Amor - meidän perheen neiti, hienohelma, pikkutarkka, koira joka kiertää lätäköt ja kieltäytyy ulkoilusta sateella, inhoaa likaa ja varoo aina kävelyllä toisten koirien jätöksiä (kirjaimellisesti tekee tasajalkahyppyjä jokasuuntaan jos huomaa viimehetkellä että melkein on kävelemässä jätöksen päälle), nyrpistää kirsuaan jos ehdotetaan pellolle lähtemistä sateen jälkeen jne. järkytti maailmankuvaa tänään.
Aapeli on juuri niin erilainen kuin Amor; riehuu kuralätäköissä ja kieriskelee kaikessa, pissaa ruokakuppeihinsa ja on muutenkin aika rämäpää. Mutta tänään kyllä oikeasti järkytys oli suuri, kun tajusin mitä Aapelin seura on Amorin herkälle ajatusmaailmalle aiheuttanut! Amor on jo muutaman kerran kieriskellyt maassa, seurannut Aapelin esimerkkiä. Tänään sitten tosiaan kuvaillessani koiria pihalla, menin Amorin aloitettua tuon kieriskely-piereskely operaationsa katsomaan että mikä siinä maassa niin vetää puoleensa. No kakkapa tietenki!
Tietenkään Amor ei ole ihan sekaisin, ainoa kunnon kakka missä voi piehtaroida on oma kakka. Mutta omistaja todellakin kaapi leukaansa maasta, järkytys oli sanoinkuvaamaton. Heh, voitte arvata mitä kaikkea mielessä ehti käydä; viimeyö jonka Amor on vieressäni viettänyt, peiton alla tyynylläni. Hassulta haisten, mutta ilman että olisin sitä mihinkään osannut yhdistää..
Kosto oli sitten suloinen, Amor joutui Aapelin kanssa suihkuun (kävin itsekin:-D) ja vaihdoin lakanat ja toin Amorin oman sängyn huoneeseeni. Tietäkööt etten halua kakkakoiria viereeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti