Roturyhmien suosikit

En yleensä tartu näihin monissa koirablogeissa pyöriviin postauksiin, mutta tää oli niin hyvä idea että piti alkaa itsekin listaamaan. Tarkoituksena on siis käydä läpi kaikki FCI:n ryhmät (1-10) ja nostaa niistä esille suosikkirodut. Kuvituksena käytän omia kuviani.

FCI 1: Lammas- ja karjakoirat

Briardeista olen tykännyt aina, ulkonäkö ja luonne kiinnostavat. Karvaisuuskaan ei minua kauhistuta, olenhan kasvanut yorkkien keskellä ja tiedän mitä turkkikoiran kanssa eläminen on. Korkeintaan rapakeleillä voisi joskus kiristää hermoja :D Picardit ovat myös veikeän näköisiä, mutta niitä on Suomessa aika vähän. Pyreneittenpaimenkoirat kiinnostivat välillä kovastikin (pieniä sopivasti sottaisen näköisiä paimenkoiria), mutta karkeasti yleistettynä oon nähnyt liian monia yksilöitä joiden luonne ei vastaa ollenkaan sitä mitä koiraltani haluan. Snautseria hankkiessa on suurempi todennäköisyys saada käsiinsä koira jolle ei tarvitse kaikkia maailman kauhistuksia siedättää ja jonka kanssa on rentoa kulkea minne vaan. Snautserin kanssa on tosin sitten varmasti omat ongelmansa - kuka nyt tykkää mistäkin. <yleistys alkaa>Monien tämän roturyhmän koirien kanssa kuvittelisin menettäväni järkeni koska en haluaisi elää koiran kanssa joka katsoo minua palvova ilme naamallaan ja odottaa vain uutta käskyä, niinkuin että hei onko sulla ollenkaan omia aivoja tai haluja? </yleistys loppuu> Poikaystäväni myötä olen väkisinkin tutustunut myös belgianpaimenkoiriin (tervut, malit) ja nähnyt niitä kotona ja treeneissä, pentuna ja vanhuksena. Jos näistä pitäisi joku valita, niin karkeakarvainen laekenois. Poikaystävä on tosin aika innostunut maleista ja varmaan joskus sellaisen itselleen laittaakin. (Pyh.)

 

FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

No nyt tulee yllätys: snautserit! Kääpiöversio tuntuu kaikista tutuimmalta, varmaankin koska olen yli puolet elämästäni sellaisen kanssa samaa matkaa kulkenut. Keskikokoisesta snautserista haaveilin jo yläasteella, mutta en uskonut että mulla olisi rahkeita urokseen (narttuahan en halua) vielä vuosiin. Resko tuli mulle pari vuotta sitten, eikä taatusti jää viimeiseksi snautseriksi elämässäni. Resko on hurmannut myös poikaystäväni, joka ei pikkukoirien päälle niin ymmärrä. Tällä hetkellä toivon pääseväni vielä joskus laajentamaan laumaa suursnautserilla, mutta sen aika ei ole vielä vuosiin. Ehkä sitten kun on isompi koti ja vakiintuneempi elämä? Toivottavasti kuitenkin joskus.
Snautsereiden lisäksi tästä ryhmästä minua kiinnostavat affenpinseri ja mustaterrieri. Jos apinat olisivat tutkitumpia ja terveempiä, niin ottaisin sellaisen taskuraketin vaikka heti. Siskoni Aapeli-apina aina muistoissa.

  

FCI 3: Terrierit

Jos etsisin itselleni terrieriä, suuntaisin katseeni karkeakarvaisiin parrakkaisiin. Walesinterrieri, lakelandinterrieri, airedalenterrieri. Vaikka olen syvästi rakastunut perheeni yorkshirenterriereihin, en tähän elämäntilanteeseen haluaisi omaa. Erityismaininnan annan tässä siskoni Urho- ja Sylvi-yorkeille, joita saan onneksi likistellä riittävän usein.

  

FCI 4: Mäyräkoirat

Kiitos, mutta ei kiitos. Ulkonäkö ei miellytä ei sitten ollenkaan. Turkkimuunnoksista ehdottomasti karkeakarvainen.

FCI 5: Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Tämän ryhmän koirille mulla ei olisi ns. mitään käyttöä. Suomenpystykorva on koirista kaunein ja olen sellaisten kanssa saanut kasvaa lapsuuteni, mutta en metsästä ja harva pystis olisi tyytyväinen luodessaan uraa jonakin toko-koirana jne :D Alkukantaiset rodut eivät kiinnosta minua, parhaan ystäväni Torsti-basenji on kyllä hauska tyyppi kun tiedän että se ei ole omani (ei pahalla, Torsti!). Cirneco dell'etnoja oon nähnyt agilitytreeneissä ja näyttelyissä ja ne ovat aika hauskan näköisiä koipeliineja!

 

FCI 6: Ajavat ja jäljestävät koirat

Pakko ottaa kai siltä kantilta, että mikä miellyttää silmää - kun ei täältä muuten löydy paljon mainittavaa :D Dalmatiankoira ja rhodesiankoira. Dallut ovat kiinnostaneet varmaan siitä asti kun näin 101 Dalmatialaista (yllätyys), mutta ulkonäöllisesti fci6-suosikkini on ehdottomasti rhodesiankoira. Ystäväni siskolla on pari rhodepoikaa, joihin olen onneksi saanut tutustua.

 

FCI 7: Kanakoirat

Karkeakarvainen saksanseisoja, weimarinseisoja (lyhytkarvainen). Siinäpä ne. Kun aikoinaan Amorin kans kuljettiin agilitytreeneissä, oli meidän ryhmän vetäjällä (mahtaa olla vieläkin) saksanseisoja, joka eteni radalla siihen malliin että aloitteleva harrastaja jäi katsomaan ison koiran etenemistä luukku auki. Ala-asteen opettajallani oli/on saksanseisojia, joiden kanssa harrastaa koirahiihtoa ja canicrossia mm-tasolla. Enpä tiedä mitä itse näillä koirilla tekisin, mutta onhan ne hienoja :-D

 

FCI 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Kiharakarvainen noutaja, ehkä myös lagotto. Tämä ei ehkä ollutkaan mulle niin hyvä postausidea, koska lempparirotuja on niin vähän ja oon kamalan kranttu.

 

FCI 9: Seurakoirat ja kääpiökoirat

Turkkirotuja taas: tiibetinterrieri, villakoira (keskikokoinen/iso). Tiibetinterrieri ("terrieri") on hyvännäköinen neliömäinen turkkikoira, ja ainakin tapaamani yksilöt ovat olleet aika hauskoja tyyppejä. Villakoira oli vuonna 2004 vakavasti otettava rotuvaihtoehto Amoria hankkiessamme, taisimme olla jo jonkun keskikokoisia kasvattavan kasvattajan kanssa yhteyksissäkin. Villakoirien foorumilla pyörin myös vuosia. Puudelista olisi varmaan samaan mistä nykyisistä koiristanikin: seurakoiraksi, harrastuskoiraksi ja trimmattavaksi.

 

 

FCI 10: Vinttikoirat

No nää on näitä mistä haaveilen, mutta tuskin koskaan omakseni hankin. Puolanvinttikoira, unkarinvinttikoira, venäjänvinttikoira. Ehkä sitten kun oon vanhempi, eikä tokot ja agilityt ja pk-hommat enää niin kiinnosta, ehkä. Isoissa vinttikoirissa on vaan sitä jotakin, joka saa minutkin pysähtymään ja katsomaan kunnioittavasti.

 

Tiivistys pähkinänkuoressa: minulla ei ole paljon rotusuosikkeja, enkä haaveile monista erirotuisista koirista. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, enkä sanokaan ettei mulle joskus tulisi muitakin koiria kuin näitä snautsereita, mutta rotu tuntuu niin omalta ja hyvältä etten näe syytä etsiä parempaa. Jos etsisin itselleni koiraa, voisin asettaa muutamia kriteereitä: trimmattava turkki (en siedä irtokarvoja vaatteissa ja autossa ja missä niitä nyt voiskin olla :D), rohkea ja utelias luonne, ei räksyttäjä, aktiivinen - joka ei kuitenkaan mene pitkin seiniä jos makaan viikon kipeänä sängynpohjalla, koiran ei tarvitse olla kaikkien kaveri, ei liioiteltuja piirteitä (lyhyt kuono, lyhyet jalat/pitkä selkä, ryppyjä, jne), ryhdikkään ja kestävän näköinen kokonaisuus, mielellään musta väri (kyllä, olen pinnallinen!) ja ei ehkä pelkästään rotuvalintakysymys, mutta en halua elää koiran kanssa joka pistää sisustuksemme poskeensa :D  (Torsti, tiedät että puhun sulle).

