Kuulumattomuuksia

Kuulumisia? No - vuosittainen korvienputsaus-operaatio suoritettu kaikille kolmelle (siis Amorille, Mäksylle ja vierailevalle Aapelille), varvaskarvoja vähennelty, ikäviä kuulumisia kasvattajalta ja epämieluisa yllätys sängyssä koeviikon ensimmäisenä aamuna.

Amorin Glenda♥-sisko on kuollut. Mulla on vielä tallessa G:n varaserti-ruusuke, jonka kasvattaja antoi mulle näyttelyissä 2005 muistoksi, koska eihän me Amorin kanssa moisia ikinä saatu. En tiedä Amorin muista sisaruksista, pentujahan oli neljä ja Amorin ainoa veli haettiin samana päivänä uuteen kotiin kuin me haettiin Amor. Kyseinen kääppä on vaihtanut kotiakin, jos en ihan väärin ole ymmärtänyt. Toisesta siskosta en tiedä muuta kuin sen mitä voi lukea SKKn rekisteristä.. Plaah :/

Ja aamulla sängyssäni oli ilmeisesti veriset pissat, veikkaan Mäkärää. Ei hitto voi olla ettei tämä ell-kierre katkea koskaan! Onneksi sentään Amor voi hyvin, suu on tosi hyvän näkönen ja hampaat kimaltaa vieläkin poikkeuksellisen valkeina. Tassussa on muistona enää lyhytkarvaisempi kohta.

(Ja jos jollakin on tietoa että miten saan tämän uuden ja kivan kuvatsydeemin pois blogista niin olisin äärettömän iloinen! Että ärsyttää kun joku blogspot keksii kehittää tällaisen tavan kuvien katseluun.)

‎"Happiness is the art of never holding in your mind the memory of any unpleasant thing that has passed."

En tiedä mitään iloisempaa, kuin Amor toivottamassa minut tervetulleeksi kotiin koulupäivän jälkeen. Otin tikit pois jo maanantaina, ei olleet sulaneet kyllä yhtään. Alempi tikki meinasi olla kovasti kiinni sieltä sisäpuolelta, mutta lähti pois kun uhkasin kirota koko tassun ellei tikki irrottaisi otettaan hetipaikalla! Amorilla vähän silmät pyörähteli (onneksi vain ne) kun se makasi aloillaan koko operaation ajan. Paras Ampu ♥. Ja ihana syksy!

Onnistunut viikonloppu Ylläksellä

Me oltiin viikonloppu Ylläksellä mökillä, siellä oli jo ruska alkanut (ei tosin kuvista näy) ja haisikin ihan syksy. Me vain pyörittiin vähän metsässä ja pururadoilla, Amorilla olis riittänyt virtaa vaikka kuinka. Mustikkamättäältä toiselle edetessämme huomasin, ettei mulle hitaana löytäjänä jää montakaan marjaa suuhun laitettavaksi - Amor eteni nenä maassa ja kieli lipoen marjapaikalta toiselle. :D Ihana pieni marjamies, puolukat ja mustikat kelpasi, seisova pöytä Amorin makuun. Porojakin nähtiin, niitä onneksi vain auton ikkunan läpi (ja siis ihan hengissä siellä ojanpientareilla).

Sinun kanssasi on minun maailmani valmis

Amor voi erittäin hyvin, suu on parantunut (vain pieni painauma otettujen ylähampaiden kohdalla muistuttaa) ja tassu on kunnossa. Otin siteen pois tassusta jo reilu viikko sitten, kauluria pidin sillä torstain ja perjantain koulupäivien ajan. Sen jälkeen tötteröä ei ole käytetty - eikä olisi tarvinut varmaan silloinkaan, mutta pelasin mielumin varman päälle. Amor on antanut tikkien olla, ei ole yrittänytkään jyrsiä tai raapia tai mitään. Pari kertaa nuolaissut ulkoilun jälkeen, nyt ei tietenkään senkään vertaa. Ollaan revitelty pihalla ihan normaalisti ja leluja Amor alkoi kantamaan kasoihin (Amorin tapa kertoa että nyt on lelujen kirputushetki alkamassa) jo silloin perjantaina, kahden päivän kuluttua leikkauksesta. Tikeistä sanottiin, että mikäli ne ei ole kadonneet kahdessa viikossa niin otan sitten itse ne pois, mutta niiden pitäisi olla omatoimisesti katoavia.

Lääkärireissun jälkeiset yöt muuten nukuttiin Amorin kanssa patjalla, lattialla, peiton alla, herraparta kun paleli nukutuksen jäljiltä kovasti enkä halunnut jättää sitä yksin lattiatasolle koisimaan. Suuongelmat päättyi toivottavasti tähän, suu ainakin näyttää hyvältä, ei haise miltään ja koira on muutenkin normaali iloinen itsensä. En kadu lopputulosta. :) Suukuva on sitten viikon vanha, tuo kohta on parantunut paljon siistimmäksi ja tasaisemmaksi.

"Sinussa on pisteet kohdallaan.."

Pieni 7.6 kiloinen mytty kohoilee hiljalleen peiton alla, tassut ei vielä toimi. Amor jätti Heiskaselle kolme hammasta (kaksi ylhäältä ja yhden alhaalta) ja tassupatin. Kotiintuomisina nukutuksesta herääminen, pari tikkiä tassussa ja käsittämättömän hieno hymy (josta Amor varmasti keksii kavereilleen hyviä tarinoita - "olisittepa nähneet sen toisen osapuolen!.."). Maailman rakkain ja reippain käppänä, hieno punainen side tassussa ja parta ihan sekaisin ja suueritteistä takussa. Hampaat oli tosiaan siinä kunnossa, että poisto oli oikea ratkaisu. Samalla muut hampaat puhdistettiin, siistiä tuli. Tassupatti oli koteloitunut mätä/veri/tali-kertymä, kenties saanut alkunsa jostakin joka tassuun on osunut. Kuonopatti oli.. punkin jälki! :D Just joo, kunnon amatööri kun huolestuu punkkipatista.

Hyvin hoidettu koira kuitenkin kuulemma, eläinlääkäri laittoi itselleen merkinnän Amorin potilaspapereihin poistetuista hampaista, siltä varalta että joskus haluttais käydä kehässä kääntymässä. Tassusiteen pitää antaa olla pari päivää, saapa nähdä tarvitaanko me kauluria. Ab-kuuri tuli kymmeneksi päiväksi, käytiin heti apteekista hakemassa lääkkeet kotimatkalla. Clindabuc vet.

Rakas Amor ♥


lisätty 25.8. klo 16:59
Amor alkaa olla oma itsensä, pönttöpäätä ei tassusidekään paljoa hidasta!

Huomenna Heiskaselle

Hammaspäivitys

Tämän tekstin lopussa kenties viimeinen kuva Amorin kokonaisesta hymystä, voinette huomata vetäytyneet ikenet ja likaiset hampaat. Kirjoittaja alkaa olemaan taas enemmän elävien kirjoissa, kohta vois ehkä lähteä jo lenkille (kyllä, Amor ei ole käynyt kävelemässä sitten viime torstain)! Ollaan vain totuteltu arkeen ja piiloteltu raksuja minun huoneeseen ja muuta tylsää, mutta meneehän se elämä näinki. :D Nyt Ampu nukkuu kerällä poroviltillään, tietämättömänä huomisesta yhteydenotosta ell Heiskaseen. Haluan tuon suun kuntoon ennekö alkaa loputki hampaat menemään huonompaan suuntaan ja se patti (joka punotti eilen?) pitää saada analysoitua että voin lopettaa siitä huolehtimisen.

Viikon uutinen kenties tämä: eilen siivosin huonettani ja koska syön kurpitsansiemeniä joskus herkutellessani, nostin lattialta kurpitsansiemenen ja olin tiputtamassa roskikseen. Kunnes tajusin, että sillä on jalat!!! Inhotus kulki kylminä väreinä pitkin selkää kun tajusin löytäneeni kuolleen punkin omasta huoneestani. Jätin raadon hiirimatolle, koska halusin esitellä löytöni myös äidille (ei täälä ole koskaan ollut punkkeja). Palatessani huoneeseen äidin kanssa huomasin että pienet jalat huitoo ilmaa - se ei ollut kuollut tai litistynyt, vaan vain nälkiintynyt punkki! Hyi hitsi, enskesänä tiedossa varmaan punkkipantoja ja neuroottista koiran kampaamista täikammalla (tai ehkä ajelen sen kaljuksi). Ja yöksi Amor ei päässyt viereen, aitasin sänkyni kompostikehikoilla ettei punkkibussi_amor tule enää sängylleni varistelemaan salamatkustajia minun tyynylle. Onneksi se ei ollut kiinni Amorissa!

Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä - nauti siitä.

Kotona ollaan jee, video on tosin vanha, villiinnytin Ampua kesken lakanoiden vaihdon. Amor oli käyttäytynyt yorkkilauman jatkona hienosti, ei valitettavaa kenenkään osalta. Kiitos Kristiina! Minun leikkaus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta lopputuloksen pitäis kuitenkin olla oikeanlainen. Päästyäni eilen kotiin Amor haisteli minut tarkkaan ja käyttäytyi innostuksesta huolimatta tosi sievästi - ei yrittänyt hyppiä vasten tai muuta sellaista. Makasi sängyn vieressä lattialla vahtimassa minun unta ja nosteli päätään aina kun liikahdin. Ihana pieni tassuterapeutti.

Kohta pitää varmaan soitella sitten Amorin ell-ajasta, saatais patti pois tassusta ja purukalusto parempaan kuntoon. Mulla on ollut nyt sairaslomaa, jos hyvin menee niin oon ensviikolla jo lukiossa (muka abivuosi.. en usko)! Ulkona näyttää jo lupaavasti alkusyksyltä ja se tarkoittaa että kohta on syysloma ja joululoma ja minun ja Amorin synttärit ennenkuin huomaankaan. Katse eteenpäin - kärsitty on, mutta elämä jatkuu ja toivottavasti vähän parempana kuin ennen!

En osaa nukkua ilman käppänää kainalossa!

seuraavat pari koiratonta päivää tulee olemaan pitkiä
etin sitä kokoajan katseellani tästä huoneesta

huoh

"Hei pää, älä mieti mitään"

Amor pääsee siskolleni hoitoon, ja kun muut menee lukioon niin mie makaan korjailtavana Oulussa. Toivottavasti lääkäri ei ole saanut toimilupaansa muropaketista..

Viimepäivät

Käytiin Ylläksellä mökillä, siellä oli vielä keskiyölläkin valoisaa kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Mustikoita poimittiin ja  poroja oli kaikkialla! Aloitin itse toissapäivänä vaatekaappien läpikäymisen ja kaikki tavarat levittelin huoneeni lattialle. Amor bongasi joukosta vanhat paksut värikynät, ja yllätyin yllättäessäni herraparran tihutöissä. En usko maun ihastuttaneen, mutta huomion kerjäämisessä kynien varastelu ja pureskelu toimii :)

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein parastaan..

Pahoittelen heti alkuun joidenkin kuvien kökköisyyttä, ISOt oli äärirajoillaan öisin.. Tämän merkinnän aihe ei kuitenkaan ole epäonnistuneet valokuvat vol. 20000, vaan Joensuu-reissun hehkuttaminen! Matkattiin Oulusta Joensuuhun bussilla viikko sitten maanantaina ja viimesunnuntaina tultiin Joensuu-Oulu-väli bussilla ja Oulusta Kemiin junassa. Olen laskeskellut tuntimäärää mikä ollaan viimeviikkoina kulutettu julkisissa ja se numero lähentelee neljääkymmentä.

Amppa on käyttäytynyt hienosti kuten yleensä -  nukkunut, herkutellut puruluulla, nukkunut lisää, kerännyt rapsutuksia kanssamatkustajilta, saanut positiivista palautetta kuskeilta, sietänyt viereisen istumapaikan raivokohtauksen vallassa ollutta pikkulasta lähes tunnin ajan ja nukkunut vähän lisää. Ja ettei luulla täydelliseksi niin saanut myös huutokohtauksen Oulun juna-asemalla, kun ovesta tuli sisälle huskynpentu joka ylitti olemassaolollaan kaikki Amorin sietokyvyn rajat, mutta jota siedettiin lopulta rauhoittumisen jälkeen hyvin. Pahoittelut nuoren koiran omistajalle, en onneksi edes muista koska Amor viimeksi olisi käyttäytynyt toisen koiran nähdessään niin rumasti.

Koko reissu oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen (kuten yleensä) ja lähteminen oli vaikeaa. Olen kirjoittanut tätä merkintää moneen otteeseen, ja oikeiden sanojen löytäminen tuntuu tavallistakin vaikeammalta. Meillä oli kesän paras viikko, parhaassa seurassa, enkä oikein osaisi toivoakkaan enempää. Viikko meni rikollisen nopeasti, vasta oltiin menomatkalla kun seuraavassa hetkessä Jonna palauttikin meidät tutuksi käyneelle Joensuun bussiasemalle ja kotimatka jo alkoi. Toivottavasti nähdään pian taas, mulla ainakin oli ikävä ennenkuin bussi oli edes ehtinyt pois Joensuusta. Kiitos Jonna kaikesta, lifeguard-panta on meidän uusi suosikki!

We ♥ Jonna

Kiitos!