Aikoinaan luin käppänäpalstalta, että koira paranee vanhetessaan kuin viini, ja tämän voin täysin allekirjoittaa. Amorin kanssa ei tarvita sanoja, se lukee minua paremmin kuin varmaan koskaan opin sitä lukemaan. "Vain puhe puuttuu", on tuttu lausahdus Herraparrasta keskusteltaessa. Helmikuussa tulee kahdeksan vuotta kuluneeksi siitä kun ensimmäisen kerran tulin kotiin oma koiranpentu sylissäni, enkä silloin todellakaan osannut kuvitella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin paljon harmaita hiuksia kuin yksi kääpiösnautseri onkin saanut mulle aiheutettua, on se kaiken kyllä korvannutkin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta mulle Ampu on niin lähellä täydellistä, kuin koira voi ihmiselleen olla. Niin paljon mahtuu yhteiseen historiaan, ja toivon että yhtä paljon on vielä edessäkin! :)
Samassa päivityksessä voisin varmaan mainita maanantaisesta ell-ajasta (rokotukset ja virtsakivitilanteen päivitys) ja tuoreesta "kameraperheen" uudesta jäsenestä. Sigma taas, tällä kertaa f/1.4. Uusi runkokin houkuttelisi, mutta tilin saldo ei anna periksi niin suuriin sijoituksiin. No, ylihuomenna kuitenkin ollaan siis viisaampia Ampun tämänhetkisestä terveydentilasta!