Juokse kovempaa, väsyttää mut hidastaa et saa..

Nyt mennään ihan hurjana. Ilmoitin Reskon taas rt-kisoihin! Tällä kertaa tuleva kisapaikka on ahdas ja vieras halli, joten jos suoritus menee penkin alle niin ainakin mulla on tosi hyvä (teko)syy sille. Hehheh. Tavoitteet on nousseet siitä RTK1sta ainakin RTK2seen, ellei pidemmällekkin. Näin sanottuani otetaan varmaan seuraavista kisoista joku dramaattinen hylky :-D Mutta jos se menee niin, niin sitten menee. Minun on pakko opetella hölläämään, monen muunkin asian suhteen kuin vain kisatilanteet koiraurheilussa.. Elämä opettaa kyllä.

Me käytiin viimeviikolla muuten niissä makkarajuoksuissa. Reskoa ei paljoo kiinnostanut, mutta Kake oli tosissaan! Reskon nopeus 80 metrin matkalla noin 34km/h ja Kaskon 32km/h, aika lujaa siis molemmat pinkoivat. 

Neljän päivän päästä me startataan Norjaan. Tässä on siis monta rautaa tulessa, niin sanoakseni :) Ensin viikko Norjassa ja Norjan näyttelyt, sitten paluu Ouluun ja seuraavana viikonloppuna rallytokokisat. Sen jälkeen viikon päästä kerätään taas kamat kasaan ja lähdetään syyslomaa viettämään Ylläkselle (töihin). Aina pitää olla jotain mitä odottaa! Eilen käytiin muuten ottamassa ensimmäinen erä ekinokokkoosilääkityksiä, jotta päästään Ruotsin kautta ajelemaan sinne Norjaan. Jänskää!

Haikeaa. Kesä loppui.

Se on oikea sanavalinta kuvailemaan tämän hetken olotiloja. Ylläskesä2017 loppui. Ajelin sunnuntaina Ylläkseltä Ouluun tippa linssissä. Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tämä kesä. Elin koirineni suloisessa Lappikuplassa pari kuukautta, mutta maanantaina piti palata kuluttamaan koulunpenkkejä. Tästä lähtee arki. Kiitos Ylläs.

 

Ilmoitin Reskon rallytokokisoihin Tornioon 16.9. ja tajusin samalla, että me ei olla treenattu kyltin kylttiä huhtikuisten ekojen kisojen jälkeen - "hups"... Tässä voi tulla vielä kiire, kun huonona tapana on aina ollut jättää harjoittelu (oli kyse sitten kokeesta, tentistä tai jostain muusta) viimetinkaan ja ratsastaa aina samalla sloganilla "Lahjattomat harjottelee". Kaskon kanssa koitetaan ehtiä mukaan syyskuussa alkavalle agilityn alkeiskurssille. Nyt pitää keksiä kaikkea kivaa, ettei arki ala maistumaan puulta niin kivan kesän jälkeen.

In order to succeed, we must first believe that we can.

Monenlaista on mahtunut maaliskuuhun 2017. Kasko on ilmoitettu muutamiin näytelmiin Suomeen ja Ruotsiin ja Resko ensimmäisiin rally-tokokisoihin. Pulssini nousee jo kun naputtelen nuo sanat blogiin. Voi kisajännitys sentään - muistan liian hyvin kuinka unohdin agilityradat Amorin kanssa jännittäessäni. Meni maku koko hommasta silloin, kun pilasin itse kaiken (tai no en minä, vaan minun pääni).

Me oltiin maaliskuun alussa lomalla ilman koiria. Viikko Kanarialla. Kaipasin koiramaisia juttuja joka päivä, mutta minun oli silti helppo lomailla tietäessäni, että koirat ovat tallessa ja saavat parasta mahdollista hoitoa - Kasko äitini luona ja Resko anoppilassa belgien kanssa. Jännitystä ei silti ollut puuttunut. Kasko oli ollut omatoimiretkellä (siis KARKUMATKALLA) yhtenä aamuna Ylläksellä, kun ihana paikallinen nainen oli kaapannut sen syliinsä ja tuonut takaisin mökkiin. Reskolta puuttuu hyvän kokoinen tupsu karvaa oikean silmän alta, se oli kai härnännyt belgirouvia tapojensa mukaan vähän liikaa. 

Tämä on ensimmäinen kevääni vuosiin, kun olen Ylläksen sijaan kotonani. Tällä hetkellä se tarkoittaa Oulua. Oulun kevät on loskaisempi, ailahtelevaisempi ja harmaampi kuin Ylläksen, mutta kyllä täälläkin pärjätään. Kieltämättä kaipaan Yllästä ja työkavereitani, mutta sellaista kai tämä "aikuisen" elämä on. Joskus joutuu tekemään kompromisseja, ja tällä kertaa se tarkoitti töiden sijaan koulussa käymistä.

