Resko mätsäreiden BIS2

Kuvat © Kristiina N.

Käytiin 29.10. match showssa Laivakankaan raviradalla ja Resko oli isojen punaisten ykkönen -> Best In Show 2!! Ihan huikeata juosta tämän pienikokoisen ison koiran kanssa bis-kehässä ja pärjätä siitäkin huolimatta, että Reskon mielestä mätsäreissä parasta on pussailla tuomareita ja heilutella häntää ja juosta lujaa, eikä suinkaan patsastella komeasti aloillaan :D

Tänäkin viikonloppuna ajateltiin käydä mätsäreissä juoksentelemassa, koska messariin ei ole enää montaa viikkoa ja jokainen tsäänssi esiintymisen harjoittelulle ja snautserin oikean mielentilan hakemiselle kyllä käytetään! Oon jo tehnyt vähän listaa mitä kaikkia ständejä haluaisin ehtiä messarissa kiertää (ja myynyt meidän ylimääräisiä koiratavaroita että saisin paremmalla omallatunnolla ostaa sitten uutta ja tarpeellistä:D).

Pistetäänpä itelle myös muistiin, että tällä reissulla snautserilla oli erityisen paljon ongelmia itsehillinnän kanssa ja se olisi halunnut pistää puolet muista paikalla olleista uroskoirista poskeensa. Erityisen pahasti hermoon otti meidän leirin ohi kulkevat isommat uroskoirat (olikohan mukana olleilla siskojen kahdella yorkkipennulla tekemistä Reskon tunnemyrskyjen kanssa? Reskohan on ollut yorkeille kuin isoveli tässä kesän aikana..)..

#ruokinta-tagin alle laitan muistiin, että Resko on kerännyt mukavasti massaa vaihdettuamme sen kuivaruoan PureNaturalin viljattomaan lammasnappulaan kesän lopulla. Nappuloiden seassa menee raakana lammasta/nautaa/sikaa/hirveä ja Nutrolinia ja vähän sinkkiä ja merilevää. Reskon turkki ei ole ikänä ollut vastaavassa kunnossa - se kasvaa hirveätä vauhtia ja kiiltää syvän mustana. Alennuksesta ostin tässä muutama viikko sitten kokeiluun 15kg säkin RC:n Sporting Life Endurance 4800 -nappulaa. Sitä tuskin tulee syötettyä käppänälle (koska käppänöiden riesana on virtsakivet jotka provosoituvat paljosta proteiinista? korjatkaa jos olen väärässä!), mutta uskoisin että energiselle ja paljon kuluttavalle Reskolle se voisi toimiakkin ainakin näin talvella. Ruokahalu snautserilla ainakin on lopultakin ihan kohdillaan! :)

Joskus sua tekis mieli tuuletella, nostaa seinälle ja ravistella.

Resko 24. maaliskuuta

Nojoo, seku jotain vaan otsikoksi. Meillä menee hienosti! Amor on palannut Ruotsinreissultaan ja Resko on kasvanut ainakin sata kiloa. :-) Pentu on niin iloinen ja reipas kaveri ettei mitään rajaa. Sisälle pissailukin on vähentynyt huomattavasti ja ne harvat vahingot sattuu yleensä kesken pahimman iltaränttäyksen tai aamuisin ennen minun heräämistä pissa-alustalle. Olen jo nyppinyt Reskon runkoturkkia enemmänkin ja koittanut pitää naaman siistinä. Hoitotoimenpiteet ei tuota meille sen kummempia ongelmia ja hyvä niin!

Ensimmäinen maitohammaskin lähti ja jo parin yön jälkeen sen paikalle oli ilmestynyt EKA oikea ison koiran hamppi. Hauska seurata miten koko junnun ilme muuttuu päivä päivältä aikuisempaan suuntaan.

Torsti-basenji kävi viihdyttämässä meitä Torniossa ja pojilla oli ainakin päällisin puolin ihan huippuhauskaa, ajatuksenjuoksu tuntuu olevan jokseenkin samalla tasolla ja leikit tasaisia.

Torstin lisäksi on oltu painimassa parsonrusselin ja porokoiran kanssa. Resko on ikäisekseen jotenkin tosi sulava- ja varmaliikkeinen ja saa kaikenlaiset pomput ja muut näyttämään niin helpolta. Oikea sähköjänis.

Nyt viimeisin seikkailupäivämme sisälsi hevosen kanssa lenkkeilyä ja suurpilkeissä turisteilua. Kumpikaan niistä ei aiheuttanut Reskolle juuri päänvaivaa - heppojen kanssa se toimii fiksusti ikäisekseen hömelöksi ja suurpilkkien väenpaljous kovaäänisine kuulutuksineen ja kiljuvine lapsineen (jne jne) oli Reskosta vaan kivalla tavalla jännää. 

Niin ja keskiviikkona mennään tosiaan uudestaan rokotettavaksi ja ensikuussa meillä alkaa tapakasvatuskurssi! Hihii jänskää. Yhdet mätsäritkin olen kalenteriin merkannut huhtikuun alkuun. Ja Ampun ajattelin kuskata rallytokoon kun kerran samalla rahalla (/vaivalla) sekin onnistuu. :-)

Mätsärit

Käytiin eilen vanhusten kans mätsäreissä! En edes muista koska Mäkärä olis edellisen kerran ollut kehässä ja Amorinkin viimeisimmästä visiitistä on kyllä aikaa. Esitin molemmat parikehissä, mutta "loppukarsinnoissa" siskoni Kristiina esitti Amorin. Molemmat sai punaista ja melko yhteneväisesti kehuja käytöksestä ja luonteesta. Ikä kuulemma näkyy, mutta eivät kuitenkaan näytä haudoista kaivetuilta..

Siskoltani oli kehässä yorkit Urho ja Saimi, Upi oli pienten sinisten neljäs ja Saimi punaisten pentujen neljäs! Ei ollenkaan hullumpi reissu siis, vaikka Urho kävi kehässä nyyteissään ja Saimille tämä oli käsitykseni mukaan ihan ensimmäinen oikea kehädebyytti. Itse mussutin paikan päällä kasvispiirakan ja teetä ja ihmettelin rotukirjoa, paikalla oli mm. vasikan kokoinen doggipoika ja ihan pikkuinen chiihauhaun pentu. Onneksi sisko pisti päivällä viestiä ja kysyi että kiinnostaisko lähteä mukaan, edellisestä kerrasta on jo niin kauan että sitä sivuutti kaikki koiraharrastusten ärsyttävät puolet touhuillessaan omien takkuturpiensa kanssa.

© Kristiina N

Olen tainnut mainita täälläkin Amorin turkkiongelmista joskus aiemmin? Meillä meni kauan aikaa tosi hyvin, kunnes sitten pakkaset yllätti ja lämpöpumppu puhalsi yötä päivää = käppänältä kuivu nahka ja kutina alkoi taas = Amor rapsutteli ja pureskeli karvat poikki ja onnistui narskuttamaan ihonkin rikki.. Vasemmalla puolella lonkan päällä on nyt vähäkarvainen kohta muistuttamassa meitä tästä ongelmasta. Olin meidän eläinlääkäriin yhteydessä ja tilasin apteekkiin Dermoscenttiä ensiavuksi. Eilen illalla heitin tuolle litkut niskaan ja aamulla heräsin jostain kukkakedon keskeltä (tuotteen luvattiin vaikuttavan myös pahaan hajuun - sain yrteiltä haisevan koiran!) Olen tuplannut Nutrolinin määrän, ennen annoin sitä vain vähän iltaruoan joukossa, mutta nyt pistän sitä ruokaan aamullakin. Toivottavasti tilanne ratkeaisi piakkoin kuten viimeksikin. Tuntuu tarpeeksi inhottavalta kun tietää itse miten ahdistavaa on koittaa olla jos jotakin paikkaa kutittaa.. Ja tänään käytiin Amorin kanssa pyörähtämässä Mustissa ja Mirrissä, ostettiin kasvisperäisiä puruluita. En ole hoksannut tätä mahdollisuutta, kun ollaan vain vältelty varsinaisia puruluita virtsakivien pelossa. Näissä näytti kuitenkin tuoteseloste melko lupaavalta, joten ajattelin kokeilla.

Ja sitten vähän toisenlaisiin kuulumisiin: bongasin nimeni nettilehden listalta, nimittäin syksyn 2012 ylioppilaiden joukosta! Vähänkö tuntuu hyvältä, vaikka kuinka on välillä hakattu päätä seinään ja kuljettu Amorin kanssa pitkin peltoteitä kiukku korvista sauhuten huonon koulupäivän jälkeen, mutta se on tältä osin ohi nyt! Että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, koskaan ei ole liian myöhäistä antaa periksi jne? Ei vais, mutta lakkiaisia odotellessa voi vetää vähäsen henkeä ja kiitellä mielessään kaikkia niitä, jotka teki tämän mahdolliseksi :)

"Sillä minä olen Pieniälyinen Karhu, jolle kummalliset sanat ovat Harmi."

Hyvää vuosipäivää mie ja Ampu! Kahdeksan vuotta sitten - melkoisen huonossa kelissä - lähdettiin illalla ajamaan Kalixiin. Kotiin palattiin parhaan mahdollisen sylimatkustajan kanssa. Toivottavasti meillä on vielä aikaa, mahdollisimman paljon! Olet olennainen osa minun elämää, Herraparta ♥.

