Vuoden 2016 loppu pähkinänkuoressa

Me on reissattu. Me on käyty päiväreissu Helsingissä junalla Kolarista (n. 30h junassa), koska Rekusta saattaa tulla julkkis - siitä lisää myöhemmin tämän vuoden aikana. Me on oltu kolme viikkoa Ylläksellä (allekirjoittanut oli töissä koko lomansa) ja tunnettu -42*C pakkaset ihollamme. On muuten niin hyytävän kylmää, että iPhonella ei oteta ensimmäistäkään kuvaa ulkona (se sammuu välittömästi). Mutta nyt me ollaan taas Oulussa, kotona.

Resko matkustaa junassa _niin hienosti_. Mitään valitettavaa mulla ei myöskään ole snautserin käytöksestä keskellä kiireistä Helsinkiä tai siinä bussissa johon nousimme Pasilassa ja joka täyttyi seuraavalta pysäkiltä ääriään myöten ihmisiä (Resko makasi edessä istuvan ihmisen alla, jaloissani maaten, eivätkä muut edes tienneet että heidän kanssaan tässä tonnikalapurkissa matkustaa hurja suojelusnautseri). Menomatkalla Kolarista Helsinkiin Resko takasi yöunet minulle ja toiselle yksin matkustaneelle nuorelle naishenkilölle, jota joku pervo oli tullut ravintolavaunussa ahdistelemaan. Konnari oli ohjannut hänet koiravaunuun ja sanonut että siellä on suojelukoira, voit mennä sinne nukkumaan! Ja Reskohan suojeli. Minun oma musta parrakas suojelusenkeli. (Toim. huom. Kasko oli tällä välin poikaystäväni kaverina Oulussa ja heilläkin oli mennyt tosi hienosti kahdestaan!)

Helsingin reissun jälkeen oltiinkin tiukasti kiinni työläisen arjessa ja koirat jäivät vähemmälle huomiolle. 10 tunnin työpäivien jälkeen ei varsinaisesti jaksa mitään ylimääräistä. Onneksi molemmat koirat ottavat myös lomailun ihan iisisti, eivätkä tule läpi mökin seinistä vaikka viettävätkin liian paljon aikaa vaan keskenään tylsästi oleskellen. 

Jouluna mökillämme oli monta ihmistä ja melkein yhtä monta koiraa. Joulu oli ihana ja se meni ohi hujauksessa. Siitä matka jatkui kohti uuttavuotta. Joka sekin meni hyvin. Kumpikaan koiristani ei ollut paukkeesta moksiskaan - Resko muutaman kerran koitti katsella että mistä pamahdukset tulevat, mutta sekin unohti mokomat epäilyttävät vandalistit pian. Kasko vietti uudenvuoden, kuten vuoden kaikki muutkin päivät, omassa suloisessa Kasko-kuplassaan, jonne ei rakettien pauke tai mikään mukaan kuolevaisten meteli yllä. Ja Kasko muuten törmäsi (melkein kirjaimellisesti) vapaana lenkkeillessään (Resko oli narun päässä onneksi) johonkin bordercollieen, mutta onneksi kerkesin käskeä sen takaisin niin Kake veti uukkarin ihan parin metrin päässä toisesta koirasta ja jätti sen sinne. Ja toisena päivänä Kaskon ollessa irti ilmestyi nurkan takaa kaksi ihmistä lumikenkineen, mutta Kake pomppi iloisena minun luokseni kun kutsuin sen lähelle kytkeäkseni hihnaan. Se on NIIN superhieno pieni käppänä, niin fiksu ja niin minun koirani.

Tänään oli onnistunut perjantai 13. pvä. Huomenna heräämme Kaskon kanssa viimeistään neljältä aamuyöstä, hyppäämme siskojeni kyytiin ja ajelemme porukalla Kajaaniin koiranäyttelemään. Kehässä on tosiaan vaan Kake Kakkiainen, koska Resko on aikalailla kerännyt Suomesta kaiken mitä kerätä voi. :-) (ps: laitan vielä erillisen postauksen vuoden 2017 tavoitteista..)

