Amor yölläAjelin tänään Amoria, rikkinäisellä Moserilla.. Ensimmäistä kertaa taas pariin vuoteen vetelin sen kaulan ja perseen ihan millin sängelle - yleensä olen jättäny siistin pidemmän jäljen ja nyt melkein kalju. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni otin Amorin selälleen syliini ja ajelin sen reidet (vai mitkä ne on), ja ilmeisesti se teki tehtävänsä - Amor makoilee nyt varjossa ihan maata vasten ja saa ilmeisesti paremmin viileän olon kuin karvallisena. Kivat sille.
2 kommenttia:
Ihan luomuina mennään, ei oo tarkotus alkaa noita taittelemaan :) Itseä ei häiritse ja noillahan saa olla pystyt korvat myös. Näyttelyiden kannaltakaan ei niin väliä, kun tuolla on yläpurenta, ja jos se ei korjaannu niin meillä ei niihin sitten ole asiaa :)
Onpa kiva kuva! Teillä taitaa olla aika valoisat yöt siellä pohjooosessa?
Meillä isä antoi viimein siunauksen Elviksen turkin ajelulle. Se turkki on ihan karseassa kunnossa ja ihan selvästi tekee koiran olosta tukalan. Tiäks saako mooseriin jotain eri mittaisia teriä huokeaan hintaan jostain? Jos löytyis joku systeemi, jolla turkin saisi ajeltua reilu sentin mittaiseksi, sais Elvis olla kevytturkkinen aina.
Lähetä kommentti