Heinäkuu, heinäkuu..

Me on uitu joessa jossa oli niin kova virta että snautserilla piti olla liiveissä vielä turvanaru..

Syöty raksuja ja lihapullia..

Ihasteltu Kaskon valkoisia hampaita..

Soviteltu belgien vaelluskamppeita..

Kuljeskeltu kuvan arvoinen iltalenkki poikaporukassa; Resko ei syönyt Kodaa, eikä Koda Reskoa - ja harvinaista kyllä kumpikaan ei edes yrittänyt haukata kilpakumppania kyljestä! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki molemmille. 

Käyty yöuinnilla Oulussa Valkiaisjärvellä.. 

Soviteltu SuperUrholle (13v) Amorin entistä Back on Track-verkkoloimea. Vähän oli liian suuri...

Oltu pentuvahteina siskon viidelle yorkkipennulle, joista kuvissa pienin ja äänekkäin koittaa hurmata Kaskoa (ei onnistunut). Saman katon alla koiria on tälläkin hetkellä 10: pienet pennut, siskon aikuiset yorkit Urho, Sylvi ja Selma ja minun snautserit Resko ja Kasko. Kukaan ei uskoisi miten rauhallista täällä on :)

En oo älykkö, en nero - mut rakkauteni polttaa ku habanero

Koirat ovat Umeåssa ja minä Oulussa, mitä on tapahtunut?

 

  

1. Sisko lellii koirat pilalle.. / 2. Kake sovittelemassa vauhtivaljaita, nämä oli aika hyvät.

3. & 4. Rekku ja Kake valvoivat vuorotellen siskoni unta, kun lääkärisisko oli päivystänyt koko edellisen yön. <3

Me mentiin viikko sitten maanantaina Uumajaan siskoni luokse ja oltiin siellä kokonainen viikko. Koska ihana isosiskoni on oma-aloitteisesti ilmoittanut Reskopterin Vännäsin näyttelyihin ensi sunnuntaiksi, ajateltiin että no jätän Reskon sinne kun tulen itse täksi viikoksi (maanantaista torstaihin) Ouluun ratsastusleirilleni. Otan Kaken vaan mukaan. .. Juu-u. Sinne jäivät sitten molemmat :D en ole ikinä jättänyt koiriani näin öö vapautuneesti minnekkään, ihan vaan koska voin tehdä niin. Tänään on keskiviikko ja ratsastusta on jäljellä enää huominen aamu, ja olen jo varannut bussilipun huomenna illalla Tornioon, josta hyppään sitten perjantaina Haaparannan puolelta bussiin ja matkustan Uumajaan siskon ja snautsereiden luokse. Hirveä ikävä!

Ja miten jännää tämä onkaan ollut.. Tiedättekö, kun sinulla on koira jonka tunnet niin että tiedät mitä se tekee sinun kanssasi, mutta et voi luvata että se käyttäytyy yhtä siedettävästi myös muissa käsissä. Sellainen on Resko. Resko on tämän lisäksi myös vähän mammanpoika, ja reagoi ikäviin asioihin vatsan lorinoilla ja syömälakoilla. Onneksi sisko oli keksinyt viedä Rekun pitämään illaksi kunnolla kivaa kun Rekku oli mököttänyt vatsa kippuralla kylppärin nurkassa, ja samana iltana snautseri olikin alkanut jo syömään. Ja syönyt samalla vauhdilla myös Kaken ruoat - koska olihan sillä nälkä kun oli päivän paastonnut ja mököttänyt! Reppana.. Rekku on reaktiivinen, liikkeissään valoakin nopeampi ja sen kanssa saa aina pitää silmät auki, mutta osaa se olla myös maailman hellyyttävin kainaloinen. Kokoonsa nähden siinä on todella paljon koiraa, ja omaa äitiäni lainatakseni "Resko on hyvin tuntuva koira". Tulin niin onnelliseksi kun sisko lähetti mulle videon jossa Rekku noutaa palloa isolla niityllä auringonlaskussa 15 metrin liina perässään. Rekku näytti siinä niin onnelliselta. Ja se tekee minutkin onnelliseksi.

Sitten on Kake, ja Kake on vaan niin Kake. 

Jos kuvailin Amoria peruskalliokseni, niin Kake on sitten joku kehitysvaiheessa oleva peruskivikökkäre. Se on niin pikkuvanha ja hauska tyyppi, että vaikeaa edes sanoiksi pukea. Kuulemma lähtöni jälkeen Resko oli vähän nyyhkytellyt eteisessä ja Kake oli lopulta mennyt kärisemään sen sieltä liikkeelle, että hei haloo jatketaampa jo tätä elämää. Kake on SuperKasko, se on minun muruseni ja kaikkein tempperamenttisin ärripurri. Se tuijottaa pienillä mustilla (porsaan) silmillään suoraan silmiini ja näkee ja tuntee kaiken. Ja se haluaa aina hengittää samaa ilmaa - mitä likemmäs pääsee, sitä parempi. Mielellään ihan naama naamaa vasten ja sitten vaan tuijotellaan. Ja vaikka se on oikea lähihoitaja ja likikoira ja rakkaista rakkain, on se silti myös ihan omilla jaloillaan seisova aito käppänä, joskus rasittavankin itsepäinen kärmätti.

 

 

1. Resko ja Kasko päiväkävelyllä / 2. Kake, lelu ja sisko rannalla

3. Mahaongelmaisen Rekun eettiset lihat... / 4. Pojat rötvää sohvalla

Onnekseni pojat ovat käyttäytyneet kerrostalossa hyvin. Kuulemma audacity ei ole kertaakaan paljastanut mitään pahempia mölyämisiä (Rekku ilmoittaa postin tulon, mutta ei huutele siitä), eivätkä koirat ole pistäneet siskon kotiakaan uuteen uskoon (Reskon likaisia tassunjälkiä tai oksennusta olohuoneen matolla ei lasketa!).
Mikä helpotus.
Kasko ei ole muuten tätä ennen edes koskaan käynyt siskoni luona Uumajassa. Hyvä pojat ja kiitos sisko!!

Nämä koirattomat kolme päivää ovat olleet vuoden 2016 hiljaisimmat ja oudoimmat päivät. En ole ikinä elämäni aikana ollut koiraton ja pisin koiristani erossa viettämäni aika on 2 viikkoa tammikuussa 2015. Oon miettinyt paljon tätä "vapautta", minkä koiraton arki tuo tullessaan. Voit tosiaan lähteä tallille koska haluat ja tulla koska haluat ja voit käydä kotona vaan vaihtamassa vaatteet ja lähteä kaupunkiin ja kauppareissulle. Kukaan ei ole kotona vastassa, eikä kukaan siten oikeastaan tarvi sinua - niin pöljältä kuin se ääneen sanottuna kuulostaakin. Tiedän ihmisiä jotka laittavat koirat joskus hoitoon tämän vapauden vuoksi. Itse en voi kuvitellakaan lukeutuvani siihen joukkoon. Kun on 22 vuotta elänyt koiraperheessä ja ne koirat kuuluvat arkeen niin täysivaltaisesti, tuntuu koirattomuus hyvin tyhjältä.

Onneksi nämä viisi koiratonta päivää päättyvät pian ja niitä seuraa taas huisi Ruotsin reissu! :D

Koiratta on kuonoa
ja kahta luppakorvaa yksinäisempi.
Yö on toista hengitystä vajaa.
En pelkää - ikävöin.  (Eeva Kilpi)

ps.
Kasko alkoi uimaan! Ihan itse, ja ihan omasta tahdostaan! Ostettiin sille sitten omat pinkit Hurtan pelastusliivit ja uimatyyli rauhoittui kunnolliseksi koiraksi, eikä ollut enää videolla näkyvää pystyasentoista pärskyttelyä. En tiennytkään miten hauskaa on omistaa kaksi uimisesta tykkäävää koiraa..

pps.
Kasko kävi toukokuun lopussa rokotuksilla ja samalla eläinlääkäri tutki ja pyöritteli sen polvet: 0/0 !! Tulos ei näy koiranetissä koska mulla ei ollut Kakelle papereita mukana ja pelkällä passilla tulosta ei kuulemma saanut viralliseksi :( Katselin sitten että tulos ei olisi pysynytkään virallisena kauaa kun Kake on vielä niin nuori.
Mutta virallista tai ei, niin aivan huippu tieto! Kunhan Kasko tuosta vanhenee niin se läpivalaistaan vielä virallisesti nenästä hännänpäähän. Nyt pitää vaan iloita priimoista polvista! 

Oulaisen ryhmis

 

Käytiin tosiaan ensimmäistä kertaa hienossa Oulaisen ryhmänäyttelyssä lauantaina ja lähdin sieltä kotiin kahden ERInomaisen koiran kanssa. Sää suosi, aurinko paistoi, paikka oli hieno nurmikenttä, kehät olivat todella isoja. Mutta meidän Kaskelotin ollessa tuomarin tuomittavana kehässä kaikki ei mennyt ihan putkeen. Molemmille tuomarina Elina Haapaniemi (ihana, sosiaalinen tuomari, joka osasi käsitellä niin arat kuin riehakkaatkin koirat ja tunsi rodun). Kehiksien nimiä en valitettavasti tiedä, kirjoittaisin muuten nekin muistiin että osaisin jatkossa välttää.

Reskon arvostelu: 

"2,5v uros, vilkas aito snautseri. Erittäin hyvä tyyppi, sopivat mittasuhteet. Hieman voimakas kallo, sopiva pään pituus, kauniit tummat silmät. Purenta ja hampaat ok. Maltillinen kaula, hyvä ylälinja. Sopiva eturinta. Hyvä runko. Takaosa saa vahvistua hieman. Hieman matala hännän kiinnitys. Karkea karva. Hyvät sivuliikkeet, etuliikkeessä hieman ulkokierteiset kyynärvarret." 

AVO ERI SA AVK2 VASERT

Kaskon arvostelu:

"1v vanha, sopivan kokoinen (33cm), reipas musta juniori. Hyvin neliömäinen ja sopivan ryhdikäs. Riittävä pään pituus, tummat silmät. Hieman poskia. Purenta ja hampaat ok. Hieman niukasti kulmautunut edestä ja takaa ja liikerata jää hieman lyhyeksi. Hyvä runkoturkki." 

JUN ERI JUK2

Ihanat arvostelut ja ihana tuomari - tiukka, mutta ihana. Erityisesti mieltä lämmittää Reskon arvostelun ensimmäinen lause: AITO snautseri! Tuomari sanoi että Resko taitaa olla sellainen vilperi ja mie sanoin että "aika rauhallinenhan se on tänään näin kuumana päivänä". Tuomari nauroi että jaa, rauhallinen, niinkö sanoit? :D Reskoa ei mitattu. Voiton vei ansaitusti WP X-Ray ja Rekku hyvänä kakkosena. Käppänäkehässä tuomari mittaili koiria ja nauroi Kaken nimelle ("Kake, oikeasti? Sanoitko sitä Kakeksi? Ai Kasko? Eikä.."). Kasko mitattiin nyt virallisesti 33cm korkuiseksi, eli aika pieni on! 

Niin, sitten päästään siihen mistä puhuin heti alussa; Kaskon ERIin :D jota ei näy missään, kun näkyy vaan EH2. Olen 100% varma siitä, että meille huudettiin "ja koira saa erinomaisen!" ja sitä siinä kehän reunalla tuuleteltiin ja revitin Kakea lelulla. Kotimatkalla autossa laittelin viestiä kavereille ja sitten Jonna kysyi, että eikös tuossa Kaskon lomakkeessa ole rastitettu Erittäin Hyvä. 

Soitin heti asiasta vastaavalle, joka puhelimessa sanoi selvittävänsä asian kehiksien kanssa. Tämän jälkeen juttelin tapahtuneesta MONEN paikalla olleen ihmisen kanssa. Enkä ole ainoa, jonka kohdalla oli ryssitty. Yhden mustan kohdalla oli heiluteltu väärän väristä korttia ja huudettu toista. Yks koira ei ollut saanut lomakkeeseen merkintää rop-vet:istä, ennenkuin omistaja oli kahdesti käynyt selvittämässä asiaa. Reskon lomakkeesta on rastitettu kaksi väärää kohtaa ja sutattu yli. Ja sitten on Kasko, jonka kanssa tehdyn kirjausvirheen huomasin 100 kilometriä liian myöhään.

Olen ollut sähköpostiyhteydessä samaan henkilöön jolle soitin. Kuulemma asialle ei voida tehdä mitään. "Toivon, että kaikesta häsläyksestä huolimatta tulet uudelleenkin meidän näyttelyymme!" luki saamani vastauksen lopussa. Niimpä niin, häsläystä oli, kuten itse juuri kirjoitit.

 

 

Meille koiranäyttelyt on kevyt harrastus muiden juttujen rinnalle, enkä ole kasvattajilta pyytänyt yhtään koiraa joka voittaisi näyttelyissä, tai siten etsinyt mitään näyttelytähteä. Näyttelyissä kuitenkin on kivaa käydä, varsinkin jos saa (kuten lauantaina sain) poikaystävän mukaan ja pystytetään telttaa ja syödään eväitä ja katsellaan ja kuvataan toisia koiria ja jutellaan muiden koiraihmisten kanssa. Sellaista sosiaalista kanssakäymistä samanrotuisten koirien omistajien kanssa, tiedätte mistä puhun. Minusta oli hienoa olla lauantaina todistamassa, kuinka Reskon "tallikaveri" Wanhan Purolan X-Ray sai 13. sertinsä ja juuri kaksivuotiaaksi kerettyään siis valioitui Suomen, Ruotsin ja Latvian muotovalioksi. Kerettiin onneksi ottaa Raimosta snautserikehän jälkeen muutamat kuvat, ennen kuin minun piti alkaa valmistelemaan Kaskoa kehään. Onnea Raimo ja Riikka!!

En ole vielä antanut periksi tämän ERI->EH jutun suhteen, enkä ajatellut antaakaan. Yksi snautserikasvattaja sanoi että äläpä jätä tätä tähän, kyllä pistää harmittamaan jälkikäteen noin epäreilu kohtelu. Varsinkin nyt kun on käynyt enemmän kuin selväksi, että kehässä sössittiin koirien arvostelulomakkeiden ja lätkien kanssa muutenkin ihan urakalla. Jos se EH nyt jää sinne, niin sit jää, se ei meidän elämään onneksi vaikuta millään tavalla tai muuta koiraa muuksi. Ihan periaatteesta kuitenkin tällainen saamani kohtelu asian tiimoilta ottaa päähän ja kovasti. Olisimpa itse huomannut lukea arvostelun läpi tarkasti (jäi muuten aamulla silmälasit kotiin) ja bongannut väärin rastitetun kohdan heti näyttelypaikalla. Nyt saatettiin olla liian myöhässä.

Enivei hieno lauantai ja kivoja kuvia jäi käteen vähintäänkin riittävästi! Ja Reskolle se toinen varaserti! Viikon päästä mennään sitten käymään Piteåssa siskon ja yorkkikasvattinsa Sissin kanssa. Elämä jatkuu jne :) Raportoin jos tälle jutulle saadaan joku erilainen päätös.

Lopussa olevat kuvat on otettu näyttelyiden jälkeen. Aleksi ajoi kotiin koirarannan kautta ja Resko sai tehdä sitä mitä se eniten rakastaa: uida, juosta rannalla ja hyppiä noutamaan keppiä järveltä. Omistajana on ihan parasta nähdä koiransa niin onnellisena. Kake haahuili rannalla omissa touhuissaan kuten aina, se on sellainen Havukka-ahon ajattelija. Viimeisessä kuvassa Kasko poseeraa öisen koirapuiston penkillä.

/Lisäys myöhemmin: tulosta ei muuteta jälkikäteen. Suuhun jäi kyllä kakka maku kehiksien toiminnasta ja taidamme jatkosa boikotoida Oulaisen näyttelyitä. 

Maalla, merellä ja ilmassa: Resko

Reskon kanssa arki on sujuvaa. Vaikka se on fyysisesti ja psyykkisesti vahva koira (ja välillä ihan tarpeettomankin itsepäinen ja itsenäinen) meidän elämässä ei ole isoja ongelmia. Käytiin viimeviikolla parin päivän reissu Oulussa ja tultiin takaisin Tornioon maalle. Resko ja Kasko matkustavat autossa hurjan sievästi; ei yhtään valitusta tai turhaa vaahtoamista. Kaskokin kääntää heti kylkeä kun nostan kopan autoon ja sulkee silmänsä. Resko sitävastoin saattaa katsella maisemia ja kommentoidakin jotain, mutta ei häiritsevissä määrin.

Täälä Torniossa on ihan järkyttävä määrä sääskiä, eikä helteisiä päiviä ole ollut. Kaiken lisäksi uutiset povaavat kesän jatkuvankin koleana! No se ei meitä varsinaisesti haittaa.. Resko ei ole ikinä ollut helteiden ystävä. Resko tykkää uimisesta ja pitkistä lenkeistä peltoteillä.

Siskoni kävi Alpeilla vaeltamassa ja me saatiin poikien kanssa yksi pieni Mäkärä hoitoon. Mäkkis tulee tosi hyvin toimeen omieni joukossa, Kasko jättää sen rauhaan ja Resko varsinkin varoo tönimästä tai menemästä Mäkärän omalle alueelle. Mäkkis on koko koiralaumamme kruunaamaton kuningatar, täyttihän se kesäkuussa 12 vuotta ja on paikkansa ansainnut. Kaksikiloinen Mäkkis saa snautserit näyttämään jättiläisiltä, Kaskonkin. Kasko painaa jo 3,5 kiloa ja se on madotettu ja huomenna tiistaina mennään klo 8:30 ottamaan rokotuksia Heiskaselle.

Käytiin Reskon kanssa Oulunreissulla trimmattavana. Snautseri alkoi näyttää ihan näyttelykoiralta sen reissun seurauksena - eikä se tässä tilanteessa ole paha asia ollenkaan. Oulun näyttelyt ovat tällä viikolla! Reskon mielestä elämässä vaan on mieleisempiäkin asioita, kuten vaikkapa yölliset retket joenrantaan ja pellehypyt laiturilta kepin perässä. Keksittiin tänään äitini kanssa DIY-koiranruokahommia, kun pakasteesta löytyi siikaa ja harria monen kilon edestä, eikä niitä olleet ihmiset syömässä. Keitettiin ja pistettiin pari kertaa lihamyllystä läpi, eipä ainakaan sisällä lisäaineita tai muuta ylimääräistä (mitä nyt siikoja ei oltu perattu eikä putsattu joten sinne meni silmät ja suolet samaan mössöön). Resko ja Kasko arvostaa, kiitos äiti!

Loppuun kasa kuvia meidän kesäisestä maalaiselämästä. Mulla on hirveä polte pois kaupungista - ajatuskin Ouluun palaamisesta, viidennessä kerroksessa asumisesta ilman edes pientä omaa ruohoplänttiä...  hhrrrrhh.. Haluan maalle ja metsään ja pelloille ja voida maata pihalla sääskien syötävänä kun siltä tuntuu.