Ja ai niin! Huiputettiinhan me Kuertunturi vielä kolmannen kerran tälle vuodelle; siitä näkyi joku kuvakin tuossa yllä. Ja sain joululahjaksi omat lumikengät kepon vanhemmilta!!

Resko mätsäreiden BIS2

Kuvat © Kristiina N.

Käytiin 29.10. match showssa Laivakankaan raviradalla ja Resko oli isojen punaisten ykkönen -> Best In Show 2!! Ihan huikeata juosta tämän pienikokoisen ison koiran kanssa bis-kehässä ja pärjätä siitäkin huolimatta, että Reskon mielestä mätsäreissä parasta on pussailla tuomareita ja heilutella häntää ja juosta lujaa, eikä suinkaan patsastella komeasti aloillaan :D

Tänäkin viikonloppuna ajateltiin käydä mätsäreissä juoksentelemassa, koska messariin ei ole enää montaa viikkoa ja jokainen tsäänssi esiintymisen harjoittelulle ja snautserin oikean mielentilan hakemiselle kyllä käytetään! Oon jo tehnyt vähän listaa mitä kaikkia ständejä haluaisin ehtiä messarissa kiertää (ja myynyt meidän ylimääräisiä koiratavaroita että saisin paremmalla omallatunnolla ostaa sitten uutta ja tarpeellistä:D).

Pistetäänpä itelle myös muistiin, että tällä reissulla snautserilla oli erityisen paljon ongelmia itsehillinnän kanssa ja se olisi halunnut pistää puolet muista paikalla olleista uroskoirista poskeensa. Erityisen pahasti hermoon otti meidän leirin ohi kulkevat isommat uroskoirat (olikohan mukana olleilla siskojen kahdella yorkkipennulla tekemistä Reskon tunnemyrskyjen kanssa? Reskohan on ollut yorkeille kuin isoveli tässä kesän aikana..)..

#ruokinta-tagin alle laitan muistiin, että Resko on kerännyt mukavasti massaa vaihdettuamme sen kuivaruoan PureNaturalin viljattomaan lammasnappulaan kesän lopulla. Nappuloiden seassa menee raakana lammasta/nautaa/sikaa/hirveä ja Nutrolinia ja vähän sinkkiä ja merilevää. Reskon turkki ei ole ikänä ollut vastaavassa kunnossa - se kasvaa hirveätä vauhtia ja kiiltää syvän mustana. Alennuksesta ostin tässä muutama viikko sitten kokeiluun 15kg säkin RC:n Sporting Life Endurance 4800 -nappulaa. Sitä tuskin tulee syötettyä käppänälle (koska käppänöiden riesana on virtsakivet jotka provosoituvat paljosta proteiinista? korjatkaa jos olen väärässä!), mutta uskoisin että energiselle ja paljon kuluttavalle Reskolle se voisi toimiakkin ainakin näin talvella. Ruokahalu snautserilla ainakin on lopultakin ihan kohdillaan! :)

Maalla, merellä ja ilmassa: Resko

Reskon kanssa arki on sujuvaa. Vaikka se on fyysisesti ja psyykkisesti vahva koira (ja välillä ihan tarpeettomankin itsepäinen ja itsenäinen) meidän elämässä ei ole isoja ongelmia. Käytiin viimeviikolla parin päivän reissu Oulussa ja tultiin takaisin Tornioon maalle. Resko ja Kasko matkustavat autossa hurjan sievästi; ei yhtään valitusta tai turhaa vaahtoamista. Kaskokin kääntää heti kylkeä kun nostan kopan autoon ja sulkee silmänsä. Resko sitävastoin saattaa katsella maisemia ja kommentoidakin jotain, mutta ei häiritsevissä määrin.

Täälä Torniossa on ihan järkyttävä määrä sääskiä, eikä helteisiä päiviä ole ollut. Kaiken lisäksi uutiset povaavat kesän jatkuvankin koleana! No se ei meitä varsinaisesti haittaa.. Resko ei ole ikinä ollut helteiden ystävä. Resko tykkää uimisesta ja pitkistä lenkeistä peltoteillä.

Siskoni kävi Alpeilla vaeltamassa ja me saatiin poikien kanssa yksi pieni Mäkärä hoitoon. Mäkkis tulee tosi hyvin toimeen omieni joukossa, Kasko jättää sen rauhaan ja Resko varsinkin varoo tönimästä tai menemästä Mäkärän omalle alueelle. Mäkkis on koko koiralaumamme kruunaamaton kuningatar, täyttihän se kesäkuussa 12 vuotta ja on paikkansa ansainnut. Kaksikiloinen Mäkkis saa snautserit näyttämään jättiläisiltä, Kaskonkin. Kasko painaa jo 3,5 kiloa ja se on madotettu ja huomenna tiistaina mennään klo 8:30 ottamaan rokotuksia Heiskaselle.

Käytiin Reskon kanssa Oulunreissulla trimmattavana. Snautseri alkoi näyttää ihan näyttelykoiralta sen reissun seurauksena - eikä se tässä tilanteessa ole paha asia ollenkaan. Oulun näyttelyt ovat tällä viikolla! Reskon mielestä elämässä vaan on mieleisempiäkin asioita, kuten vaikkapa yölliset retket joenrantaan ja pellehypyt laiturilta kepin perässä. Keksittiin tänään äitini kanssa DIY-koiranruokahommia, kun pakasteesta löytyi siikaa ja harria monen kilon edestä, eikä niitä olleet ihmiset syömässä. Keitettiin ja pistettiin pari kertaa lihamyllystä läpi, eipä ainakaan sisällä lisäaineita tai muuta ylimääräistä (mitä nyt siikoja ei oltu perattu eikä putsattu joten sinne meni silmät ja suolet samaan mössöön). Resko ja Kasko arvostaa, kiitos äiti!

Loppuun kasa kuvia meidän kesäisestä maalaiselämästä. Mulla on hirveä polte pois kaupungista - ajatuskin Ouluun palaamisesta, viidennessä kerroksessa asumisesta ilman edes pientä omaa ruohoplänttiä...  hhrrrrhh.. Haluan maalle ja metsään ja pelloille ja voida maata pihalla sääskien syötävänä kun siltä tuntuu.

Pienet ilot

Viikko sitten Resko teki selväksi, että se haluaa ruokaa. Haluaa syödä. Minun vatsaongelmainen snautserini, 1v ja 5kk, johdatti minut keittiöön ja istui odottamaan että kaivan kaapista ruokasäkin ja pistän ruoat kuppiin ja laitan kupin lattialle. Ja se söi kaiken. Rasti seinään.

Alkukeväästä meillä oli ongelmia Rekun ruokavalion kanssa, kun kaikki tuntui närästävän ja vatsa piti jäätävää lorinaa ja murinaa eikä mikään uponnut. Monet keskustelut käytiin Reskon kasvattajan Martinan kanssa (hän on eläinlääkäri) ja mietittiin mikä aiheuttaa Rekun paastoamisen. Ensin karsittiin ainakin kaikki rasvainen ruoka pois; ostelin ruokakaupasta alle 10% nautaa ja broileria ja kalkkunaa. Kun hyviä päiviä oli enemmän kuin huonoja, lisäsin puolet Royal Caninin Dermacomfortia, että teini saisi enemmän vatsantäytettä. Huomasin selvän yhteyden sen kanssa, että jos Reskon edellisestä ateriasta oli kulunut liian monta tuntia, alkoi vatsan lorina ja koiran huono olo. Ja kun Reskolle tuli huono olo, se ei enää syönyt yhtään mitään - ei suostunut ottamaan edes lihaa, joka yleensä teki aina kauppansa. Alkoi pakkosyöttö. Nämä vatsan lorinat loppuivat aina seuraavan 10 minuutin sisällä siitä kun sain snautserille tukittua ruokaa kurkusta alas. Onneksi sentään Resko on niin loputtoman kiltti otus, ettei se ikinä suuttunut kun tungin sille ruokaa suuhun ja pakotin nielemään. Kerrasta toiseen se vain katsoi minua surusilmin ja nieli ruoan. Ja hetken kuluttua, kun vatsa oli rauhoittunut, se alkoi aina itse syömään kupista. Ihan aina. Siis: liian monta tuntia edellisestä ruoasta -> vatsa lorisee, Reskolla närästää, sen vatsa on ihan kivikova ja arka -> ei suostu syömään mitään -> pakkosyöttöä -> kuluu n. 5-10min, vatsa hiljenee ja Resko alkaa syödä itse.

