Lähtö siirtyi isän töiden vuoksi, huomenna tiedossa aikainen herätys ja nukkumista autossa

Tänään pesin Amorin jalat, mahan ja pään.. äidin pyynnöstä. Kuulemma ei huvita istua päivää autossa haisevan koiran kanssa!? Eihän Amor haise! :-D Vai onko siihen muka vaan tottunut..

Kohta sitä mennään

Kuullaan viikon päästä!
Vaviskaa pääkaupunkilaiset - Amor on tulossa ;)

Mitä pieni snautseri tarvii viikon reissulle mukaan?

Amor viimeyönä lenkillä (IXUSlaatu!)

Kuulin eilen, että lähdemme tiistaina (=huomenna) viikoksi kiertämään etelä-suomea. Jahas :D Onneksi omistan autoilusta pitävän koiran jota ei uudet paikat ja tilanteet hätkäytä.. Luvassa siis netitön viikko, en kyllä tiedä miten kestän sen!
Tänään löytyi taas Amorin pissat sisältä.. hitsi - pitkästä aikaa se merkkasi sisälle :/ Tätä ei kaivattu.. No, jotain hyvää siitäkin seurasi: sain pitkään toivomani lapsiportin huoneeni oveen! Nyt Amor ei pääse karkaamaan yöllä (en viitsi pitää ovea kiinni kun tulee niin kuuma huoneessa kesäisin) tekemään pahojaan, muahahha :-D

Lista

• ruokaa ~ 7 päiväksi + vähän makupaloja
  
• metalliset kupit
• kaksi hihnaa ja saman verran pantoja (olen oppinut että aina kannattaa olla varalta useampi mukana!)
• kevythäkki
• puruluita tylsiin hetkiin
• kyypakkaus!
• passi (vaikka tuskimpa tarvitaan)
• sadetakki
• tarvisko jotain punkkipihtejä tms. kun kerran etelään ollaan menossa? En osaa yhtään arvioida kun täällä tuo koira asuu heinikoissa ja pelloilla eikä ikinä yhtään punkkia ole löydetty - ja tuskin nyt lomalla olis tarkotus tunkea tuota mihinkään puskiin?

Loppukevennykseksi kuvatodiste - mitä tapahtui kun vuoden verran paikallaan jumineet häntäkarvat alkoi nyt irrota ja omistaja huomasi sen.. No, pitäähän se nyppiä kun irtoaa, mutta kauniiksi tuota jälkeä EI voi sanoa! Suorastaan kauhea.. Ei ikinä, ikinä ennen ole Amorilla ollut näin kaljua kohtaa.

Koiranäyttelyihin tarvisi näyttelykoiran?

Mulla on nyt parin viikon ajan ollut mielessä sellainen hullu ajatus, kuin että mitä tapahtuisi jos veisin tuon tynkäkarvasen kehään? Vuosi sitten käytiin viimeksi ja peräkkäisistä näyttelyistä EH ja H - ensimmäisessä arvostelussa tasapurennasta maininta, seuraavassa sanottiin että hyvä purenta. Mutta kun ongelma on tämä:

http://www.lamigras.nu/uploads/pics/jaguar_03.jpg
Tuossa kuva Amorin kasvattajan eräästä menestyneestä koirasta
(Baltic Winner 2005 ESTUCH RUCH LITUCH INTUCH ROMCH LAMIGRAS BLACK JAGUAR)


Ja tässä Amor, hehkeimmillään..
Onko näissä kahdessa koirassa muka MITÄÄN samaa? :-D

Eihän siinä kyllä mitään järkeä olisi.. sijoituksia olis turhaa toivoakkaan. Mutta jos hyvän arvostelun saisi? Koska kylmä faktahan on se, että Amorilla on erinomainen karkea turkki.. ja siihen ne erinomaisuudet rajoituukin!

Melkolailla tasan viisi ja puoli vuotta

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.


Niin se aika vain juoksee. Amor on nyt aikalailla tasan 5½vuotias.. vasta se oli juuri täyttänyt viisi.. Siis mitä ihmettä? Sydän repeää ajatuksestakin, että jonain päivänä on kulunut ne viisi ja puoli vuotta Amorin lähtemisestä. Huh, ei sitä saata edes ajatella.

Julkisuus

Me oltiin taas lehdessä! Sunnuntain lehdessä oli juttu "Koiraa ei pidä sulkea pieneen häkkiin turhaan" ja me edustettiin sitten tätä asiaa kuvalla ja haastatteluilla. Voisin jokupäivä skannata jutun tänne, se oli ihan täyttä totta kuitenkin ja ajaa hyvää asiaa. Kuvassa Amor makoilee häkissään ja minä ja työkaverini ollaan häkin vierellä..

Tänään käytiin rannalla Amorin ja Mäkärän kanssa, ilma oli aivan mieletön! Kuviakin otin muutaman (500..) joten jospa niitäkin jossain vaiheessa saisi koneelle laitettua. Laiskuus iskenyt!

Maanantaina ei ollut agilitytreenejä koska ryhmämme ohjaaja joutui jäämään ylitöihin.

Huh hellettä!

Amor yöllä

Varjossa näyttäis olevan +28.5^oC lämmintä.

Ajelin tänään Amoria, rikkinäisellä Moserilla.. Ensimmäistä kertaa taas pariin vuoteen vetelin sen kaulan ja perseen ihan millin sängelle - yleensä olen jättäny siistin pidemmän jäljen ja nyt melkein kalju. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni otin Amorin selälleen syliini ja ajelin sen reidet (vai mitkä ne on), ja ilmeisesti se teki tehtävänsä - Amor makoilee nyt varjossa ihan maata vasten ja saa ilmeisesti paremmin viileän olon kuin karvallisena. Kivat sille.

Tehtävälista

Amor oli tänäänkin mukanani töissä. Ja mitä siitäkin seurasi?
Meitä käytiin kuvaamassa Pohjolan Sanomiin, Amorista sekä minusta ja työkaveristani otettiin paljon kuvia ja Amor poseerasi tottuneesti. Sen lisäksi meitä ihmisiä haastateltiin, että mitä mieltä ollaan koiran häkityksestä päiväksi? Saapa nähdä millainen juttu tulee :D


Maanantaina on viimeinen työpäivä ja siitä alkaa meidän loma. Eli mitä pitää ainakin tehdä ennen loman loppumista ja lukion alkamista.

• Kuvata koiraa kukkaisella niityllä/pellolla
• Vietää ilta rannalla nautiskellen
• Käydä aivan aamuyöllä lenkillä (kamera mukaan!)
• Veneillä ?
• Opetella uusi temppu (mikä?)
• Käydä rullaluistelemassa (ei olla ikinä tehty!)
• Jatkaa kunnon kohottamista ja pyöräillä loppukesästä oikein pitkä lenkki (välillä leväten, mutta ainakin ~ 15km)
• Ostaa se helkkarin uus järjestelmärunko!

lis. klo 23:07.
Nyt ollaan sitten rullaluisteltukin. Käytiin sellainen kuuden kilometrin testilenkki ja Amor ravasi/laukkasi tosi nätisti vierelläni koko matkan, vastaantulijoista ja KOIRISTA huolimatta. Oon pikkusen ylpeä pikkumiehestä.. :)

Hyvät treenit

Agilityilyt meni aivan upeasti. Hitsi, olin jo ehtiny unohtaa tämän mahtavan tuntee joka tulee onnistuessa! Mie muistin radat ja pidin tarkan ohjauksen koiraan. Meidän ryhmästä ei ollut muita paikalla, joten koko tunti oli vain mulle ja Amorille. Tehtiin hankalia persjättöjä, leikkauksia ja vaikeita kulmia ja Amor meni ne kuin vettä vaan. Mahtaapa kuulostaa tyhmältä, mutta ihan oikeasti, pitkästä aikaa se tuntu niin helpolta, hauskalta, ihanalta. Rata oli muunneltu pätkä kolmosluokan kisaradasta, kaks putkea mutkalla lähekkäin ja vaikea kulma a-esteeltä muurille. Ja Amor meni ne kaikki, aivan hullua! Jäi tosi hyvä maku suuhun tästä treenistä, ihana ohjaajamme on niin mukava ja rata oli vaikea - mutta meille tarpeeksi helppo.

Neljä päivää eikä nettiä

Jaaaa joku oli meidät onnistunu bongaamaan kisoissa, voi ei.. :-D
Olen ollu töissä tämänki viikon, tietysti. Amor on ollut eilen ja tänään mukana, erittäin kiltisti se on matkustanu paikasta aa paikkaan bee autossa jossa oli vieraita koiria! Eilen kun mentiin katselemaan TORKKin uutta ulkokenttää, josta muuten tulee tosi hieno, niin Amor tapasi kentällä vieraita koiria. P otti Amorin, ja sai sen hiljenemään nyppäsemällä hihnasta! Sano, että Amor suojelee minua kauheasti ja että rähinä on vain opittu tapa. Jee, saatiin diagnoosi Amorin luonnevammaan. Ehkä siitä tulee siis vielä asiallisesti ohituksissa käyttäytyvä. Tai sitte ei. Ja sen lisäksi tänään kun mentiin pitsalle niin Amor laitettiin huskyn kans samaan auton takaosaan, ja uskomatonta - Amor oli hengissä kun tultiin pitsalta. Kerrassan hieno viikko on siis ollu, oppinu kaikkea uutta ja ehkä alkanu paremmin tajuamaan Amorinki ajatuksia.

Maanantain agilitytreenit meni muuten puuduttavasti. Suurinpiirtein teki mieli itkeä. On niin turhauttavaa ja olo on itseensä pettyny kun tuntuu etten yhtään kehity koko hommassa. En tiä, ei sais syyttää koiraa mutta syytän vähän.. ehkä se jotuu siitäki että se vanhenee ja se näkyy sitten muuallaki ko yleisessä rauhottumisessa. Treeneissä se ei kyllä ollu rauhallinen, vaan nopea ja mukava. Mutta huoh, voi miksi miksi en vaan osaa? Ryhmän ohjaaja sanoo, että radat meni tosi hyvin, ettei oikein ole korjattavaa. Mutta miksi se ei vaan itestä enää tunnu hienolta. Tutut sanoo että olen ihan liian itsekriittinen. Miksei mikään vaan tunnu enää onnistuvan helpolla, ollaanko me vaikeutettu treenejä vai häh? Tekis välillä vaan mieli laittaa hanskat tiskiin ja sanoa että soronoooo kiitti mulle riitti, ei se vaan onnistu.

Pitäiskö olla rohkea, hullu ja kehittää stressinsietokykyään?

Niin, pitäiskö se oikeasti täyttää tuo ja lähettää? LISENSSI siis! Eilisten ykkösluokan starttien jälkeen saatan vain ajatella, että me ollaan yli neljä vuotta agilityä harrastettu, epiksissä starttailtu jo aika paljon ja koira olis ollu niin kisavalmis kuin se voi olla, jo pari vuotta. Mutta entäs ohjaaja? Kuka ajattelee minua? Tulee ahistus ajatuksestaki että kisattais virallisesti: mitä jos unohdan radan, jos koira karkaa, jos tulee aivan hirveästi virheitä joita ei yleensä tule.. Ei hitto, on se vaikeaa tämä koiran kanssa harrastaminen - koira osaa, minä en. Eilen vaan hetkittäin tuntu siltä kun katseli ykkösluokan startteja, että Amor menisi tuon vaikka multa olis kädet ja suu sidottuna..

Agilityn SM 2009 & turhaa mietintää

Tänään en päässyt katsomaan kilpailuiden aloitusta, kyyti puuttuu. Sen lisäksi, oltuani paikan päällä eilen noin 14 tuntia... no, sanotaanko että ehkä välipäivä kaikesta siitä hulinasta on ihan ok? Olin eilen siis aamusta yöhön stadionilla katsomassa lämppärikisoja ja upeita suorituksia nähtiin. Huomenna olisi tarkoitus mennä katsomaan sunnuntain suoritukset ja ottaa Amor mukaan, eilen se oli päivän kotona ja vietti poikien illan isäni kanssa, sen huomasikin mahan koosta - Amor on niin hyvä kerjäämään, ja isä huono sanomaan ei: Amor syö enemmän kuin isä.

Amor, koira jota ei tule toista.. Viimepäivinä olen huomannu monia blogeja, joissa se rakas koira on kuollu yhtäkkisesti ja omistajalle on jäänyt vain se suunnaton tuska ja kysymykset? Äitinikin taas eräänä päivänä sanoi ettei halua tietääkkään miten minä kestän sen kun Amor joskus lähtee.. Se tuli tueksi, turvaksi ja ystäväksi kun Eetu -terrieri nukahti syyskuussa 2003 äitini syliin. Amor on kulkenut mukana kaikkialla, se liittyy kaikkeen mitä elämässäni on viimeisen kuuden vuoden aikana tapahtunut. En voi käsittää, miten elämä voi jatkua kun sen keskipiste viedään? Pelottaa ajatus siitä, että Amor vanhenee.. olkootkin, että vanha koira on aarre - suurin aarre joka koiranomistajalla voi olla. Säälittävää märistä täällä nyt jo valmiiksi - mutta väkisinkin se elämän rajallisuus tulee vastaan toisinaan.

Boy I hear you in my dreams
I hear your whisper across the sea
I keep you with me in my heart
You make it easier when life gets hard

kesäpiha

Tämmöttinen piha meillä on, ekalla rivillä takapihaa, seuraavalla sivupihaa ja alimpana etupiha. Näiden lisäksi on pihamme vieressä mukava pieni pelto joka kuuluu meille.. Näillä alueilla Amor siis yleensä seikkailee kuvissa :-D Piti ottaa kuvat kun kerrankin ajoin kerralla koko pihalta nurmikon.. pari tuntia vierähti kevyesti.