan lukemaan.

1. Amorista piti tulla ensin Laku, sen jälkeen Elvis, sitten radiossa soikin Siiri Nordin pennunhakumatkalla
2. Ennen Amoria kävimme katsomassa aikuista Milou-cairnterrieriä, josta ei kuitenkaan tullut meidän koiraa
3. Amor nukkuu nyt sängylläni Mäyhkän kanssa, kiepillä
4. Kävin katsomassa Amoria pariviikkoisena ensimmäisen kerran, muistan vieläkin miten pieni se oli, ja miltä tuntui ajatella että yksi niistä pennuista siinä kasassa olisi tuleva koirani
5. En unohda päiväksikään miten ajettiin helmikuun pimeänä iltana kuuden maissa Kalixista kotiin, ja A-pentu nukkui sinisen porofleecen päällä sylissäni autossa, apukuskin paikalla.
6. Tai sitä, miten Amor ihmeellisesti tuli pentuna yön aikana kompostikehikosta ulos. Miten???
7. Amoria "etsittäessä" olivat muita rotuvaihtoehtoja villakoira, yorkshirenterrieri ja.. walesinterrieri?
8. Amorilla oli tullessaan hilseongelma ja sitä pestiin erikoisshamppoolla.
9. Sillä oli myös valkoisia karvoja tassunpohjissaan, rinnassaan ja leuassa :-)
10. Amorin äiti on p&s brasilialainen koira, isä on musta venäläinen
11. Sain päättää tuleeko Amorista Black Power Pentagon vai Black Pride Panther

