Näytetään tekstit, joissa on tunniste once in a lifetime. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste once in a lifetime. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. elokuuta 2016

FI MVA SE MVA Wanhan Purolan Wallstreet

kuva: Jonna Harju 2016
“It is the time you have wasted for your rose that makes your rose so important.” 
― Antoine de Saint-Exupéry, The Little Prince


Oulu KV - Iloisen Koiran Näyttely 14/08/2016
tuomari: Matejevic Nenad, Serbia
"Well proportion, correct head. Complete teeth. Well neck. Correct front. Well length topline. Set of tail position well. Correct angulation in movement. Coat quality could be little better."
ERI SA AVK1 PU2 SERT VARACA -> UUSI FIN MVA & SE MVA!

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin vähän nihkeästi, kun olimme aikatauluista myöhässä. Olin jo valmiiksi negatiivisella asenteella liikkeellä, kun Resko on tällä hetkellä niin nylkkyturkissa oman nyppimisinnokkuuteni vuoksi, että tiesin sen vaikuttavan arvosteluun.. Onneksemme myös kehät olivat tuntuvasti myöhässä, joten ehdittiin hyvin pystyttää telttaa ja muuta sateensuojaksi. Rekku lennähti ensimmäisenä mustana snautserina kehään uudenkarhea snake-ketju kaulassaan ja tuomari pyysi koiran heti pöydälle. "Pöydälle?" - "Juu, pöydälle." Okei sitten..

Tuomari tykkäsi Rekusta kovasti ja liikutti meitä paljon, laskeskelin näyttelypäivän jälkeen että Reskon kanssa juoksimme ihanan suurta kehää ympäri varmaan kymmenisen kertaa. Pu-luokassakin tuomari juoksutti meitä enemmän kuin ikinä ennen missään muualla, ihan mahtavaa. Reskon kanssa on mukava mennä lujaa kun on tilaa, se näyttää parhaat puolensa liikkeillään. Rekku jäi urosluokan kakkoseksi ja ykkössija meni ansaitusti hienolle ja hyvässä turkissa olleelle Tacillan-urokselle, me ei muuta tarvittukkaan kuin tuo kakkossija ja serti :D 

Alla olevat kuvat ovat videolta, jonka kuvasi siskoni Karoliina - kiitos!!


Rekkuhehkutuksen lisäksi annetaan vähän sivutilaa myös Kakehehkutukselle:
Kasko kävi lauantaina kehässä Överkalix KR:ssä, tuomarina norjalainen Wenche Eikeseth. 
"Utm. typ & storlek med gott huvud, välkroppad, kvadratisk, prima päls & färg."
ERI SA NUK1 PU4

Kasko esiintyi todella hienosti omalla vuorollaan, pönötti pöydällä kuin patsas ja kulki liikkeissä suoraan eikä kyntänyt maata nenä nurmikossa. Mulle jäi tosi kiva fiilis kehän jäljiltä. Kovatasoisessa seurassa ERI SA tuntui jo voitolta ihan itsessään ja nartuista kumpikaan ei sitä sa:ta saanutkaan. Pu-kehässä Kasko kieltäytyi enää liikkumasta, kun sen pappa (ROP-VET) oli pissannut kehään ja kaikkihan sen nyt tietää ettei prinsessa Kaskelotti voi kävellä siellä missä joku on pissannut. Viime talvena naurettiin ikkunan takaa kun Rekku kakkas meidän takapihalle ja Kake peitteli senkin kakat hankeen inhosta väristen, ja esimerkiksi Kajaani KVssa se iski jarrut päälle kun kehään oli pissattu. Sisäsiisti Kasko itse oli jo noin 4kk iässä. En tiedä onko tämä asia mitä pitäisi tai voisi treenata, vai hyväksynkö vaan Kaken yökötykset, enhän itsekään halua kulkea likaisella alustalla yhtään minnekkään. Hyi sentään! :D

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Resko Vännäsissä ROP, SERT ja RYP4 !!

kuva: Karoliina N.
Pitkä päivä takana. Sisko oli tosiaan ilmoittanut Reskon tänne Umeån lähelle kaikkien rotujen näyttelyihin Vännäsiin ja sinnehän me sitten mentiin. Lähtö aamulla vasta kahdeksalta (sai siis nukkua pitkään!) ja kehään lähempänä kymmentä. Rotukehä oli pian ohi, tuomari Pedro Delerue oli nopea. Arvostelu alla:
"Good type. Correct size. Strong head. Could have little more neck. Good topline. Deep chest. Good angulation and movement. Typical coat." ROP & SERT
Tämän jälkeen mie olin lähdössä jo kotiin - kaikkihan on saatu eikä päivä ois voinut mennä paremmin! Sääkin oli aika epävakaa, välillä piiskotti vähän vettä. Ryhmäkehät ois alkaneet vasta kolmen tunnin kuluttua, kuka tänne niitä nyt muka jää odottamaan :D

