Me käytiin eilen (maanantaina) taas Heiskasella, hakemassa rokotukset ja vietiin samalla pissanäyte. Sain kuulla sen mitä toivoinkin: Amorin virtsakivet on taas poissa! Ihmeruokaa se Hill's, ihan mahtava homma :) Tosin tilanne on tähän asti edennyt samalla tavalla kuin viimeksikin; kun kiteet katosi pissasta niin tulehdus tuli takaisin. Uusi ab-kuuri siis, 10 päivää kuten edellinenkin. Pääasia että Ampu on kuitenkin nyt kunnossa, tulehdus vielä pois päiväjärjestyksestä niin voidaan jatkaa elämää ihan normaalisti. Pappakoiran on ollut vähän vaikeaa ymmärtää, ettei mikään koiranpentuilme saa herkkuja enää tippumaan.. Rokotuksen Amor otti vastaan tutun tyynenä, mutta ilme kertoi kaiken oleellisen. Jäyhä Jököttäjä seisoi huuli mutrulla, ja sama ilme sillä oli naamallaan vielä silloin, kun olin jo maksamassa käyntiä. Pisti henkilökunnankin hymyilemään.
Maanantaina käytiin myös vanhainkodissa, Amor esitteli osaamiaan temppuja ja sai paljon rapsutuksia vastineeksi. Mullekkin tulee hyvä mieli, kun näen miten hyvälle tuulelle yksi koira voi vieraan ihmisen saada. Sängylläni makaa siis paras mahdollinen Herraparta, tassuterapeutti ja vaikka mitä.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
lauantai 28. tammikuuta 2012
Virheineenkin täydellinen
Sellainen Amor mulle on, ja sellaiselta se päivä päivältä enemmän tuntuu. Olen vähentänyt näiden samojen juttujen jauhamista blogissa, koska itsestäänselvyydet voi jättää kertomattakin.. joskus jaarittelin Amorin tärkeydestä ja mahtavuudesta varmaan viikottain ;)
Aikoinaan luin käppänäpalstalta, että koira paranee vanhetessaan kuin viini, ja tämän voin täysin allekirjoittaa. Amorin kanssa ei tarvita sanoja, se lukee minua paremmin kuin varmaan koskaan opin sitä lukemaan. "Vain puhe puuttuu", on tuttu lausahdus Herraparrasta keskusteltaessa. Helmikuussa tulee kahdeksan vuotta kuluneeksi siitä kun ensimmäisen kerran tulin kotiin oma koiranpentu sylissäni, enkä silloin todellakaan osannut kuvitella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin paljon harmaita hiuksia kuin yksi kääpiösnautseri onkin saanut mulle aiheutettua, on se kaiken kyllä korvannutkin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta mulle Ampu on niin lähellä täydellistä, kuin koira voi ihmiselleen olla. Niin paljon mahtuu yhteiseen historiaan, ja toivon että yhtä paljon on vielä edessäkin! :)
Samassa päivityksessä voisin varmaan mainita maanantaisesta ell-ajasta (rokotukset ja virtsakivitilanteen päivitys) ja tuoreesta "kameraperheen" uudesta jäsenestä. Sigma taas, tällä kertaa f/1.4. Uusi runkokin houkuttelisi, mutta tilin saldo ei anna periksi niin suuriin sijoituksiin. No, ylihuomenna kuitenkin ollaan siis viisaampia Ampun tämänhetkisestä terveydentilasta!

Aikoinaan luin käppänäpalstalta, että koira paranee vanhetessaan kuin viini, ja tämän voin täysin allekirjoittaa. Amorin kanssa ei tarvita sanoja, se lukee minua paremmin kuin varmaan koskaan opin sitä lukemaan. "Vain puhe puuttuu", on tuttu lausahdus Herraparrasta keskusteltaessa. Helmikuussa tulee kahdeksan vuotta kuluneeksi siitä kun ensimmäisen kerran tulin kotiin oma koiranpentu sylissäni, enkä silloin todellakaan osannut kuvitella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin paljon harmaita hiuksia kuin yksi kääpiösnautseri onkin saanut mulle aiheutettua, on se kaiken kyllä korvannutkin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta mulle Ampu on niin lähellä täydellistä, kuin koira voi ihmiselleen olla. Niin paljon mahtuu yhteiseen historiaan, ja toivon että yhtä paljon on vielä edessäkin! :)
Samassa päivityksessä voisin varmaan mainita maanantaisesta ell-ajasta (rokotukset ja virtsakivitilanteen päivitys) ja tuoreesta "kameraperheen" uudesta jäsenestä. Sigma taas, tällä kertaa f/1.4. Uusi runkokin houkuttelisi, mutta tilin saldo ei anna periksi niin suuriin sijoituksiin. No, ylihuomenna kuitenkin ollaan siis viisaampia Ampun tämänhetkisestä terveydentilasta!
tiistai 17. tammikuuta 2012
Julkinen nöyryytys
Amor pääsi Lennun kanssa Hauskoihin Nettivideoihin! En tosin mene vakuuteen siitä, että johtuuko se kissapojan törmäyksestä vai taustalla hirnuvasta ihmisestä.. Ensin en meinannut tätä blogissa julkaista, mutta jos se on tuolla jo näkyvillä niin sama nolata ittensä kunnolla :D Tuntuu että tuo tapahtui ihan äsken, mutta onhan marraskuusta jo aikaa.
Amorille tuli kutsu rokotuksiin, omistajaa inhottaa. Enemmän sääntö kuin poikkeus, että herraparran naama taas turpoaa ja iho reagoi muutenkin. Kurjaa.. valita kahdesta pahasta se pienempi. Ilman rokotuksia ei ole passia, eikä ilman passia ole asiaa Ruotsiin. Ja me asutaan täällä rajalla.
tiistai 10. tammikuuta 2012
Hiisi-karkulainen kylässä
Hiisi haettiin kotiin parin puhelun jälkeen, jäljelle jäi vain karvatupot matossa ja pari kuvaa. Toivottavasti hra H ei ihan äkkiä taas auo ulko-ovia ja lähde seikkailemaan kylälle, tuossa on kuitenkin E4 erottamassa lapparin ja meidän kotia.
perjantai 6. tammikuuta 2012
Vuosi 2012 ja aika vaan kuluu..
Yleensä sanoissaan niin hillitty Heiskanen sanoi Amorin pissanäytettä katsoessaan, että siellä on ihan jumalattomasti kiteitä... ab-kuuri + sulatusruoka. Itku kävi kurkussa kun kuulin eläinlääkärin yllättyneen diagnoosin, Amor ei ole näyttäny olevansa kipeä, ei aristanut mahaansa tai mitään. Kysyttiin, että mitäs herraparta on viimeaikoina syönyt, saatoin vain myöntää satunnaisen pöydästä herkuttelun.. erityisen kurja olo, koska tämä on ihan omaa syytä. Kuulemma tähän riittää ihan pienikin herkuttelu tai maistelu, eli voisin toisaalta siirtää osasyyn muillekkin perheenjäsenille, mutta turhapa tuota on tässä vaiheessa enää tehdä. Pitää hoitaa mikä hoidettavissa on.
Onneksi veteraani ei pistä pahakseen uutta dieettiään, kun erikoisruoan purkki napsahtaa auki, alkaa Amorin ruokatärinä ja tutina ja huulien lipominen. Aikunen mies, syö velliä niin tyytyväisenä. Muusaan purkkiruoan ja lisään vettä, että koira varmasti joisi tarpeeksi. Juominen on tärkeää virtsakivipotilaalle.
Käytiin eilen pitkästä aikaa Haaparannalla Hund&Jaktissa, josta äiti osti Amorille BOTin! Kiitos äiti! Verrattuna liian suureen ToppaPomppaan, tämä uusi botin toppatakki on ihan loistavan kokoinen ja istuu Amorin päälle todella hyvin. Minun karvaselle ystävälle vain paras on kyllin hyvää.. lellipentu :)
Meille kulunut viikko oli kuitenkin loistava - kunniavieras Jonna oli käymässä (ilman koiria kylläkin) Joensuusta. Kiitti Jonna!
Onneksi veteraani ei pistä pahakseen uutta dieettiään, kun erikoisruoan purkki napsahtaa auki, alkaa Amorin ruokatärinä ja tutina ja huulien lipominen. Aikunen mies, syö velliä niin tyytyväisenä. Muusaan purkkiruoan ja lisään vettä, että koira varmasti joisi tarpeeksi. Juominen on tärkeää virtsakivipotilaalle.
Käytiin eilen pitkästä aikaa Haaparannalla Hund&Jaktissa, josta äiti osti Amorille BOTin! Kiitos äiti! Verrattuna liian suureen ToppaPomppaan, tämä uusi botin toppatakki on ihan loistavan kokoinen ja istuu Amorin päälle todella hyvin. Minun karvaselle ystävälle vain paras on kyllin hyvää.. lellipentu :)
Meille kulunut viikko oli kuitenkin loistava - kunniavieras Jonna oli käymässä (ilman koiria kylläkin) Joensuusta. Kiitti Jonna!
kaksi ylintä kuvaa ottikin Jonna
Tunnisteet:
eläinlääkäri,
materialismionnellisuus,
terveys,
virtsakivet
maanantai 2. tammikuuta 2012
Syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu
"mulla olis täälä verta pissaava kääpiösnautseri.. [--] ..joo, puoli viieltä käy"
Jeps, vuosi 2012 alkoi tällä kertaa näin. Sain onneksi ell-ajan heti maanantaille, joten saadaan pian kuulla syy tälle. Todennäköisimmin? No virtsakivet. Muita mahdollisuuksia? Joku tulehdus. Itsesyytökset? Kyllä. Jos Amorilla on taas virtsakiviä, niin en voi kuin katsoa peiliin. Se on saanut syöpöttelyn suhteen tiettyjä vapauksia viime aikoina.. Ärsyttää, pelottaakin. Jotain ruskeaa tippaa olen ollut huomaavinani jo joulukuun alussa, ja tuloksetonta pissailua, mutta "mitä ei ajattele, sitä ei ole olemassa". Että voikin olla typerä olo. Kipeältä Amor ei vaikuta, ei arastele mahaansa tms. ja tämä verinen pissa (joka muuten on reippaasti verisempää kuin edellisellä kerralla) tuli vasta nyt uuden vuoden aattona - Amorin 8v synttäreillä.
Raketeista sen verran, että jotkut ääliöt (yllättäen!) ampui niitä jo silloin, kun käytettiin Amor lenkillä illalla. Herraparta ensin yritti katseellaan paikallistaa paukkeen lähteen, mutta ei sen jälkeen noteerannut raketteja millään lailla. Vielä sunnuntaina aamupäivälläkin paukkui jokunen raketti, mutta Amor ei korvaansa heilauttanut.
Edelliselle vuodelle listasin lähinnä sellaisia tavoitteita, kuin lenkkeilyn lisäämistä ja agility-juttujen mietintää. Lenkkeilty ollaan enemmän ja uusissa paikoissa, agility ei nyt ole ollut päällimmäisenä mielessä. We'll see, sanoisin. Tältä vuodelta toivon mahdollisimman vähän ell-reissuja, paljon hyviä päiviä ja hetkiä.
Tunnisteet:
suunnitelmia,
syntymäpäivät,
tavoitteet,
terveys,
virtsakivet
perjantai 30. joulukuuta 2011
Kunpa elämä toimisi näin, veis' mut minne haluun eikä myrskyjä päin
Joulukuu on mennyt nopeasti. Lumi on maassa ja lisää tulee vaan. Lahjat on avattu ja jouluruoat syöty. Ihminen tekstien takana täytti 18 vuotta ja huomenna Herrapartaki liittyy vetskukerhoon.. Amor sai joululahjaksi herkkuja, erikoisen ruokakupin (joka estää ahmimisen) ja puruluita. Myös Pompan, jos se lasketaan ennalta käyttöönotettuihin lahjoihin. Joulua vietettiin taas isolla koirakokoonpanolla: yorkit Urho, Mäkärä, Sylvi & Selma ja sitten yksi mustiainen eli Amor. Blogi on kai kuollut pystyyn, siltä se ainakin näyttää. Oi aikoja kun kirjoittelin monta kertaa viikossa..