En tiedä mistä lähtisin purkamaan tätä jännitystäni. Ilmoitin Reskon maanantai-aamuna Virkussa Tornion RT-kisoihin. Ne ovat ihan kohta, huhtikuun alussa. Ottaen huomioon treenimäärämme (yksi alkeiskurssi tammi-helmikuussa, joka sisälsi kahdet vai kolmet ratatreenit?) ja minun huonot hermoni, lähden hakemaan vain positiivista kokemusta. Sellaista, että hei, me jäätiinkin henkiin molemmat! Halli jonne menemme on uusi ja vieras ja tiedän sen vaikuttavat Reskoon. Tilanne on uusi ja jännä. Eniten Reskoon vaikutan kuitenkin minä, kun en beetasalpaajista huolimatta saa pulssiani laskemaan terveelle tasolle tai jalkojen tutinaa loppumaan. Epäonnistumisen pelko on ihan kauhean suuri, kun muistan menneeni ihan lukkoon niin monet kerrat Amorin kanssa agilityn parissa. Se oli sanalla sanoen kamalaa, mutta Amor ei ikinä ottanut itseensä. Toivottavasti Reskokaan ei mene ihan sekaisin, vaikka mie menisinkin. Toivokaamme parasta! Tavoitteisiini ja toiveisiini Reskon kanssa kuitenkin on alusta asti kuulunut kisaaminen, joten tästä se lähtee. Vain yksi kerta voi olla ensimmäinen. Harmi ettei täällä järjestetä epiksiä, nyt mennään lotolla vaan treenaamaan virallisiin kisoihin.. toivottavasti muistan pitää käteni poissa taskuista!

We don't even have to try. It's always a good time.

Meidän rally-tokon alkeiskurssi päättyi viikko sitten tiistaina tosi hienoon rataan. Reskon ensimmäinen arvosteltu möllirata ja pisteitä 97/100! Huisii. Resko oli todella hienosti, erityisen ylpeä olin siitä ettei se syöksynyt yhden kyltin takana odotelleen corgiuroksen niskaan, ei edes aikonut. Huippua! Sen itsehillintä on kasvanut tappavan tasaiseen tahtiin kuluneiden vuosien aikana ja meille tämä oli merkittävä saavutus. Tästä jatketaan sitten vaan jatkokurssille ja/tai kisoihin, hirrrveesti haluttais päästä korkkaamaan jokin muukin kuin näyttelyura Reskon kanssa :)

Tuohon rallytokon tuloslappusen viereen iskin kuvan tämänpäiväisistä löydöistä. Väliheikiltä käytiin ostamassa pojille 3m joustoliina hiihtelyyn ja juoksemiseen, tässä on molemmille koirille omat joustot eikä vaan yhtä joustoa omistajan päässä hihnaa. Pikaisen iltalenkin perusteella antaisin tälle pisteitä 4/5 - yksi piste lähtee siksi että tässä on tosi isot pistoolilukot.. niin kauan kun veto pysyy lujana ja tasaisena niin se ei haittaa, mutta jos Kake lakkaa vetämästä niin noin iso lukko mahtaa tuntua ikävältä osuessaan selkään.. Mason cashin keraamiset kupit löytyivät Mustista ja Mirristä -60% (ja ostin myös ämpärillisen treeninameja, ne unohdin kuvata) ja Gappayn narupallo sieltä Väliheikiltä myös. Alareunassa näkyy Hurtan Ultimate-takki, sellainen joka Reskollakin on. Ostin Kaskolle alkuvuodesta Hurtan Extreme-warmerin (joka on muuten ihan älyttömän hyvä ja lämmin, kiitos vaan foliovuori t. ohuessa turkissa oleva Kake) mutta sen alle ei oikein kannata tavallista fleecehaalaria tms pukea, kun menettää sen foliovuoren hyödyt. Niimpä löytäessäni Torista ilmoituksen uudenveroisesta Ultimate-takista täällä Oulussa, hintaan 15€, pistin myyjälle heti viestiä. Melkonen löytö, vaikka itse sanonkin! 

Maanantaina käytiin Reskon kanssa keskustassa vähän treenailemassa häiriössä. Seuruu, käännökset oikeaan ja vasempaan, liikkeestä maahan. Uskon, että mukaan pilkotuilla Pure Naturis-herkuilla oli suuri rooli tässä näytelmässä, mutta saa kai sitä silti kehua miten hyvin Resko toimi bussipysäkin ja liikennevalojen vieressä yökerhon edustalla. Kerran keskittyminen herpaantui, kun meidät ohitti tolleri, mutta Resko korjasi virheensä parissa sekunnissa. 

Kaskon kanssa varattiin paikka agilityn alkeiskurssin soveltuvuustestistä, mutta odotukset eivät todellakaan ole korkealla. Täällä nimittäin samalle kurssille haluaa meidän lisäksi varmaan 30 muutakin koirakkoa, ja Kakkis on kovin pieni ja nuori ja höppänä. Ja viikonloppuna mennään käymään PSSPH:n kokouksessa hakemassa Reskon palkinnot viimevuoden valioitumisista ja kokouksen jälkeen olis tarjolla yhteislenkkiä - jäädään jos säät suosivat.

RalliResko 2017 + kapteeni Kasko kävi verikokeissa

Kasko oli eilen torstaina Tosi Urhea ja Reipas ja kävi kahdesti piikiteltävänä Oulun Eläinklinikalla sappihappotestauksen merkeissä. Siellä mukava täti otti Kaskosta ensimmäisen verikokeen 12h paaston jälkeen ja seuraavan sitten kun Kake oli syönyt ja kaksi tuntia oli kulunut. Kasko jutteli klinikalla ihan kaikille (katseli ihmisiä silmiin ja piippasi..), mutta kun lääkäri pisti neulan Kaken oikeaan etujalkaan, hiljeni käppänä kokonaan. Kasko oli siis ihan oikeastikin todella hienosti - ei valittanut yhtään eikä yrittänytkään pistää vastaan, seisoi vaan minuun nojaten hiljaa. Niin reipas pieni Kapteeni Kake! Käytin kääpiön myös puntarilla, kun kerrankin oli mahdollisuus; 7,5 kiloa. On tullut puoli kiloa kevään jälkeen lisää ja hyvä niin, yhtään Kakkis ei oo lihava vieläkään (korkeutta 33cm). Tulokset tulevat sitten ensiviikon alkupuolella, toivotaan ettei Kaken sappihapoissa ole sanomista.. Mitään ennakko-odotuksia mulla ei oikein omistajana ole, kun koko koe on niin uusi. SKSK kuitenkin toivoo koirien testaamista, niin mehän kannetaan kortemme kekoon :)

Messaria ajatellen ostin Reskolle Petenkoiratarvikkeen alennuksesta harmaan kevythäkin - edellinen samanlainen oli paljon pienempi ja Kasko askarteli paskarteli siitä yhden vetoketjun ja seinän rikki (tykännyt ei vetoketjuista hän..) niin että häkistä tuli oikeastaan käyttökelvoton ja jätin sen keväällä mökillemme Ylläkselle. Liekkö iskä on jo toimittanut häkinraadon kierrätykseen - en ole kysellyt.  Tämä häkki on kokoa 81x58x58 ja sinne menee tarpeen vaatiessa keskarin lisäksi käppänäkin. On muuten aika hitsin paljon helpompi kuljettaa ja liikutella tätä kevaria kuin Reskon valtavaa Dogman-merkkistä mustaa täysmetallista vankilaa :D.. toivottavasti poikaystäväni arvostaa tätä hankintaa sitten messarireissulla kun hän saa kantaa kaiken mihin ei minun kädet riitä!

Päivityksen loppuun säästin kaikkein tärkeimmän; ilmoitin Reskon tammikuussa alkavalle rallytokon alkeiskurssille!!! Blogissani olikin tälle jo valmiiksi olemassa tunniste Amorin rallytoko-kurssin (2013) ajoilta.. oi niitä aikoja. Rekku täyttää tässä reilun viikon päästä kolme vuotta ja mulla iskee pieni jännitys siitä, että saanko sille koskaan mitään muuta kuin näyttelytuloksia.. Silloin aikoinaan pentua varatessani kuitenkin ilmaisin kasvattajalle haaveeni monipuolisesta harrastuskoirasta (check!), jonka kanssa näyttelyura ei ole etusijalla - ja kuinka kävikään. Toisaalta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että Resko on alkanut tasaantua ja keskittyä vasta tämän vuoden puolella niin että sen kanssa voi tehdä mitään paria liikettä pidempiä suorituksia treeneissä. Rallytokon kyltit olen tulostanut ja alo-luokan juttuja Reskon kanssa treenannut (esim. sivulle tulo takaa kiertäen, paikallaan istuminen/makaaminen kun kierrän koiran), mutta haluaisin niin kovasti ryhmän mukana treenaamaan ja saamaan Reskolle häiriötreeniä. Rekun kanssa ei ollakaan käyty kuin pentukurssi TORKKin riveissä silloin kesällä 2014 ja sitten puolisen vuotta tottistreeneissä OKK:lla. Nytkin kyselin ensisijaisesti RT-paikkaa OKK:lta, mutta heillä oli täyttä ja se siitä. Googlettelin rallytokon harrastusmahdollisuuksia Oulussa ja tälle RallyHaukkujen järjestämälle alkeiskurssille oli vapaana vielä 2 paikkaa; pistin heti varauksen menemään. Hirveä palo ja ikävä on edelleen myös agilityn pariin, mutta ohjatut ryhmät ja treenit ovat aika kiven alla.. Ja agilityä ajatellessani palaan mielessäni parhaisiin agilityvuosiin Amorin kanssa, miten kaikki oli niin helppoa ja varmaa Herraparran kanssa. Muistan vieläkin meidän ekat epikset ja meidän viimeiset. Molemmista nollarata ihanneajan sisään ja sijoitus - kuten yleensä muulloinkin. Amor oli niin valmis.

Resko mätsäreiden BIS2

Kuvat © Kristiina N.

Käytiin 29.10. match showssa Laivakankaan raviradalla ja Resko oli isojen punaisten ykkönen -> Best In Show 2!! Ihan huikeata juosta tämän pienikokoisen ison koiran kanssa bis-kehässä ja pärjätä siitäkin huolimatta, että Reskon mielestä mätsäreissä parasta on pussailla tuomareita ja heilutella häntää ja juosta lujaa, eikä suinkaan patsastella komeasti aloillaan :D

Tänäkin viikonloppuna ajateltiin käydä mätsäreissä juoksentelemassa, koska messariin ei ole enää montaa viikkoa ja jokainen tsäänssi esiintymisen harjoittelulle ja snautserin oikean mielentilan hakemiselle kyllä käytetään! Oon jo tehnyt vähän listaa mitä kaikkia ständejä haluaisin ehtiä messarissa kiertää (ja myynyt meidän ylimääräisiä koiratavaroita että saisin paremmalla omallatunnolla ostaa sitten uutta ja tarpeellistä:D).

Pistetäänpä itelle myös muistiin, että tällä reissulla snautserilla oli erityisen paljon ongelmia itsehillinnän kanssa ja se olisi halunnut pistää puolet muista paikalla olleista uroskoirista poskeensa. Erityisen pahasti hermoon otti meidän leirin ohi kulkevat isommat uroskoirat (olikohan mukana olleilla siskojen kahdella yorkkipennulla tekemistä Reskon tunnemyrskyjen kanssa? Reskohan on ollut yorkeille kuin isoveli tässä kesän aikana..)..

#ruokinta-tagin alle laitan muistiin, että Resko on kerännyt mukavasti massaa vaihdettuamme sen kuivaruoan PureNaturalin viljattomaan lammasnappulaan kesän lopulla. Nappuloiden seassa menee raakana lammasta/nautaa/sikaa/hirveä ja Nutrolinia ja vähän sinkkiä ja merilevää. Reskon turkki ei ole ikänä ollut vastaavassa kunnossa - se kasvaa hirveätä vauhtia ja kiiltää syvän mustana. Alennuksesta ostin tässä muutama viikko sitten kokeiluun 15kg säkin RC:n Sporting Life Endurance 4800 -nappulaa. Sitä tuskin tulee syötettyä käppänälle (koska käppänöiden riesana on virtsakivet jotka provosoituvat paljosta proteiinista? korjatkaa jos olen väärässä!), mutta uskoisin että energiselle ja paljon kuluttavalle Reskolle se voisi toimiakkin ainakin näin talvella. Ruokahalu snautserilla ainakin on lopultakin ihan kohdillaan! :)

Yppäri RN ja tulevaisuuden suunnitelmia

Käytiin elokuun lopulla vielä Yppärin ryhmänäyttelyssä Kaskon ja Reskon kanssa.

Aamu alkoi koleana, mutta keli lämpeni äkkiä kun aurinko nousi taivaalle. Näyttelypaikka oli ihana; suuret nurmipohjaiset kehät, joissa se nurmi oli todella leikattu lyhyeksi eikä käppänääkään tarvinut esittää viidakossa! Hommat toimi. 

Ensin kehässä pyörähti Kasko; se oli nuorten luokan ykkönen ja sai ERIn ja SAn. Tuomari oli ihastuttava Jari Laakso, joka tykkäsi Kaskosta kovin. Hän tuli vielä kehän jälkeen jututtamaan meitä, vaikka siellä oli jo seuraava koira pöydällä odottamassa omaa arviointiaan :D Lämmitti mieltä (PALJON!) kun tuomari tuli kehän ulkopuolelle vielä hiplaamaan Kaskon jalkakarvoja ja sanoi että ne ovat sellaiset kuin pitäisikin, ja että käppänänhän ei mikään villakoira kuulu olla, vaikka ne karvaisemmat näyttävämpiä ovatkin. Turkinlaatu on erinomainen päästä varpaisiin! Arvostelu alla:

"1v 4kk. Hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus. Eturinta voisi olla hiukan voimakkaampi. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvä pään profiili, mutta hiukan poskiluita. Hyvä suu. Hyvä karvapeite, myös raajoissa." -> ERI SA NUK1 PU3

Useampi tunti piti odotella että saatiin Resko kehään. Resko esiintyi tosi kivasti ja tuomari kehui Reskon selkälinjaa ja liikkeitä ja sen hyvää luonnetta. Resko sai ERIn, SAn ja oli luokkansa paras ja ainoana snautserina siitä tuli samalla myös rotunsa paras. Tämän myötä on Reskon pikkunäyttelyt varmaan kierrelty siihen asti että päästään vetskukehiin. Sillä on myös molemmat Suomen cacibit tallessa. Reskon arvostelu alla:

"Hyvä rungon pituus. Tasapainoiset kulmaukset. Eturinta voisi olla täyteläisempi. Hyvä rungon tilavuus. Kaunis ylälinja. Hyvä kaula. Hyvät pään linjat. Hyvä suu. Tasapainoiset, terveet liikkeet. Hyvä karvapeite ja väritys." -> ERI SA VAK1 PU1 ROP

Poikaystäväni pitkäaikainen haave Norjan reissusta on myös käymässä toteen - itse kekseliäänä koiraharrastajana yhdistin siihen yhden Harstadin kv-näyttelyn.. Kuukauden päästä tyhjennetään siis kameran muistikortit ja pakataan mukaan lämmintä vaatetta ja lähdetään useammaksi päiväksi Norjaan! Resko menee kehään sunnuntaina 2.10., mutta kerrankaan pääsyy reissulle ei ole koiranäyttelyt vaan seikkailu uudessa maassa :D eli ilman paineita mennään, tuli tulosta tai ei niin reissusta tulee varmasti mahtava!

Oulu KV 09.07.2016

 

Jännittävä ja hieno lauantai Oulu KV:ssa takana! Tuomarimme Roberto Schill ei ollut eriautomaatti, vaan käytti koko skaalaa ja piti näyttelykansaa jännityksessä :D Resko oli kehässä ensimmäisenä ja sen luettelonumerokin oli 1! Tuomari oli mukava, mutta ihan ystävällisessä mielessä sanottuna erikoinen. Harvoin nimittäin enää tulee vastaan tuomaria, joka "uskaltaa" pistää valioitakin ulos kehästä H:lla tai EH:lla! Vähän kieltämättä jännitti viedä Kaskoa kehään, kun katselin miten valmiimmat koirat saivat aika rajua kritiikkiä. Alla tulokset ja arvostelut!

Wanhan Purolan Wallstreet "Resko"

"2,5y old. Correct head. Well set ears. Eyes with good shape. Neck should be a bit longer. Strong back. Chest should be deeber. Should be a bit more angulated. Well set and carried tail. Free movement. Very good coat." ERI, SA, ROP, SERT, CACIB

Lamigras Black Younger Panther "Kasko"

"Correct head. Well set ears. Neck should be a bit longer. Strong back. Enough deep chest. Free elbows. Correct hindlegs. Well set tail. Free movements. Very good coat & temperament." ERI, SA, NUK1, VARASERT

Molemmat koirat esiintyivät hienosti ja molempien arvosteluista tunnistan omani :) Rotukehien jälkeen kerättiin leiri kasaan ja mentiin kotiin syömään (asumme näyttelypaikan lähellä), mutta poikettiin Rekun kanssa vielä ryhmäkehässä iltapäivällä. Reskon edellä meni pippurisuola-narttu, johon Resko ehti ihastua kokoomakehässä. Nuoren miehen sydän meni sykkyrälle ja askel oli harvinaisen lennokas ryhmäkehään juostessamme - tuntui että koira vain liisi maata koskettamatta edelläni. Tosi hieno esitys Reskolta! Ryhmäkehästä ei tullut mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta lähdimme sen jälkeen hyvillä mielin kotiin missä Kasko jo veteli sikeitä.

Näyttelypaikalla oli tänäkin vuonna ihana määrä ständejä, mutta mukaan tarttui kerrankin vain vähän tavaraa: pieni vinkulelu joka mahtuu jakun taskuun ja Kakelle oma jäniksenkarvainen patukka Väliheikin kojusta :D Kakkis raivosi ennen kehäkäyntiämme nimittäin niin rumasti tappaessaan nahkahihnaansa, että lupasin sille jotain luvallisempaa riepoteltavaa päivän päätteeksi.

 

  

Näyttelemisen lisäksi Resko on viimeaikoina kunnostautunut tottelemisessa. Ohjaajalla olisikin hirveä hinku ohjattuihin treeneihin ja alokasluokkia katsastamaan, mutta jospa me nyt tämä kesä vielä juostaan ympyrää hirveällä minuuttihinnalla. Ihanaa kun on koira jonka kanssa voi tehdä melkeimpä mitä vaan! Kaskokin on käynyt kokeilemassa kontaktiesteitä agilitykentällä, eikä sillä(kään) ole mitään ongelmaa korkeiden paikkojen tai tiukkojen nousujen kanssa. SiitäKIN voisi tulla mitä vaan - ja mikä parasta; agilityssä se olisi ihan satavarma minikoira!

Suuria suunnitelmia

Kaveri meni kertomaan, että käppänöiden erkkarissa mustat tuomaroi Päivi Takkinen. Se sama Päivi Takkinen, joka laittoi Kaken Kajaani KVssa parin multichampionin ohi ja teki siitä ropin ja sertivoittajan. OHO. Näyttelyt ovat 18.06.2016 Espoossa - ja kuinka kätevästi kävikään niin, että siskoni muutti vuodenvaihteessa Oulusta Espooseen? Heheh, taidetaankin lähteä telttailemaan heidän takapihalleen kesäkuussa..

 

  

Mitäs muuta nyt. Hirveästi polttelis agilityjutut pitkästä pitkästä aikaa.. Katselen toisten videoita radoilta ja muistelen Amorin kanssa koettuja huippuhetkiä. HALUAN! Vaan kun ei oo vielä edes varmaa että missä olen tulevan kesän - Oulu, Tornio, Ylläs? Välimatkat harrastuksiin voi kasvaa melkoisen suuriksi.

Ajan tasalla

Me lähdetään huomenna Tornioon ja suksitaan siitä loppuvuodeksi oikeaan Lappiin Ylläkselle! Kaken korvakarvat rehottavat autuaina, ja annan niiden kasvaa Kajaani KV-näyttelyyn asti ihan rauhassa – vuosi sitten Ylläksellä pakkanen paukkui yli -30 asteessa.. Hrrrh.. 

