Pääsiäinen vietetään perinteiden mukaisesti Ylläksellä

Eli sinne siis tässä pakkailen.

PS. Voin myöntää, mulla ei ole itsehillintää ja olen kakka pitämään suunnitelmista kiinni. Sängylläni nukkuu AJELTU koira jonka tätänykyä taas tunnistaa käppänäksi! Ahh sitä ku tunnetta ku trimmerin alta löytyy kääpiösnautseri. Moser-trimmeri muuten otti lopputilin - siitä lakkasi toimimasta se millä säädetään karvan pituus.. tästälähtien siis tiedossa vain kaljutrimmauksia? Amor reppana. No, se on sen ajan murhe. IHANAA kun Amor on taas oma ittensä, pienipieni tuituitui kaljupääni (+kaljuperseeni joka nolostelee kun pylly kerjää(!) huomiota kalkkunan värisenä - kesää ja rusketusta odotellessa..).

Onneksi ei jäänyt auton alle..

Niin, äiti haki minut koulusta ja kotimatkalla juodessani etupenkillä pirtelöä äiti alko yhtäkkiä jarruttamaan! Katoin että mikä tuola juoksee - no sielä meni pitkin tienreunaa ajokoira. Äiti pysäytti auton, hyppäsin ulos autosta ja näin kun ajokoira suuntasi traktoripolkua pitkin metsään. Vihelsin kerran ja sitten menin kyykkyyn, käännyin poispäin koirasta ja aloin supista että ompas täällä hiiieenoja kiviä maassa. Kuinka ollakkaan nuori luppakorva tuli häntä heiluen katsomaan että mitä teen. Sain kiinni sen narusta (="hihna") ja katsoin että kellekköhän koira kuuluu? Tien toisessa reunassa juoksi meitä kohti pieni poika, jolle sitten pistin hihnan käteen ja kysyin että saako se sen vietyä kotiin. Poika vain ujosti hymyili ja vastasi että joo. Menin autoon (missä pirtelöni valui pitkin penkkiä..) ja katsoin kun äiti hiljaa ajoi kaksikosta ohi. Sinne jäivät pikkupoika ja ajokoira. Muistan kyllä pitkään miten ajokki häntä heiluen ja korvat rullalla yritti päästä meille autoon kun jätin sen pojalle. Sympaattinen parivaljakko, toivottavasti pääsivät kunnossa kotiin! :)

Me ei tänään menty agilityyn, ajattelin että lähdetään illalla taas käymään vain jäällä. Mulla nimittäin tuli koulussa niin paha olo että jouduin aikaisemmin sieltä lähtemään.

Käytiin eilen jäällä

Tässä ollaan menossa jäälle, Amor oikeastaan meni jo..


Jäällä, (käveltiin ladulla..) saatiin olla ihan yksin sielä.


Ilma tosiaan oli upea! Amor vain jäi aina jälkeen..
(Amorin takana on Ruotsi! Tornionjoen jäällä siis käveltiin;))


Piti vähän poseerata..


Ja lisää..
(Oikeasti katseli Ruotsissa ajavia autoja)


Sitte tässä ollaan jo melkein takasin kotona..


Ja kotona väsytti..

Käytiin siis eilen jäällä. Lähdettiin kaheksan maissa kotoa ku aurinko vielä paistoi ja palattiin yhdeksän maissa takasin. Amor oli niin onnellinen, tuli itellekki hyvä mieli ku näki miten koiralla on mukavaa (en kiistä etteikö itelläki olis ollu). Siinä puoli yhdeksän maissa (vasta!) alkoi aurinko hävitä horisonttiin.. oli kaunista!
Järkkäriä en halunnut ottaa mukaan, kun se painaa senverran enemmän ja pelkään että sille sattuis jotakin! Joten mukana oli vain taskukyytiläisenä ixus. Järkkäriin palaten - se on saanu ihmeellisiä kohtauksia viimeaikoina! Hitsi, pelkään että se leviää mulle käsiin, esim. se ei tallenna kaikkia kuvia (kun se ottaa kuvan, tulee näyttöön teksti "Kennon puhdistus" ja sitten se menee mustaksi ja sitten se taas palautuu normaaliksi - eikä otettua kuvaa ole missään. Se myös sammuilee itsekseen. En oikein tiedä miten pitäis suhtautua - vienkö sen lääkäriin?

“Mitä meninkään tekemään?”

Otsikko hienosti Antti Tuiskun erästä kappaletta siteeraten. Aloitin tänään aamulla (lintsasin koulusta..) uuden tempun opettamisen, tassulla kuonoon koskemisen. Pistin kumirinksulan partaan ja Amor sitä tietysti tassulla koski kun yritti saada sen pois. Tein näitä harjoituksia noin 20 naksautuksen verran ja otin sitten kuminauhan pois, jännityksellä jäin katsomaan mitä koira tekee. No jatkoi tassulla naamaansa mäiskimistä! Ja onko hankalaa arvata mitä tuo tarjoaa nyt kokoajan? Istun koneelle, niin se tulee tuohon seisomaan ja nostaa tassun kuonon päälle.. Ei jessus, nämä on niitä hyviä esimerkkejä Amorin ja koirien yleensäkin oppimiskapasiteetista! Idean tajuamiseen meni yksi päivä ja nyt se tekee sitä kuin olisi aina tehnyt.
Toinen huvittava on peruuttaminen (”pakki”). Olen sitä yrittänyt parantaa viimeaikoina, kun ennen se on jäänyt pariin askeleeseen. No nyt kun yritän sanoa että istu tai vaikka maahan - niin mitä tuo alkaa tekemään? Peruuttaa häntä heiluen monta metriä niin kauan että seinä tulee vastaan. Ei hyvää päivää.

Kasvattaja

Koulun jälkeen vaadin päästä Maxiin syömään nälkäisen mahani kanssa, ja kuka kävelikään tilaamaan ateriaansa minun ja äitini perässä? No Anne-Marie, Amorin kasvattaja.

Jotakin siinä juteltiin, kuulin mm. että Amorin siskolla, Glendalla (Black Perfect Pearl) on 9viikkoset pennut.. Pistin kädet korvien päälle ja elehdin inhoavasti, aikuiset nauroi mulle :D.

Ja uskomaton tapahtui - toista koiraa niin kauan vastustanut äitini sanoi, että YO-lahjaksi voin sitten saada käppänänpennun! VOITTEKO USKOA!? Ilman kiristystä, lahjontaa tai uhkailua. Ilman painostusta. Puoleen vuoteen en ole juuri sanallakaan maininnut toista koiraa ja tässäkö on tulos? Hidas pään pehmentyminen on tainnut tapahtua äidillekkin. Kuvittelin jo että se oli äidiltä vain aikainen aprillipila-lausahdus, mutta ei. Vielä autossa se sanoi että jos ei olisi toisia koiria (siskollani kolme, ja kahdella muulla siskolla molemmilla myös koirat) niin sopisi toinen koira nytkin taloon.. lomat vain on niin kauheita suurella koiramäärällä.

Äitini sitten totesi, että jos toisen koiran noin miellyttäväksi ja viisaaksi koulutan niin ei tarvi miettiä sitä yo-lahjaa…. Siis, uskomatonta. Uskomatonta. Äiti käytännössä siis lupasi mulle toisen koiran..
Ompa ainakin syy opiskella nämä tulevat kolme hikistä vuotta lukiossa.

Puhdas (kiukkuinen?) käppänä

Johan siitä viimekerrasta ehtikin kulua aikaa puoli vuotta..

Tänään siis pesin Amorin kokonaan! Ennen pesua kuitenkin nypin Amoria ja siitä lähtikin yksi koirallinen karvaa. Sitä tosiaan tulee sokeaksi tuohon karvanpaljouteen.. Tuntuu että Amorista tuli niiin pieni ja ohut nyt. En tosin edelleenkään ajellut mitään, pidän kiinni siitä “toukokuuhun asti ajelematta”-suunnitelmasta. Voin kertoa että helppoa se ei ole, sormet syyhyäisivät päästä vetämään nuo epäsiistit kaulakarvat ym. pois röpsöttämästä. Mutta tosiaan, Amor oli “vähän” närkästynyt kun tajusi, että minne mentiin (suihkuun). Onneksi Amoria ei tosiaan tarvi pestä kuin pari kertaa vuodessa, sen ego varmasti kärsisi pahasti - samoin kuin minun hermoni. En tykkää koiran pesemisestä :D. Nyppiminen sensijaan on mielestäni mukavaa, voisin nyppiä tuota vaikka kuinka paljon (ainakin jos peukaloiden iho uusiutuisi hieman nopeammin, tuo helkkarin karkea karva ikävästi tekee viiltohaavoja käsiin).

Lopuksi vielä kuvat tältä päivältä. Viimeisessä kuvassa Amor, päällään löytämäni valjaat (kuuluivat entisille suomenpystykorvillemme - olivat niille tosin vähän reilun kokoiset) ja voin vain huomata etteivät ne niin järkyttävän isot olekkaan.. aina olen muistellut että pystikset olivat niin suuria koiria, mutteivät ne sittenkään tainneet mitään jättiläisiä olla.. Valjaita muuten ei tosiaankaan Amorilla ole tarkoituskaan ikinä pitää päällä, otin vain kuvan kun ne löysin ja kokeilin Amorin päälle.

Sunnuntaina kaverin kanssa hallilla ja maanantaina treenit

Sunnuntai ja maanantai siis kuluivat agilityn merkeissä. Voitte vain uskoa että tänään Amor on ollu väsynyt!
Sunnuntaina kävimme ystäväni Jennan (&villakoiransa) kanssa hallilla treenaamassa agilityä. Otettiin välistävetoja ym. hankalia asioita joissa meillä on ollut ongelmia. Amor tuntuu oppivan radat parin kerran jälkeen ulkoa ja menee sitten ilman ohjausta sen tutun radan.. Mutta putkiin irtoamiset ja kepittelyt oli hienoa katsottavaa! Amor on oppinut jotain.. nimittäin kepeille irtoamisen ja varman putkeen menon! Uskomatonta mutta totta, voin tosiaan sanoa että tuohon koiraan on tullut nähtävästi lisää vauhtia. Lopuksi ehdotuksestani vaihdettiin Jennan kanssa koiria, ja Jenna meni Amorin kanssa.. Amor meni hienosti. Jenna kehui Amorin varmaa menoa ja irtoamista! =) Kun tuli minun ja Pekon vuoro, tunsin oloni varsin tarkkailluksi. Tuo pikkuruinen aprikoosi puudelipoika napitti kokoajan tekemisiäni, ja oli varsin tiiviisti kiinni vasemmassa jalassani. Oih, tarjoaispa Amorkin kontaktia yhtä mukavasti.. Vaan kaikkea ei voi saada.

Maanantain treenit meni myös upeasti, olen niin ylpeä tuosta ukonrahjuksesta. Takaaleikkaukset, välistävedot ja valssit onnistuivat mahtavasti, ja voi miten ihana fiilis oli kun joutui oikeasti juoksemaan koiran perässä! Ryhmämme ohjaaja kehui lopussa Amorin irtoamista myös - sanoi että katsoi kun en mitään koiralle edes (muistanut!) sanonut kepeille mentäessä ja Amor vain meni, sanoi että Amor on niin varma koira, estevarma. Jos se esteen näkee ja itse kuljen vain mukana niin Amor kyllä menee. Rakas musta, ei tiedäkkään kuinka onnelliseksi se minut on tehnyt.. estevarma vanhus..

