Puhdas (kiukkuinen?) käppänä

Johan siitä viimekerrasta ehtikin kulua aikaa puoli vuotta..

Tänään siis pesin Amorin kokonaan! Ennen pesua kuitenkin nypin Amoria ja siitä lähtikin yksi koirallinen karvaa. Sitä tosiaan tulee sokeaksi tuohon karvanpaljouteen.. Tuntuu että Amorista tuli niiin pieni ja ohut nyt. En tosin edelleenkään ajellut mitään, pidän kiinni siitä “toukokuuhun asti ajelematta”-suunnitelmasta. Voin kertoa että helppoa se ei ole, sormet syyhyäisivät päästä vetämään nuo epäsiistit kaulakarvat ym. pois röpsöttämästä. Mutta tosiaan, Amor oli “vähän” närkästynyt kun tajusi, että minne mentiin (suihkuun). Onneksi Amoria ei tosiaan tarvi pestä kuin pari kertaa vuodessa, sen ego varmasti kärsisi pahasti - samoin kuin minun hermoni. En tykkää koiran pesemisestä :D. Nyppiminen sensijaan on mielestäni mukavaa, voisin nyppiä tuota vaikka kuinka paljon (ainakin jos peukaloiden iho uusiutuisi hieman nopeammin, tuo helkkarin karkea karva ikävästi tekee viiltohaavoja käsiin).

Lopuksi vielä kuvat tältä päivältä. Viimeisessä kuvassa Amor, päällään löytämäni valjaat (kuuluivat entisille suomenpystykorvillemme - olivat niille tosin vähän reilun kokoiset) ja voin vain huomata etteivät ne niin järkyttävän isot olekkaan.. aina olen muistellut että pystikset olivat niin suuria koiria, mutteivät ne sittenkään tainneet mitään jättiläisiä olla.. Valjaita muuten ei tosiaankaan Amorilla ole tarkoituskaan ikinä pitää päällä, otin vain kuvan kun ne löysin ja kokeilin Amorin päälle.

Sunnuntaina kaverin kanssa hallilla ja maanantaina treenit

Sunnuntai ja maanantai siis kuluivat agilityn merkeissä. Voitte vain uskoa että tänään Amor on ollu väsynyt!
Sunnuntaina kävimme ystäväni Jennan (&villakoiransa) kanssa hallilla treenaamassa agilityä. Otettiin välistävetoja ym. hankalia asioita joissa meillä on ollut ongelmia. Amor tuntuu oppivan radat parin kerran jälkeen ulkoa ja menee sitten ilman ohjausta sen tutun radan.. Mutta putkiin irtoamiset ja kepittelyt oli hienoa katsottavaa! Amor on oppinut jotain.. nimittäin kepeille irtoamisen ja varman putkeen menon! Uskomatonta mutta totta, voin tosiaan sanoa että tuohon koiraan on tullut nähtävästi lisää vauhtia. Lopuksi ehdotuksestani vaihdettiin Jennan kanssa koiria, ja Jenna meni Amorin kanssa.. Amor meni hienosti. Jenna kehui Amorin varmaa menoa ja irtoamista! =) Kun tuli minun ja Pekon vuoro, tunsin oloni varsin tarkkailluksi. Tuo pikkuruinen aprikoosi puudelipoika napitti kokoajan tekemisiäni, ja oli varsin tiiviisti kiinni vasemmassa jalassani. Oih, tarjoaispa Amorkin kontaktia yhtä mukavasti.. Vaan kaikkea ei voi saada.

Maanantain treenit meni myös upeasti, olen niin ylpeä tuosta ukonrahjuksesta. Takaaleikkaukset, välistävedot ja valssit onnistuivat mahtavasti, ja voi miten ihana fiilis oli kun joutui oikeasti juoksemaan koiran perässä! Ryhmämme ohjaaja kehui lopussa Amorin irtoamista myös - sanoi että katsoi kun en mitään koiralle edes (muistanut!) sanonut kepeille mentäessä ja Amor vain meni, sanoi että Amor on niin varma koira, estevarma. Jos se esteen näkee ja itse kuljen vain mukana niin Amor kyllä menee. Rakas musta, ei tiedäkkään kuinka onnelliseksi se minut on tehnyt.. estevarma vanhus..

Tokoon emme jääneet, luulen vähän ettei tulla jäämään tulevina kertoinakaan. Ei mulla ole mitään tavoitteita Amorille enää tokon saralla, se ei vain ikinä opi seuraamaan - tai edes tarjoamaan kontaktia lenkillä ollessa.. sellainen se on. Ehkä (todennäköisesti siis..) se tarvisi osaavamman ohjaajan jota toko kiinnostaisi enemmän. Multa on kuitenkin innostus menny koko lajiin, ja koska me ei Amorin kanssa ikinä olla meinattukkaan kilpailla niin päätin että me keskitytään agilityyn, lenkkeilyyn ja uusien temppujen opettelemiseen (& vanhojen muistelemiseen).

Toivottavasti en tehnyt ihan väärää ratkaisua, mutta ainakin tällähetkellä en näe syytä käydä tokoharkoissa kun itseä alkaa vaan ärsyttää kun me ei edistytä mihinkään suuntaan. Kunhan se pysyy agilitytreeneissä hanskassa ja osaa edes vähän käytöstapoja niin se kelpaa mulle. Mulla on nyt lisäksi viimeinen vuosi peruskoulussa loppusuoralla, ja yritän nähdä vaivaa koulun eteen (mitä idiootti en ole tähän mennessä tehnyt..) mikä tarkoittaa sitä että pitäisi vähentää koneella istumista ja lisätä läksyjen lukemista (aloittaa se..)
Ehkä me vielä joskus lähdetään mukaan treeneihin - kenties syksyllä. Tai sitten meidän tokot on tokoiltu.

Viisi vuotta sitten

Näihin aikoihin tassutteli pienenpieni kääpiösnautserin pentu ensimmäisiä askeliaan uudessa kodissaan - täällä meillä. 25.2.2004 oli päivä, jonka muistan varmaan ikuisesti - ja joka muutti niin monta asiaa! Aivan älytöntä että siitä on jo viisi vuotta.. mahdotonta suorastaan. Kiitos Amor että oot olemassa :-)

Kosketuskeppi

Hmm. Eilen alettiin harjotella kosketuskepin käyttöä. Meni laskujeni mukaan neljä toistoa ja Amor tiesi mitä pitää tehdä. Treenattiin monta kertaa parin minuutin pätkissä ihan vain sitä koskemista - vaikka Amor sen tajusikin alusta asti.. Tänään ollaan siinä tilanteessa, että Amor hyppää korkealle ilmaan koskeakseen keppiin, tekee hyrrän molempiin suuntiin kepin perässä (ennen osasi vain myötäpäivään - ja ei tajunnut että sen voi tehdä toiseenkin suuntaan kun yritin opettaa, vaan kääntyi aina puolestavälistä toiseen suuntaan..) ja kävelee vasemmalla puolella tiiviisti ja katse kepissä - eihän se seuraamista ole kun ei ole kontakti minussa, mutta paikka ainakin on oikea).

Aika mieletöntä. Uskomaton Amor.

Eilen muuten ostin ihan vaan mielenkiinnosta “Koirien käytöskoulu”-DVD:n. Pitäis katsoa tuo, voihan sieltä aina jotain uuttakin oppia=).

Amorille allerginen reaktio rokotuksista!

Amor käytettiin tänään neljältä rokotuksilla (Rabdomun & Duramune DAPP). Ikinä ennen ei ole reaktioita tullut, tosin Rabdomunin tilalla on ollut Rabisin-rokote. Ahdistus alkoi, kun puoli tuntia sitten huomasin Amorin silmien punoituksen. Kymmenen minuuttia siitä, niin huomasin kuinka kuono oli aivan turvoksissa. Siitä seuraavien kymmenen minuutin aikana kuonon päälle tuli ryppyjä kun turvotus paheni. Kuono oli paksumpi kuin naapurin kultaisellanoutajalla. Annettiin kyytabletti nyt vartin yli seitsemän ja alkaa olo nähtävästi helpottua. Koira nukkuu tuolla sängyssä, pussilakanan sisällä. Säikähin aivan helkkaristi, kun koira juoksi vain eestaas häntä alhaalla ja pää pallona, raapi itseään ja kihnutti itseään kaikkeen. Nyt kun koiran olo näkyy helpottuvan, niin aukasin koneen ja googletin rabdomun oire, ensimmäisenä tuloksena kaapiosnautserimme.com-keskustelu. Tämä keskustelu. Voi kumpa olisin nähny tämän aiemmin, oltais säästytty valtavalta säikähdykseltä. (Koira siirtyi nyt lattialle, kihnuttaa itseään mattoon.)

Huomenna soitto kyllä eläinlääkärille ja ilmotan tästä allergisesta reaktiosta - ei enää koskaan näitä kahta rokotetta minun pikkuseen Amoriin kerralla, ei ikinä. Sen lupasin Amorille kun itkien istuin lattialla ja pidin koiran päätä ylhäällä ja katsoin että se hengittää.  (kirjotettu noin 19:20)



Lisäys klo 19:49:

Tilanne on vähän rauhottunut, mutta kuono on turvonnu tasapaksuksi, siinä on muhku kuonovarressa ja posket on punaset. Sen mahassa on punasia täpliä. Voi raasu..

Lisäys klo 20:06:

Käytiin kävelemässä pihalla vähän aikaa pakkasessa, olo näytti helpommalta ulkona. Edelleen se kihnuttaa itteään mattoihin ja täkkiin. Tuola se melskaa minun sängyssä täkkien välissä.. nyt täkin sisällä. Se juo tosi paljon, saa kyllä juodakkin. Toivottavasti ei ainakaan nesteytykseen tarvi lähteä. Jos tuo huomenna on yhtään pahempi aamulla, niin saa nähdä jääkö perjantain koulupäivä väliin.. 

Postia lääkäristä

Soittelin tänään eläinlääkäriin, kun meille tuli kutsu rokotuksiin. Amorin nelosrokote ja raivotautirokotus menee vanhaksi 1.2.2009.. Olin aika järkyttyny kun luin sen kutsun; vastahan me käytiin siellä ottamassa nuo rokotukset!! Niin se aika menee nopeasti.. Kaks vuotta menny siivillä.

Eipä meille kummpia kuulu. Tulispa pian kesä.

Posti muuten toi meille tänään uuden pannan. Taino uusvanhan.. Meille uusi, jollekkin muulle vanha.. tai ainakin käytetty. Siisti, nahkainen, ruskea kuristava panta. Mukavan siro ja vahvan oloinen, kokokin on oikea! =)

Hallussas varmaan on nuoruuden taika, kun pysty ei sinuun vuodet, ei aika.

Niin aika kulkee.
Niin vuodet toinen toistaan seuraten.
Olet saanut elää, vuodet nämä.
Joista en ole aina Sinua kyllin kiittänyt.
Olkoon päiväsi kaunis ja onnellinen.

Tavoitteita 2009

Agility

• nollatulos epiksistä
• pitää treenit iloisina, vauhdikkaina ja tehokkaina
• kenties jopa virallisiin kisoihin
• hieromalla ja pitkillä lämmittelyillä / jäähdyttelyillä pitää lihakset kunnossa

Toko

• saada koira seuraamaan vaikkapa parin askeleen verran
• merkille meno ja pysyminen
• sivulle tulo nopeaksi ja sulavaksi, vaivattomaksi

Muuta

• kunnon kohotusta molemmille osapuolille; niin koiralle kuin ohjaajallekkin
• kesällä ssäännöllistä pyöräilyä
• ulkoilua monipuolisessa maastossa
• käydä koirahierojalla

Temput

• koira pakastusrasiassa
• peruuttaminen
• etujaloilla seisominen, ehkä vielä tukea ottaen

Tokoilut ja agiliitelyt

Ajattelin, että kai me uskalletaan sinne agiin mennä kun tuo on ollu niin pirteänä ja liikkuvaisena koko viikon. Niimpä oltiin viidestä seitsemään hallilla, tunti per harrastuslajike.

Agilityssä Amor juoksi niin lujaa etten ehtinyt perään. Mulla tuli ohjausvirheitä paljon, tuo koira yllätti kaikki läsnäolijat ylipirteällä ja nopealla olemassaolollaan.
Ensimmäinen rata varsinkin oli hyvin helppo, ainakin lopuksi. Amor haki pimeän putken tosi taitavasti vaivatta ja nopeasti se meni. Toinen ratakin oli mukava, hankaluutena keinu. Mutta hyvä kun sitäkin treenataan. Amor ei kauheasti pidä keinusta, mutta nykyään se menee senkin jo pysähtymättä. Treenattiin ensin keinua pari kertaa erikseen ja sitten radan mukana. Amor meni hienosti jälleen. Lopulta otettiin, kun aikaa jäi niin paljon pienen ryhmän vuoksi (paikalla oli vain me, villakoira ja tipsu) vielä kahden esteen harjoitusta; hyppy ja 8 keppiä. Amor yritti muutamasti kepeille väärältä puolelta, mutta meni lopulta oikein. Tämä harjoitus meni hyvin, Amor alkoi jo vähän kyllästyä mutta jaksoi silti tehdä hienosti.

Tokossa meillä meni myös hyvin, treenattiin paikalla makuuta, mikä on Amorille jo lasten leikkiä ja seuraamista (missä ei juuri edistystä) ja sitten otettiin koirakujaa ja luoksetulo. Jätin Amorin sivulle istumaan ja kävelin 10-15m päähän, käännyin ja kutsuin koiran luokse ja palkkasin suuresti. Kivat treenit.

Sunnuntaina mätsäreissä, ja nyt on tullut talvi

Kävin tosiaan sunnuntaina mätsäreissä Amorin ja Sylvin kanssa (on siskoni yorkki). Amor sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Sylvi sitten yllätti todella kaikki, ollen pienten sinisten aikuisten 2! Sylviltä ei tätä osannut odottaa, se kun arasteli vähän hallin ääniä ja ei edes ole omani. Mutta tosi hienosti pikkuneiti esiintyi minunkin kanssa ja tuomari tykkäsi.

Maanantaina käytiin tokossa, ja Amor työskenteli taasen hienosti! Aluksi taas luoksepäästävyys ja ensimmäisellä lähestymisyrityksellä Amor pomppas ylös häntäänsä heiluttaen heti alkuunsa koska en ollut ite mukana. Loput pari kertaa se kuitenkin istui pitäen kontaktia minuun, hienosti ja rauhassa. Otettiin myös paikalla makuuta - joka on Amorin bravuuri. Sitten otettiin estehyppyä, jonka Amor osaa jo nyt, kahden harjoitusmaanantain jälkeen.
Uutuutena meille tuli ruutu!, agilityn eteen-harjoitusten vuoksi tämä oli todella helppo laittaa alkuun, koska Amor juoksi ruudussa odottavan namikupin luokse lujaa ja varmasti. Kiva :)

Eläinlääkärissä

Amor on nyt sitten kuvattu, tulokset on epäviralliset, mutta A/A lonkat ja terve selkä!

Lihakset kaipaa lepoa ja näin ollen meiltä jää agilityt kahdeksi viikoksi pois. Ell tunnusteli ensin selän ja jalat ja lihakset ja kuvien jälkeen meillä oli diagnoosina Amorin hetkelliseen omituiseen laukkatyyliin lihasjäykkyys selässä. Mutta muuten terve koira!

Ja yön aikana oli tullut talvi, lunta on ihan kivasti. Amor oli aamulla ihan sekopäinen, kieri lumessa, nuoli maata, haukkui, hepuloi, oli vain ihan pössinä keskellä lunta. Se vain rakastaa talvea, selvästi.  ♥.

Agility

Tänään me oltiin vain agilityssä.

Amor juoksi ja oli innoissaan, ainoa miinus minkä keksin on se, että kun vauhti kiihtyy niin mulla ohjaus huonontuu. Niin outoa ohjata nopeaa koiraa!

Otettiin aluksi aika pitkä rata jonka Amor meni hienosti pienellä viilaamisella. (Minun pitäis tehdä paljon työtä tiiviimmän ohjauksen suhteen, olen liian löysä uudemmalle nopeammalle Amorille) Amor tosiaan laukkaili esteeltä toiselle ja teki jotain mitä se on tehnyt viimeksi joskus aikoja aikoja sitten; hyppäsi renkaan väärästä välistä! Siihen tosin löysin syyn itsestäni, jätin Amorin yksin ennen estettä ja Amor vain juoksi suoraan puomilta renkaalle ja kohdalle osuvasta välistä läpi hypylle.

Saatiin sellasia vinkkejä ohjaajalta, että koska Amorilla "menee mielenkiinto nopeasti", että se ei siis kestä toistoja kuten vaikka ryhmämme villa niin minun pitää olla tosi innokas ja itsevarma. Ja että meidän kannattaa ottaa kontaktit juosten ja tsempaten koska kun Amorin kanssa ei ikinä ole vielä ainakaan ollut ongelmia kontakteilla niin juoksukontakteilla saadaan suoritusta sulavammaksi ja nopeammaksi :) Ja jälleen kuulimme siitä kuinka Amor on fiksu ja "Se vaikuttaa oppivan tosi nopeasti, että ku kerran näytät sille miten pitäis tehdä niin se tajuaa sen ja tekee niin".

Kääpiösnautseri, ääripäät

Kääpiösnautseri vanhasta kirjasta

Kääpiösnautseri nykypäivän jenkkiläisestä linjasta

Mihin tässä ollaan menossa? Jo nyt uudet pennun ostajat on hukassa turkin kanssa, kun ei se ollutkaan "helppo, pari kertaa vuodessa trimmattava" tapaus. Toki rodussa on tapahtunut paljon muutosta hyväänkin suuntaan, mutta tämä puudelimaisuus ja se miten paljon pärjäämiseen kehissä vaikuttaa hyvä trimmaaja, vähän hämmentää. Varsinkin kun itsellä on koira jonka turkinhoito koostuu vuoden aikana parista pesukerrasta ja nyppimisen pyrin hoitamaan rullaten.