Muutama suunnitelma on jo lyöty lukkoon vuodelle 2016: ainakin koiranäyttelyitä ja yksi luonnetesti. Mietin pitkään onko Resko vielä liian kakara testattavaksi, mutta uskon sen selviävän testistä hyvin Reskomaiseen tapaansa. En odota Amormaisia pisteitä (yhteensä 223p), mutta aavistelen kyllä missä tilanteissa Resko pistää shown pystyyn ja koska se saattaa hyytyä. Jos siis hyytyy ollenkaan. Silmätarkeissa haluaisin sen myös käyttää, mutta katsellaampa niitä juttuja lähempänä kesää. 

Mikäli Kakkis ei nyt kasva aivan vinoon, niin sitä haluaisin esitellä useammallekin tuomarille, vaan sekin juttu jää ajan näytettäväksi. Toistaiseksi oon vain superkiitollinen kahdesta terveestä ja helposta koirakaverista, joiden kanssa pakataan huomenna loputkin kamat laukkuihin ja lähdetään junailemaan pohjoiseen. Toivon meille mukavaa matkaa!

Lokakuun loppua

Meillä on metsä, joka lähtee melkein kotipihasta. Luksusta. Meillä on myös pakkasta ja Kaskolla Amorin perintötakki käytössä. Takki on kokoa 30cm, eikä Kasko vielä läheskään täytä sitä - minkähän kokoinen tuosta rotasta oikein tulee? Onneksi tiukka luonne kompensoi pienehköä kokoa. Ja onhan se vielä ihan kakara..
Katselin jopa näyttelykalenteria ensivuodelle, sitä ei olekaan ennen tapahtunut. Kake voisi pyörähtää kehässä pari kertaa ja Resko jonkin kerran. Enemmänhän ne on sellaisia omistajan omia hömpötyksiä, kuin koirien hauskaa ajanvietettä - olkootkin että minun pojille kaikki minun kanssa koettava jännä näyttää olevan hauskaa ajanvietettä. Rakkaat parrakkaat. Reskon kanssa käytiin päivällä 10 kilsan lenkki jopoillen pitkin kuntopolkuja (tai teitä ne taisi olla, mutta ei asfalttia kuitenkaan). Resko oli reipas ja olisi halunnut pidemmälle.

Ihan kohta tulee VUOSI Amorista. Kokonainen vuosi. Aivan uskomatonta.

An arrow can only be shot by pulling it backward. So just focus and keep aiming.

Resko räkäparta pääs lauantaina keskustakierrokselle! Bilisteltiin bussilla kaupunkiin ja takaisin - käytiin kiertelemässä ja kaartelemassa Oulun jännimmät korttelit, jutusteltiin mummojen kanssa ja kuljettiin täpötäydessä hississä ilman paheksuvia katseita. Resko osasi. - Ja koska Resko osasi, käytiin me myös Stockan lemmikkiosastolla valitsemassa uus puruluu (Resko valitsi itselleen hirvennahkaisen puruluun josta lähtee ihan kauhea kolina kun sitä paiskoo lattiaan..) ja kuljettiin ainakin miljoonan ihmisen joukossa hyvin sivistyneesti; ei edes nuuhkittu vieraita käsiä tai tuijotettu pahasti oudosti pukeutuneita heppuja. Bussissakin Resko osaa kulkea tosi hienosti, kirkuvat pikkulapset tai parhaat päivänsä nähneet känniset sedätkään ei pistäneet sen pasmoja sekaisin.
Reskon reagoi ainakin arkipäiväisissä yllättävissä tilanteissa (esim. tuulen mukana autosta repsahtava peitto tai roskasäiliön kansi tai nurkan takaa eteen hyppäävä ihminen) "pelottaviin" tilanteisiin kuten Amorkin: syöksähtää kohti uhkaa. Vielä ei oo tullut vastaan tilannetta, jossa se olisi valinnut paremmaksi vaihtoehdoksi paikalta pakenemisen tai minun taakseni peruuttamisen. Pysyy ainakin hihnan toinen pää hyvin hereillä tällaisen kans ulkoillessa.

Ollaan muuten nyt muutamalla lenkillä pistetty tuon veturin turvan ympäri kuonopanta ja sen käyttö on lisännyt lenkkeilymukavuutta aika huikeasti. Vielä se vetää itsensä vaihtelevasti melkoisille kierroksille vastaantulevista koirista, mutta pystyn narujen toisessa päässä ottamaan ne tilanteet rennommin ja hallitsemaan koiraa vähemmällä voimalla. Olen nyt vaan vienyt tuon ohituksista läpi lyhyessä hihnassa ja vaikkei se huuda, niin vetää ja ähisee kyllä senkin edestä. Yks päivä saatiin sopivassa tilanteessa luvan kans moikata pientä terrierineitiä ja Resko ähisi sillekkin kunnes pääsi haisteluetäisyydelle. Siihen loppui ähinä ja alkoi teatraaliset leikkiinkutsut. Ota tuostakin nyt sitten selvää? Toivottavasti päästäisiin pian eroon kuonopannasta, se kun ei kuitenkaan poista ongelmaa vaan vain helpottaa sen kanssa elämistä.