Tokoon emme jääneet, luulen vähän ettei tulla jäämään tulevina kertoinakaan. Ei mulla ole mitään tavoitteita Amorille enää tokon saralla, se ei vain ikinä opi seuraamaan - tai edes tarjoamaan kontaktia lenkillä ollessa.. sellainen se on. Ehkä (todennäköisesti siis..) se tarvisi osaavamman ohjaajan jota toko kiinnostaisi enemmän. Multa on kuitenkin innostus menny koko lajiin, ja koska me ei Amorin kanssa ikinä olla meinattukkaan kilpailla niin päätin että me keskitytään agilityyn, lenkkeilyyn ja uusien temppujen opettelemiseen (& vanhojen muistelemiseen).

Toivottavasti en tehnyt ihan väärää ratkaisua, mutta ainakin tällähetkellä en näe syytä käydä tokoharkoissa kun itseä alkaa vaan ärsyttää kun me ei edistytä mihinkään suuntaan. Kunhan se pysyy agilitytreeneissä hanskassa ja osaa edes vähän käytöstapoja niin se kelpaa mulle. Mulla on nyt lisäksi viimeinen vuosi peruskoulussa loppusuoralla, ja yritän nähdä vaivaa koulun eteen (mitä idiootti en ole tähän mennessä tehnyt..) mikä tarkoittaa sitä että pitäisi vähentää koneella istumista ja lisätä läksyjen lukemista (aloittaa se..)
Ehkä me vielä joskus lähdetään mukaan treeneihin - kenties syksyllä. Tai sitten meidän tokot on tokoiltu.

Viisi vuotta sitten

Näihin aikoihin tassutteli pienenpieni kääpiösnautserin pentu ensimmäisiä askeliaan uudessa kodissaan - täällä meillä. 25.2.2004 oli päivä, jonka muistan varmaan ikuisesti - ja joka muutti niin monta asiaa! Aivan älytöntä että siitä on jo viisi vuotta.. mahdotonta suorastaan. Kiitos Amor että oot olemassa :-)

Kosketuskeppi

Hmm. Eilen alettiin harjotella kosketuskepin käyttöä. Meni laskujeni mukaan neljä toistoa ja Amor tiesi mitä pitää tehdä. Treenattiin monta kertaa parin minuutin pätkissä ihan vain sitä koskemista - vaikka Amor sen tajusikin alusta asti.. Tänään ollaan siinä tilanteessa, että Amor hyppää korkealle ilmaan koskeakseen keppiin, tekee hyrrän molempiin suuntiin kepin perässä (ennen osasi vain myötäpäivään - ja ei tajunnut että sen voi tehdä toiseenkin suuntaan kun yritin opettaa, vaan kääntyi aina puolestavälistä toiseen suuntaan..) ja kävelee vasemmalla puolella tiiviisti ja katse kepissä - eihän se seuraamista ole kun ei ole kontakti minussa, mutta paikka ainakin on oikea).

Aika mieletöntä. Uskomaton Amor.

Eilen muuten ostin ihan vaan mielenkiinnosta “Koirien käytöskoulu”-DVD:n. Pitäis katsoa tuo, voihan sieltä aina jotain uuttakin oppia=).

Amorille allerginen reaktio rokotuksista!

Amor käytettiin tänään neljältä rokotuksilla (Rabdomun & Duramune DAPP). Ikinä ennen ei ole reaktioita tullut, tosin Rabdomunin tilalla on ollut Rabisin-rokote. Ahdistus alkoi, kun puoli tuntia sitten huomasin Amorin silmien punoituksen. Kymmenen minuuttia siitä, niin huomasin kuinka kuono oli aivan turvoksissa. Siitä seuraavien kymmenen minuutin aikana kuonon päälle tuli ryppyjä kun turvotus paheni. Kuono oli paksumpi kuin naapurin kultaisellanoutajalla. Annettiin kyytabletti nyt vartin yli seitsemän ja alkaa olo nähtävästi helpottua. Koira nukkuu tuolla sängyssä, pussilakanan sisällä. Säikähin aivan helkkaristi, kun koira juoksi vain eestaas häntä alhaalla ja pää pallona, raapi itseään ja kihnutti itseään kaikkeen. Nyt kun koiran olo näkyy helpottuvan, niin aukasin koneen ja googletin rabdomun oire, ensimmäisenä tuloksena kaapiosnautserimme.com-keskustelu. Tämä keskustelu. Voi kumpa olisin nähny tämän aiemmin, oltais säästytty valtavalta säikähdykseltä. (Koira siirtyi nyt lattialle, kihnuttaa itseään mattoon.)

Huomenna soitto kyllä eläinlääkärille ja ilmotan tästä allergisesta reaktiosta - ei enää koskaan näitä kahta rokotetta minun pikkuseen Amoriin kerralla, ei ikinä. Sen lupasin Amorille kun itkien istuin lattialla ja pidin koiran päätä ylhäällä ja katsoin että se hengittää.  (kirjotettu noin 19:20)



Lisäys klo 19:49:

Tilanne on vähän rauhottunut, mutta kuono on turvonnu tasapaksuksi, siinä on muhku kuonovarressa ja posket on punaset. Sen mahassa on punasia täpliä. Voi raasu..

Lisäys klo 20:06:

Käytiin kävelemässä pihalla vähän aikaa pakkasessa, olo näytti helpommalta ulkona. Edelleen se kihnuttaa itteään mattoihin ja täkkiin. Tuola se melskaa minun sängyssä täkkien välissä.. nyt täkin sisällä. Se juo tosi paljon, saa kyllä juodakkin. Toivottavasti ei ainakaan nesteytykseen tarvi lähteä. Jos tuo huomenna on yhtään pahempi aamulla, niin saa nähdä jääkö perjantain koulupäivä väliin.. 

Postia lääkäristä

Soittelin tänään eläinlääkäriin, kun meille tuli kutsu rokotuksiin. Amorin nelosrokote ja raivotautirokotus menee vanhaksi 1.2.2009.. Olin aika järkyttyny kun luin sen kutsun; vastahan me käytiin siellä ottamassa nuo rokotukset!! Niin se aika menee nopeasti.. Kaks vuotta menny siivillä.

Eipä meille kummpia kuulu. Tulispa pian kesä.

Posti muuten toi meille tänään uuden pannan. Taino uusvanhan.. Meille uusi, jollekkin muulle vanha.. tai ainakin käytetty. Siisti, nahkainen, ruskea kuristava panta. Mukavan siro ja vahvan oloinen, kokokin on oikea! =)

Hallussas varmaan on nuoruuden taika, kun pysty ei sinuun vuodet, ei aika.

Niin aika kulkee.
Niin vuodet toinen toistaan seuraten.
Olet saanut elää, vuodet nämä.
Joista en ole aina Sinua kyllin kiittänyt.
Olkoon päiväsi kaunis ja onnellinen.

Tavoitteita 2009

Agility

• nollatulos epiksistä
• pitää treenit iloisina, vauhdikkaina ja tehokkaina
• kenties jopa virallisiin kisoihin
• hieromalla ja pitkillä lämmittelyillä / jäähdyttelyillä pitää lihakset kunnossa

Toko

• saada koira seuraamaan vaikkapa parin askeleen verran
• merkille meno ja pysyminen
• sivulle tulo nopeaksi ja sulavaksi, vaivattomaksi

Muuta

• kunnon kohotusta molemmille osapuolille; niin koiralle kuin ohjaajallekkin
• kesällä ssäännöllistä pyöräilyä
• ulkoilua monipuolisessa maastossa
• käydä koirahierojalla

Temput

• koira pakastusrasiassa
• peruuttaminen
• etujaloilla seisominen, ehkä vielä tukea ottaen