Kuulumisten puutteesta huolimatta toivotamme kaikille parempaa vuotta 2012, ja toivottavasti vältytään ongelmilta huomenna! Amor nyt ei yleensä pahemmin ole korvaansa heilauttanut raketeille ja toivon että tämä käytös jatkuu. Me vietetään uutta vuotta ainakin parhaassa mahdollisessa seurassa, kun Jonna tulee Joensuusta asti tänne Tornioon meidän seuraksi! ☺

näkymä takaovelta..
Kuulumisten puutteesta huolimatta toivotamme kaikille parempaa vuotta 2012, ja toivottavasti vältytään ongelmilta huomenna! Amor nyt ei yleensä pahemmin ole korvaansa heilauttanut raketeille ja toivon että tämä käytös jatkuu. Me vietetään uutta vuotta ainakin parhaassa mahdollisessa seurassa, kun Jonna tulee Joensuusta asti tänne Tornioon meidän seuraksi! ☺
näkymä takaovelta..
perjantai 9. joulukuuta 2011
Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut, opin enemmän, opin sinut
Sitä vaan huomaa ajan kulun. Messarista palatessa minusta tuntu Amoria katsellessa, että se on mahdottoman "käytetyn" ja kulahtaneen näkönen otus. Ne mustat käppänät kehissä viikonloppuna - ihan eri kategoriassa.. Päädyin taas katselemaan vanhempia kuvia Ampusta, ajoilta kun ei vielä harmaat karvat vallaneet tilaa parrasta ja kulmakarvoista ja kun hapsukarvat rehotti villiintyneinä ja punaisina. 22 päivän päästä vietetään vetsku-kekkereitä!
Alimmassa pääkuvassa Amor ei ole kuin juuri ja juuri parivuotias, sen pää on ehtinyt kuvanottohetken jälkeen ensin pullistua miehiseksi, ja sittemmin rupsahtaa harmahtavaksi roikkoposkipääksi. Toivottavasti voin istua kirjoittelemassa juttuja vielä monen vuoden päästä Herraparta sylissäni, kuten nyt. On se mahottoman tärkeä, ei sitä kaikkien kanssa jaeta elämäänsä kahdeksaa vuotta lähes katkeamattomasti :) lässynlässyn jne



Alimmassa pääkuvassa Amor ei ole kuin juuri ja juuri parivuotias, sen pää on ehtinyt kuvanottohetken jälkeen ensin pullistua miehiseksi, ja sittemmin rupsahtaa harmahtavaksi roikkoposkipääksi. Toivottavasti voin istua kirjoittelemassa juttuja vielä monen vuoden päästä Herraparta sylissäni, kuten nyt. On se mahottoman tärkeä, ei sitä kaikkien kanssa jaeta elämäänsä kahdeksaa vuotta lähes katkeamattomasti :) lässynlässyn jne




torstai 8. joulukuuta 2011
Imagination is more important than knowledge
En tiedä mikä paha karma messukeskuksessa on, mutta lauantaina multa meni 50d. Ja siis meni rikki, mitään ei varastettu tällä kertaa. Heitti erroria ja lopulta ei suostunut pysymään edes tajuissaan. Pariin kertaan tuli todettua, etten enää koskaan tule Helsinkiin kameran kanssa. Onneksi odottamaton ylösnousemus tapahtui sunnuntaina, kun uskollinen 50d palasi keskuuteemme ja ylimääräisenä palavasta sinisestä valosta huolimatta sain sillä kuvattua koko päivän! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvata.
Meille on satanut lumi maahan, toistaiseksi on pysynytkin. Se taas johti perinteisesti siihen, että kohta 8 vuotias herraparta tipahti pentukoiran tasolle revitellessään ympäriinsä, lunta suuhunsa kauhoen ja käskyttäen minua heittelemään lumipalloja. Höpsö ♡
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
The bond with a true dog is as lasting as the ties of this earth will ever be.