Sunnuntaina käytiin taas keskustassa ja jatkettiin siitä Torsti-basun luokse kyläilemään. Pahemman sortin asennevamma Reskolla kyllä on samassa asunnossa asuvia pikkukissoja kohtaan, en usko etteikö se pistäisi niitä päiviltä jos tilaisuuden saisi. Huoh - vaikka jotkut muut kissat ei aiheuta snautserissa ns mitään reaktiota, niin näitä se jää vaan tuijottamaan ja painuu ihan omiin maailmoihinsa joista sitä ei saa palautettua maanpinnalle kuiskaamalla, huutamalla, tönimällä, viheltämällä, eikä kyllä edes kurkussa roikkuva Torsti saanut sitä irroittamaan katsettaan katonrajassa olevista kissoista. Uskomaton keskittymiskyky. Saisimpa joskus tehtyä itsestäni Reskon silmissä yhtä kiinnostavan kohteen kuin nuo pikkukissat! (Vaikka en kyllä asiaa tarkemmin mietittyäni haluaisi täysin viettien viemän snautserin kanssa lähikontaktiin jos asia niin olisi..)

Ainiin vielä!

Iloisia uutisia harrastusrintamalta: pistin paikallisen koirakerhon pk-puolen vastaavalle pari viikkoa sitten s-postia ja tänään tipahti vastaus hotmailiini. Pk-tottisryhmään olis juuri vapautunut paikka ja se vois olla meidän. Houkutteleee, houkuttelee. Että kai tässä sitten revitään rahat vaikka kiven alta ja aletaan tiistaisin kulkemaan hallilla. :-) Ollaan varmaan oiva esimerkki muille siitä miten ei kannata käyttäytyä ja mitä virheitä ei kannata tehdä. Ja miksi ei kannata hommata itselleen snautseriurosta, jos haluaa nopeasti valmiin koiran jolle oma mamma on jumalasta seuraava. Voihan sitä maksaa itsensä kipeäksi vaikka vaan päästäkseen syöttämään snautserille nakkia kerran viikkoon hallin kauimmaisessa nurkassa. Ehkä se kontakti tulee jo ennen kuin lumet sulaa Oulun kaduilta, who knows...

Stockalla liukuportaita katselemassa - Resko kevätauringossa

Mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi

Rakkaista rakkain Resko on jo yli 17 viikkoa vanha snautseripoika! Rokotukset meni totuttuun tapaan hienosti, raksuja syödessään ei tuo höntti tälläkään kertaa edes huomannut mitään tapahtuvan. Vatsa oli sekaisin pari päivää rustoluulla herkuttelun jäljiltä, mutta muuten on mennyt pelkästään hyvin. Hampaatkin vaihtuu tiuhaan tahtiin, uudet on ihan hurjan kokoiset maitohampaisiin verrattuna! Mietin jo, että miten ne ikinä mahtuvat tuohon suuhun - mutta niinhän se vaan kasvaa naamakin kokoajan. Kuvista huomaa miten leuat on levenneet ja ilme muutenkin muuttunut. Ja jalat sinkuneet. Ja paino noussut. Ja parta kasvanut.. :-)

Käytiin tänään taas "hakutreeneissä". Resko lähti joka kerta kauhealla ryminällä ukkojen luo, eikä paljon mammalta apuja kysellyt. Yhdelläkin kerralla ukko meni aika paljon kauemmas metsään ja tarkoituksena oli käveleskellä polulla ja siitä sattumalta huomata jossain kuusen alla kökkivä ihminen. Kuinka ollakkaan, Resko piippasi jo mulla sylissä kun pidin sitä niin ettei nähtäisi minne ihminen meni. Ja hyvä kun kerkesin "hae" sanoa ja pennun päästää, niin se painoi jo menemään jossain siellä kaukana. Ei mitään ongelmaa irrota minusta ~50 metrin päähän.. Sieltähän se ihminen löytyi ilman haahuilua, ja miten onnellinen pentu meillä sen jälkeen taas olikaan. Ihan huippu Esko, niin rohkea ja iloinen! Miten onnellinen oonkaan siitä että olen saanut juuri tuon riiviön elämääni.

Myöhemmin päivällä käytiin myös raveissa. Resko kulki kuin kokenut koira, ei pöhissyt vaikka hevoset (ja lähtöauto) menivät melkoisella rytinällä vierestä ohi, eikä arkaillut lasten keppihevoskilpailuja. Herrapartakin oli siellä mukana ja yllättävän sulavaa on meno kahden snautserin kanssa. Molemmat koirat saivat paljon huomiota ja johonkin lehteenkin meitä kuvattiin. 

Ensiviikolla tiedossa on lentokentällä käynti, tapakasvatuskurssin aloitusluento, kenties näyttelytreenit ja Amorille rallytokot perjantaina. 

