Kasvattaja

Koulun jälkeen vaadin päästä Maxiin syömään nälkäisen mahani kanssa, ja kuka kävelikään tilaamaan ateriaansa minun ja äitini perässä? No Anne-Marie, Amorin kasvattaja.

Jotakin siinä juteltiin, kuulin mm. että Amorin siskolla, Glendalla (Black Perfect Pearl) on 9viikkoset pennut.. Pistin kädet korvien päälle ja elehdin inhoavasti, aikuiset nauroi mulle :D.

Ja uskomaton tapahtui - toista koiraa niin kauan vastustanut äitini sanoi, että YO-lahjaksi voin sitten saada käppänänpennun! VOITTEKO USKOA!? Ilman kiristystä, lahjontaa tai uhkailua. Ilman painostusta. Puoleen vuoteen en ole juuri sanallakaan maininnut toista koiraa ja tässäkö on tulos? Hidas pään pehmentyminen on tainnut tapahtua äidillekkin. Kuvittelin jo että se oli äidiltä vain aikainen aprillipila-lausahdus, mutta ei. Vielä autossa se sanoi että jos ei olisi toisia koiria (siskollani kolme, ja kahdella muulla siskolla molemmilla myös koirat) niin sopisi toinen koira nytkin taloon.. lomat vain on niin kauheita suurella koiramäärällä.

Äitini sitten totesi, että jos toisen koiran noin miellyttäväksi ja viisaaksi koulutan niin ei tarvi miettiä sitä yo-lahjaa…. Siis, uskomatonta. Uskomatonta. Äiti käytännössä siis lupasi mulle toisen koiran..
Ompa ainakin syy opiskella nämä tulevat kolme hikistä vuotta lukiossa.