12. Amor on maailman paras koira, ei epäilystäkään!
13. Amor pelkää ehkä yhtä asiaa, imuria. Teininä se leikki rakkausleikkejä imurin kanssa, sen vaiheen jälkeen tuli pelko. Syytä en tiedä, ehkä se vain on ylitsepääsemättömän epäilyttävä kapistus.
14. Amorin nimipäivä on muuten 12. lokakuuta - kuulemma
15. Jostain syystä tällaisen listan tekeminen tuntuu yhtäaikaa hauskalta ja tyhmältä :D
16. Amor on 6 vuotta, 4 kuukautta, 4 viikkoa ja 2 päivää vanha
17. Amorin parta on jo aika harmaa.. pelottaa koiran vanheneminen. En halua vanhaa, vaivaista ja elämänilotonta koiraa. En halua että jonain päivänä Amor huomaa ettei enää pääse hyppäämään sänkyyni..
18. No, olen muutenkin aika pessimistinen luonne. Olisi paljon oppimista Amorilta, se elää hetkessä!
19. Amor on remmiräyhääjä, pahatapainen isottelija, silti epävarma. Samanlainen esittäjä kuin omistajakin.
20. Vastako näitä on 20?! ... Amor rakastaa vesimelonia!
21. Amor ei yllä kirputtamaan pyllyään, kuulemma liian jalostuksen syytä tai jotain..
22. Mutta ei sen tarvikkaan, minä joskus rapsuttelen sen sänkistä pyllyä. NOLOAKO. No, Amor tykkää!
23. Kun soitan pianoa, Amor alkaa ulvoa. Tämä on käynyt ohjelmanumerosta mm. muutamissa juhlissa.
24. Amorista on niiiin paljon kuvia. Ja videoita. Paljon! Ja silti tuntuu, etteivät ne riitä. Joskus mulla ei oo enää kuin ne ja muistot..
25. Amor nukkuu pää tyynyllä, yleensä sillä on oma tyyny sängyssäni, oman tyynyni vieressä.
26. Amor rakastaa ulkona olemista. Sille on tehty tarha ja isä rakensi kopin (jonka maalasin sitten), se on hieno eteismallinen koppi ja Amor päivisin usein tarkkailee koppinsa katolta isoa pihaamme. Hyvillä ilmoilla se viihtyy ulkona jopa koulupäiväni ajan.
27. Amorista ei pitänytkään tulla näyttelytähteä, kriteereinä kasvattajalle mennessä oli koira jonka kanssa voi harrastaa agilityä, ja joka olisi hyvä ystävä Josefiinalle.
28. Molempia Amor on, ja paljon enemmän!
29. Amor on vapaaehtoisesti uinut kerran elämässään, kesällä 2008.
30. Ennen Amoria meillä oli yorkshirenterrieri Eetu. Amor on ensimmäinen oikeasti oma koirani.
31. Minua pelottaa usein ajatus siitä, ettei Amoria enää ole. Silittelen Amoria ennen nukahtamistani, kosken sen korvia, kihartelen sen partaa sormen ympärille, kuuntelen hengitystä, mietin mitä kaikkea se oikeasti ymmärtääkään.
32. Ensimmäisissä epiksissä kävimme kesällä 2008, muistan sen varmaan aina:D.. ennen kisojen alkamista istuin auton takapenkillä, itkin, nauroin, itkin.. Pelkäsin ihan kamalasti. Olen muutenkin sellainen stressaantuva typerys. Meikit valui ja Amor oli aivan ihmeissään. Nollarata siitä lopulta tuli!
33. Amor inhoaa.. mitähän sen inhoaisi? Se inhoaa raakaa lihaa ja luita. Ei suostu menemään lähellekkään.
34. Amor tietää minusta niin paljon.. luojan kiitos se ei osaa puhua!
35. Mutta onneksi se osaa lohduttaa ja kuunnella.
36. Amor nukkuu edelleen samassa asennossa kuin puoli tuntia sitten.
37. Amorin ollessa puolivuotias, se tippui autossa jalkatilaan cokispullon päälle, ja sen oikean takajalan ristiside meni poikki. Muistan kun nukuin vappuaaton yön lattialla patjalla Amorin vieressä ja pelkäsin että miks näin nuori koira viedään multa.. Seuraavana päivänä heti ell.lle jolle edellisenä iltana soitettiin. Amorin jalka parani ajan kanssa kokonaan.
38. En voi sanoa että luottaisiin Amoriin 110%sesti. Silti niin kauan kun näkyvillä ei ole kissoja, vieraita koiria, tai hevosia, luotan siihen ainakin 98prosenttisesti. Se leikkii sievästi pienten lasten kanssa, se antaa muiden koirien tulla ottamaan luut suustaan, se antaa pentujen repiä itseään suuttumatta ja puolustautumatta.
39. Joskus Amoria saakin olla pelastamassa siskon Selma-terrieriltä. Sepi on nuori yorkkinarttu joka härkkii ja puree Amoria, eikä Amor tee muuta kuin yrittää mennä kauemmas ja katsoo minua kärsivänä.
40. Amorin paras koiraystävä on ehkä Mäkärä tai Aapeli.. Aapelin kanssa se leikkii ja riekkuu, Mäkärän kanssa se oleskelee eniten.
41. Mäkärä on 7 vuotias yorkkineiti, alle kaksikiloinen hitler. Virallisesti siskoni koira, mutta asustelee meillä siskon töiden vuoksi. 11 tuntia yksin on vähän liikaa..
42. Amorilla on pakkomielteitä leluistaan. Se saattaa hoitaa pehmoleluaan luoja tietää kuinka kauan yhteen putkeen. A olisi epäilemättä koiramaailman paras yh-isä!
43. Kuuluisan Rita-pehmolelun lisäksi Amor kiintyi liian kovasti sille vasta ostamaani vinkuleluun, joka on pallonmuotoinen muna(?) josta tulee dinosauruksen jalat ja pää ja "karvoja". Huolestuttavan usein Amorin tapaa nykyään haahuilemasta pitkin taloa tuo muna suussaan ja tuskaisena puhisemassa ja miettimässä minne voisi munansa piilottaa.. Iu, limainen vinkulelu on löytynyt pari kertaa poskeeni liimautuneena aamulla!
44. Ehkä Amor korvaa tällä pakkomielteisellä hoitamisella puruluu-kieltoaan. Virtsakivien vuoksi se saa syödä vain ja ainoastaan erikoisruokaa.
45. Ell.mme sanoi kun kivet löydettiin, että ruokaa voi joutua sekoittamaan norminappulaan, kun koirat harvoin pitää tästä purkkiruoasta niin paljoa. Amor tekee poikkeuksen, se alkaa täristä kun aukaisen jääkaapin oven ja otan purkin pöydälle. Tärinää ei ole saanut aikaan mikään maksalaatikkotarjoilukaan koskaan.
46. Mistä tulikin mieleeni, millaisen kakun Amorille teen kun se täyttää 7? Siitä tulee varmaan ruma ruskea kakku, purkkiruokaa.. Ehkä sauvasekoittimella teen siitä velliä ja laitan pakasteeseen yöksi. Tein niin kerran, en tiedä oliko se ehkä Amorin mielestä maailman kettumaisin temppu.
47. Amor merkkailee sisälle. Se saa omistajan aina pettyneeksi ja vihaiseksi. Miksi pitää nostaa jalkaa tyynyyn sängyllä?! :@
48. Amor yrittää kesäisin pyydystää perhosia.

49. Talvisin se sukeltelee hankeen ja sen jälkeen nostelee tassujaan.
50. Amor yrittää napata lumipalloja ja lopulta se menee aina siihen, että se hyökkii tienvarrella oleviin valtaviin lumimöykkyihin kiinni, ärisee, raapii raivoissaan ja ikenistä alkaa tulla verta :/
51. Amorista ei ole (vielä) ikinä löytynyt yhtäkään kirppua, punkkia tai muuta satiaista.
52. Amor on herkkä itikoiden pistoille, se saa kauheat paukamat sääskistä.
53. Amor on matkustanut linja-autolla pitkiäkin matkoja (8h), junalla, autolla, pyörällä, veneellä, purjeveneellä ja nurmenleikkurilla.
54. Amor ei pelkää kovia ääniä. Kun Amor oli nuori, ammuin pihalla ilmakiväärillä maalitauluun. Ennen sitä käskin Amorin vain makaamaan vähän matkan päähän. Nuoren omistajan mielessäkään ei käynyt että koira voisi säikähtää.. no, ei kuitenkaan säikähtänyt. Makasi vain.
55. Uskon, että Amorissa olisi potentiaalia vaikka mihin. Eri koiraharrastajat on sanoneet samaa.
56. Omistaja vaan on liian arka kisaamaan aikusten oikeesti.
57. Eikä me olla käyty missään treeneissäkään puoleen vuoteen.
58. Amor on ollut nukutettuna ymmärtääkseni kahdesti. Nuorena jalkansa takia ja vanhempana kun halusin että sen selkä ja jalat kuvataan.
59. Amor on kylämme kenties tunnetuin koira. Kesäisin ala-asteelaiset jonottaa taluttaakseen Amoria.
60. Kerran yksi poika sanoi, että meidän pitää lähteä käymään heti niiden kotona, että poika voi näyttää äidilleen millaisen koiran hän haluaa. Kun sanoin, ettei Amoreita tehdä tilauksena, oli pettymys huomattavissa..
61. Useimmat kaverini eivät ymmärrä miten tärkeä koira voi olla.
62. Kun on pienestä asti ottanut vastuun lemmikistään ja kasvanut sen kanssa melkein kiinni toisiinsa, niin se lemmikki todella voi olla puolet sinusta itsestäsi.
63. Kavereiden mielestä olin maailman tyhmin ihminen, kun jutellessa sanoin etten myisi Amoria mistään hinnasta. Kuulemma minun pitäisi tosiaan harkita uudestaan, koska miljoonalla eurolla saisi jo monta hyvää uutta koiraa. Mutta mulle tärkeää on Amor, sellaisena kun se on, kaikkine vikoineenkin. En myisi sitä sadastakaan miljoonasta.
64. Minua huolestuttaa kun isä päästää Amorin joskus luvatta vapaaksi pihalle. Naapureilla on kissoja ja hevosia, ja jos A kuolisi auton alle karatessaan niin..
65. Amor on karannut muutamankin kerran hevoshakaan
66. Ja ehkä ollut koskesetäisyydellä kuolemasta. Onneksi se yksi potku aiheutti "vain" alleen pissaamista ja kuolaamista. Muistan miten suuri hätä ja epätoivo oli, kun koira tuli aitauksesta kuolaten ja ei voinut pidättää pissaa.. sitä ajatellessakin tulee huono olo. En oisi ikinä antanut itselleni anteeksi.
67. Muistin aikanani meillä on ollut vain yksi onnistunut ohitus. Amor oli sylissäni kun pyöräilin vaalean cairnterrierin ohi ja A ei edes jännittänyt itseään koiran nähdessään saati sanonut mitään. Silloin olin suunnattoman iloinen. Yleensä kun A huutaa ja pullistelee koiria ohittaessamme.
68. Entinen koiramme Eetu osasi herättää minut aamuisin kouluun yhdeksäksi. Amor sitävastoin on kaltaiseni aamu-unisen ekojen tuntien lintsarin unelmakoira. Se nukkuu taatusti yhtä kauan kuin minäkin. Se ei ole tarkka ruoka-ajoistaan, eikä se ala johonkin aikaan vaatimaan jotain tekemistä.
69. Amorilla on hieno karkea karva, josta usein vieraatkin huomauttavat ("ompas tällä jäykkä turkki!").
70. Se ei aina ole miellyttävin vaihtoehto rapsuttelun kannalta - sormia alkaa punottaa aina jossain vaiheessa.
71. Amorilla on ihana tapa aamuisin herätessäni katsoa minua silmiin ja tulla ihan läheltä katsomaan minua, parta osuu naamaani, mutta koira ei nuole.
72. Amor osasi joskus yli 50 temppua. Senkin vuoksi kylän lapset rakasti Amoria, se oli niin erilainen kuin perinteiset pystykorvat ja muut isommat koirat joita lapsien perheissä oli. Ja Amorhan totteli kaikkia joilla oli herkkuja ja valtuudet temputtaa koiraa.
73. Amor on ollut kadoksissa pari kertaa, mutta ilmestynyt yleensä jostain aina takaisin terassillemme.