Tällä hetkellä Resko syö 3-4 kertaa päivässä. Se syö aamulla herättyämme yleensä siinä kahdeksan aikaan, sitten päivällä 12 aikaan, iltapäivällä joskus kolmen ja viiden välillä ja iltaruoan yhdeksän ja kymmenen välillä. Ja joskus jonkun pienen liha-annoksen näiden välillä: naudanmahapullan, lihapullan, jauhettua kalkkunaa/broiskua. Nappulana menee Barking Headsin vatsaystävälliseksi mainostettu ja todettu kana ja syötän samalla pois alkuvuodesta ostettua Pro Formancen Active Adultia. Lihat on Maukas-pötköjä, yleensä kalkkunaa, kalkkunaa sis luut, broileria, naudanmahaa, jne. Rasvaista sikaa tai nautaa tai sikanautaa en uskalla enää edes kokeilla, ettei Reskon vatsa/muu ruoansulatuselimistö pistä pahakseen. Välillä annan sille syksyllä pakastamiani hirvenluita ja herkkuina menee nappulat/kevyt kalkkunanakit/kuivatut lihaherkut. Mutta että olenkin iloinen vaan siitä, että Resko SYÖ ja sen vatsa on ollut jo monta viikkoa ilman oireita. Kerkesin jo miettiä haimatulehdukset ja paljon pahemmatkin aiheuttajat Reskon kurjalle ololle ja vatsaongelmille.

Teinikoira ei ole enää pelkkää luuta ja nahkaa :-)

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Käytiin poikien kanssa tänään vähän pidemmällä tutkimusmatkalla ja pentu rällää menemään siinä missä Amorkin :-) Viimeviikolla käytiin myös mm. parkkihallissa, kauppakeskuksessa, tallilla, keskustassa, treffaamassa tuttuja belgejä ja leikattiin niin kynsiä, kuin varvas- ja korvakarvojakin. Resko on hurjan rohkea ja utelias pieni snautserin alku. Se ei välitä laattalattialla kolisevista metallipurkeista, päälleen kaatuvista rikkakihveleistä, leivinuunin paukkeesta eikä räjähtävästä muovipussista. Mopot, moottorikelkat, autot, ihmiset, hevoset, lapset, sauvakävelijät, potkurilla potkuttelevat mummot, juoksevat ihmiset.. mikään ei ainakaan vielä pelota, eikä edes jännitä. Resko nukkuu yöt tosi kivasti (myös vieraissa paikoissa), on ainakin toistaiseksi yksinolot siististi hiljaa (*kopkop*!!) paria piippausta ja leikin seassa karannutta haukahdusta lukuunottamatta. Amorin kanssa se repii leluilla, mutta riepottelee mielellään myös papan hihnaa kun ollaan käveleskelemässä. Lopettaa ilkityöt kuitenkin kun Amor sanoo Oikeasti Tosissaan että kiitos nyt riittää. Esko rakastaa rättejä ja pesupalloja, mutta myös mattoja ja KEITTIÖTÄ. Ja jos ruoka jätetään hetkeksi pöydälle ennen tarjoilua, kyttää Eräs Pieni Snautseri sitten sielä keittiössä aika tarkkaan ruokakuppinsa oletettua sijaintia ja saattaa vähän kiroillakkin jos ei ruokaa saa. Kynsiä on leikelty useampaan kertaan harjotuksen vuoksi ja suihkussakin käytiin (tämä tosin puolivahingossa: olin itse suihkussa ja juniori teki rynnäkön jalkoihini ja oli onnesta soikeana napsiessaan taivaalta tulevaa vettä ja seisoessaan sateessa jolloin totesin että no samallapa vaahdotetaan vähän partaa >:). Niin, ja tassunpohja- ja korvakarvojakin on trimmailtu.