Noh, me jäätiin. Evästettiin autossa ja nukuttiin kauempana hiljaisella parkkipaikalla. Palattiin näyttelypaikalle sopivasti kahden jälkeen katselemaan tilanteen kehittymistä ja päästiin puoli kolmen jälkeen kokoomakehään (jossa huomattiin että ryppituomarina on meidän oma tuomari) ja siitä meidät kohta ohjattiinkin ryhmäkehään. Resko oli aivan huippu. En tiedä miten sen hienommin sanoisi - Resko vaan oli ihan huippu. Ravasi hienolla draivilla vaikka päivä oli venynyt tosi pitkäksi ja väsymys näkyi varmaan molempien naamalta, antoi vähän asetella itseään ja sieti multa jopa häntään koskemisen - ennenkuulumatonta. Kun tuomari valitsi ryhmäkehästä jatkoon menijöistä ensimmäisten joukossa meidät, menin seisomaan keskelle kehää Rekun kanssa ja pyörin vaan hämmentyneenä ympäriinsä ja koitin nähdä että mitä tämä tarkoittaa; ollaanko me jäämässä vai lähtemässä? Aikani siinä muiden kanssa ihmeteltyäni kysyin sitten tuomarilta että mitä meidän pitää tehdä ja hän halusi vielä kerran Reskon liikkeet edestakaisin ja taas isoa kehää ympäri. Näin tehtiin ja sitten taas seisoskeltiin. Resko jaksoi hienosti, vaikka ei olekkaan kovin kokenut esiintyjä eikä yleensä jaksa kauheasti seisoskella paikoillaan. Me oltiin siellä rivissä ensimmäisinä ja iso berni blokkasi meidät täysin kun omistaja seisotti koiraansa edempänä poikittain niin että me jäätiin tuomarilta piiloon :D Kävin välillä seisomassa ja katselin ettei meitä oltu unohdettu nurkkaan.

Siinä pian pudotettiin lisää koiria pois ja mie mietin vaan että "Resko rimpulan kanssa ryppikehässä jatkoon valittujen joukossa. Ennenkuulumatonta, kuka ois uskonut.." ja mietin ettei kotona ikinä uskota. Yhtäkkiä kuulutettiin että ryhmän neljänneksi paras on musta snautseri Wanhan Purolan Wallstreet, omistaja Josefiina Niska Oulusta. Sanoivat onneksi koiran numeronkin - sitä siinä vielä tarkistelin hihastani ennenkuin uskalsin lähteä menemään neljännelle sijalle :D "Kai ne sitten oikeasti puhuu meistä.. aika noloa jos käännyttävät ulos kehästä tässä vaiheessa.."

Ja niin me oltiin siellä RYP4-paikalla Rekusterin kanssa. En kerennyt edes jännittää missään vaiheessa, kun olin niin hämilläni kaikesta mitä tapahtuu. Niin monesti ei näy mustia snautsereita ryppi-sijoilla, että tällainen vaihtoehto olisi käynyt edes mielessä. Ainakaan minun hönöä Reskopteriani en osannut kuvitella isoon kehään villeimmissä unissanikaan, eihän se nyt NIIN ihmeellisen näköinen ole ison kokonsa ja koukkuhäntänsä kanssa :) vaan Pedro tykkäsi Reskosta ja Reskon eläväisestä esiintymisestä, snautserinhan pitääkin olla vähän snautseri ja heittää parit hyrrät  ja näyttää muutama oma temppu siinä pönöttämisen lomassa.

Kuka olis uskonut. En minä ainakaan. Tämä oli varmaan niitä "once in a lifetime"-kokemuksia. Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut aika hitsin pätevä snautseriuros, jollaisesta oon pienestä pitäen vaan haaveillut. Siinä se on, minun Reskoni.

Kiitos Resko ja kiitos sisko! ♥


lauantai 23. toukokuuta 2009

Amor luonnetestissä

Luonnetestissä me käytiin  Kemissä, tuomareina olivat Lauri Ojala ja Jari Keinänen. Luonnetestin järjesti Suomen Rottweileryhdistyksen Lapin alaosasto. Päivä oli kaikenkaikkiaan oikein mukava ja testi hyvin järjestetty. :)


Toimintakyky +2
Terävyys +1
Puolustushalu +3
Taisteluhalu +2
Hermorakenne +2
Temperamentti +2
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
= 223 pistettä

Amor oli oma itsensä - itsevarma ja huoleton herraparta. Tuomareiden suusta kuului mm. tällaista: Amor on ystävällinen kun sille on ystävällinen, Puolustaa halukkaasti, fiksusti väistää kun kokoonsa nähden uhka (=kelkka) on suuri, Nauttii tästä! (kun sai puolustaa minua ja itseään ja huutaa täysiii) ja Lähtee täältä samanlaisena kuin tulikin, ei stressaa turhista. Huippu Amor, reaktiot ei juurikaan poikenneet oletetuista ja koira ei kerännyt paineita testin aikana. Pimeässä huoneessa Amorilla meni vähän sormi suuhun - se kyllä haisteli ihan tosissaan mutta lopulta päätti että jos ootan tässä tarpeeksi kauan niin kyllä se omistaja tulee kohta hakeen miut. Pidin vähän ääntä ja Amor onneksi päätti kuitenkin suunnistaa luokseni.

Ennen testin aloittamista meinasin hermostua kun mikrosiru ei meinannut löytyä! Onneksi Amor anto rauhassa tökkiä itseään lukulaitteella ja jostain päin niskaa se lopulta löytyi. Paikalla oli Amorin lisäksi pikkukoiria edustamassa vain pari kääpiöpinseriä, loput oli sitten suurempia. Tätä tosin varmaan selitttää se, että testi oli Lapin rotikka-järjestön järjestämä. Tosi mukava kokemus vaikka paikalle mentiin ihan noviiseina ja nyt on mustaa valkosella Amorin pääkopasta (vaikken tätä ainoana oikeana tuloksena pidäkään).