Eikä meistä tuu sellaisia kuin nuo tuolla, jotka rientää töihin, pelkää kuolla.

Tänään on virallisesti tehty puolet kesätöistä! Kaks viikkoa on mennyt aika huomaamatta, joinakin iltoina olen jättäny Amorin kotiin itikkamäärän tai hyytävän ilman vuoksi. Muutoin Amor on ollu mukana ja lähes poikkeuksetta irti, jotkut romuntuojat on erikseen pysähtyneet pyytämään koiraa luokseen ja rapsutelleet. Amor on ollu huippuhienosti pienten lastenkin kanssa, vieressä on päiväkoti ja sieltä aina joku säntäilee jonnekkin. Kylän mopopoikia Amor on viihdyttänyt tempuillaan ja istunut tärkeän näköisenä vuorotellen milloin kenenkin sylissä.

Viikko sitten tavattiin Nalle-pyrri, nettituttu! Kai tätä olis voinut sanoa melkein petsiemiitiksi, vaikka meitä olikin vaan kaks ihmistä koirineen. Amor raivosi tietysti ensin mutta pian käyttäytyi kuin toinen koira olis ollut ilmaa. Hetken ne jopa oli yhdessä koirapuistossa, mutta turhia riskejä ei haluttu ottaa. Yhteiskuvaakin on vähän feikattu - ei pojat oikeasti istuneet ihan noin lähekkäin. Mukava oli silti tavata, Amorilla ei tosiaankaan ole liikaa koirakontakteja elämässään! Kiitos siis Ansku ja Nalle, toivottavasti tavataan uudestaankin. :-)

10. kesäkuuta Mäkärä (ja toisen siskoni omistama Urho) täytti jo kahdeksan vuotta! Naurettavaa, veteraani muka. Pikku känkkäräkkä ainakaan ei ole vielä tajunnut ikäänsä eikä sitä sille uskalla kertoakkaan, akkahan pompottaisi Amoria entistä pahemmin ja luulis sen olevan oikeutettua (ihankuin se ei tekis sitä jo nyt..). Onnea silti hurjasti rakkaille silkkiturkeille!