74. Minä olen 21.12.1993 syntynyt vaalea koiraharrastaja Tornion läheltä
75. Olen 172cm pitkä
76. Itsesääliin taipuvainen, entinen koulukiusattu, kohta kakkosluokkalainen lukiolainen
77. Peruslaiska olen, ja aikaansaamatonkin.
78. Kunhan pääsen eroon lukiosta (jos ja kun pääsen), olen suunnitellut pitäväni välivuoden ja ottavani silloin toisen koiran. Äitini kanssa tämä on todettu hyväksi ideaksi.
79. Muista koiraroduista minua kiinnostavat eniten keskikokoinen snautseri (♥) ja keskikokoinen villakoira
80. Toisaalta joku paimenkoira olisi hieno.., mutta en osaa mieltää itseäni sellaisen koiran hihnan toiseen päähän. Ainoa poikkeus voisi olla pyreneesi.. ja ehkä tervueren. :D
81. Mutta eivät ole potentiaalisia vaihtoehtoja nämä kaksi edellistä kyllä.
82. Aloitin ratsastuksen tämän vuoden alussa. Olen pitänyt lajista kovasti!
83. Minulla on kolme isosiskoa, kaksi lääkäriä ja hammaslääkäri. Äiti on vanhustyöhön erikoistunut ja isä yksinyrittäjä, sähköurakoitsija.
84. Lempivärini on hopea. Sitten myös sopiva ruskea ja vihreä, musta, sininen..
85. Minulla on rytmihäiriöitä. Se on rajoittanut liikuntaani. En ole uinut neljään vuoteen.
86. Jos haluaisin kissan, haluaisin juttelevan siamilaisen!
87. Minulla on jäljellä musiikin ja ruotsin kokeet. Sitten perjantaina reissu Ouluun ja todistusten jako.
88. ALLE VIIKKO KESÄLOMAAN!!!!
89. Tosin olen melkein kuukauden kesästä töissä. Rahat aijon käyttää uuteen objektiiviin. 28/1.8 USM. Olen tämän päättänyt jo jouluna. Olen huono säästämään, joten siksi varmin keino on tehdä töitä, odottaa että palkka on tilillä ja heti tilata putki. Muuten siitä ei tule mitään..
90. Olen vähän sellainen "kriisistä kriisiin" -ihminen. Eniten v*tuttaa kaikki ja kaikesta voi kehittää ongelman. Olen myös aika erakkoluonne. Mutta ilman koiria en voisi kuvitella elämää.
91. Aloittamisesta on yli kaksi tuntia, Amor on käynyt välillä ulkonakin. Nyt se makaa täsmälleen samassa kohtaa sänkyä, samassa asennossa, samalla lailla. Hauska!
92. Viimeiset kymmenen kohtaa jipii! Likaiset minichapsini ovat huoneeni lattialla, minun piti pestä ne ja unohdin eilen illalla. Pistin niiden alle sanomalehden. Mäkärä on käynyt monesti haistelemassa niitä.
93. Olen usein ihan liikaa koneella.. eniten kulutan aikaa facebookissa, petsiessä (...), mesessä jutellen, blogeja lukien.
94. Pidän vesisateesta. Paljon. Ja ukkosesta.
95. Meillä ei oo ollut muita eläimiä kuin koiria. Äitini inhoaa jyrsijöitä ja kissoja.. Minusta fretti voisi olla kiva, ehkä. Tai pari suurta lihavaa ja leppoisaa rottaa.
96. Amorin kynsien leikkaaminen tai suun putsaaminen tai korvien nyppiminen tai pyllyn ajelu ei ole ikinä ollut ongelma. Amor on kai aika hyvin valmiiksi ohjelmoitu jo ennenkuin saapui meille.
97. Käsissäni tosin on arpia muistoina tappeluista teinihirviön kanssa, silloin kyllä kauhistutti että mikä tuosta koirasta tulee. Se oli yhtään vähättelemättä kamalaa vääntöä joka päivä..
98. En oikeasti keksi enää mitään.. joka tähän asti on kaikki lukenut.. en voi kuin hattua nostaa. Tuskin itsekään lukisin näitä! :D
99. Amor nukkuu edelleen samassa paikassa, mutta nyt nokka minuun päin, ei enää selkä tännepäin.
100. Amorin purenta on tainnut vanhuuden myötä muuttua vääräksi. Näyttelyt on takanapäin siis.
Amorin hampaat on likaiset! Kurkkasin juuri sen suuhun. Pitää alkaa putsaamaan..... hehe. Nyt taidan alkaa lukea kokeisiin. Mitähän ostaisin Amorille Oulusta perjantaina kun mennään lukiolaisten kanssa. En ainakaan herkkuja! :/ :)

