“Mitä meninkään tekemään?”

Otsikko hienosti Antti Tuiskun erästä kappaletta siteeraten. Aloitin tänään aamulla (lintsasin koulusta..) uuden tempun opettamisen, tassulla kuonoon koskemisen. Pistin kumirinksulan partaan ja Amor sitä tietysti tassulla koski kun yritti saada sen pois. Tein näitä harjoituksia noin 20 naksautuksen verran ja otin sitten kuminauhan pois, jännityksellä jäin katsomaan mitä koira tekee. No jatkoi tassulla naamaansa mäiskimistä! Ja onko hankalaa arvata mitä tuo tarjoaa nyt kokoajan? Istun koneelle, niin se tulee tuohon seisomaan ja nostaa tassun kuonon päälle.. Ei jessus, nämä on niitä hyviä esimerkkejä Amorin ja koirien yleensäkin oppimiskapasiteetista! Idean tajuamiseen meni yksi päivä ja nyt se tekee sitä kuin olisi aina tehnyt.
Toinen huvittava on peruuttaminen (”pakki”). Olen sitä yrittänyt parantaa viimeaikoina, kun ennen se on jäänyt pariin askeleeseen. No nyt kun yritän sanoa että istu tai vaikka maahan - niin mitä tuo alkaa tekemään? Peruuttaa häntä heiluen monta metriä niin kauan että seinä tulee vastaan. Ei hyvää päivää.