Loppuun vielä turkkipäivitys.. meillä ollaan onnellisia siitä, etten ole vielä valmis kirjotusten kanssa. Vaihtoehtoedot olis a) poseerata kuvassa varsinaisen karvareuhkan kanssa, kiikkustuolissa kuvia katsellessa ihmettelisin minkä majavan olen ottanut yo-kuviin mukaan, tai b) harvayksilöinen saksalainen paikoitellen-karvaton-koira, jonka sinertävä nahka ja kapinen olemus ei korjaantuis edes suuhun laitetulla ruusulla. Huhhuh, katottaanpa tilannetta uusiksi sitten syksyllä tai vuoden päästä! (Harkitsin tähän toista kuvaa, jossa Ampulla on selässä keskijakaus. Oli vähän liian nolo. Amorin mielestä.)

Lomajuttuja, suunnitelmia ja karvattomuutta

Heinäkuun helteet on löytäneet tiensä Lappiin asti! Amorin mielestä parhaiksi selviytymiskeinoiksi on osoittautunut sisätiloissa pysyminen, ruohon syöminen, vedessä kahlailu ja karvamäärän vähentäminen. Myönnän omistajana vaikuttaneeni viimeisimpään, mutta totta on että Amorin karva on jotenkin.. huonontunut! Se on ohuempaa (missä pohjavilla?), ei tunnu juuri kasvavan ja on muutenkin ihan kuollut matto koiran selässä. Ihmettelin karvan surkastumista kun mulle ehdotettiin kesähelteitä, ruoan muuttumista ja koiran ikää. Ikää! Amor rakas, ikääntyminen ei ole lähelläkään hyvää syytä alkaa kaljuksi ja kapisen näköiseksi. Keväästä asti olen syöttänyt sille ruoan mukana Nutrolinia, vaikutus näkyi silloin melko pian anturoissa - varpaat ei enää olleet niin kuivat ja karheat. En tiedä pitääkö tässä alkaa sitten syöttää jotain karvahormoneja tai vaihtaa ravintoöljy tavallisesta Senioriksi vai mitä teen. Vai teenkö mitään. Amor söi viime vuoden kevääseen asti Proformancen ruokaa, samaa mitä kasvattaja pentuna antoi mukaan, ja turkki oli varmaan parhaassa mahdollisessa kunnossa missä se saattoi minun hoitotaidoilla olla. Nykyistä eläinlääkärin määräämää nappulaa vain ei enää uskalla vaihtaa, mielumin ruma turkki kuin virtsakivet..

Tämä viikko ollaan asuttu siskoni yorkkien kanssa Torniossa, kun sisko itse lähti vanhimman koiransa kanssa Pariisiin näyttelyihin. Amor on ollut fiksusti, ei ole merkkaillut tänne (sataprosenttinen sisäsiisteys ei ole itsestäänselvyys Amorin kanssa..) ja on muutenkin sulautunut laumaan hyvin.

Lomaa on noin kuukausi jäljellä (minne katosikaan kesäkuu..), ja loppukesän suunnitelmat on alkaneet hahmottua. Kohta lähdetään varmaan käymään Uumajassa ja sen jälkeen Joensuussa, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu! :) Objektiivihaaveilu jatkuu vielä viikon tai pari, mutta ennen loman loppua mulla toivottavasti on uusi putki käsissäni.

Päivää Umeåsta

Tulin tänne siis perjantaina :)

On taas ollut laiskuuskausi, ei ole yhtään jaksanut kirjoitella blogiin, huomaatte varmaan. Jokatapauksessa, täällä Umeåssa me ollaan (taas) lomaa kuluttamassa. Mukavaa nähdä ihmisiä ja elämää, kotipaikkakunnalla kun on hieman hiljaisempaa.

Urho ja Sylvi kävi lauantaina näyttelyissä, ja meni oikein kivasti, Sylvi oli peräti VSP. Amor oli mukana tietenkin turistikoirana ja käytiin me moikkaamassa kasvattajaakin kun hän oli paikalla käppänöidensä kanssa, hänen koira muuten oli sitten mustien käpsyjen paras ;) AM (=kasvattaja) hiplaili sielä vähän Amoria ja sitten juteltiin siitä Haukiputaan tulevasta näyttelystä minne Amor on ilmoitettu, ja AM tulee onneksi sinne myös ja siistii Amoria vielä vähän paikanpäällä sinä aamuna. Ottaa vähän päähän kun Amorin karvat ei vain kasva, kerrankin niistä vois olla jotain hyötyäkin. Sielä lauantaina näyttelyissäkin niin olisittepa nähneet millaisia puudelikäppänöitä siellä oli! Siis millaset jalkakarvat. Ja arvatkaa vaan, onko Amorilla edes sadasosaa siitä jalkakarvamäärästä? NO EI. :D

Amorilla on muuten lihotuskuuri, se on laihtunut kahdeksasta kilosta seitsemään piste neljään! Hyi minua ko en ole antanu sille ruokaa.. ja sen lisäksi Ampalle pitää saada lihaksia ettei poitsu näyttäis ihan tytöltä sitten näyttelyissä, kun kaikki pojat ainakin lauantain näyttelyissä oli isompia ja silleen.