Haastan Jennan (blogi) , Hannan (blogi) ja Kartsun (blogi)! Otatteko vastaan?

Laiskuutta ilmassa

Torstaina ja perjantaina oli normaalit lukiopäivät, mutta Amorilla oli tavallisesta poiketen kotona seuraa koko päivän ajan! Siskoni Karoliina on lomalla ja on nyt täällä, Amor tykkää Karosta hurjasti ja ne kaksi tuleekin toimeen loistavasti. :)

Aamuisin pakkasta on ollut yli 30 astetta, että eipä kauheasti olla lenkkeilty! Kotiin tullessa iltapäivällä saman verran, mutta käytiin me eilen lenkillä ~20 minuuttia, molemmat niin topattuina että liikkuminen tapahtui keinuen.. Onneksi Amor ei pistä pahakseen tossuja ja paksuja takkikerroksia! Reippaasti vain töpöttää menemään.

Laiska from seibrin on Vimeo.

Harmaata, harmaata..

Treenit sateisella tekonurmikentällä takanapäin. Sateesta huolimatta (tai kenties juuri siksi) Amor meni lujaa, jopa niin lujaa etten ehtinyt sitä putkelle viedä (pimeä putki). Keinu meni hienosti, ei juuri hidastellut - mikä on tosi hyvä muutos meidän keinulle. Sen lisäksi tehtiin uhkarohkea takaaleikkaus renkaalla ja kouluttaja sanoi jälkeenpäin, että se on iso riski ja varsinkin kun kyseessä on rengas, mutta meillä se näköjään onnistui tosi hienosti ja sopi meille :) Radat oli melko pitkiä ja kippuraisia, mutta onnellisesti muistin ne ja oikeasti - juoksin. Voisin veikata, etten koko vuonna ole treeneissä saanut juosta niin täysillä. Vielä mainitsemisen arvoiseksi lukisin sellaisen asian, että Amorin kans on alkanut luonnistua siivekkeen kierto! Ennenhän Amor harrasti eestaas-hyppyjä, mutta nyt kun tehtiin välistävetoa ja kaikkea niin kunhan käännän koko kroppani melkein vaakatasoon poispäin esteiden välissä, niin Amor kyllä tulee ja menee niinkuin pitää. Eli kokonaisuutena loistavat treenit ja ainoa ongelma oli putki - kun ohjaustavan löytäminen oli hankalaa vauhdin vuoksi.

Ensiviikolla treenit jatkuu hallilla, alkaa olla jo niin pimeää ja viileää tuolla tekonurmikentällä.

--------------------

loppukevennys: Amor ja Selma-terrieri

Agitreenit

Tänään pitkästä aikaa treeneissä, ja ihanaa oli! Erehdyin jopa miettimään, että pitäiskö meidän siirtyä perusryhmästä kisaaviin? Jospa sitä kesällä lähtis hakemaan niitä sertejä, ihan virallisista kisoista.. Minun pitää vaan varmaan mennä jonnekkin itsehillintä ja hallinta -kurssille ensin, mulla on järkyttävän matala stressinsietokyky ja hermoilen kaikesta, aina.

Mutta niihin treeneihin; Amor teki jälleen kaiken täysillä, oli kympillä mukana ja toimi upeasti. Eipä tuolta paljoa enempää voisi vaatiakkaan, kuin mitä se nyt antaa. Mentiin radat ja ohjaaja totesi vain etteipä meillä ole näissä taaskaan oikein mitään mitä voitaisiin enää parantaa - vaikka toki mulla tuli pari ajattelemattomuus-virhettä (en vienyt tarpeeksi A-lle ja koira imeytyi putkeen, en vieny tarpeeksi putkeen ja koiralla meni aikaa kun haki putken ja varmisteli multa että tännekkö piti mennä?). Oikeasti, kopkop, Amor on nykyään niin mahtava treenikaveri agilityssä, pistää parastaan ja ei häiriköidy muista koirista (vaikka onkin superepäsosiaalinen ja remmiräyhä). Rakastan Amoria ja rakastan tätä lajia. :)
Innolla odottelen seuraavia treenejä, ehkäpä ne palauttaa maanpinnalle surkeina ja epäonnistuneina? (Katsokaa tuota kuvaa, Ampalla on multipitkät jalkakarvat!:o No, kesän tullen ne lähtee.. nypnyp)

Jotain videotestaamista