(NIIN JA PS. käytiin Amorin kans epiksissä 26.3. ja lähdettiin hallilta superkiva nollarata tehtynä! Tokikin "vain" möllinolla, mutta ottaen huomioon Ampun aivoverenkiertohäiriöt tammikuussa ym. niin en nähnyt mitään järkeä esimerkiksi ykkösluokan radalla a-esteelle käskemisessä. Ihan varmasti se sisupussi olis sinne mennyt vaikka pylly edellä, mutta ei mennä kun ei oo mikään pakko. Kivaa oli koko rahan eestä ja se kai siinä pointtina olikin :) Ihan maailman paras pappakoira kannettiin ns. kylmiltään radan alkuun ja siitä se lähti ja meni ku juna raiteillaan maaliin. Amorin kanssa kaikki tuollainen on niin helppoa että sydäntä särkee kun mietin sen ikääntymistä. Meillä on joku selittämätön sanaton yhteys, jonka tietää sellainen joka on saman kokenut. Jos en itseeni luotakkaan, niin Amorin kuitenkin. Se on niin hyvä lukemaan minua ja reaktioissaan tutuksi käynyt, ettei sellaista ystävyyttä voi sanoiksi pukea. Luvattoman tärkeä pieni käppyräparta.)  ♥

Joskus sua tekis mieli tuuletella, nostaa seinälle ja ravistella.

Resko 24. maaliskuuta

Nojoo, seku jotain vaan otsikoksi. Meillä menee hienosti! Amor on palannut Ruotsinreissultaan ja Resko on kasvanut ainakin sata kiloa. :-) Pentu on niin iloinen ja reipas kaveri ettei mitään rajaa. Sisälle pissailukin on vähentynyt huomattavasti ja ne harvat vahingot sattuu yleensä kesken pahimman iltaränttäyksen tai aamuisin ennen minun heräämistä pissa-alustalle. Olen jo nyppinyt Reskon runkoturkkia enemmänkin ja koittanut pitää naaman siistinä. Hoitotoimenpiteet ei tuota meille sen kummempia ongelmia ja hyvä niin!

Ensimmäinen maitohammaskin lähti ja jo parin yön jälkeen sen paikalle oli ilmestynyt EKA oikea ison koiran hamppi. Hauska seurata miten koko junnun ilme muuttuu päivä päivältä aikuisempaan suuntaan.

Torsti-basenji kävi viihdyttämässä meitä Torniossa ja pojilla oli ainakin päällisin puolin ihan huippuhauskaa, ajatuksenjuoksu tuntuu olevan jokseenkin samalla tasolla ja leikit tasaisia.

Torstin lisäksi on oltu painimassa parsonrusselin ja porokoiran kanssa. Resko on ikäisekseen jotenkin tosi sulava- ja varmaliikkeinen ja saa kaikenlaiset pomput ja muut näyttämään niin helpolta. Oikea sähköjänis.

Nyt viimeisin seikkailupäivämme sisälsi hevosen kanssa lenkkeilyä ja suurpilkeissä turisteilua. Kumpikaan niistä ei aiheuttanut Reskolle juuri päänvaivaa - heppojen kanssa se toimii fiksusti ikäisekseen hömelöksi ja suurpilkkien väenpaljous kovaäänisine kuulutuksineen ja kiljuvine lapsineen (jne jne) oli Reskosta vaan kivalla tavalla jännää. 

Niin ja keskiviikkona mennään tosiaan uudestaan rokotettavaksi ja ensikuussa meillä alkaa tapakasvatuskurssi! Hihii jänskää. Yhdet mätsäritkin olen kalenteriin merkannut huhtikuun alkuun. Ja Ampun ajattelin kuskata rallytokoon kun kerran samalla rahalla (/vaivalla) sekin onnistuu. :-)

Se oli salamanisku, euforiaa

Me saatiin se ryhmäpaikka agilityyn!! Aletaan kulkemaan torstaisin klo 18-19 treeneissä, ryhmä vaikuttaa tosi mukavalta ja onpa siellä yksi muho käppänäkin. Olen aika täpinöissäni, jihuu! :) Rallytokon jatkoryhmä pyörii myös torstaisin seitsemästä kahdeksaan eli heti siihen perään - saapa nähdä riittääkö Amorissa virtaa molempiin samana iltana... ellei, niin rallytoko jäänee vähemmälle.



Tänään käytiin näyttelytreenissä, ohjaajan mukaan Amor esiintyy "erittäin hyvin" ja tyytyväinen olin siihen itsekin. Ihan hyvillä mielin lähdetään siis ylihuomenna ajelemaan Rovaniemelle Nathalien luo ja torstaiaamuna ollaankin pitkästä aikaa kehässä. Villi veikkaus, että sanomista tulee Amorin kevyistä korvista, niukasta karvasta joka ei edes ole parhaassa kasvuvaiheessaan ja hammaskalustosta. Mutta me lähdetäänkin pitämään hauskaa, riippumatta siitä tullanko kehästä millaisen värin kera ulos. Sanotaan vaikka niin, että olisin  hyvään enemmän kuin tyytyväinen! Mutta sen näkee sitten, hehee.

Mulla on siis hurja hyvä fiilis koirahommien suhteen tällä hetkellä. Amor tuntuu piristyneen kaiken tämän yhteisen tekemisen seurauksena ja tänään se juoksi iltalenkin jälkeen portaat kolmanteen kerrokseen laukaten (en muista koska näin olisi käynyt ennen) ja pomppien kaksi porrasta kerrallaan! Se siis nuortuu silmissä, heh :) kunpa meillä olisi vielä paljon yhteistä aikaa jäljellä, en tiedä mitä tekisin ilman tuota partanaamaa.

Amor leluineen parvekkeella eräänä aurinkoisena iltana

Kenties yksi kevään viimeisistä jäälautoista