Tänään posti muisti meitä kahdella paketilla; Resko sai yhteensä 19 kiloa ruokaa ja yhteiseksi iloksi ostin pojille uuden Andis AGC2-trimmerin parilla terällä.

Ja niin että miten se menikään - ennen oli aikaa, rahaa ja ystäviä - nyt koira..?

Oulu - Umeå - Oulu, HundSpa ja Huusarinpuiston koira-aitaus

Paljon on mahtunut kuukauteen! On käyty Oulussa Jonnaa ja kissoja katsomassa, Umeåssa Mäkärän kanssa (matte kävi myös kissanäyttelyissä!) ja juuri tänään kotiuduttiin jo toisen kerran Oulusta melko lyhyen ajan sisään. Ollaan kotiutettu uusi Hurtan lämpötakki ja kokeiltu erilaisia virtsakivistä kärsivälle koiralle sopivia ruokia. Ensilumi satoi viikko sitten ja suli pois, mutta pakkasta on riittänyt. Maa on nytkin valkeana, lunta tupruttelee välillä enemmän ja välillä vähemmän. Syksyn aikana ehdittiin käydä aktivointikurssillakin kolmesti, siitä ei ole tullut ainakaan vielä mainittua blogin puolella paljoa. Mukava kurssi se kyllä oli, opeteltiin uusia juttuja ja kerrattiin vanhaa.

Hyppään suoraan uusimpiin kuulumisiin - "joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään" ;)

Eilen sunnuntaina matkattiin Amorin kanssa Ouluun, koska siskoni pyysi meitä mukaan koirauimalaan! Liian houkutteleva tarjous ohitettavaksi (kiitos Kata tätäkin kautta!) ja niimpä pakattiin tavarat laukkuun ja koira kainaloon ja mentiin jo illalla Ouluun. Tänään aamulla yhdeltätoista saavuttiin HundSpa:n pihalle (mukana oli siis myös "uimamaisteri" Aapeli, jo aiemmin uimalassa käynyt apinapinseripoika) ja lähdettiin katsomaan mitä tapahtuu. Aapeli pääsi altaaseen ensin ja hyppäsikin rampilta heti uimaan, ilmeisen mieleistä hommaa apinan mielestä? Amor kuunteli nurkan takaa kuuluvia loiskahduksia ja Aapelin puhinaa korvat hörössä ja tassutteli malttamattomana odotusvuoronsa ajan. Melko pian matte sai pistää kumpparit jalkaansa ja pukea essun päälleen tassu- ja mahapesun ajaksi ja kohta oltiin jo Amorin kanssa sovittelemassa sille sopivia liivejä (/kellukkeita).

Kun tuli altaaseen laskeutumisen aika, ei Amor ollutkaan enää niin innoissaan :D Mullakin oli aika kovat ennakkoluulot herraparran pinnalla pysymisestä, ehdin jo uittajallekkin sanoa ettei koirani uintiasento ole ideaalein mahdollinen, eikä ainakaan tyylipisteitä taida irrota. Rampilta päästiin kuitenkin altaaseen ja alkupärskyttelyn jälkeen uimamestari Amor muisti myös takajalkojensa olemassaolon ja ui altaan monesti ympäri! Toki käytössä oli liivit ja uittaja oli kokoajan lähellä, mutta olin iloisesti yllättynyt Amorin uimataidoista. Ilmeisesti lämmitetty vesi ja rauhallinen ympäristö saivat Amorin sisäisen majavanpoikasen heräämään horroksesta ja poika ui menemään vaikka kuinka hienosti :) välillä pidettiin lepotauko ja Amor ui vielä muutaman kerran ympäri ennen altaasta nousua. Uittaja kehui kovasti molempien poikien uimista ja me ehdittiin siskon kanssa jo harkita seuraavaakin uintireissua vielä tämän vuoden puolelle.

Uintireissun jälkeen mentiin kotiin huilaamaan ja syömään aamupala (koska uimaan suositeltiin menemään tyhjin vatsoin) ja iltapäivällä lähdettiin vielä käymään koirapuistossa. Paikalla olikin enemmän porukkaa ja Amor vetäisi dramaqueen-kortin hihasta ja huusi kuin tapettava possu aina kun joku isompi koira yritti tulla haistelemaan.. Heheh. Yhdet kuolajäljet saatiin häntään, kun isompikokoinen paimenkoiran pentu nappasi Amorin saparosta kiinni snautserin kiljuessa järkytystään kaikille. Kolme koiraa kuitenkin lähti puistosta pian meidän saapumisen jälkeen ja saatiin olla sielä Amorin ja Aapelin ja kahden corgin kanssa rauhassa. Amor on kyllä siitä hauska otus, että vaikka se usein hihnassa aukoo päätään vastaantuleville koirille, niin irtiollessaan se ei tee olemassaolostaan suurta numeroa ja antaa vieraiden koirien olla ihan rauhassa. Corgit viilettivät pitkin metsäistä puistoa ja yritin selittää Amorille ja Aapelillekkin että nyt olis mahtava tilaisuus nauttia vapaudesta, mutta mustat pojat keskittyivät tutustumaan hajuihin rauhalliseen tahtiin. Tylsiä koirapuistokoiria..

Illalla tultiin bussilla kotiin (taas! t. Amor, joka on viettänyt kuluneen kuukauden aikana aivan tolkuttoman monta tuntia julkisissa liikennevälineissä) ja täällä meitä odotti uusi Hurtta Lämpötakki. Siinä missä koko 35 on aina ennen ollut juuri passeli, on se nykyään aavistuksen suuri. Vatsakappaletta kiristämällä takki istuu kuitenkin hyvin ja onhan se varsinkin etuosasta ihan erilailla suojaava kuin meidän muut talvitakit. Vaikka Amor talvesta tuntuukin nauttivan, niin lisälämpöä se tarvii nykyään jo ennen pakkaskelejä. Pappakoiran korvat jäätyvät melkein heti kesän loputtua ja tutina alkaa jo ensimmäisten syystuulien puhaltaessa niskaan. Vanhuus ei tule yksin. Vaan onneksi nykyään on kaikenlaisia takkeja ja tossuja ja myssyjä, joita materialistiomistaja voi haalia koiralleen niin että pidemmätkin lenkit onnistuvat myös pakkasella.

Pitää olla pikkasen pläski...

Sinun koirasi on lihava - minun koirani on voimakasrakenteinen.  

Amor on grillivahtina työskennellessään saanut palkkaa hommastaan, ja tulos on mukavasti kulmaton. Kadonneen vyötärön metsästys alkakoon. Löytöpalkkio luvassa.

Eilen käytiin treenaamassa tokoliikkeitä koulun jalkkiskentällä, ja ihan hyvinhän tuo menee. Istuminen, maahanmeno, paikallamakuu ja luoksetulo menee tosi hyvin, sivulle tulemisessa pitää vielä hioa sitä kohtaa, kun tuo tuppaa asettumaan liian taakse.