Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein parastaan..

Pahoittelen heti alkuun joidenkin kuvien kökköisyyttä, ISOt oli äärirajoillaan öisin.. Tämän merkinnän aihe ei kuitenkaan ole epäonnistuneet valokuvat vol. 20000, vaan Joensuu-reissun hehkuttaminen! Matkattiin Oulusta Joensuuhun bussilla viikko sitten maanantaina ja viimesunnuntaina tultiin Joensuu-Oulu-väli bussilla ja Oulusta Kemiin junassa. Olen laskeskellut tuntimäärää mikä ollaan viimeviikkoina kulutettu julkisissa ja se numero lähentelee neljääkymmentä.

Amppa on käyttäytynyt hienosti kuten yleensä -  nukkunut, herkutellut puruluulla, nukkunut lisää, kerännyt rapsutuksia kanssamatkustajilta, saanut positiivista palautetta kuskeilta, sietänyt viereisen istumapaikan raivokohtauksen vallassa ollutta pikkulasta lähes tunnin ajan ja nukkunut vähän lisää. Ja ettei luulla täydelliseksi niin saanut myös huutokohtauksen Oulun juna-asemalla, kun ovesta tuli sisälle huskynpentu joka ylitti olemassaolollaan kaikki Amorin sietokyvyn rajat, mutta jota siedettiin lopulta rauhoittumisen jälkeen hyvin. Pahoittelut nuoren koiran omistajalle, en onneksi edes muista koska Amor viimeksi olisi käyttäytynyt toisen koiran nähdessään niin rumasti.

Koko reissu oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen (kuten yleensä) ja lähteminen oli vaikeaa. Olen kirjoittanut tätä merkintää moneen otteeseen, ja oikeiden sanojen löytäminen tuntuu tavallistakin vaikeammalta. Meillä oli kesän paras viikko, parhaassa seurassa, enkä oikein osaisi toivoakkaan enempää. Viikko meni rikollisen nopeasti, vasta oltiin menomatkalla kun seuraavassa hetkessä Jonna palauttikin meidät tutuksi käyneelle Joensuun bussiasemalle ja kotimatka jo alkoi. Toivottavasti nähdään pian taas, mulla ainakin oli ikävä ennenkuin bussi oli edes ehtinyt pois Joensuusta. Kiitos Jonna kaikesta, lifeguard-panta on meidän uusi suosikki!