Liebster award

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
- Kiitos! Kirsin blogi: http://sateinen.net/blogi/
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Sain viikonlopun vietteeksi liebster awardin Kirsiltä, kiitos! Kirjoittelen tätä nyt torstai-iltana ja jatkan varmaan viikonlopun yli. Mukavaa vaihtelua tällainen ei niin koiramainen päivitys..

1. Mistä lemmikkisi on saanut nimensä?
Reskon nimi taisi taipua Resco-näyttelyhihnasta, ja aluksi nimi kirjoitettiinkin c-kirjaimella. Lopulta Reskosta tuli Rekku, Ponguru, Reskopteri, Rekusteri.. Esko ärrällä. Kaskon nimi pälkähti mieleeni kevättalvella 2015 ollessani mökillämme äidin kanssa. Heitin vaan ilmaan, että seuraavasta koirasta tulee Kasko, kun se jotenkuten sopii Reskon kanssa yhteen ja on samaa sarjaa "Asko koolla". Mielestäni Resko on ihan nimensä mukainen junttieinari ja Kasko on varsinainen SuperKasko, kallis ja tärkeä :D

2. Mistä sellaisesta haaveilet, jota et ole vielä pystynyt toteuttamaan?
Voi.. tästä listasta tulisi pitkä. Kirjoitan vaikka viisi ensimmäisenä mieleen tulevaa asiaa. 1) Suunta elämälle (sisältäen töitä tai uuden opiskelupaikan!) 2) Koirakrääsän ostelusta ilman että pitää etukäteen tarkistaa tilin saldo :D 3) Omasta kodista, nyt asutaan vuokralla 4) Jokin koulutustunnari Rekun nimen eteen 5) Armollisuus itseäni kohtaan, olen nimittäin aika kriittinen ja pessimistinen.

3. Linkitä joku hyvä kappale, mitä olet viime aikoina kuunnellut.
Chisu - Onni (youtube)

4. Palaako lemmikkisi kanssa joskus käämi? Mitä teet siinä tilanteessa, kun hermot menee totaalisesti etkä pysty menemään rauhoittumaan muualle (esim. toiseen huoneeseen)?
Palaa. Vähintään melkein kerran viikossa, kun elää nuoren snautseripojan ja käppänäkakaran kanssa. Harvoin menetän hermojani täysin, mutta yleensä hermostuessani ensin karjun ja sitten mietin miten kurjaa elämä olisi ilman koiria - tunteet kääntyvät katon kautta ympäri ja minut valtaa halu halailla rakkaita karvapalleroitani ja muistuttaa niitä siitä miten tärkeitä mulle ovatkaan. Ai omistajallako epätasainen luonne, heikko hermorakenne? Onneksi koirat ovat melkoisia teräsmiehiä, eivätkä horju minun tunteenpurkauksistani :D

5. Mitä tykkäät lukea muiden lemmikkieläinblogeista (esim treeneistä, arjesta, katseletko valokuvia)?
Tykkään katsoa valokuvia, lukea kuulumisia, vaikka vaan kännykkäkuviakin. Jos kirjoittaja on hyvä, niin voin lukea myös treenipostauksia, mutta sitä sattuu harvemmin. Minusta on kivaa lukea kirjoittajan omista mielipiteistä ja kenties vähän syväluotaavampiakin analyyseja. Harkitessani uutta koiratuotetta (esim. koiranruoat, vaatteet, treenilelut) googletan yleensä toiveikkaana muiden kokemuksia ja mielipiteitä kyseisistä tuotteista.

6. Minne matkustaisit juuri nyt, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus?
Juuri nyt.. Tornioon varmaan, että pääsisin käymään Hund&Jaktissa hakemassa koirille lisää luita ja herkkuja ja siitä ajelisin Ylläkselle mökille. Toisaalta myös viikon reissu etelän lämmössä kelpaisi, jos saisin koirat äidilleni/siskoille hoitoon.

7. Muistuttaako lemmikkisi jotakin tunnettua hahmoa (kirja, tv-sarja, leffa…)?
Resko on Hessu Hopo tai Chewbacca!! Edesmennyt Amor oli ehdottomasti Aku Ankasta tuttu Jäyhä Jököttäjä.. Ja Kasko on ehkä sitten Lilon ja Stitchin Stitch tai Disneyn Mulanin Mushu.

    

   

kuvat ja giffit: google..

8. Onko sinulla muita harrastuksia kuin lemmikit ja jos on niin mitä?
Valokuvaus ja lukeminen. Yleensä kyllä kuvaan koiria tai luen koirista...

9. Tulet väsyneenä töistä/koulusta kotiin ja sinun on tehtävä ruokaa, mitä alat vääntämään?
Kaurapuuroa tai nuudeleita. Tai kasvissosekeittoa.

10. Mikä on mielipiteesi Suomen susitilanteeseen?
Eivät ole onneksi ikinä haitanneet minua tai koiriani. Olisko niitä nyt kuitenkin tarpeeksi Suomeen? En tiedä, mutta joka kerta kun katson netistä videon jossa sudet käyvät koiran päälle, tuntuu aivan kamalalta. Aiivan kamalalta.

11. Nautitko metsästä, ja mikä on upein kokemus minkä olet siellä/luonnossa kohdannut?
Nautin!! Yksi painava syy lokakuun alussa suoritettuun muuttoon Oulun sisällä oli nykyisen kotimme metsäisempi sijainti - olenhan kasvanut ensimmäiset 19 vuotta aika korvessa ja oppinut tuulettamaan tuntojani metsäpoluilla ja viljelysteillä koiran kanssa rämpien. Pahana hetkenä haluaisin usein juurikin metsään, lapsuusmaisemiini, istuskelemaan jonkun kannon tai pyöröpaalin päälle ja kuuntelemaan pelkkää tuulen suhinaa ja ehkä kurkien huutoa pelloilla. Yhtenä tammikuisena aamuna muutamia vuosia sitten, yli 30 asteen pakkasella, olin menossa tekemään tallille tekemään aamutallia. Edessäni tiellä aamuhämärässä näin neljä "bambieläintä", joista viimeinen pysähtyi niin pitkäksi aikaa minua ja Amoria katsomaan, että kerkesin ottaa siitä kuvankin. Se oli aivan satumaisen hiljainen ja rauhallinen ja vaaleanpunainen hetki.

Pistän haasteen eteenpäin viidelle (5) blogille.
- kleinspitz Taavi ja basenji Torsti
- kääpiösnautseri Nera ja snautseri Rina
- kääpiösnautseri Otto ja suursnautseri Rölli
- snautseri Elmo
- novascotiannoutaja Into, seropi Elna ja whippet Olmi

Kysymykset seuraaville:
1. Jos et bloggaisi, mitä tekisit juuri nyt?
2. Mitä ostaisit 50 euron lahjakortilla Peten Koiratarvikkeesta?
3. Mainitse 5 koirarotua, joita et osaisi kuvitella itsellesi ja perustele miksi et.
4. Minne haluaisit matkustaa koirasi(/koiriesi) kanssa?
5. Onko sinulla koiraharrastusten suhteen tavoitteita ensivuodelle (2016), mitä?
6. Millainen suhde perheelläsi/vanhemmillasi on koiriisi, ja miten heidän mahdollinen myönteinen/kielteinen asenteensa on vaikuttanut sinun ratkaisuihisi eläinten hankinnassa?
7. Onko koirasi vakuutettu? Miksi, miksi ei? Onko vakuutukselle tullut käyttöä?
8. Kulutatko rahaa kevyemmin mielin lemmikkisi tarvikehankintoihin, kuin omiisi?
9. Suositko lemmikille ostaessasi kotimaista?
10. Oletko saanut koirasi myötä uusia ystäviä "koirapiireistä"?
11. Mitä aiheita haluaisit lukea koirablogista, mitä ainakaan et?

Kahdesta pahasta aina valitsen molemmat

1. Mitkä olivat tärkeimmät kriteerisi hankkiessasi koiraa?

Rotuina snautseri ja kääpiösnautseri täyttävät kumpikin ne toiveet, joita itselleni esitän hankkiessani pitkäaikaista "elinkumppania". Perusterve, liioittelematon, mielumin kovapäinen kuin pehmeä harrastuskoira ja sohvakaveri. Voin myös myöntää olevani sen verran esteetikko, että haluan omistaa sen tyyppisiä koiria, joista pidän ulkonäöllisesti: haluan mustan koiran, jolla on nypittävä turkki ja mielellään vielä partakin.. Minua myös miellyttää vahvan näköinen koira. Ulkonäön edelle pistän kuitenkin luonteen ja terveyden. Olen tähän asti onnistunut valitsemaan itselleni koiria, joista en juuri mitään muuttaisi.

2. Mikä on paras piirre koirassasi/koirissasi?

Reskossa sen rehellinen iloisuus elämää kohtaan ja korkea ärsytyskynnys omassa porukassa. Se on valtavan kärsivällinen ja reilu (ihmis- ja) koiranpentujen kanssa. Antaa viedä lelut ja luut ja syödä samalta kupilta, eikä hermostu vaikka toinen ei osaa lopettaa ajoissa. Siihen voi luottaa niin paljon kuin koiraan nyt voi kuvitella luottavansa (=aika paljon). Kaskon paras piirre on sinnikkyys. Se taistelee ja yrittää aina uudestaan. Aina! 

3. Missä asioissa koet teillä olevan kehittymisen varaa?

Reskon kanssa tarvitaan vielä paljon lisää hallintaa. Moottoria kyllä riittää, mutta välillä mopo lähtee keulimaan. Toki Reskokin on vielä niin nuori poikanen, että opitaan kokoajan myös toisistamme lisää ja ymmärrys helpottuu. Kaskon kehityksen tarpeita en ala edes luettelemaan, riiviöhän on vasta 16-viikkoinen :)

4. Mikä on paras koiramainen muistosi?
Voi tätä on ihan mahdotonta miettiä, kun niitä on niin monta! Hyvin mieleen on jäänyt kuitenkin soitto joka varmisti Amorin tulon. Amorhan oli ensin varattu pentu, mutta tämä kyseinen pennun varannut mies vielä vähän harkitsi haluaisiko sittenkin pippuri&suola-pennun. Yhtenä iltana sitten istuin pelaamassa lautapelejä vanhimman isosiskoni kanssa kotona, kun meidän lankapuhelin soi ja minä vastasin ja tätini (joka tätä "pentuvälitystä" pyöritti :D) ilmoitti, että mustan urospennun varaaja on muuttanut mieltään ja Amor on minun jos niin haluan! Toki sitten myös Reskon varaaminen ja kasvattajan luottamus antaa "pentueen paras" kaltaiselleni nuorelle opiskelijalle, tuntui hyvältä. Niiiiin ja tietysti Kasko: en ollut varannut pentua, mutta kasvattaja pisti facebookissa viestiä että "ootko miettinyt mikä tuolle sinun pojalle pistetään nimeksi?" Soitin silloin vielä juuri ulkomaille lähteneille vanhemmilleni ja itkin autossa onnesta, ööh..

5. Missä koulutuksellisissa asioissa olet "ehdoton"?
Ehdoton.. No siinä, etten laita koiraani tilanteeseen jossa se ei pärjää. En nyt kyllä keksi sellaista tilannetta, mutta mitä muutakaan tähän vastaisin? Hehheh. Joskus meillä oli ehdoton EI KOIRIA SÄNKYYN -sääntö, kun muutin poikaystäväni kanssa saman katon alle viimevuonna. Jotenkin Amor vain löytyi sitten peiton alta jalkopäästä ja lopulta kainalosta. Rakas Amor.

6. Mikä koukuttaa harrastamissanne lajeissa?
No mehän ei nyt käydä missään ohjatuissa treeneissä, mutta Reskon kanssa tottistellaan ja temppuillaan. Kaskon kanssa opetellaan arkea ja temppuja. Minusta on kaikenkaikkiaan vaan mahtavaa nähdä miten koirani hoksaa uusia asioita ja ymmärtää mitä haen takaa. Ja kun kohdalle on vielä sattunut koiria, jotka todella nauttivat yhdessä touhuilemisesta.. Yhdessä tekeminen siis koukuttaa!

7. Mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle?
Resko tullaan läpivalaisemaan melkein kauttaaltaan (lonkat, kyynärät, selkä) ja haluaisin sen kanssa agilityyn. Muuten me keskitytään hiomaan arkea entistä helpommaksi ja siinä sivussa tottistellaan.
Kaskon kanssa houkuttelisi yhdet pentunäyttelyt syksyllä, mutta jospa ensin tässä katsellaan mitä elämä tuo tullessaan. Ja naksutellaan kaikkia hölmöjä temppuja.


8. Mikä on ollut haasteellisin asia opettaa koirallesi?
Reskolle ehdottomasti hihnakäytös. Nykyään voi mennä jo suurin osa päivän ulkoiluista sievästi (=siis niin ettei mulla mene hermot) ja hienosti hihnan päässä kävellen, mutta sitä mukaa kun snautserilla kierrokset nousee, niin hihna kiristyy. Onneksi ollaan oltu kesä maalla, niin että hihna on ollut meille lähinnä vitsi eikä välttämättömyys. Saa nähdä miltä tuleva syksy kaupungissa maistuu..

9. Jos sinulle nyt tulisi pentu, mitä tekisit sen kanssa eri tavalla kuin aiempien koiriesi kanssa?
No siis. Yksinolot ottaisin päiväohjelmaan aika välittömästi. Ja SÄÄNNÖLLISESTI.. ei niin, että tänään penska jää yksin roskiksen viennin ajaksi, huomenna ei ollenkaan ja ylihuomenna pariksi tunniksi ja sitten taas ei ollenkaan. Ei meillä nyt onneksi ongelmia ole ollut (*kopkop*), mutta voisi se helpottaa prosessia. Ja Reskon kanssa lähtisin kouluttamaan sille liikkeitä vaatien enemmän kestoa. Silloin ennen vain naksuttelin, kun Rekku istahti ja se oli siinä - ja se toimi Amorille, joka ei ollut niin hektinen ja vilkas. Reskolle liikkeiden kesto ja rauhallisuus on vaikeaa, sitä siis harjoitellaan nyt. Treenaisin myös enemmän toisten koirien ohituksia teini-iässä.

10. Mikä on hassuin koirasi tekemä asia?
Resko kakkasi viimeviikolla anoppilassa ihan uuteen sadevesikaivoon (siis sellaiseen ritiläkantiseen kuppiin, joka on räystään alla ottamassa veden vastaan) ja se oli aika hassua. Tosin Reskon lempinimi on ihan syystäkin Hessu Hoopo, kun se tekee tällaisia "hassuja" (...) juttuja tuon tuostakin. Mutta ei ole rikollista olla yksinkertainen.

11. Oletko opettanut jotakin koirallesi naksuttelemalla?
Olen! Paljonkin. Edesmenneelle Amorille yli 50 temppua erimerkiksi.

// Kiitos yhdentoista kysymyksen haasteesta menee Eerikalle (Kolmen käppänän kujeilut -blogi). On vähän laiskottanut tämän blogihomma, kamerassakin on satoja kuvia jotka odottavat julkaisua. Plää. Kaskokin kasvaa niin hurjaa vauhtia ja Reskon kans on innostuttu treenaileen tottisjuttuja pitkästä aikaa. Voihan jukra.

 

"For many people, their pets mean the world to them, said Mrs Ernhart."

Sariannen haastamana kuvaa Amorin turpakarvoista:

 Kuvan peiton alla lämmittelevästä herraparrasta otti Anniina Rytilahti viime toukokuussa!

Haastettuna

Nean kysymykset:

1. Miksi/miten olet päätynyt pitämään tätä blogia? Onko(/Onko ollut) sinulla muita blogeja?
Amorin blogi alkoi joskus aikojen alussa kuulumisten päivittelynä kotisivuille. Jotain salaisia blogeja on ollut mihin oon päivitellyt vaan kuvia jne.

2. Millaisista asioista/ominaisuuksista olet muille koirakoille kateellinen? 
Ei tule mieleen muuta kuin Amorin remmiräyhäys. En silti muuttais Amorissa tai Amorin ja minun yhteistyössä mitään :)

3. Miten muuttaisit itseäsi koiranomistajana? 
Jos voisi sormia napsauttamalla muuttua aikaansaavemmaksi ja sosiaalisemmaksi, niin muuttuisin.

4. Onko sellaista lajia jota et voisi kuvitellakaan harrastavasi? Miksi? 
Ei.. mitään intohimoista näyttelyihmistä minusta ei saa pakottamallakaan, mutta kyllähän kaikkea pitää ainakin kokeilla? En harrastaisi koiran kanssa sellaista lajia, joka ei kyseiselle koiralle sovi.

5. Puetko koiraasi syksyisin/talvisin/muulloin johonkin vaatteisiin? Millaisiin? 
Sadesäällä/syksyn viileässä heitän sille niskaan Hurtan sadetakin, pakkasella puetaan olosuhteiden mukaan BOTin toppis/fleecehaalari/tossut/huppu tai kaikki kerralla. Tarpeen mukaan pidetään sisällä BOTin verkkoloimea.

6. Miksi harrastatte koirasi kanssa juuri sitä lajia jota harrastatte?
Juuri nyt ei käydä missään treeneissä, mutta agilityä harrastettiin koska se oli molemmille mieluista ja Amor oli siinä niin hyvä että kentälle oli aina ilo mennä. Temppujen opettelu nyt on hauskaa muuten vaan, Ampu nauttii kaikesta yhdessä tekemisestä ja se kykenee vaikka mihin!

7. Milloin olet hävennyt koirasi puolesta eniten? 
Varmaan näitä klassisia "kakkaan keskellä neljän ruuhkaa kauppakeskuksen eteen ja matella ei oo kakkapusseja"-hetkiä.. Kaikelle on kuitenki voinu nauraa jälkeenpäin.

8. Milloin koirasi (jos osaisi) on hävennyt sinua eniten? 
Kun oon kertonu sen noloja pierutarinoita tutuille ja tuntemattomille?

9. Millainen "huumorintaju" koirallasi on/? 
Amorilla ei ole huumorintajua. Jos on, se on kyllä tosi huono ja mauton :-D

10. Seuraava koirahaave? (Millainen, miksi, toiveita, haaveita, mitä vaan) 
No tähän en sano mitään, koska tilanne on nyt niin jänskä! Haluaisin terveen ja monipuolisen koiran.

11. Millaista koiraa et voisi ottaa koskaan? (ulkonäkö/luonne/mitä vain) 
Liian pitkälle jalostettua lyttynokkaa/tynkäjalkaa/karvareuhkaa. En sairasta koiraa. En koiraa joka pelkää kaikkia ja kaikkea, enkä koiraa joka ei pysy käsissä.

Ensviikolla alkaa rallytoko ja tämä tässä on haaste.

1. Inhoan aikaisia herätyksiä yli kaiken, mutta aamulla aijotaan treffata pitkästä aikaa Nathalien ja Tenhon kanssa, jee! Aamulla kiroan ko kello soi seitsemän maissa, ääks.
2. Minua harmittaa tosi paljon, etten ole kerennyt viimeaikoina niin usein tallille ja ratsastamaan kuin olisin halunnut. Heppojen hörähdykset aamutallia tehdessä ovat ehkä paras ääni, jonka voi siihen aikaan aamusta missään kuulla.
3. En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni. Seikkailen vielä vähän aikaa ja etsin itseäni, niin kai täällä muutkin tekee. Aina saa haaveilla maailman pelastamisesta tai kaikkien maailman kärsivien eläinten parantamisesta ja adoptoimisesta, mutta kovin realistista se ei taida olla. (Harmi!)
4. Tekee tiukkaa olla ilman puhelinta edes yhtä kokonaista päivää.
5. Olen toisinaan hurjan aikaansaamaton ihminen.
6. En tykkää ryhmätöistä sitten yhtään.. en yhtään.
7. Suunnittelen paljon asioita. Sille tasolle ne asiat yleensä jäävätkin.
8. Koen pärjääväni hyvin yksinkin - en ole ihan erakko, mutta viihdyn helposti yksin. Tykkään kyllä viettää aikaa ystävieni kanssa, mutta usein ajatus koti-illasta Amorin kanssa voittaa muut hömpötykset.
9. En tanssinut lukiossa wanhoja, enkä mennyt penkkaripäivänä kouluun.
10. Lempivärini on musta (tämä pätee kaikkeen koirista autoihin ja vaatteista muistiinpanovälineiden valintaan).
11. Minua ärsyttää parittomat luvut! Miksi tämänkin muka piti päättyä numeroon 11?

1. Miksi valitsit kääpiösnautserin? Oletko tyytyväinen rotuvalintaasi?

Isäni näki matkahuollossa käydessään mustan kääpiösnautserin ja usutti meidät muutkin käymään katsomassa (kyseessä oli paikan omistajien/työntekijöiden koira). Niimpä seuraavana päivänä kävimme katsomassa koiraa äitini ja siskoni kanssa, ja kohta huomasinkin sopineeni koiran omistajan kanssa kotivierailusta jonka aikana voisin tutustua koiraan paremmin. Päätöstä helpotti ja oikean pennun kasvattajineen meille löysi tätini (jolla oli musta snautseriuros joka oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen varsinkin minun äitiini). Rotuvalinta on vaikuttanut oikein passelilta, mutta sitäkin tyytyväisempi olen juuri omalle kohdalleni sattuneeseen koirapersoonaan :)

2. Mikä on koirassasi parasta?

Luonne. Ne hetket, kun minun ei tarvitse avata suutani jotta jokin asia tulisi ymmärretyksi. 

3. Mitä suunnitelmia teillä on tälle vuodelle? Entä siitä eteenpäin?

Pieni näyttelykärpänen puraisi jo syksyllä, joten olen haaveillut muutamasta vetskukehässä pyörähtämisestä kesän mittaan. Kymmenen kerran rallytokon alkeiskurssillekkin tulin varanneeksi paikan, joten kenties tämän vuoden aikana keretään tehdä vielä vaikka mitä!
Saapa nähdä, ensisijaisesti me haluttaisiin pysyä terveinä ja viettää sitten uutenavuotena kymppisynttäreitä hyvillä mielin. Koska stressasin Amorin jäljellä olevista elinvuosista jo vuonna 2007, ajattelin jättää sellaiset hermoilut nyt vähän vähemmälle.. Tammikuun aivoverenkiertohäiriö antoi hyvän muistutuksen olla iloinen jokaisesta yhteisestä päivästä, mutta ei me vielä ihan päiviä kuitenkaan ruveta laskemaan vaan mennään eteenpäin kuten tähänkin asti :) Kunhan tassut kantavat ja mieli pysyy virkeänä!

4. Mikä on hauskin tai mieleenpainuvin asia, jonka joku ei-koiraihminen on koirastasi sanonut?

Hmm.. Mieleenpainuvin oli varmaan se, kun (monta vuotta sitten) kissaihmiseksi itseään tituleeraava kaverini kehui ja ihmetteli Amorin tottelevaisuutta. Kai se tuntui 13-vuotiaasta ensimmäisen oman koiransa omistajasta sitten erityisen hyvältä, kun hyvä kaveri antoi arvoa nuoren koiran tottelevaisuudelle. Tämän vuoden puolella kun on käyty vanhainkodilla, on mieleeni jäänyt erään muistisairaan mummon huudahdus "Ompa komea naama!" :D Samalla reissulla samainen vanhus naureskeli silitellessään Amorin partaa ja miettiessään ääneen ihmisten partoja..

5. Haukutaanko teillä ja jos haukutaan, niin missä tilanteissa?

Normiarjessa Amor on sangen äänetön kaveri, se ei räksyttele koputuksille eikä kolahduksille. Nyt kerrostalossa asuessa Amor ei ala haukkumaan edes ovikellolle. Jos eteiseen ilmestyy vieras ihminen, saa hän varmasti osakseen vahtihaukun (jos nyt uskaltaa tulla ovesta sisälle..) Remmilenkeillä on vieraille koirille huudeltu koko ikä - olen jo vähän antanut periksi remmirähjäyksen suhteen. Amor rääkyy siihen asti, että ohitettava koira on kohdalla. Silloin haukku loppuu ja Amor pystyy jatkamaan matkaansa hiljaa puhisten niskakarvat pystössä.

6. Minkä asian olet kokenut vaikeimmaksi koirasi koulutuksessa?

Jos Amor on jotain päättänyt, eivät siihen ole uhkailu, kiristys tai lahjonta auttaneet. Amor ei ikinä pyytele anteeksi, eikä kumartele kenellekkään. Toisaalta se on ollut hyväkin ominaisuus - herraparta on itsevarma koira joka ei vähästä hätkähdä. Sataprosenttista luoksetuloa meillä ei ole, enkä mielelläni pidä Amoria irti ihan missä tahansa. Vahinko ei tiettävästi tule kello kaulassa, eikä pahakaan onnettomuus vaadi kuin yhden vääräaikaisen oravan juoksemassa Amorin nenän edestä tien yli...

7. Mitä ruokaa koirasi syö?

Amor syö nyt vaan tylsästi Hill'sin ylläpitoruokaa strukviittikiteiden ehkäisemiseksi. Tätä ennen Amor söi koko ikänsä Pro Formance Active Adult -nappuloita hyvällä menestyksellä.

8. Mitä harrastuksia teillä on ja mitä olette kokeilleet? Haluaisitko vielä kokeilla jotakin muuta?

Me nyt vaan opetellaan temppuja ja käydään vanhainkodilla piristämässä asukkaita. Rallytokon alkeiskurssi alkaa ensiviikolla ja haaveilen jo jatkoryhmästä.. Olemme kokeilleet agilityä (epiksiä pidemmälle ei sitten uskallettu, niistä tosin kerättiin monet ykköspalkinnot hyllyn päälle pölyttymään), tokoa (pentukurssin ja jatkokurssin verran, kuljimme jonkin aikaa jatkoryhmässä muka-tavoitteellisesti ylläpitämässä vanhoja juttuja ja oppimassa uusia), näyttelyitä (4xEH, H) ja hakua. Olisin halunnut jatkaa agilityn harrastamista (hermojen puute otti itselläni vastaan, en nauttinut kilpailutilanteista vaikka koirassa olisi ollut potentiaalia ties mihin) ja hakua. Näin jälkeenpäin tekisin monia asioita toisin, mutta ajassapa ei taaksepäin pääsekään.. Amorin ja minun yhteisymmärrys on parantunut valtavasti viimevuosien aikana, ja minua harmittaakin se että koira alkaa tässä vaiheessa vanhentua! Juuri kun kaikki alkaa olla täydellistä.

9. Millainen koirasi on luonteeltaan?

Aina yhtä vaikeaa määritellä Amoria sanoin. Herraparta on rohkea, rauhallinen, itsevarma, päättäväinen, isomahainen.. Minun kultamussukka - rakas peittomönkijäinen, hurja poliisikoira ja paras harjoittelukappale! Luonnetestistä +223p, osa-alueittain eriteltyinä ne löytyvät tuolta Amorin omalta sivulta. Huipputapaus, virheistään huolimatta.

10. Mistä koirasi nauttii eniten? Entä mistä vähiten?

Amor nauttii syömisestä ja vapaana riekkumisesta. Ihan parasta on, kun pääsee ilman tietoakaan hihnasta rallattelemaan peltoteille ja nuuskuttelemaan tienvierustoja koko rahan edestä. Herraparta tuntuu tykkäävän melkein kaikesta mihin liittyy maten kanssa yhdessäolo ja mielellään vielä herkuttelu :) Epäsuosikkeja ovat vesisateessa möllöttely, ja se kun matte jumittuu johonkin typerälle tietokoneelle ja unohtaa herraparran olemassaolon melkein kokonaan..

11. Uskotko omistavasi koiria jatkossakin?

Toivottavasti.

(HAASTEESTA Säännöt ovat seuraavanlaiset: 1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää myös vastata. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat. 4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu. 6. Ei takaisin haastamista.

Vaan miepäs oon vastarannan kiiski, enkä haasta ketään saati sitten kerro siitä niille! Meille tämä mukavakysymyksinen haaste tuli Eerikalta, kiitos!)

Liikaa salaisuuksii joist jäädä kii, en anna avainta mun ajatuksiin.

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan? 
Tähän on kai liian monta vastausta.. Jos vain yhteen pitää tyytyä, niin heitän vaikka suomenpystykorvan! Jos muodostan mielessäni kuvan täydellisestä pystiksestä, niin siitä ei koira enää ulkonäöllisesti parane. Asiaan ehkä vaikuttaa entiset pystiksemme, mutta jokatapauksessa vastaus on suomenpystykorva - mielellään vielä uros.

2. Minkälainen nimi on hyvä nimi koiralle? 
Lyhyt, helposti lausuttava ja mielellään ilman ääkkösiä. Mahdolliselle tulevalle seuraavalle lemmikille on lista nimivaihtoehtoja jo valmiina, mutta se on sitten sen ajan murhe :)

3. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein? 
Kun Amor ei karannut, vaikka näki kissan tiellä! Johtui tosin siitä, että ehdin käskeä ennen kuin se sen kissan näki, mutta lopputulos oli olosuhteista huolimatta juuri toivotunlainen.

4. Milloin viimeksi ja missä tilanteessa olit todella, todella huolestunut koirastasi? 
Todella todella? No uv:na '11 sen pissatessa verta. Tuntui käsittämättömän pahalta.

5. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi? 
En ehkä sanoisi olevani käppänäihminen, Amor vaan on juuri passeli koira ja ystävä mulle :) Mielestäni kääpiösnautsereissa on menty liian seurakoiramaisiin luonteisiin ja ulkonäkö lähentelee jo jotain ylikulmautunutta puudelia.. Jos jostain löytyisi samanlainen harvakarvainen ja erittäin itsevarma käppänä kuin Amor on, niin en miettisi kahta kertaa.

6. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa? 
Huoli. Kun näen ettei koiralla ole kaikki hyvin, voin oikeastaan itsekin ihan fyysisesti pahoin. Myöskään sotkujen siivoaminen ei ole mitään lempparia. Mitään niin pahaa ei kuitenkaan ole tullut vastaan, etteikö siitä olisi selvitty.

7. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan? 
Edelliseen viitaten, silloin kun olen ollut todella huolissani. Kipeän koiran kanssa valvotut yöt tai sisällä kuristava ahdistus eläinlääkärille mennessä.. Joskus myös koulupäivien venyessä pitkiksi tulee mietittyä, olisiko pitänyt hankkia vaikka kaloja purkkiin niin ei tarvisi potea huonoa omaatuntoa pitkistä yksinoloista. Onneksi näitä sattuu tosi harvoin :)

8. …mutta miksi se karvainen köriläs vielä nuokkuu jaloissasi? 
Koska en tiedä mitään parempaakaan. Amor liittyy karkeasti sanottuna kaikkeen, mitä elämässäni on viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut. Se on paljon se.

9. Erityinen hetki? 
Jos ei pennunhakureissua lasketa, niin vastaan että Amorin vastaanotto tullessani viime syksynä sairaalasta kotiin. Miten tiiviisti se seurasi jokaista liikettäni, mutta ei silti ängennyt liian lähelle. Koira joka ei yleensä ikinä nuku paljaalla lattialla, nukkui sänkyni vieressä parketilla, kun ei lähemmäs päässyt. Minun kultapoika, aina siellä missä pitääkin <3

10. Milloin tiedät, että koirasi on täydellisen onnellinen? 
Kun se silmät loistaen (eikä puhuta mistään laserkatseesta) ja korvat vinttikoiramaisesti rullalla kiljuu erossa olemisen jälkeen. Tai kun touhukkaan päivän jälkeen hiljennytään sängylle ja keskityn silittelemään Amorin poskia, ja se katsoo minuun silmät puoliksi ummessa ennen nukahtamistaan. Myöskin jo osaksi arkea tulleet reissut viljelysteille ilman tietoakaan hihnasta saavat Amorin tietylle tuulelle. Ja se tekee minutkin onnelliseksi.

11. Koirasi hauskin piirre, tapa tai ominaisuus?
Ilohepulin vallassa Amorin korvat rullautuvat sellaisiksi kuin voi kuvitella vaikka jonkun whippetin korvat. Tähän liittyy yleensä taaksepäin vetäytyneet suupielet, päätön singahtelu ja hurjana heiluva häntä. Hyvän mielen takaava näky!

Haasteen kuvituksena käytetty tänään iltalenkillä otettuja kuvia. Hämärä yllätti, yhdeksän jälkeen alkaa metsäteillä olla jo niin pimeää ettei jalkojaan näe! Pitänee aikaistaa iltalenkkeilyä, tai varustella koira kunnollisilla huomiovaloilla ja varata itselle taskulamppu mukaan :)

Haasteesta kiitän Jennaa! Jätän kuitenkin eteenpäin laittamisen nyt väliin, tätä on näkynyt jo aika monessa koirablogissa. Ainakin niissä joita itse seuraan :D

Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan pelon hallintaa.

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Meidät haastoi Sarianne (kiitos)! Laittaisin tämän eteenpäin Jonnalle, Roosalle, Hennille, Nathille ja Julialle.

1) Heti ensiksi pitää sanoa, että olen aina paremmalla tuulella jos netti toimii! Tehdään nyt sitten tämä kirjoitus toiseen kertaan, kun netti päätti olla toimimatta ja asiaan kuuluvalla tavalla myös blogspot jätti kirjoitukseni tallentamatta. Ei siinä, ärsyttää vain muistella mitä tähän ehti kymmeneen kohtaan laittaa..

2) Aamuinen Amor. Olen aika huono nukkumaan yksin, jos ei ole koiraa vieressä niin puuttumisen kyllä huomaa. Olkootkin, että talvisin saan nykyään käydä erikseen houkuttelemassa käppänäherran peiton alta aamupissalle. Mutta onnea on herätä maailman parhaan koiran viereiseltä tyynyltä :) ja lytyssä oleva aamuparta on aina yhtä viihdyttävä näky.

3) Elämäänsä tyytyväiseltä vaikuttava koira. On se sitten lenkkeilyn lomassa saatu hepuli tai iltaruoan jälkeen kyljelleen köllähtävä ja röyhtäilevä koira, mutta kunhan on.

4) Hyvässä seurassa vietetty aika. Ystävä(t), kaverit, perhe.

5) Hyvien juttujen lukeminen ja lempimusiikin kuunteleminen! Varsinkin tuolta sivupalkista löytyvien blogien päivitykset saa minut aina yhtä tyytyväiseksi, mahtavat kuvat kruunaa koko homman. Hyvä musiikki on myös tärkeää, ainakin mulle.

6) Onnistuminen, uskaltaminen. On se sitten ottamani kuva johon oon tyytyväinen tai tilanne jota olen ennen karttanut viimeiseen asti.

7) Uudet asiat - olen turhan riippuvainen materian tuomasta mielihyvästä. Palkkapäivä on paras päivä ja kauan katselemani paita vihdoin omassa kaapissa tai uusi kamerajuttu.. sitä tyytyväisyyttä on vähän hankala selittää, mutta uskon että jokainen jollain tasolla tietää mistä puhun.

8) Tekemättä jääneiden asioiden tekeminen.

9) Alkusyksy ja kesäinen vesisade.

10) Muiden onni. Mulle tulee yleensä hyvä mieli, kun muillakin on. Ehkä vähän hölmö vastaus, mutta totta joka sana. Olen huono tappelemaan, koska haluaisin aina antaa tai pyytää anteeksi ja pahoitan mieleni jos tajuan pahoittaneeni jonkun toisen mielen. Mietin asioita vähän (.."vähän"..) liikaa ja ylianalysoin toisten ihmisten reaktioita. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, tai jotain sinne päin :)

Tunnustuksia

Kiitos kaikille, joilta tuli tällainen haaste :)! Mie en ala haastamaan muita kuin Jonnan ja pojat, koska minusta tuntuu että melkein kaikki on ehtineet tämän jo tehdä. Meillä on ollu hiljasta, koska syysloma vietettiin Ruotsissa ja yritin tehdä muutakin kuin oleskella tietokoneen laatuseurassa..

1. Höpöttelen Amorille kotona/lenkillä/jne kaikenlaista. Ei riitä sormet laskemaan noloja tilanteita, joita olen itselleni jutuillani aiheuttanut :D Saatetaan käydä läpi minun lukiojuttuja tai arvailla ohi ajavien autojen värejä. "Siirry nyt rakas Mänkki siitä, tajuaksie ollenkaan miten mie saan kuulla siitä ko tyynyliinoissaki on sinun karvoja.." Olen lakannut odottamasta sitä päivää, että Amor vastaisi.

2. Tämän blogin kirjottelu oli alunperin semmosta vain itselle juttelua, Amorina kirjoteltuja 12-vuotiaan sepustuksia (joita on hyvä lukea jälkeenpäin..eh eh). Tää on semmonen päiväkirjan korvaaja Amorin kans eletyistä ajoista, ja vaikka en nyt tiedäkkään mikä on tilanne parin vuoden päästä, niin voin mennä taaksepäin ajassa blogijuttuja lukien. Paljon on muuttunu.

3. Usein tulee epätoivon hetkiä koko homman kanssa, kun selailen blogeja joissa on laadukkaita kuvia ja hauskoja juttuja, persoonallinen ulkoasu ja niin edelleen. Silloin haluttaisi iskeä koko kurja blogi salasanan taakse häpeämään keskinkertaista sisältöään. Toisaalta välillä nolostelen muutenkin tämän olemassaoloa, en mielellään selittele tästä kenellekkään ja tavallaan hirvittää ajatella että joku kaveri tai tuttukin on tätä varmaan joskus päätynyt lukemaan. Ristiriitaista - toisaalta harmittaa ellei täällä ketään käy, toisaalta en halua tänne kaikkia. Pienen paikkakunnan etuna osaan myös odottaa pilkkaavia kommentteja blogin kirjoittamisesta koiralle (haloo, täältä puuttuu kokonaan ne päivän asu- ja ruokakuvat jne.. ihan väärä kategoria). Yritän suhtautua tähän kuitenkin järkevästi - tämä on vaan kirjottelua ja kuvia. Kaikkia ei voi miellyttää.

4. Herraparta nukkuu pää tyynyllä. Ellei sille ole omaa tyynyä, herään mie joko ilman tyynyä tai tassuhiki nenässä haisten kun käppänä on päättänyt röyhkeästi ottaa oman tilansa. Jos se joskus nyt ärsyttääkin, niin tiedän että tulee päivä kun antaisin mitä vain saadakseni ne tassut ja kuonon siihen tyynylle vielä kerran.. "Vain parasta Herraparralle"

5. Jo Amorin ollessa viisivuotias aloin ahistua sen ikääntymisestä. Mietin onko puolet yhteisestä ajasta kulutettu, montako aamua on jäljellä. Kuvia ottaessani toivoin ettei mikään niistä jäisi viimeiseksi ja nypin siltä suunnilleen pinseteillä kaikki valkoiset pistokarvat pois.. Nykyään harrastan tätä hermoilua harvemmin, pitää vaan olla kiitollinen siitä mitä nyt on ja yrittää ottaa mallia Amorista. Koira on opettanut paljon kärsivällisyydestä ja hetkessä elämisestä - ja mie jos joku (ikipessimisti) tarvin semmosia ajatuksia.

6. Amorin ainoa vika (ainakin äitini mielestä) on sen merkkailu. Itseänikin tää ottaa päähän, pitää aina muistaa pakata mukaan pissavyö jos ollaan menossa kyläilemään. Välillä on hyviä aikoja, välillä ei. Ongelma tuntuu vahvasti olevan yhteydessä toisiin paikalla oleviin koiriin - kun ollaan Amorin kans kahdestaan kotona, ei Amor hiippaile haistelemassa nurkkia sillä silmällä. Kaikkea ollaan kokeiltu, mutta olen antanut periksi. Pitäkööt sitten vyötä kun sitä tarvitaan. Kuulemma Amorin isällä on sama ongelma  ja monilla muilla sukulaisilla ja rotukavereilla.

7. Alkaa pää lyömään tyhjää viimeistään tässä vaiheessa.. Amorilla on kai peruskoiraa enemmän varusteita. Pantoja löytyy jotain 30, remmejä melkein yhtä monia ja valjaitakin melkein kymmenet. Joku sanoisi varusteurheiluksi, mutta oon puolustellut itseäni sillä etten polta enkä juokse viikonloppusin juhlissa, ja minusta on ihanaa ostella hienoja juttuja. Minusta olisi myös ihanaa ostella objektiiveja ja muita härpäkkeitä, mutta rahallinen tilanne ei oikein anna periksi. Jos mulla joskus onkin rahaa, se vaihtuu vaarallisen äkkiä uuteen putkeen tai muuhun materiaan. Materialismionnellisuus.

8. Amorilla oli pentuna valkoisia karvoja tassunpohjissa ja rinnassa ja parrassa, nykyään vain pieni valkoinen viiru rinnassa. Kulmakarvoihin onkin sitten alkanut pukata valkoisia karvoja, tällä hetkellä vasemmalla puolella kasvaa kolme valkoista karvaa. Ja parta nyt ei ole koskaan musta ollutkaan, väri on vaihdellut ruskeasta hopeaan. Amor tosin ei olekaan tavallinen mustien käppänöiden pentu, vaan mustan ja pippurisuolan aikaansaannos.

100 faktaa

Sarianne haastoi, kiitti vaan sulle. Juttujen keräämiseen meni lähes KOLME tuntia! :D
Mutta ihan hauskaa oli, vaikka eri asia sitten on alkaako näitä kukaan lukemaan.

1. Amorista piti tulla ensin Laku, sen jälkeen Elvis, sitten radiossa soikin Siiri Nordin pennunhakumatkalla
2. Ennen Amoria kävimme katsomassa aikuista Milou-cairnterrieriä, josta ei kuitenkaan tullut meidän koiraa
3. Amor nukkuu nyt sängylläni Mäyhkän kanssa, kiepillä
4. Kävin katsomassa Amoria pariviikkoisena ensimmäisen kerran, muistan vieläkin miten pieni se oli, ja miltä tuntui ajatella että yksi niistä pennuista siinä kasassa olisi tuleva koirani
5. En unohda päiväksikään miten ajettiin helmikuun pimeänä iltana kuuden maissa Kalixista kotiin, ja A-pentu nukkui sinisen porofleecen päällä sylissäni autossa, apukuskin paikalla.
6. Tai sitä, miten Amor ihmeellisesti tuli pentuna yön aikana kompostikehikosta ulos. Miten???
7. Amoria "etsittäessä" olivat muita rotuvaihtoehtoja villakoira, yorkshirenterrieri ja.. walesinterrieri?
8. Amorilla oli tullessaan hilseongelma ja sitä pestiin erikoisshamppoolla.
9. Sillä oli myös valkoisia karvoja tassunpohjissaan, rinnassaan ja leuassa :-)
10. Amorin äiti on p&s brasilialainen koira, isä on musta venäläinen
11. Sain päättää tuleeko Amorista Black Power Pentagon vai Black Pride Panther

12. Amor on maailman paras koira, ei epäilystäkään!
13. Amor pelkää ehkä yhtä asiaa, imuria. Teininä se leikki rakkausleikkejä imurin kanssa, sen vaiheen jälkeen tuli pelko. Syytä en tiedä, ehkä se vain on ylitsepääsemättömän epäilyttävä kapistus.
14. Amorin nimipäivä on muuten 12. lokakuuta - kuulemma
15. Jostain syystä tällaisen listan tekeminen tuntuu yhtäaikaa hauskalta ja tyhmältä :D
16. Amor on 6 vuotta, 4 kuukautta, 4 viikkoa ja 2 päivää vanha
17. Amorin parta on jo aika harmaa.. pelottaa koiran vanheneminen. En halua vanhaa, vaivaista ja elämänilotonta koiraa. En halua että jonain päivänä Amor huomaa ettei enää pääse hyppäämään sänkyyni..
18. No, olen muutenkin aika pessimistinen luonne. Olisi paljon oppimista Amorilta, se elää hetkessä!
19. Amor on remmiräyhääjä, pahatapainen isottelija, silti epävarma. Samanlainen esittäjä kuin omistajakin.
20. Vastako näitä on 20?! ... Amor rakastaa vesimelonia!
21. Amor ei yllä kirputtamaan pyllyään, kuulemma liian jalostuksen syytä tai jotain..
22. Mutta ei sen tarvikkaan, minä joskus rapsuttelen sen sänkistä pyllyä. NOLOAKO. No, Amor tykkää!
23. Kun soitan pianoa, Amor alkaa ulvoa. Tämä on käynyt ohjelmanumerosta mm. muutamissa juhlissa.
24. Amorista on niiiin paljon kuvia. Ja videoita. Paljon! Ja silti tuntuu, etteivät ne riitä. Joskus mulla ei oo enää kuin ne ja muistot..
25. Amor nukkuu pää tyynyllä, yleensä sillä on oma tyyny sängyssäni, oman tyynyni vieressä.
26. Amor rakastaa ulkona olemista. Sille on tehty tarha ja isä rakensi kopin (jonka maalasin sitten), se on hieno eteismallinen koppi ja Amor päivisin usein tarkkailee koppinsa katolta isoa pihaamme. Hyvillä ilmoilla se viihtyy ulkona jopa koulupäiväni ajan.
27. Amorista ei pitänytkään tulla näyttelytähteä, kriteereinä kasvattajalle mennessä oli koira jonka kanssa voi harrastaa agilityä, ja joka olisi hyvä ystävä Josefiinalle.
28. Molempia Amor on, ja paljon enemmän!
29. Amor on vapaaehtoisesti uinut kerran elämässään, kesällä 2008.
30. Ennen Amoria meillä oli yorkshirenterrieri Eetu. Amor on ensimmäinen oikeasti oma koirani.
31. Minua pelottaa usein ajatus siitä, ettei Amoria enää ole. Silittelen Amoria ennen nukahtamistani, kosken sen korvia, kihartelen sen partaa sormen ympärille, kuuntelen hengitystä, mietin mitä kaikkea se oikeasti ymmärtääkään.
32. Ensimmäisissä epiksissä kävimme kesällä 2008, muistan sen varmaan aina:D.. ennen kisojen alkamista istuin auton takapenkillä, itkin, nauroin, itkin.. Pelkäsin ihan kamalasti. Olen muutenkin sellainen stressaantuva typerys. Meikit valui ja Amor oli aivan ihmeissään. Nollarata siitä lopulta tuli!
33. Amor inhoaa.. mitähän sen inhoaisi? Se inhoaa raakaa lihaa ja luita. Ei suostu menemään lähellekkään.
34. Amor tietää minusta niin paljon.. luojan kiitos se ei osaa puhua!
35. Mutta onneksi se osaa lohduttaa ja kuunnella.
36. Amor nukkuu edelleen samassa asennossa kuin puoli tuntia sitten.
37. Amorin ollessa puolivuotias, se tippui autossa jalkatilaan cokispullon päälle, ja sen oikean takajalan ristiside meni poikki. Muistan kun nukuin vappuaaton yön lattialla patjalla Amorin vieressä ja pelkäsin että miks näin nuori koira viedään multa.. Seuraavana päivänä heti ell.lle jolle edellisenä iltana soitettiin. Amorin jalka parani ajan kanssa kokonaan.
38. En voi sanoa että luottaisiin Amoriin 110%sesti. Silti niin kauan kun näkyvillä ei ole kissoja, vieraita koiria, tai hevosia, luotan siihen ainakin 98prosenttisesti. Se leikkii sievästi pienten lasten kanssa, se antaa muiden koirien tulla ottamaan luut suustaan, se antaa pentujen repiä itseään suuttumatta ja puolustautumatta.
39. Joskus Amoria saakin olla pelastamassa siskon Selma-terrieriltä. Sepi on nuori yorkkinarttu joka härkkii ja puree Amoria, eikä Amor tee muuta kuin yrittää mennä kauemmas ja katsoo minua kärsivänä.
40. Amorin paras koiraystävä on ehkä Mäkärä tai Aapeli.. Aapelin kanssa se leikkii ja riekkuu, Mäkärän kanssa se oleskelee eniten.
41. Mäkärä on 7 vuotias yorkkineiti, alle kaksikiloinen hitler. Virallisesti siskoni koira, mutta asustelee meillä siskon töiden vuoksi. 11 tuntia yksin on vähän liikaa..
42. Amorilla on pakkomielteitä leluistaan. Se saattaa hoitaa pehmoleluaan luoja tietää kuinka kauan yhteen putkeen. A olisi epäilemättä koiramaailman paras yh-isä!
43. Kuuluisan Rita-pehmolelun lisäksi Amor kiintyi liian kovasti sille vasta ostamaani vinkuleluun, joka on pallonmuotoinen muna(?) josta tulee dinosauruksen jalat ja pää ja "karvoja". Huolestuttavan usein Amorin tapaa nykyään haahuilemasta pitkin taloa tuo muna suussaan ja tuskaisena puhisemassa ja miettimässä minne voisi munansa piilottaa.. Iu, limainen vinkulelu on löytynyt pari kertaa poskeeni liimautuneena aamulla!
44. Ehkä Amor korvaa tällä pakkomielteisellä hoitamisella puruluu-kieltoaan. Virtsakivien vuoksi se saa syödä vain ja ainoastaan erikoisruokaa.
45. Ell.mme sanoi kun kivet löydettiin, että ruokaa voi joutua sekoittamaan norminappulaan, kun koirat harvoin pitää tästä purkkiruoasta niin paljoa. Amor tekee poikkeuksen, se alkaa täristä kun aukaisen jääkaapin oven ja otan purkin pöydälle. Tärinää ei ole saanut aikaan mikään maksalaatikkotarjoilukaan koskaan.
46. Mistä tulikin mieleeni, millaisen kakun Amorille teen kun se täyttää 7? Siitä tulee varmaan ruma ruskea kakku, purkkiruokaa.. Ehkä sauvasekoittimella teen siitä velliä ja laitan pakasteeseen yöksi. Tein niin kerran, en tiedä oliko se ehkä Amorin mielestä maailman kettumaisin temppu.
47. Amor merkkailee sisälle. Se saa omistajan aina pettyneeksi ja vihaiseksi. Miksi pitää nostaa jalkaa tyynyyn sängyllä?! :@
48. Amor yrittää kesäisin pyydystää perhosia.

49. Talvisin se sukeltelee hankeen ja sen jälkeen nostelee tassujaan.
50. Amor yrittää napata lumipalloja ja lopulta se menee aina siihen, että se hyökkii tienvarrella oleviin valtaviin lumimöykkyihin kiinni, ärisee, raapii raivoissaan ja ikenistä alkaa tulla verta :/
51. Amorista ei ole (vielä) ikinä löytynyt yhtäkään kirppua, punkkia tai muuta satiaista.
52. Amor on herkkä itikoiden pistoille, se saa kauheat paukamat sääskistä.
53. Amor on matkustanut linja-autolla pitkiäkin matkoja (8h), junalla, autolla, pyörällä, veneellä, purjeveneellä ja nurmenleikkurilla.
54. Amor ei pelkää kovia ääniä. Kun Amor oli nuori, ammuin pihalla ilmakiväärillä maalitauluun. Ennen sitä käskin Amorin vain makaamaan vähän matkan päähän. Nuoren omistajan mielessäkään ei käynyt että koira voisi säikähtää.. no, ei kuitenkaan säikähtänyt. Makasi vain.
55. Uskon, että Amorissa olisi potentiaalia vaikka mihin. Eri koiraharrastajat on sanoneet samaa.
56. Omistaja vaan on liian arka kisaamaan aikusten oikeesti.
57. Eikä me olla käyty missään treeneissäkään puoleen vuoteen.
58. Amor on ollut nukutettuna ymmärtääkseni kahdesti. Nuorena jalkansa takia ja vanhempana kun halusin että sen selkä ja jalat kuvataan.
59. Amor on kylämme kenties tunnetuin koira. Kesäisin ala-asteelaiset jonottaa taluttaakseen Amoria.
60. Kerran yksi poika sanoi, että meidän pitää lähteä käymään heti niiden kotona, että poika voi näyttää äidilleen millaisen koiran hän haluaa. Kun sanoin, ettei Amoreita tehdä tilauksena, oli pettymys huomattavissa..
61. Useimmat kaverini eivät ymmärrä miten tärkeä koira voi olla.
62. Kun on pienestä asti ottanut vastuun lemmikistään ja kasvanut sen kanssa melkein kiinni toisiinsa, niin se lemmikki todella voi olla puolet sinusta itsestäsi.
63. Kavereiden mielestä olin maailman tyhmin ihminen, kun jutellessa sanoin etten myisi Amoria mistään hinnasta. Kuulemma minun pitäisi tosiaan harkita uudestaan, koska miljoonalla eurolla saisi jo monta hyvää uutta koiraa. Mutta mulle tärkeää on Amor, sellaisena kun se on, kaikkine vikoineenkin. En myisi sitä sadastakaan miljoonasta.
64. Minua huolestuttaa kun isä päästää Amorin joskus luvatta vapaaksi pihalle. Naapureilla on kissoja ja hevosia, ja jos A kuolisi auton alle karatessaan niin..
65. Amor on karannut muutamankin kerran hevoshakaan
66. Ja ehkä ollut koskesetäisyydellä kuolemasta. Onneksi se yksi potku aiheutti "vain" alleen pissaamista ja kuolaamista. Muistan miten suuri hätä ja epätoivo oli, kun koira tuli aitauksesta kuolaten ja ei voinut pidättää pissaa.. sitä ajatellessakin tulee huono olo. En oisi ikinä antanut itselleni anteeksi.
67. Muistin aikanani meillä on ollut vain yksi onnistunut ohitus. Amor oli sylissäni kun pyöräilin vaalean cairnterrierin ohi ja A ei edes jännittänyt itseään koiran nähdessään saati sanonut mitään. Silloin olin suunnattoman iloinen. Yleensä kun A huutaa ja pullistelee koiria ohittaessamme.
68. Entinen koiramme Eetu osasi herättää minut aamuisin kouluun yhdeksäksi. Amor sitävastoin on kaltaiseni aamu-unisen ekojen tuntien lintsarin unelmakoira. Se nukkuu taatusti yhtä kauan kuin minäkin. Se ei ole tarkka ruoka-ajoistaan, eikä se ala johonkin aikaan vaatimaan jotain tekemistä.
69. Amorilla on hieno karkea karva, josta usein vieraatkin huomauttavat ("ompas tällä jäykkä turkki!").
70. Se ei aina ole miellyttävin vaihtoehto rapsuttelun kannalta - sormia alkaa punottaa aina jossain vaiheessa.
71. Amorilla on ihana tapa aamuisin herätessäni katsoa minua silmiin ja tulla ihan läheltä katsomaan minua, parta osuu naamaani, mutta koira ei nuole.
72. Amor osasi joskus yli 50 temppua. Senkin vuoksi kylän lapset rakasti Amoria, se oli niin erilainen kuin perinteiset pystykorvat ja muut isommat koirat joita lapsien perheissä oli. Ja Amorhan totteli kaikkia joilla oli herkkuja ja valtuudet temputtaa koiraa.
73. Amor on ollut kadoksissa pari kertaa, mutta ilmestynyt yleensä jostain aina takaisin terassillemme.

74. Minä olen 21.12.1993 syntynyt vaalea koiraharrastaja Tornion läheltä
75. Olen 172cm pitkä
76. Itsesääliin taipuvainen, entinen koulukiusattu, kohta kakkosluokkalainen lukiolainen
77. Peruslaiska olen, ja aikaansaamatonkin.
78. Kunhan pääsen eroon lukiosta (jos ja kun pääsen), olen suunnitellut pitäväni välivuoden ja ottavani silloin toisen koiran. Äitini kanssa tämä on todettu hyväksi ideaksi.
79. Muista koiraroduista minua kiinnostavat eniten keskikokoinen snautseri (♥) ja keskikokoinen villakoira
80. Toisaalta joku paimenkoira olisi hieno.., mutta en osaa mieltää itseäni sellaisen koiran hihnan toiseen päähän. Ainoa poikkeus voisi olla pyreneesi.. ja ehkä tervueren. :D
81. Mutta eivät ole potentiaalisia vaihtoehtoja nämä kaksi edellistä kyllä.
82. Aloitin ratsastuksen tämän vuoden alussa. Olen pitänyt lajista kovasti!
83. Minulla on kolme isosiskoa, kaksi lääkäriä ja hammaslääkäri. Äiti on vanhustyöhön erikoistunut ja isä yksinyrittäjä, sähköurakoitsija.
84. Lempivärini on hopea. Sitten myös sopiva ruskea ja vihreä, musta, sininen..
85. Minulla on rytmihäiriöitä. Se on rajoittanut liikuntaani. En ole uinut neljään vuoteen.
86. Jos haluaisin kissan, haluaisin juttelevan siamilaisen!
87. Minulla on jäljellä musiikin ja ruotsin kokeet. Sitten perjantaina reissu Ouluun ja todistusten jako.
88. ALLE VIIKKO KESÄLOMAAN!!!!
89. Tosin olen melkein kuukauden kesästä töissä. Rahat aijon käyttää uuteen objektiiviin. 28/1.8 USM. Olen tämän päättänyt jo jouluna. Olen huono säästämään, joten siksi varmin keino on tehdä töitä, odottaa että palkka on tilillä ja heti tilata putki. Muuten siitä ei tule mitään..
90. Olen vähän sellainen "kriisistä kriisiin" -ihminen. Eniten v*tuttaa kaikki ja kaikesta voi kehittää ongelman. Olen myös aika erakkoluonne. Mutta ilman koiria en voisi kuvitella elämää.
91. Aloittamisesta on yli kaksi tuntia, Amor on käynyt välillä ulkonakin. Nyt se makaa täsmälleen samassa kohtaa sänkyä, samassa asennossa, samalla lailla. Hauska!
92. Viimeiset kymmenen kohtaa jipii! Likaiset minichapsini ovat huoneeni lattialla, minun piti pestä ne ja unohdin eilen illalla. Pistin niiden alle sanomalehden. Mäkärä on käynyt monesti haistelemassa niitä.
93. Olen usein ihan liikaa koneella.. eniten kulutan aikaa facebookissa, petsiessä (...), mesessä jutellen, blogeja lukien.
94. Pidän vesisateesta. Paljon. Ja ukkosesta.
95. Meillä ei oo ollut muita eläimiä kuin koiria. Äitini inhoaa jyrsijöitä ja kissoja.. Minusta fretti voisi olla kiva, ehkä. Tai pari suurta lihavaa ja leppoisaa rottaa.
96. Amorin kynsien leikkaaminen tai suun putsaaminen tai korvien nyppiminen tai pyllyn ajelu ei ole ikinä ollut ongelma. Amor on kai aika hyvin valmiiksi ohjelmoitu jo ennenkuin saapui meille.
97. Käsissäni tosin on arpia muistoina tappeluista teinihirviön kanssa, silloin kyllä kauhistutti että mikä tuosta koirasta tulee. Se oli yhtään vähättelemättä kamalaa vääntöä joka päivä..
98. En oikeasti keksi enää mitään.. joka tähän asti on kaikki lukenut.. en voi kuin hattua nostaa. Tuskin itsekään lukisin näitä! :D
99. Amor nukkuu edelleen samassa paikassa, mutta nyt nokka minuun päin, ei enää selkä tännepäin.
100. Amorin purenta on tainnut vanhuuden myötä muuttua vääräksi. Näyttelyt on takanapäin siis.
Amorin hampaat on likaiset! Kurkkasin juuri sen suuhun. Pitää alkaa putsaamaan..... hehe. Nyt taidan alkaa lukea kokeisiin. Mitähän ostaisin Amorille Oulusta perjantaina kun mennään lukiolaisten kanssa. En ainakaan herkkuja! :/ :)

Haastan Jennan (blogi) , Hannan (blogi) ja Kartsun (blogi)! Otatteko vastaan?