perjantai 13. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 loppu pähkinänkuoressa

Me on reissattu. Me on käyty päiväreissu Helsingissä junalla Kolarista (n. 30h junassa), koska Rekusta saattaa tulla julkkis - siitä lisää myöhemmin tämän vuoden aikana. Me on oltu kolme viikkoa Ylläksellä (allekirjoittanut oli töissä koko lomansa) ja tunnettu -42*C pakkaset ihollamme. On muuten niin hyytävän kylmää, että iPhonella ei oteta ensimmäistäkään kuvaa ulkona (se sammuu välittömästi). Mutta nyt me ollaan taas Oulussa, kotona.


Resko matkustaa junassa _niin hienosti_. Mitään valitettavaa mulla ei myöskään ole snautserin käytöksestä keskellä kiireistä Helsinkiä tai siinä bussissa johon nousimme Pasilassa ja joka täyttyi seuraavalta pysäkiltä ääriään myöten ihmisiä (Resko makasi edessä istuvan ihmisen alla, jaloissani maaten, eivätkä muut edes tienneet että heidän kanssaan tässä tonnikalapurkissa matkustaa hurja suojelusnautseri). Menomatkalla Kolarista Helsinkiin Resko takasi yöunet minulle ja toiselle yksin matkustaneelle nuorelle naishenkilölle, jota joku pervo oli tullut ravintolavaunussa ahdistelemaan. Konnari oli ohjannut hänet koiravaunuun ja sanonut että siellä on suojelukoira, voit mennä sinne nukkumaan! Ja Reskohan suojeli. Minun oma musta parrakas suojelusenkeli. (Toim. huom. Kasko oli tällä välin poikaystäväni kaverina Oulussa ja heilläkin oli mennyt tosi hienosti kahdestaan!)

Helsingin reissun jälkeen oltiinkin tiukasti kiinni työläisen arjessa ja koirat jäivät vähemmälle huomiolle. 10 tunnin työpäivien jälkeen ei varsinaisesti jaksa mitään ylimääräistä. Onneksi molemmat koirat ottavat myös lomailun ihan iisisti, eivätkä tule läpi mökin seinistä vaikka viettävätkin liian paljon aikaa vaan keskenään tylsästi oleskellen. 

Jouluna mökillämme oli monta ihmistä ja melkein yhtä monta koiraa. Joulu oli ihana ja se meni ohi hujauksessa. Siitä matka jatkui kohti uuttavuotta. Joka sekin meni hyvin. Kumpikaan koiristani ei ollut paukkeesta moksiskaan - Resko muutaman kerran koitti katsella että mistä pamahdukset tulevat, mutta sekin unohti mokomat epäilyttävät vandalistit pian. Kasko vietti uudenvuoden, kuten vuoden kaikki muutkin päivät, omassa suloisessa Kasko-kuplassaan, jonne ei rakettien pauke tai mikään mukaan kuolevaisten meteli yllä. Ja Kasko muuten törmäsi (melkein kirjaimellisesti) vapaana lenkkeillessään (Resko oli narun päässä onneksi) johonkin bordercollieen, mutta onneksi kerkesin käskeä sen takaisin niin Kake veti uukkarin ihan parin metrin päässä toisesta koirasta ja jätti sen sinne. Ja toisena päivänä Kaskon ollessa irti ilmestyi nurkan takaa kaksi ihmistä lumikenkineen, mutta Kake pomppi iloisena minun luokseni kun kutsuin sen lähelle kytkeäkseni hihnaan. Se on NIIN superhieno pieni käppänä, niin fiksu ja niin minun koirani.


Tänään oli onnistunut perjantai 13. pvä. Huomenna heräämme Kaskon kanssa viimeistään neljältä aamuyöstä, hyppäämme siskojeni kyytiin ja ajelemme porukalla Kajaaniin koiranäyttelemään. Kehässä on tosiaan vaan Kake Kakkiainen, koska Resko on aikalailla kerännyt Suomesta kaiken mitä kerätä voi. :-) (ps: laitan vielä erillisen postauksen vuoden 2017 tavoitteista..)

Ja ai niin! Huiputettiinhan me Kuertunturi vielä kolmannen kerran tälle vuodelle; siitä näkyi joku kuvakin tuossa yllä. Ja sain joululahjaksi omat lumikengät kepon vanhemmilta!!

1 kommentti:

wilma kirjoitti...

Niiiin ihana Resko tuossa vikassa kuvassa! <3