Sunnuntaina kävimme ystäväni Jennan (&villakoiransa) kanssa hallilla treenaamassa agilityä. Otettiin välistävetoja ym. hankalia asioita joissa meillä on ollut ongelmia. Amor tuntuu oppivan radat parin kerran jälkeen ulkoa ja menee sitten ilman ohjausta sen tutun radan.. Mutta putkiin irtoamiset ja kepittelyt oli hienoa katsottavaa! Amor on oppinut jotain.. nimittäin kepeille irtoamisen ja varman putkeen menon! Uskomatonta mutta totta, voin tosiaan sanoa että tuohon koiraan on tullut nähtävästi lisää vauhtia. Lopuksi ehdotuksestani vaihdettiin Jennan kanssa koiria, ja Jenna meni Amorin kanssa.. Amor meni hienosti. Jenna kehui Amorin varmaa menoa ja irtoamista! =) Kun tuli minun ja Pekon vuoro, tunsin oloni varsin tarkkailluksi. Tuo pikkuruinen aprikoosi puudelipoika napitti kokoajan tekemisiäni, ja oli varsin tiiviisti kiinni vasemmassa jalassani. Oih, tarjoaispa Amorkin kontaktia yhtä mukavasti.. Vaan kaikkea ei voi saada.
Maanantain treenit meni myös upeasti, olen niin ylpeä tuosta ukonrahjuksesta. Takaaleikkaukset, välistävedot ja valssit onnistuivat mahtavasti, ja voi miten ihana fiilis oli kun joutui oikeasti juoksemaan koiran perässä! Ryhmämme ohjaaja kehui lopussa Amorin irtoamista myös - sanoi että katsoi kun en mitään koiralle edes (muistanut!) sanonut kepeille mentäessä ja Amor vain meni, sanoi että Amor on niin varma koira, estevarma. Jos se esteen näkee ja itse kuljen vain mukana niin Amor kyllä menee. Rakas musta, ei tiedäkkään kuinka onnelliseksi se minut on tehnyt.. estevarma vanhus..
Tokoon emme jääneet, luulen vähän ettei tulla jäämään tulevina kertoinakaan. Ei mulla ole mitään tavoitteita Amorille enää tokon saralla, se ei vain ikinä opi seuraamaan - tai edes tarjoamaan kontaktia lenkillä ollessa.. sellainen se on. Ehkä (todennäköisesti siis..) se tarvisi osaavamman ohjaajan jota toko kiinnostaisi enemmän. Multa on kuitenkin innostus menny koko lajiin, ja koska me ei Amorin kanssa ikinä olla meinattukkaan kilpailla niin päätin että me keskitytään agilityyn, lenkkeilyyn ja uusien temppujen opettelemiseen (& vanhojen muistelemiseen).
Toivottavasti en tehnyt ihan väärää ratkaisua, mutta ainakin tällähetkellä en näe syytä käydä tokoharkoissa kun itseä alkaa vaan ärsyttää kun me ei edistytä mihinkään suuntaan. Kunhan se pysyy agilitytreeneissä hanskassa ja osaa edes vähän käytöstapoja niin se kelpaa mulle. Mulla on nyt lisäksi viimeinen vuosi peruskoulussa loppusuoralla, ja yritän nähdä vaivaa koulun eteen (mitä idiootti en ole tähän mennessä tehnyt..) mikä tarkoittaa sitä että pitäisi vähentää koneella istumista ja lisätä läksyjen lukemista (aloittaa se..)
Ehkä me vielä joskus lähdetään mukaan treeneihin - kenties syksyllä. Tai sitten meidän tokot on tokoiltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti