Hallussas varmaan on nuoruuden taika, kun pysty ei sinuun vuodet, ei aika.

Niin aika kulkee.
Niin vuodet toinen toistaan seuraten.
Olet saanut elää, vuodet nämä.
Joista en ole aina Sinua kyllin kiittänyt.
Olkoon päiväsi kaunis ja onnellinen.

Tavoitteita 2009

Agility

• nollatulos epiksistä
• pitää treenit iloisina, vauhdikkaina ja tehokkaina
• kenties jopa virallisiin kisoihin
• hieromalla ja pitkillä lämmittelyillä / jäähdyttelyillä pitää lihakset kunnossa

Toko

• saada koira seuraamaan vaikkapa parin askeleen verran
• merkille meno ja pysyminen
• sivulle tulo nopeaksi ja sulavaksi, vaivattomaksi

Muuta

• kunnon kohotusta molemmille osapuolille; niin koiralle kuin ohjaajallekkin
• kesällä ssäännöllistä pyöräilyä
• ulkoilua monipuolisessa maastossa
• käydä koirahierojalla

Temput

• koira pakastusrasiassa
• peruuttaminen
• etujaloilla seisominen, ehkä vielä tukea ottaen

Tokoilut ja agiliitelyt

Ajattelin, että kai me uskalletaan sinne agiin mennä kun tuo on ollu niin pirteänä ja liikkuvaisena koko viikon. Niimpä oltiin viidestä seitsemään hallilla, tunti per harrastuslajike.

Agilityssä Amor juoksi niin lujaa etten ehtinyt perään. Mulla tuli ohjausvirheitä paljon, tuo koira yllätti kaikki läsnäolijat ylipirteällä ja nopealla olemassaolollaan.
Ensimmäinen rata varsinkin oli hyvin helppo, ainakin lopuksi. Amor haki pimeän putken tosi taitavasti vaivatta ja nopeasti se meni. Toinen ratakin oli mukava, hankaluutena keinu. Mutta hyvä kun sitäkin treenataan. Amor ei kauheasti pidä keinusta, mutta nykyään se menee senkin jo pysähtymättä. Treenattiin ensin keinua pari kertaa erikseen ja sitten radan mukana. Amor meni hienosti jälleen. Lopulta otettiin, kun aikaa jäi niin paljon pienen ryhmän vuoksi (paikalla oli vain me, villakoira ja tipsu) vielä kahden esteen harjoitusta; hyppy ja 8 keppiä. Amor yritti muutamasti kepeille väärältä puolelta, mutta meni lopulta oikein. Tämä harjoitus meni hyvin, Amor alkoi jo vähän kyllästyä mutta jaksoi silti tehdä hienosti.

Tokossa meillä meni myös hyvin, treenattiin paikalla makuuta, mikä on Amorille jo lasten leikkiä ja seuraamista (missä ei juuri edistystä) ja sitten otettiin koirakujaa ja luoksetulo. Jätin Amorin sivulle istumaan ja kävelin 10-15m päähän, käännyin ja kutsuin koiran luokse ja palkkasin suuresti. Kivat treenit.

Sunnuntaina mätsäreissä, ja nyt on tullut talvi

Kävin tosiaan sunnuntaina mätsäreissä Amorin ja Sylvin kanssa (on siskoni yorkki). Amor sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Sylvi sitten yllätti todella kaikki, ollen pienten sinisten aikuisten 2! Sylviltä ei tätä osannut odottaa, se kun arasteli vähän hallin ääniä ja ei edes ole omani. Mutta tosi hienosti pikkuneiti esiintyi minunkin kanssa ja tuomari tykkäsi.

Maanantaina käytiin tokossa, ja Amor työskenteli taasen hienosti! Aluksi taas luoksepäästävyys ja ensimmäisellä lähestymisyrityksellä Amor pomppas ylös häntäänsä heiluttaen heti alkuunsa koska en ollut ite mukana. Loput pari kertaa se kuitenkin istui pitäen kontaktia minuun, hienosti ja rauhassa. Otettiin myös paikalla makuuta - joka on Amorin bravuuri. Sitten otettiin estehyppyä, jonka Amor osaa jo nyt, kahden harjoitusmaanantain jälkeen.
Uutuutena meille tuli ruutu!, agilityn eteen-harjoitusten vuoksi tämä oli todella helppo laittaa alkuun, koska Amor juoksi ruudussa odottavan namikupin luokse lujaa ja varmasti. Kiva :)

Eläinlääkärissä

Amor on nyt sitten kuvattu, tulokset on epäviralliset, mutta A/A lonkat ja terve selkä!

Lihakset kaipaa lepoa ja näin ollen meiltä jää agilityt kahdeksi viikoksi pois. Ell tunnusteli ensin selän ja jalat ja lihakset ja kuvien jälkeen meillä oli diagnoosina Amorin hetkelliseen omituiseen laukkatyyliin lihasjäykkyys selässä. Mutta muuten terve koira!

Ja yön aikana oli tullut talvi, lunta on ihan kivasti. Amor oli aamulla ihan sekopäinen, kieri lumessa, nuoli maata, haukkui, hepuloi, oli vain ihan pössinä keskellä lunta. Se vain rakastaa talvea, selvästi.  ♥.

Agility

Tänään me oltiin vain agilityssä.

Amor juoksi ja oli innoissaan, ainoa miinus minkä keksin on se, että kun vauhti kiihtyy niin mulla ohjaus huonontuu. Niin outoa ohjata nopeaa koiraa!

Otettiin aluksi aika pitkä rata jonka Amor meni hienosti pienellä viilaamisella. (Minun pitäis tehdä paljon työtä tiiviimmän ohjauksen suhteen, olen liian löysä uudemmalle nopeammalle Amorille) Amor tosiaan laukkaili esteeltä toiselle ja teki jotain mitä se on tehnyt viimeksi joskus aikoja aikoja sitten; hyppäsi renkaan väärästä välistä! Siihen tosin löysin syyn itsestäni, jätin Amorin yksin ennen estettä ja Amor vain juoksi suoraan puomilta renkaalle ja kohdalle osuvasta välistä läpi hypylle.

Saatiin sellasia vinkkejä ohjaajalta, että koska Amorilla "menee mielenkiinto nopeasti", että se ei siis kestä toistoja kuten vaikka ryhmämme villa niin minun pitää olla tosi innokas ja itsevarma. Ja että meidän kannattaa ottaa kontaktit juosten ja tsempaten koska kun Amorin kanssa ei ikinä ole vielä ainakaan ollut ongelmia kontakteilla niin juoksukontakteilla saadaan suoritusta sulavammaksi ja nopeammaksi :) Ja jälleen kuulimme siitä kuinka Amor on fiksu ja "Se vaikuttaa oppivan tosi nopeasti, että ku kerran näytät sille miten pitäis tehdä niin se tajuaa sen ja tekee niin".

Kääpiösnautseri, ääripäät

Kääpiösnautseri vanhasta kirjasta

Kääpiösnautseri nykypäivän jenkkiläisestä linjasta

Mihin tässä ollaan menossa? Jo nyt uudet pennun ostajat on hukassa turkin kanssa, kun ei se ollutkaan "helppo, pari kertaa vuodessa trimmattava" tapaus. Toki rodussa on tapahtunut paljon muutosta hyväänkin suuntaan, mutta tämä puudelimaisuus ja se miten paljon pärjäämiseen kehissä vaikuttaa hyvä trimmaaja, vähän hämmentää. Varsinkin kun itsellä on koira jonka turkinhoito koostuu vuoden aikana parista pesukerrasta ja nyppimisen pyrin hoitamaan rullaten.

Maanantain agiliitelyt ja tokoilut

Jälleen olimme siis klo 17-19 hallilla, ensin tunti agilityä ja sitten tokoa.

Agilityssä otettiin vain eteenmenoa, irtoamista koska paikalla oli vain kolme koirakkoa.
Me otettiin erilaisia sarjoja; hyppy, hyppy, putki, hyppy ja sitten samaa toisinpäin. Koska Amor oli ainoa koira joka meni koko sarjan täysin ilman minua (lähetin sen vain eteen toisesta päästä suoraa) niin meille laitettiin sitten yks lisäeste; rengas. Minua jännitti vähän että mistä välistä koira sen hyppää mutta Amor pelasti hyppäämällä juuri oikeasta välistä! Ohjaaja kehui, että Amor fiksu ja ku sanoin että se on paikan puupää, että se menee vain esteet ko tietää että toisessa päässä odottaa palkka niin ryhmämme ohjaaja sanoi että "Jaa, ja minusta ko tuntuu että se ihan miettii esteitten välillä että minne seuraavaksi!" :D  Amor on siis estevarma ja itsenäinen koira. Sitten otettiin lopuksi yksittäisinä esteinä keppejä ja puomia. Amor menee täydet kepit aika varmasti ja vauhtiakin on alkanut tulla. Harjoteltiin kepeille menemistä erilaisista kulmista ja Amor alkaa jo hakea oikeaa suuntaa, että miltä puolelta kepeille. Nyt pitää enää alkaa hioa sitä että ohjaan väärältä puolelta. Puomi on muuten täydellinen, mutta alastulo pitää saada sujuvammaksi. Amor ei vissiin aivan varma ole siitä, että mitä pitäis tehdä ja missä kohtaa hidastaa joten se matelee koko matkan alas. A:taki muuten treenattiin - otin alastulokontaktit niin että heitin makupalan vierimään A:ta pitkin ja Amor juoksi. Kysyin vielä ryhmän ohjaajalta että kannattaako niin muuten tehdä, niin hän sanoi että yleensä ei suosittele semmosta, mutta että uskoo että siitä on meille hyötyä, ja jos siinä alkaa tulla ongelmaa (kontaktivirhe) niin palataan 2on2off-tekniikkaan. Kuulemma Amor on semmonen koira, että se vaikuttais tajuavan parista toistosta että mitä siltä pyydän ja sitten tekee niin. Keinua myös otettiin vähän ja jes, se alkaa mennä jo reippaammin. Kaiken kaikkiaan hyvät treenit siis, vaikka loppuajasta Amor alkoikin hidastelemaan.

Tokossa meni myös hienosti, harjoiteltiin paikalla makuuta ja seuraamista. Paikalla makuussa on ongelmaksi tullut Amorin maahan meneminen, se jää arpomaan että mennäkkö vaiko eikö? Ärsyttävää..  Seuraaminen on meillä vielä ihan alkuvaiheessa - pitää kontaktia rakentaa. Amor siis pitää koko treenien ajan reippaasti ja urheasti upeaa kontaktia, vaikka tunti agilityssä varmasti väsyttää koirapoikaa. Mutta kun seuraamisessa se kontakti pitäis löytyä myös liikuttaessa. Ja siinä meillä tökkää. Amoria ei olla vielä ikinä saatu pitämään kontaktia seuraamisessa.. Se laskee kontaktin kun otan askeleen, ja nostaa päänsä jälleen kun liike pysähtyy. Niimpä me harjotellaan ihan vain sitä että lenkillä sanon seuraa ja jos tulee kontakti niin naks ja palkka.

Amor menee 11. pvä. lonkkakuvattavaksi. Jännittää aika paljon että mitä saadaan tuomioksi.
Ja 16. pvä olis epikset - kehdataanko me enää mennä sinne? :)

Ylläksellä

Amor oli kuin joku pikkupentu koko viikonlopun, se aina piristyy ja innostuu lumesta ja pakkasesta. Ihana mökkireissu :)

Tänäänkin satoi vähän lunta.

Ajatusteni vartijat

Ihminen tarvitsee koiran,

joka on kuin ihmisen mieli,

joka ymmärtää sanoitta,

joka lukee ajatukset,

joka on kotona eikä karkaa.

Koira ansaitsee ihmisen,

jolla on vähän koiran mieli,

joka ymmärtää sanoitta,

joka lukee ajatukset,

joka on kotona eikä karkaa.

Tarvitsen koirani mielen

unohtaakseni pahat,

muistaakseni hyvät,

pysyäkseni uteliaana,

oppiakseni olemaan koirani paras ystävä.

Sinäkin tarvitset koiran

tervehtiäksesi tuttusi

tunnin eron jälkeen

kuin olisitte kumpikin

valovuoden myöhässä

kierrettyänne maailman.

Tarvitsen minäkin koiran,

joka tuhansia vuosia

on ollut ihmisen lähellä,

muuttunut itsekin moneksi,

nähnyt ihmisensä viat

luikkimatta silti tiehensä.

Mihin minä koiriani tarvitsen?

En vartioimaan rikkauksia,

en pelottelemaan rosvoja

vaan paimentamaan ajatuksiani,

jotka nukkuvat koiranunta

ahomansikkaisella niityllä!

Epikset, mehevä hyl

Varmaa, mikäpä täällä olis varmaa,

Paitsi se että pitää jatkaa

Vaikka se tuntuis vaikealta

(Haloo Helsinki)

Otettiin toinen hylky. Joku kysy että mikä sielä meni pieleen. Voin vain sanoa että kaikki.. Rata oli helppo, mutta Amorpa teki selväksi mulle jo lähtötilanteessa että juokse yksin ämmä. Se siis otti koko aikana ehkä melkein yhen laukka-askeleen ja oli kaikinpuolin muissa maailmoissa. Hajut veti sen ihan transsiin. Se vain laahasi pitkin kenttää naama kiinni tekonurmessa..

Alku oli putkelle asti sairaan hidas, mutta kuitenki virheetön. Ekan kerran putkella Amor meni sinä vastahakosesti, mutta meni kuitenki. Sitten se melkein jäi sinne. Joku oli merkannu sinne... Kiitos vain sille koiralle meidän tuloksen pilaamisesta.

Amor siis meni ihan muuhun maailmaan sen pissan seurauksena ja kolmen hypyn jälkeen uudelleen putkeen mentäessä vein Amorin sinne varmistellen että se menis sinne. Vielä mitä, Amoria ällötti liikaa ne pissat siinä putken suulla... Kielto. Sitte kun se meni sinne, se pysähty kesken putken ja manasin että noni jee, se tulee takasin.. Niin tuliki, ja merkkas siihen putken suulle sen toisen pissan päälle. Great. Olin ylpeä.

Sitten me ei menty putkea vaan otettiin vain hypyt ja suoraan puomille. Kontaktit meni onneksi hyvin ja viimiset hypyt. 

Me lähettiin sieltä sitten aika kipinkapin ko ärsytys nousi.. Käytiin syömässä pitsat ja edettiin eläinkauppaan. Haettiin Amorille noutokapula ja uudet kynsisakset + dentastixejä. Onneksi ei karannu kuitenkaan radalta tai mitään semmosta. Eli tuloksena 15 virhepistettä ja aikavirhettä jotain 50 sekuntia. :-------) Eipä tästä ole matka enää paljoa muualle ku ylöspäin?

Nyt on sitten hylly niille tuleville palkinnoille.

Pitäkää peukkuja!

Huomenna elämämme kolmannet epikset!

Keppitreeniä ja sivulle tuloa

Tänään koulusta tullessani harjoiteltiin Amorin kanssa keppejä ja oikealta puolelta ohjatessa Amor menee ne puhtaasti yhdeksällä kerralla kymmenestä :) Mutta sitten, väärältä puolelta ohjatessa se pariin kertaan ohitteli keppejä mutta kyllä se tästä lähtee paranemaan. Amorille on muuten tullut vauhtia keppeihin, se ihan heilahtelee aina ne välit :D. Sivulle tuloa harjoteltiin aina välillä, ja paikka alkaa löytymään nopeasti. Amor siis tulee useammin hyvälle kohdalle kuin huonolle, ja se tekee sen vauhdilla.

Näiden lisäksi harjoiteltiin luoksetuloa ja sitä eteen istumista, ja Amor tajuaa idean hyvin. Otettiin myös ihan vähän seuraamista, mutta lopetettiin kokeilut jo pariin kertaan kun en vain saa Amorilta kontaktia liikkeelle lähdössä. Se liikkuu hyvällä paikalla ja istuu jos pydähdyn, mutta kun tahdon siihen sen kontaktin!

Agilityä ja tokoa

Treenit tänään siis, vaikka olenki ollu migreenissä ja muutenki kipeänä koko viikonlopun.

Agilityssä meillä meni hyvin, mentiin yksinkertasta rataa. Sai sitten ohjata eri tyyleillä. Me mentiin rata aika moneen kertaan, ja saatiin se toimimaan monella tavalla. Valssit tuottaa mulle aina aluksi hankaluuksia, kun en ehdi tarpeeksi aikaisin kääntymään ja koiran edelle (vaikkei Amor nopea koira olekaan), mutta ne tekee radasta nopeamman ja sulavamman. Amorin itsenäisyyttä ja varmuutta kehuttiin jälleen, sitä miten se menee varmasti vaikka minä mokaan.. Kun ryhmän ohjaaja alkoi näyttämään mulle esimerkkiä erilaisista ohjauksista niin Amor lähti hänen mukaan ja teki asiat niinkuin piti ilman että oli tarkotus:D Naurettiin ohjaajan kanssa sitte että jaa se lähti heti mukaan ko aloit ohjata.. Loppujenlopuksi rata meni tosi hienosti ja olin ilonen Amorista taas! Ja eniten ilonen siitä että ensinkään pääsin treeneihin, kun tosiaan mulla on ollu korkea kuume ja migreeni ym. perjantaista alkaen.. Onneksi tänään helpotti huomattavasti. Mutta siis, tänään meille antoi vinkkejä myös Pentti joka sanoi, että ohjaan Amoria todella löysästi, siihen ryhmämme ohjaaja sanoi että mutta kun Amor on niin varma ja itsenäinen.. Pentti sanoi että voin tehdä noin poikakaverin kanssa, mutta koiran kanssa pitää olla tarkempi. Pitää se koira kokoajan oikeassa kädessä. Mutta miten voisin pitää Amorin kokoajan lähelläni esteiden väleillä, kun sitten sen vauhti hiljenee vielä lisää? Lopuksi otimme keppejä, ja Amor menee ne oikealta ja väärältä puolelta!

Tokossa meillä meni kans hienosti, olen aivan yllättyny vieläki miten hyvin ja ilosesti Amor jaksaa ja haluaa olla siinäkin. Mulla itselläni on ennen ollut vähän semmonen kuva tokosta, että se on vain noutajien ja bordercollieiden omistajien pakkopullaa, kuiva ja tylsä laji. Mutta selvästikäänhän se ei sitä ole, ellei siitä sitä tee! Amorilla ainakin häntä heiluu aina työskennellessä. Harjoittelimme alokasluokan ensimmäisiä liikkeitä eli luoksepäästävyyttä, paikallamakuuta ja seuraamista. Luoksepäästävyyttä meidän pitää harjoitella, olen ajatellu että värvään jokaisen sopivalta vaikuttavan vastaantulijan auttamaan, mutta ehkei se toimi ihan niin.. Luoksepäästävyydessä Amor alkaa heilua hännästä aloittaen ja lopulta jos en ole tarkkana se on jo pussailemassa tulijaa.. Paikallamakuussa Amor on loistava! Se vain on niin hyvä, sen kontakti on tiivis ja kestävä ja se on niin kärsivällinen. Kerrankin sen maltillisuudesta ja rauhoittumiskyvystä on näkyvää etua. Tuntuis ihan hassulta jos pitäis pelätä että lähteekö se selän kääntäessä perään.. Se vain odottaa, pitää kontaktin ja odottaa. Niin hienosti :). Sivulle tulossa muuten on huomattavissa edistystä, Amor nimittäin tulee "heittämällä" sivulle, nopeasti ja innoissaan. Ihanaa kun se tykkää, sitte mieki tykkään. Seuraamisessahan me ollaan aivan alussa, aikojen alussa. Treenataan vasta kontaktin pitämistä kun otetaan ensimmäistä askelta.

Maanantaina harrastetaan

Tänään siis oltiin agilityssä 16:45 > 18:00.
Tehtiin ykkösluokan rata, jossa kepit oli ongelmanumero yksi, kun Amor meni aina väärältä puolelta niille.. Mutta saatin me ne onnistumaan. Sitten mentiin sama rata toiseen suuntaan ilman keppejä ja yhtä hyppyä; ohjaaja sanoi yksinkertaisesti ettei tuosta ole juuri parantamista!  Eli Amor meni radan lujaa, puhtaasti ja intoa täynnä :), eli hyvä me, en onnistunu pilaamaan suoritusta omalla mokaamisellani!

Sitten toko, 18:00 > 17:00. Ensin en meinannu jäädä siihen, mutta onneksi jäätiin! Ensimmäinen ohjattu tokotreeni kolmeen vuoteen..  Ryhmän ohjaaja kysyi koiran nimen ja sitten alettiin harjoitella. Kun otettiin paikalla makoilemista niin ohjaaja sanoi että "Kattokaapa tuota uutta kääpiösnautseria, tuohon kaikkien tulee pyrkiä." Voitte kuvitella että hymy oli korvasta korvaan ja olin niin ylpeä:D, eihän Amor mikään ihmekoira ole mutta mielestäni se on aika hyvin monen vuoden tauon jälkeen, vieraaseen ryhmään mukaan tunkemisesen tuloksena se että ryhmän ohjaaja sanoo noin! Sitten otettiin sivulle tuloa, seuraamista, kontaktia yleensäkin. Jälleen ohjaaja sanoi että Amor on koira, joka tarjoaa kontaktia hienosti! Kun sitten piti miettiä liike joka on hankalin, sanoin vuorollani että toiset koirat. Että Amor ei kestä niiden lähelle tulemista, äkkiliikkeitä, ääniä. Ja että jos en saa koiraa kontaktiin ennen räjähtämistä niin se lähtee rähisemään.. Ohjaaja sanoi sitten siitä ettei tuo maailmaa kaada, että sehän on suhteellisen "helppo" ongelma. Että suurempi ongelma olis jos Amor ei sietäis toisia koiria ollenkaan, tai että jos se olis semmonen "Kaikki täsä universumissa rakastaa minua!!"-koira ja lähtis tutkimaan naapureita sillä silmällä.

Että ihan varmaan ensviikollakin meidät nähdään hallilla, noina kahtena tuntina. :)
Ja Torniossa on liikkeellä kennelyskää, siitä ohjaaja varotteli.. Toivottavasti ei satu meidän kohdalle.

Kuulumisia

Hmm.. Amor karkasi eilen.
Otin Amorista kuvia, ite olin terassilla ja Amor nurmikolla aivan vieressä kunnes näin että sen korvat nousi vihasesti eteenpäin ja se vain räjähti liikkeeseen siinä minun edessä, käden ulottuvilla. Ehdin nähdä, kuinka musta iso kissa juoksi tiellä, aika kaukana. Pelkäsin ettei Amor tule enää yhtenä kappaleena takasin.. jos tulee ollenkaan.

"Heitin" kameran eteisen matolle (ovi oli auki) ja kiljuin äitille keittiöön että Amor karkas, sitten otin kengät ja lähin juoksemaan koiran perään. Amor katosi, en nähny sitä missään. Sitten huutelin sitä aika paniikissa ja yhtäkkiä se juoksi jostaki siihen minun luokse! Jalat tärisi, käet tärisi, ääni tärisi. Yritin kuitenki olla niinkö ei mittään, taputin koiraa ja kehuin kuinka hienosti se tuli luokse ja heitin sille pallon. Sitten mentiin sisälle.. Luojan kiitos ei mitään sattunu! Illemmalla aloin kattomaan kameraa ja ensimmäisenä oliki kuva, jonka otin juuri kun Amor lähti. Ei siitä juuri selvää saa, mutta tuossa se kuitenki nyt on. :D

ps. Amorilla on tänään nimpparit!

Viikonloppu ja tet-viikko!

Amor tuossa pureskelee uutta puruluutaan, se raasu on jääny nyt aika vähälle viimepäivinä. Ulkona on niin surkea ilma ettei kukaan sielä halua olla.. Joten ollaan yritetty järjestää tekemistä sisätiloissa. Olispa edes hyvät ilmat niin vois valokuvata.. Mutta asiaan:

Maanantaisinhan me käydään yleensä agilityssä ja mulla haluttais myös tokoon! Otin asiasta selvää ja ainoa pyörivä ohjattu jatkotokotreenipäivä on maanantai.. Eli meillä olis maanantaina agility JA toko.. Ensin agi ja myöhemmin toko. Onko tässä mitään järkeä? Kannattaako meidän mennä sinne?

  

Oho, pakkasta vieläkin..

Nyt on sentään jo kello puoli yksitoista aamulla. Kuura on vieläkin maassa, henki höyryää ja maa rapisee alla kun kävelee.. Tulis nyt lunta


Amor juuri äsken, tänään aamulla, ihmettelemässä kuuraa..


Nypin Amorin 1.10 sillä seurauksella että pojalla paistaa parista kohtaa kyljestä iho, karva on niin harvana.. Mutta on se minusta silti paremman näkönen nyt, kuin silloin turrikkana. Kuvassa ensimmäinen kuva on nypitty puoli ja toinen nyppimätön.



Amor  sai eilen uuden pannan ja hihnan. Sellaisen hienon musta-punaisen ja hihnaksi siistin pitkän ja kapean heijastinhihnan. (Amor muuten tekee nytkin kirjoittamisen älyttömän vaikeaksi, kun se nousee tuoliani vasten ja pyörittää tätä..)


Nämä kuvat on otettu 1.10

Jälleen vain kuvapäivitys

 

Tykkäilen tuosta uudesta putkesta kyllä aika paljon, se tuntuu pitkältä ja painavalta tuon 50millisen jälkeen. 

55-250mm testailuja

Eiliset agitreenit

Surkeat.
Amor oli hitaana ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kielsi esteen.
Meillä oli myös eniten koiria paikalla moneen kuukauteen, ja Amorin ongelmaksi juurikin suuria koiria.  Siinä vaiheessa, kun eräs villakoira ohitti meidät liian läheltä kun olimme harjottelemassa yksittäisiä esteitä (kytkettynä) ja Amor yritti pakittaa samalla kun räyhäsi ja vetäs pannan päästään mulla meni maku siitä touhusta taas vähäksi aikaa. Voi että, saisko siihen koiraan jonku sosiaalistumispillerin!? Ärsyttää niin älyttömästi kun se räyhää ja raivoaa. Ei se onneksi karattuaan hihnasta tehnyt muuta kuin juoksi villakoiran luokse ja huusi ja kiersi sitä, kunnes tuli pois kun rääkäisin sille, mutta silti.

Rata jota kokonaisena harjoittelimme oli ihan kiva. Ohjaaja kehui Amoria, kun se kerran putkessa kääntyi ja tuli samasta päästä takaisin, niin kun olin jo ehtinyt juosta keinulle niin kun sieltä sanoin Amorille (joka siis oli tullut kauemmas putkesta) aivan normiäänellä, että "Voisiks nyt mennä sen putken?" niin Amor häntä heiluen juoksi putkeen. Ohjaaja nauroi.
Ryhmämme ohjaaja muuten sanoi mulle, että keskityn liian paljon juuri tähän hetkeen, ja en ennakoi tulevaa estettä.. sen vuoksi varmaan meneekin välillä niin päin hittoa. Amorin kontaktit on onneksi hyvät.

Eilen myös otettiin yks suuri juttu! Nimittäin kepit väärästä suunnasta. Aluksi Amor oli aivan hämillään, ja loukkaantui kun estin sen menon kepeille samalta puolelta miltä itse ohjaan.. Se vain yritti jättää sen ekan kepin oikealle puolelleen. Aluksi näytti ettei tule mitään ja Amor vain kyllästyy, mutta jokin sitten loksahti kohdalleen ja Amor alkoi menemään hienosti väärinkin päin.

Eilen tuli se viisi vuotta Eetusta. ♥ Nuku pappa rauhassa..

Sateinen sunnuntai

Kyllä se yritti aurinkoki paistaa, heikolla menestyksellä vain. Tänään on ollut (kuten eilenkin) aika masentava sää. Tuulee, piiskoo vettä, on pimeää. Todellinen syksy siis kaikessa ihanuudessaan.

Mutta kuuluu meille toki muutakin kuin sisällä istumista ja taloa kolistelevan syystuulen äänen kuuntelemista.. Nimittäin nukkumista! Amorista on todellakin paljastunut täysin uusi koira kun vertaa vaikka tilanteeseen alkuvuonna. Amor tahtoo nukkua aina aivan lähellä, kun istun tietokoneella niin se joko nukkuu tuossa sängyllä vieressäni (vaikka voisi tehdä mitä muuta vain, tai olla vaikka missä muualla..) tai istuu/makoilee sylissäni ja kuuntelee kun juttelen sille. Amor on kyllä kaunis koira, sen mantelisilmät katsoo niin kauniisti. Maailman paras ja tärkein.
Vaikka nyt tuntuu että kokoajan toistelen tuota samaa asia, sitä kuinka Amor on maailman hienoin ystävä niin silti tuntuu että voinko ikinä sanoa sitä liikaa? Tuntuu, että otan siitä hurjan paljon kuvia ja painan mieleeni aina sen hassut tempaukset ja muistelen niitä, mutta toisaalta - jonain päivänä ei ole mitään muuta kuin ne.

Aika haikeissa tunnelmissa siis, ehkä se on tämä syksy, ehkä se että Eetu tulee aina välillä mieleen ja tahdon etten ikinä unohda Amoria - ensimmäistä ja parasta koiraa. Tuntuu, että vähitellen muistot Eetun nauramisesta ja sen haukun ääni alkaa paeta mielestä. Rehellisesti sanottuna, en juurikaan enää muista miltä Eetun haukku kuulosti.. toisaalta se on helpottavaa, toisaalta pelottaa että entä jos unohdan Amorin äänen joskus, unohdan miltä sen parta tuntuu poskelle koskiessa kun Amor tulee haisteleen naama, entä jos unohdan nämä kaikki asiat mitä on yhdessä koettu?

Kaikkihan me kuollaan joskus, koiran elämä vain tuntuu olevan aivan liian lyhyt.
Pitäis kai kuitenkin nostaa vähän päätä ja ajatella positiivisesti, mulla on nyt maailman paras koira ja eihän sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuka tietää vaikka mie kertoisin Amorin uusimmista älynväläyksistä vielä kymmenenki vuoden päästä. Ei pitäis murehtia aina huomista.

Kohta tulee Eetun poisnukkumisesta jo 5 vuotta..

Love-Dane's Benedictine 02.10.1992 - 29.09.2003

"Hetki jolloin kanssasi olla sain
oli unta jo tänään vain.
Rakastan sua edelleen,
ei mikään tule väliimme.
Vaikka kaukana olet tästä lähtien,
sydämessäni paikkasi ikuinen.
Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja teoissain."

Yääääääääääöääääääääääk

Amor - meidän perheen neiti, hienohelma, pikkutarkka, koira joka kiertää lätäköt ja kieltäytyy ulkoilusta sateella, inhoaa likaa ja varoo aina kävelyllä toisten koirien jätöksiä (kirjaimellisesti tekee tasajalkahyppyjä jokasuuntaan jos huomaa viimehetkellä että melkein on kävelemässä jätöksen päälle), nyrpistää kirsuaan jos ehdotetaan pellolle lähtemistä sateen jälkeen jne. järkytti maailmankuvaa tänään.

Aapeli on juuri niin erilainen kuin Amor; riehuu kuralätäköissä ja kieriskelee kaikessa, pissaa ruokakuppeihinsa ja on muutenkin aika rämäpää. Mutta tänään kyllä oikeasti järkytys oli suuri, kun tajusin mitä Aapelin seura on Amorin herkälle ajatusmaailmalle aiheuttanut! Amor on jo muutaman kerran kieriskellyt maassa, seurannut Aapelin esimerkkiä. Tänään sitten tosiaan kuvaillessani koiria pihalla, menin Amorin aloitettua tuon kieriskely-piereskely operaationsa katsomaan että mikä siinä maassa niin vetää puoleensa. No kakkapa tietenki!

Tietenkään Amor ei ole ihan sekaisin, ainoa kunnon kakka missä voi piehtaroida on oma kakka. Mutta omistaja todellakin kaapi leukaansa maasta, järkytys oli sanoinkuvaamaton. Heh, voitte arvata mitä kaikkea mielessä ehti käydä; viimeyö jonka Amor on vieressäni viettänyt, peiton alla tyynylläni. Hassulta haisten, mutta ilman että olisin sitä mihinkään osannut yhdistää..

Kosto oli sitten suloinen, Amor joutui Aapelin kanssa suihkuun (kävin itsekin:-D) ja vaihdoin lakanat ja toin Amorin oman sängyn huoneeseeni. Tietäkööt etten halua kakkakoiria viereeni.

Ruska

Kai se on nyt sitte syksy.

Treenien teemana "eteeeeen"

Jälleen meidän ryhmän ohjaaja kehui, että Amor irtoaa hienosti ja on mahtavan estevarma koira.
Oli lyhyttä pätkää jonka Amor meni ilman minua. Esteiden päässä odotti makupala. Ohjaaja nauroi että "Sehän taisi tykätä tästä harjotuksesta", kun Amor kupin tyhjennettyään alkoi koskettaa sitä tassullaan (koske-temppu) ja katsoi minua vaativasti.

Mulla on maailmankaikkeuden paras koira♥.

kuvia

Sain siis tänään siskolta kuvia Mäkästä. Sillä on ainakin karvat kasvanu HURJASTI! Ja voi että kun se on niin söpö... Tulee kauhea ikävä...
Mukana myös pari tämänpäiväistä Amoria.

Keltaista, näen keltaista

Jepa!
Amor on pitkästä aikaa muistanu lemppariharrastuksensa, sisälle merkkailun. Tänään yllätin sen itseteosta. Raivostuttavaahan tuo on, ja siksipä kaivoin Amorin vyön esille.

Koira siis kulkee vyö päällä. Olis kiva nähdä tuon koiran pään sisälle ja tietää mistä tämä nyt johtuu..

Epikset eilen!

Eilen siis käytiin pyörähtämässä agilityn epävirallisissa kisoissa. Rata meni upeasti, vaikka mielestäni se oli aika hankala ja siinä oli meille hankalia esteitä. Mutta koko rata meni täydellisesi, aina siihen toiseksi viimeiseen esteeseen asti:D Pappa veti kunniakierroksen putkella, vaikka yksiki kerta toki olis riittäny.. Mutta siis, HYL. Aikaa jäi n.13 sek, jota pidän huippuna asiana! Herraparrasta alkaa löytyä moottoria, ja tuo rataki oli niin että koira teki oikein, mutta ohjaajalla tökkäs. Tiedän (ainaki nyt..) sen, että Amor tykkää putkesta, ja kun me toiseksi viimeiselle esteelle, eli putkelle tultiin ja lähetin koiran sinne toisesta päästä, niin unohdin juosta putken toisen pään eteen ja sitten Amor tulkkasi että jeee tokakerta putkeeeen:D! Oisitte nähny miten hassuna se tuli putkesta, lujaa ja nauraen. Mullaki alko vain naurattaan, totesin vain että yksi kerta olis riittäny..

Harmittaahan se, muuten puhdas ja nopeaki rata, ja mie töppään tokavikalla esteellä mutta! Mielumin se putki kerran liikaa, ko sen kerran liian vähän. Ongelma meillä olis jos tuo ei sinne menis, minun pitää vain nyt muistaa tuo putkirakkaus. Jokatapauksessa, jäi hyvä mieli näistä kisoista - ei ees jännitäny tälläkertaa niin paljoa ja hallikisoiksi nämä oli mahtavat! Amor on maailman paras. ♥

Treenit

Niin, meillä siis oli tänään agilitytreenit, nyt uudessa ryhmässä uuteen aikaan, viidestä kuuteen. Oltiin pitkästä aikaa hallilla ja otettiin aika hyppystä rataa, 7 hyppyä + putki. Päivän teemana oliki valssit, takaaleikkaukset ja persjätöt. Näiden lisäksi harjoiteltiin erikseen kontaktiesteitä, ja Amor alkaa vihdoinkin saamaan varmuutta keinulle!  Ennen niin hidas ja keskittymiskyvytön parrakas lukee ohjausta ja irtoaa ja tekee kaiken nyt niin upeasti että ihan hassua. Ohjaaja hämmästyi, miten hienosti meillä meni "persjätöt" (/helikopteroinnit), vaikka ikinä ennen ei olla niitä edes kokeiltu.

Meillä on ihan mukava tämä uusi ryhmä, tänään paikalla oli kaks mediä ja kaks miniä. Keskarivilla ja borderterrieri sekä bichoni ja tietty Amor! Mitattiin muuten Amor, kyllä se on mini onneksi :)

Kuulumisia

Mitähän Amorille kuuluis..  No ainakin lihasten kasvatusta? Tai no, millä nimikkeellä se nyt koiramaailmassa kulkeekaan. Pikemminkin ehkä omistajan ja koiran kunnon kohotusta. Me siis ollaan nyt jo parin viikon ajan illalla käyty pyörälenkillä. Amor nykyään jo aina innolla tulee ovelle kun huomaa että otan valjaat esiin. Ihanaa kun Amorkin tykkää, vaikka tietenkään me ei tätä harrastettais jos koira ei siitä tykkäis. 

ja 16.9 on taas epikset! Arvatkaa haluttaako mennä sinne, mutten tiedä uskallanko? Kun en ole päässyt treeneihinkään kolmeen viikkoon (kun tosiaan treeniaika siirtyi ja pääse silloin kaupunkiin oikein mitenkään täältä maalta. Koulu loppuu kolmelta, olen kotona neljältä, ja varttia vaille viis pitäis olla takas kaupungissa, linkkareita ei tuohon aikaväliin kulje ja porukoilta järjestyy kyyti vain tuurilla... )

Väliaikatietoja

Eli siis, meillä on nämä viimepäivät menny vain oleskelemalla, mitä nyt eilen käytiin vähän pyöräilemässä.

Yritän nyt kohentaa meidän molempien kuntoa, että jaksettais agilityssäki paremmin. Meillä muuten vaihtui agi-ryhmä. Niitä sekoiteltiin ja nykyään me ollaan 8.9 lähtien maanantain klo 16:45-18:00 ryhmässä. Kauhistuttaa vähän kun tutut tyypit katosi ympäriltä ja vetäjäkin meni vaihtoon. Mutta eiköhän me toivottavasti löydetä kavereita tästä uudestakin ryhmästä.

Amorista on muuten tullut mahdoton pehmo, se seuraa minua, hakee huomiota kokoajan, kantaa lelujaan, ulkonaollessa se saa kiertää pihaa miten lystää kun se kuitenkin nykyään tulee vähän ajan välein kattomaan että missä mie oon ja se muuten on alkanut nirsoileen ruokansa kanssa. Hassu.

Ekat epikset takana päin..! :D

Eilen käytiin siis TORKKin järjestämissä epävirallisissa agilitykilpailuissa.

Minusta se meni aivan loistavasti! Amor juoksi, olkootkin että välillä hidasteli, mutta eteni kuitenkin! Ja se nopeus olikin ainoa asia millä se tippui kärkikolmikosta. Pussi epäilytti, koska sitä ei olla treenattu viimeiseen puoleenvuoteen, samoin puomi - koska Amor toisinaan sekoittaa sen keinuun ja arastelee nousussa. Rata oli hyvä, sopivasti kääntyilemisiä ja valssahduksia. Saatan vain sanoa, etten enää ikinä vingu siitä että Amor on hitaampi kuin moni muu. Ainakaan ehkä :D. Sillä monilla tuli virheitä juuri siksi, että koira viiletti edellä eikä ohjaaja aina ehtinyt mukaan (esim. kontaktien alastulot). Amor kuunteli hienosti, meni kontaktit kuin unelma (riippuen unelmasta) ja oi se on ihanaa miten se irtoaa ja silti kuuntelee. Renkaan kanssa meinasi tökätä aika pahasti kun ensin näytti että koira juoksee ohi, mutta ku käskin että RRRengas, niin koira otti kauniin sivuaskeleen ja meni renkaastakin!

Mini möllit, suoritusaika 44,03 , aikavirhe -5.97. NOLLARATA!

Sijoitus: 4/7

Siinäpä kuvia. Niistä kiitos siskolleni Kristiinalle!