Aina silloin tällöin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyvät "vain koiraan". Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät vain koiraan. Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut vain koira, mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.
Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet vain koirasta, ja noina pimeyden päivinä, vain koiran lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä. Jos sinäkin ajattelet, että sehän on vain koira, ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".
Vain koiran vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä lenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni vain koiran omistaville ihmisille, se ei ole vain koira, vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.
"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista. Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he eivät vain ymmärrä.
Teksti facebookista (vähän muokattuna) ja kuvat viime vuoden marraskuulta.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Yli 1000 kilometriä viikonlopussa
Me käytiin viikko sitten Joensuussa, mentiin torstaina junalla Ouluun ja perjantaina bussilla Joensuuhun. Jokunen tunti tuli taas viikonlopun aikana vietettyä julkisissa, mutta (kuten aiemminkin sanottua..) se oli jokaisen tunnin arvonen reissu! Olin varautunut Jonnan kissanpentuun kuonokopan kera - oletus kun oli että Ampu mielumin leikkii kissalla, kuin kissan kanssa. Ja kuinka sitten kävikään? No, multikiller Amor ystävystyi Lennart -kissan kanssa nopeasti ja pojat rallasi viikonlopun edestakaisin pitkin seiniä..

Taavi ja Eppukin nähtiin pitkästä aikaa, eli oikeastaan meillä oli ruoka-aikoihin neljän pojan lauma odottamassa annostaan. Onneksi aika sopuisa lauma. Viikonloppu oli ihan huippu, harmi vain että aika loppui kesken. Kiitos Jonna ihan parhaista päivistä! :-) Toivottavasti nähdään taas pian.
(Täytyy mainita, että Amorin kympin arvonen käyttäytyminen keräsi kehuja bussiasemien henkilökunnalta, bussikuskeilta (yksi kuski tuli tauolla vielä erikseen rapsuttamaan Amoria, kun epäili ettei herraparta ollut saanut tarpeeksi rapsutuksia reissun aikana:-D) ja kanssamatkustajilta. Joku bussiasemalla hengaillut mieskin yritti alkaa kertomaan snautsereiden parhaudesta ja oikean ruokinnan tärkeydestä kasvuiässä, kunnes hiljeni pullonsa seurassa. Amor on huippu reissukoira!)
(mustavalkoisen kuvan otti Jonna, vaikka vesileima muuta väittääkin..)
Ja joulukuu on ihan nurkan takana, mitäääh! :O
Taavi ja Eppukin nähtiin pitkästä aikaa, eli oikeastaan meillä oli ruoka-aikoihin neljän pojan lauma odottamassa annostaan. Onneksi aika sopuisa lauma. Viikonloppu oli ihan huippu, harmi vain että aika loppui kesken. Kiitos Jonna ihan parhaista päivistä! :-) Toivottavasti nähdään taas pian.
(Täytyy mainita, että Amorin kympin arvonen käyttäytyminen keräsi kehuja bussiasemien henkilökunnalta, bussikuskeilta (yksi kuski tuli tauolla vielä erikseen rapsuttamaan Amoria, kun epäili ettei herraparta ollut saanut tarpeeksi rapsutuksia reissun aikana:-D) ja kanssamatkustajilta. Joku bussiasemalla hengaillut mieskin yritti alkaa kertomaan snautsereiden parhaudesta ja oikean ruokinnan tärkeydestä kasvuiässä, kunnes hiljeni pullonsa seurassa. Amor on huippu reissukoira!)
(mustavalkoisen kuvan otti Jonna, vaikka vesileima muuta väittääkin..)
Ja joulukuu on ihan nurkan takana, mitäääh! :O
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Säikäytti..
Tulin tänään Amorin kans bussilla Torniosta kotiin ja kun jäätiin pysäkille kylällä, niin kaks rotikkaa odotti meitä sielä kävelytiellä.. kaks rotikkaa, ala-astelaisen tytön kanssa. Ne oli vielä keskenkasvusia (siis normaalin korkusia, mutta jalkavia) ja yhden hihnan päässä, hihnanjakajalla talutuksessa. Mie peitin Amorin silmät heti kun tultiin ulos bussista, ettei se huutais ja provosois nuoria rottweilereita yhtään enempää. Ei jäänyt epäselväksi, että kumpi vei kumpaa, kun tyttö alkoi vyöryä laumansa kanssa meitä kohti.
Pidin Amoria korkealla sylissä, puristin sitä itseäni vasten ja yritin ehtiä pois alta. Ikävä kyllä nuoret rotikat oli päättäneet tulla tarkastuskäynnille, toinen koirista hyppi ja rähisi ja yritti tarttua Amoria takajalasta. Varmaan ensimmäistä (ja toivottavasti viimistä) kertaa mulla pelotti olla tämmösessä tilanteessa, yleensä toinen osapuoli on saanut koiransa hallittua vaikka olis rähinää ollutkin. Peruutin poispäin, Amor sylissä ja vieraat koirat meitä vasten hyppien. Karjuin monta kertaa, että älä päästä niitä koiria, lopulta kirosanojen saattelemana huusin että älä oikeasti päästä niitä! Tyttöä ensin huvitti, mutta lopulta se ponnisteli naama punasena pitääkseen koirat sen aikaa paikallaan että päästäis Amorin kanssa pois tilanteesta.
Että ärsytti, moni asia! Kuka päästää tuommosen lauman kävelylle, kun koirat ei selvästikään ollut hallinnassa. Mistä mie olisin saanut apua jos joku näistä olis napannu minua kädestä tai Amoria jalasta. Onneksi päästiin ehjin nahoin kotiin, toivon vaan ettei törmätä tähän kolmikkoon enää koskaan! Harmi vaan ettei tämä paikka ei ole kovin iso ja samat koirat ja ihmiset täälä vain pyörii :@ ja mistähän saa alkunsa nää jutut tappajakoirista? Mm-m.
Ikävää etten usein päivittele ja sitten marraskuu alkaa tällasella jutulla. Ilonen puoli jutussa oli Amorin hienoin käytös bussissa ja bussiasemalla. Maailman fiksuin herraparta. ♥
Pidin Amoria korkealla sylissä, puristin sitä itseäni vasten ja yritin ehtiä pois alta. Ikävä kyllä nuoret rotikat oli päättäneet tulla tarkastuskäynnille, toinen koirista hyppi ja rähisi ja yritti tarttua Amoria takajalasta. Varmaan ensimmäistä (ja toivottavasti viimistä) kertaa mulla pelotti olla tämmösessä tilanteessa, yleensä toinen osapuoli on saanut koiransa hallittua vaikka olis rähinää ollutkin. Peruutin poispäin, Amor sylissä ja vieraat koirat meitä vasten hyppien. Karjuin monta kertaa, että älä päästä niitä koiria, lopulta kirosanojen saattelemana huusin että älä oikeasti päästä niitä! Tyttöä ensin huvitti, mutta lopulta se ponnisteli naama punasena pitääkseen koirat sen aikaa paikallaan että päästäis Amorin kanssa pois tilanteesta.
Että ärsytti, moni asia! Kuka päästää tuommosen lauman kävelylle, kun koirat ei selvästikään ollut hallinnassa. Mistä mie olisin saanut apua jos joku näistä olis napannu minua kädestä tai Amoria jalasta. Onneksi päästiin ehjin nahoin kotiin, toivon vaan ettei törmätä tähän kolmikkoon enää koskaan! Harmi vaan ettei tämä paikka ei ole kovin iso ja samat koirat ja ihmiset täälä vain pyörii :@ ja mistähän saa alkunsa nää jutut tappajakoirista? Mm-m.
Ikävää etten usein päivittele ja sitten marraskuu alkaa tällasella jutulla. Ilonen puoli jutussa oli Amorin hienoin käytös bussissa ja bussiasemalla. Maailman fiksuin herraparta. ♥
tiistai 1. marraskuuta 2011
Lokakuun loppu kuvin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)