If you could see it then you'd understand

Sunnuntaina käytiin Torniossa näyttelyissä, Amor jäi kotiin huonon sään vuoksi. Siskon Urho-yorkki oli BIS1-veteraani ja L-D's paras kasvattaja yorkeissa ja apinoissa! Amorin kasvattajalla oli rop&vsp mustissa käppänöissä ja tädin irski oli rop. Ei hullumpi sunnuntai, vaikka vettä tuli välillä ihan kaatamalla ja lopun aikaa oli kuuma ja tunkkainen ilma kuin kasvihuoneessa. Amorille toin näyttelyistä tuliaiseksi pinkin uuden hihnan!

Maanantaina sitten lähettiin Amorin kanssa harrastamaan taas julkisia liikennevälineitä.. bussilla Oulusta Joensuuhun. Seitsemän tuntia, ja sitä ennen vielä äidin kyydillä Ouluun. Matka meni hyvin, Amor nukkui viereisellä penkillä peittonsa päällä. Edessä istui puolet matkasta utelias pikkutyttö, tuijotti Amoria penkkien välistä ja rapsutteli. Perillä oltiin myöhään illalla, Eppu ja Taavi oli Amoria ovella vastassa. Poikalauma toimii edelleen yllättävän hyvin, kunhan vältellään tilanteita joissa Eppu ihastuu Amoriin ja Taavin mustasukkaisuus herää.. :) Ainoa vika tässä paikassa on se, ettei täältä halua enää palata kotiin. (Alla video, joka on kuvattu Jonnan kameralla.)

You are the best thing that's ever been mine

Amorin patti ei ehkä olekaan rasvapatti. Eläinlääkäri sanoi ettei mene sanomaan siitä mitään, paitsi että jos se olis selkeä rasvapatti niin sen voisi antaa olla. Elokuussa mennään sitten leikkelemään käppänäpojan tassua, parempi katsoa kuin katua kai.. Kyllähän se voi edelleen olla vain rasvapatti, mutta väkisinkin nyt miettii muitakin vaihtoehtoja. :/ Seuraavalla käynnillä lähtee kuitenkin patti ja huonot hampaat.
Mäkkis kävi muuten samalla tutkittavana, sillä on ollut välillä ongelmia hengittelemisessä. Diagnoosina ylempien hengitysteiden tulehdus ja ab-kuuri syötäväksi. Ikävä kyllä tuommoiset tulehdukset ovat kuulemma hankalia hoidettavia, mutta toivotaan parasta!

Aika kakka päivä kun kerralla tulee molempien koirien ongelmat ja itselle postissa kutsu kardiologiselle osastolle elokuussa. No, jospa ne ois kaikki sitten ennen syksyä poissa ongelmalistalta. Sairaslomia tiedossa siis.

Pattijalka @ Umeå

Viikon aikana on ehditty matkustaa bussilla semmoiset 7 tuntia (ja sama edessä huomenna uudestaan), elellä kaupunkilaiskoiran elämää ja matkustettu paljon hissillä. Ja käyty tassu- ja partapesulla kylpyammeessa, mikä loukkasi Amorin mielestä herraparran oikeuksia enemmän kuin pahasti.

Viimeviikolla huomasin Amorin vasemmassa etutassussa patin ja ehdin jo miettiä mitä Amor haluaa viimeiseksi ateriakseen ja katua sitä etten ole ottanut toista koiraa kun nyt jään yksin ja kuolen ikävään (pessimistit..) Eläinlääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että ei kannata vielä hätääntyä ja tulkaa sitte näyttämään sitä kun ootte Suomessa. Samalle reissulle kaavailen hampaitten poistoa - Amor saanee yhtä nätin hymyn kuin parhaat jääkiekkoilijat. Kultahampaisiin meillä ei tosin ole varaa, joten hymyyn jää aukko.

Haluan uskoa että kyseessä on vain harmiton rasvapatti, koska ensiviikolle on suunnitelmissa reissu Jonnan ja poikien luokse, enkä ilman koiraa tai kipeän koiran kanssa halua lähteä. Patin huomasin kun koiraa rapsuttelin sängyllä - ensin mietin ääneen että onko kyseessä punkki, mutta kun se ihan kiinteä pahkura on, niin ei se punkki oo.. Hermostuneena olen sitä tarkkaillut, mutta ei se onneksi ole enää kasvanut. Ihan parin päivän aikana se vain ilmestyi, noin sentti kannuskynnen yläpuolelle. Inhottava, ällöttävä patti, eikä Amor edes ole vielä siinä iässä että vanhuudenvaivat voi tulla noin vaan, kysymättä. Kymmenvuotissynttäreitä Amor sitten varmaan viettää pelkkänä pattikasana, kuvissakin näkyy vain muutama partakarva pattien välistä. Yäk ja hyi!

Lomajuttuja, suunnitelmia ja karvattomuutta

Heinäkuun helteet on löytäneet tiensä Lappiin asti! Amorin mielestä parhaiksi selviytymiskeinoiksi on osoittautunut sisätiloissa pysyminen, ruohon syöminen, vedessä kahlailu ja karvamäärän vähentäminen. Myönnän omistajana vaikuttaneeni viimeisimpään, mutta totta on että Amorin karva on jotenkin.. huonontunut! Se on ohuempaa (missä pohjavilla?), ei tunnu juuri kasvavan ja on muutenkin ihan kuollut matto koiran selässä. Ihmettelin karvan surkastumista kun mulle ehdotettiin kesähelteitä, ruoan muuttumista ja koiran ikää. Ikää! Amor rakas, ikääntyminen ei ole lähelläkään hyvää syytä alkaa kaljuksi ja kapisen näköiseksi. Keväästä asti olen syöttänyt sille ruoan mukana Nutrolinia, vaikutus näkyi silloin melko pian anturoissa - varpaat ei enää olleet niin kuivat ja karheat. En tiedä pitääkö tässä alkaa sitten syöttää jotain karvahormoneja tai vaihtaa ravintoöljy tavallisesta Senioriksi vai mitä teen. Vai teenkö mitään. Amor söi viime vuoden kevääseen asti Proformancen ruokaa, samaa mitä kasvattaja pentuna antoi mukaan, ja turkki oli varmaan parhaassa mahdollisessa kunnossa missä se saattoi minun hoitotaidoilla olla. Nykyistä eläinlääkärin määräämää nappulaa vain ei enää uskalla vaihtaa, mielumin ruma turkki kuin virtsakivet..

Tämä viikko ollaan asuttu siskoni yorkkien kanssa Torniossa, kun sisko itse lähti vanhimman koiransa kanssa Pariisiin näyttelyihin. Amor on ollut fiksusti, ei ole merkkaillut tänne (sataprosenttinen sisäsiisteys ei ole itsestäänselvyys Amorin kanssa..) ja on muutenkin sulautunut laumaan hyvin.

Lomaa on noin kuukausi jäljellä (minne katosikaan kesäkuu..), ja loppukesän suunnitelmat on alkaneet hahmottua. Kohta lähdetään varmaan käymään Uumajassa ja sen jälkeen Joensuussa, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu! :) Objektiivihaaveilu jatkuu vielä viikon tai pari, mutta ennen loman loppua mulla toivottavasti on uusi putki käsissäni.

Elämänhallinta - sehän on satua, sattumankauppoja vaan

Kuvajuttu hieman muunneltuna + viikonlopun kuulumiset

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten (kuva: Kristiina N)

2. Toisinaan Amor on hyvin edustava (kiva turkki ja ilme..)

3. Tästä kuvasta voi päätellä, mitä harrastamme/harrastimme (kuva: Kristiina N.)

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle (Amor ja iskä)

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa.

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen: reissut Joensuuhun (kuva: Jonna H.)

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja!

8. Minua ei naurattanut (Amorin allerginen reaktio rokotuksista)

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva.

10. Lopuksi paras kuva ikinä (mahdotonta valita.. tällä ehkä tunnearvoa)

Rovaniemellä käyty, Amorille uus lelu riepoteltavaksi ostettu ja herkkuja. Minun onnekseni kaikki hienot pannat ja remmit oli liian kalliita, olisin muuten taas tyhjätasku. Siskoni Urho-yorkki oli vsp ja rop-vetsku ja Selma oli rop! Kuvia lauantailta löytyy täältä: klik. :) Viimisiä työpäiviä viedään, palkkapäivää odotellessa.. 

Hyvää juhannusta kaikille!

Amor käynyt tassu- ja partapesulla, Mäkärä ja Aapeli pesty kokonaan ja kaikkia trimmattu. 54 kynttä lyhennetty (toivottavasti en laskenut väärin) ja korvat ja suut putsattu. Huomenna juhannusnäyttely Rovaniemellä, mukaan lähtee ainakin alustavasti yorkkeja, irskejä ja kenties käppänä ja apina turisteiksi. Toivottavasti tulee kiva näyttelypäivä vaikka sadetta on luvattu, ehkä löydän itseni taas tuhlailemasta palkkaa jo ennakkoon pantaosastoilla..  :)

Herraparta pentuseurassa

Toiseksi viimeisenä työpäivänä (joo kuulin juuri että metallinkeräyspaikka tyhjennetäänkin aiemmin!) minun ja Amorin luokse tuli kymmenvuotias poika esittelemään arpiaan kädessä, tuttu koira oli purrut pahasti. Siitä huolimatta Amorin seura kelpasi, ja päästin Amorin irti leikkimään pojan kanssa :). Juteltiin ja mulle selvis, että heillä on kotona nuori venäjänajokoiran pentu Rudi, joka on "tavallaan pojan". Poika innostu selittämään siitä ja halusi lopulta tuoda pennun näytille, vaikka varottelin Amorin alkuräyhäyksestä. Hetken päästä se poika juoksi pennun kanssa meidän luokse ja Amor rähähteli ihan niinkö arvasin, mutta kävelin herraparran kanssa ympäriinsä ja kävin ite tutustumassa pentuun. Ihana tapaus, alle puolivuotias dumbokorvanen poika (ja siis koira, ei ihmispoika) joka oli hurjan rohkea ja reiluluonteinen. Alkuahdistuksen jälkeen Amor päätti sietää pentua (joka oli kyllä Amoria isompi) ja antoi tämän roikkua parrassa ja korvissa ja näykkiä tassuista ja ... semmonen Amor on, aluksi pöljä mutta lopulta maailman kärsivällisin purulelu. Välillä vähän hirvitellen katsoin miten pentu nappasi kiinni Amorin partaan ja ryntäsi karkuun, tupsu partaa suussaan ja sama tupsu vielä kiinni Amorissa. Poskinahka venyi ja Amor vaan meni mukana. Välillä Amor inahti ja pentu samantien lopetti rääkkäyksen. Ihan huippua että Amor sai tutustua pentuun ja pentu riepottaa Amoria. Kaikki hyötyi, uskoakseni.

Mulle tuli niin mieleen oma elämä lähes kaheksan vuotta sitten, miten juoksentelin Amorin kanssa ja näytin varmasti niin väärältä ihmiseltä kovapäisen teinikäppänän hihnan toiseen päähän.. mutta miten tyytyväinen olen nykytilanteeseen. Poika kävi vielä myöhemmin uudestaan katsomassa Amoria, leikki sen kanssa ja kokeili kaikkia temppuja. "Olispa mullaki tuommone koira ko Amor on.. olispa Amor minun koira!", oli kommentti joka kyllä kruunasi työpäivän päättymisen ♥ Mie oikeasti toivon, että Rudista kasvaa sille yhtä hyvä ystävä ja koira ja mettäkaveri ja mitä vielä..!

Eikä meistä tuu sellaisia kuin nuo tuolla, jotka rientää töihin, pelkää kuolla.

Tänään on virallisesti tehty puolet kesätöistä! Kaks viikkoa on mennyt aika huomaamatta, joinakin iltoina olen jättäny Amorin kotiin itikkamäärän tai hyytävän ilman vuoksi. Muutoin Amor on ollu mukana ja lähes poikkeuksetta irti, jotkut romuntuojat on erikseen pysähtyneet pyytämään koiraa luokseen ja rapsutelleet. Amor on ollu huippuhienosti pienten lastenkin kanssa, vieressä on päiväkoti ja sieltä aina joku säntäilee jonnekkin. Kylän mopopoikia Amor on viihdyttänyt tempuillaan ja istunut tärkeän näköisenä vuorotellen milloin kenenkin sylissä.

Viikko sitten tavattiin Nalle-pyrri, nettituttu! Kai tätä olis voinut sanoa melkein petsiemiitiksi, vaikka meitä olikin vaan kaks ihmistä koirineen. Amor raivosi tietysti ensin mutta pian käyttäytyi kuin toinen koira olis ollut ilmaa. Hetken ne jopa oli yhdessä koirapuistossa, mutta turhia riskejä ei haluttu ottaa. Yhteiskuvaakin on vähän feikattu - ei pojat oikeasti istuneet ihan noin lähekkäin. Mukava oli silti tavata, Amorilla ei tosiaankaan ole liikaa koirakontakteja elämässään! Kiitos siis Ansku ja Nalle, toivottavasti tavataan uudestaankin. :-)

10. kesäkuuta Mäkärä (ja toisen siskoni omistama Urho) täytti jo kahdeksan vuotta! Naurettavaa, veteraani muka. Pikku känkkäräkkä ainakaan ei ole vielä tajunnut ikäänsä eikä sitä sille uskalla kertoakkaan, akkahan pompottaisi Amoria entistä pahemmin ja luulis sen olevan oikeutettua (ihankuin se ei tekis sitä jo nyt..). Onnea silti hurjasti rakkaille silkkiturkeille!

Olen onnellinen, mitä sä luulit

Nykyään harvassa on ne kerrat, kun blogin avatessa tulee innostus kirjoittaa pitkiä juttuja. Ei oikein ole kerrottavaa.. Voisin toistella itseäni ja kertoa siitä, miten Amor on kokoajan mulle tärkeämpi, siitä kuinka se lukee minua paremmin kuin ikinä tulen ymmärtämään sitä. Minun ei tarvisi sanoa mitään, Amor tietää kyllä mitä ajattelen. Yöllä se hyppää viereeni sänkyyn ja tulee nukkumaan, pistää pään samalle tyynylle kanssani ja haisee niin tutulle koiralle. Olen katsellut sen lisääntyviä hopeisia partakarvoja ja jostakin ilmestynyttä valkoista kohtaa sen oikean etutassun kainalossa. Muistellut miten joskus leikkasin sen ripsiä kun ne tulivat kulmakarvoista läpi ja äitini suuttui, eihän toiselta voi noin vaan ripsiä leikata... Aika menee rikollisen nopeasti, vanha koira on aarre, aika kultaa muistot, jne.. en vaihtaisi päivääkään.

Sain kesätöitä. Aloitan maanantaina eli huomenna, puoli kahdelta. Pääsen kuudelta pois. Vahdin paikallisen 4h:n järjestämää metallinkeräyspaikkaa neljä tuntia päivässä ja saan pitää välissä puolen tunnin tauon. Kysyin, saanko ottaa koiran kaveriksi mukaan kun voi tulla yksinäistä istua katsomassa kasvavaa romuläjää ja erittäin mukava työnantajani sanoi että tietysti se käy :). Joten saan olla kesätöissä, välillä raahata tavaraa paikasta toiseen, järjestellä, pitää aluetta siistinä ja viettää aikaa koirani kanssa päivänvarjon alla. Kirjaa lukien, rusketusraitoja vältellen. Välillä varmaan sateessa kärvistellen. Mutta en valita, ehkä loppukesästä voin toteuttaa haaveeni uudesta objektiivista!

Pesupäivä!

Äitini valitteli Amorin hajua ja rapsuttelun jälkeen kutisevia käsiään, joten tänään ajeltiin käymään Haaparannan Hund&Jaktissa ostamassa Amorille shampoo! Edellinen kestikin sen 7 vuotta ja ei edes loppunut, vaan meni hukkaan. Viimekerralla pesin Amorin parran kinuski&vadelma-shampoolla, koska vaihtoehtoja ei oikein ollut. Nyt sängylläni makaa uudella (Ring5-)shampoolla pesty tuuheapartainen käppänä. :-)

Tarkkailtuani siskoni yorkkien pesusessioita voin vaan olla tyytyväinen Amorin karkeakarvaisuuteen. Kastelin Amorin, vaahdotin ja virutin. Pidin pyyhkeisiin käärittynä sylissäni pari minuuttia, päästin sen riekkumaan olohuoneeseen ja pyysin koiran luokseni ja tassu kerrallaan pörrötin karvat kuiviksi pyyhkeellä. Helppoa, ainakin verrattuna yorkshirenterriereiden hoitoon. Amor ei onneksi edes pistänyt pesua pahakseen, tokeni alkujärkytyksestä herkkujen avulla ja paha mieli unohtui pian. Onhan se miljoonasti mukavampi noin, ei jää nyppimisestä sormiin mustaa kerrosta ja kulmakarvatkin oikeasti näyttää joltakin muulta kuin rasvalettisen teinin luirutupsuilta. Alla pestystä kotipuudelista ihan vasta otettuja kuvia!

PS. Nähtiin tänään piisami!

Överkalix, Piteå, öinen lenkkipolku..

Eilen lauantaina käytiin Piteåssa näyttelyissä (Amor tosin jäi kotiin), siskon yorkki oli rop ja tädin irski myös. Välillä ukkosti ja välillä aurinko paistoi tukalan kuumana. Telttoja lensi myös tuulenpuuskien seurauksena. Viikko sitten oltiin Överkalixissa näytelmissä - sieltä ostin Amorille uuden aktivointilelun, joka on osoittautunut erittäin hyväksi junttikoiran viihdyttäjäksi. :)

Eilen käppänäkehiä seuratessani mielessä kävi, että josko Amorin rekkarit onkin tekaistut ja koko koira on sekoitus jotain karvatonta ja mustaa. Amorin kasvattaja pärjäsi taas, kasvattajaryhmä oli ryp4! En vaan voi olla ihmettelemättä että mitä tälle rodulle on tapahtumassa. En tarkoita, että Amor olis se mihin tulee ulkomuodollisesti pyrkiä, tai että se olisi edes melkein täydellinen. Mutta en olisi kyllä yhteenkään kehäpuudeliin tikkujalkaani vaihtanut. Muutos siinä, mikä tulee kehästä ulos vaaleanpunasen nauhan kanssa on ollut suuri.. silloin Amorin kaukaisessa nuoruudessa sen kulmaukset ja sen-aikaiset karvahapsut olivat riittävät, nyt Amor olis naurettu ulos kehästä. Tämän linkin takana on ottamiani kuvia käppänäkehästä.
Muutenpa meille ei kauheasti mitään kuulukkaan. Olen harkinnut Amorin pesemistä, se on taas puolessa vuodessa (joka muuten on mennyt hälyyttävän nopeasti!?) ehtinyt kerätä turkkinsa alle semmoisen möhnäkerroksen, että nyppimisen jälkeen on sormet mustina. Ehkä ootan rantakelejä ja pesen sen sitten jonkun uintireissun jälkeen kunnolla. Tänään oli muuten terassilla jo +22°C ja puihin ilmestyi oikeat lehdet! Jee, kesälomaan enää pari viikkoa!

Erittäin hyvä trimmeri koiran pilkkomiseen

Rikkinäinen ja eritttäin pahaa ääntä pitävä Moser Rex, jolla tuntuu olevan oma tahto ihan kaikessa. Tehdäänkö kaljua läiskää kaulaan vai pyllyyn vai.. no, tälläkertaa se yritti hyökätä korvaan ja tehdä toispuoleisen typistyksen! Onneksi ehdin pelastamaan Amorin kauniin korvan, mutta pieni vekki tuli. Amor itse ei tainnut sitä huomata: se vain seisoi yhtä flegmaattisen näköisenä paikallaan kuin aina, ilme ei värähtänytkään. Maailman hyvähermoisin Amor. Toistaiseksi myös kaksikorvainen ja neljäjalkainen, yksihäntäinen jne..

Lumet on poissa melkein kokonaan, jokunen kasa löytyy ojien pohjilta ja lumenkasauspaikoilta. Vappua vietettiin kovin rauhallisissa merkeissä, istuttiin koirien kanssa sohvannurkassa katsomassa James Bondia. (Välillä erehdyin oikeasti luulemaan että kesä on tulossa mutta pah, eilen kun aamulla kurkkasin ikkunasta niin oli maa valkeana ja lisää tuprutti. Onneksi suli päivän aikana pois..)

Loppuun melkein pari kuukautta vanha (nopeutettu) video, jossa Amor tavoittelee sille heittämääni lumipalloa valtavan lumivallin reunalta. Lopussa kamalaa hihkumistani, ette voi väittää ettenkö olisi nyt varoittanut.. (Häpeän jo silmät päästäni.. sanokaa etten ole ainoa joka ränkyy videoilla ko joku pikkukakara:D)