Peruskoulu on ohi nyt

Olo on aika haikea..

Muttakun minä haluan!

Niin, erehdyin selailemaan EBBA + ALBUS sivuston pantakokoelmia. Löytyi sieltä muutama ihana pantaehdokas, äidin kanssa katsotaan jokupäivä jos tilaisi kerralla useamman.. Hih, ja arvatkaa kenellä on lauantaina peruskoulun päättäjäiset! Wooooooouuuu, ja LOMA!

Harlekiini (sininen/ruskea) ja sama solkiversiona
Köynnös (musta/kulta) tämä on lempparini!
Hurjan suloinen muffinsikuvio tämä myös ihana!
Yksinekertaisesti sinkuvioinen solkipanta


Jospa sitten kesän kunniaksi hankkisi uusia pantoja.. Ihankuin nuo nykyiset yli 20kappaletta ei riittäisi Amorille... 8)

ps. uusia KUVIA eiliseltä

Amor luonnetestissä

Luonnetestissä me käytiin  Kemissä, tuomareina olivat Lauri Ojala ja Jari Keinänen. Luonnetestin järjesti Suomen Rottweileryhdistyksen Lapin alaosasto. Päivä oli kaikenkaikkiaan oikein mukava ja testi hyvin järjestetty. :)


Toimintakyky +2
Terävyys +1
Puolustushalu +3
Taisteluhalu +2
Hermorakenne +2
Temperamentti +2
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
= 223 pistettä

Amor oli oma itsensä - itsevarma ja huoleton herraparta. Tuomareiden suusta kuului mm. tällaista: Amor on ystävällinen kun sille on ystävällinen, Puolustaa halukkaasti, fiksusti väistää kun kokoonsa nähden uhka (=kelkka) on suuri, Nauttii tästä! (kun sai puolustaa minua ja itseään ja huutaa täysiii) ja Lähtee täältä samanlaisena kuin tulikin, ei stressaa turhista. Huippu Amor, reaktiot ei juurikaan poikenneet oletetuista ja koira ei kerännyt paineita testin aikana. Pimeässä huoneessa Amorilla meni vähän sormi suuhun - se kyllä haisteli ihan tosissaan mutta lopulta päätti että jos ootan tässä tarpeeksi kauan niin kyllä se omistaja tulee kohta hakeen miut. Pidin vähän ääntä ja Amor onneksi päätti kuitenkin suunnistaa luokseni.

Ennen testin aloittamista meinasin hermostua kun mikrosiru ei meinannut löytyä! Onneksi Amor anto rauhassa tökkiä itseään lukulaitteella ja jostain päin niskaa se lopulta löytyi. Paikalla oli Amorin lisäksi pikkukoiria edustamassa vain pari kääpiöpinseriä, loput oli sitten suurempia. Tätä tosin varmaan selitttää se, että testi oli Lapin rotikka-järjestön järjestämä. Tosi mukava kokemus vaikka paikalle mentiin ihan noviiseina ja nyt on mustaa valkosella Amorin pääkopasta (vaikken tätä ainoana oikeana tuloksena pidäkään).

Onnistumisen tunteita epiksissä

Ilmoitin meidät ensin mölleihin ja ykkösiin, mutta peruin sittemmin ykkösten radan.

Mölleissä meillä meni hyvin, NOLLARATA ja koirasta jopa irtosi kierroksia kun päästiin vauhtiin - mutta mitä ihmettä minä itse säädän!? Kävi sama kuin treeneissä - unohdin radan aivan yhtäkkiä. Siinä tuhlaantui sitten ne ratkaisevat sekunnit kun pysähdyin huitomaan käsilläni ilmaan ja huusin että minne ihmeeseen nyt pitäs mennä.. Onneksi Amor ei tehny mitään tyhmää vaikka itse tein ja pysähtyikin vain oottelemaan omistajaa, kunnes sitten jatkettiin rataa aikani heiluttuani avuttomana keskellä esteitä.. Mutta siis, koira osaa - minä en! Ärrrsyttää kun nyt mulle on tullu joku ihan ihme juttu että unohtelen ratoja, ensin treeneissä ja nyt sitten kisoissa.. Hitto, en ikinä voi virallisiin lähteä kun nolaan meidät tuollasella tempauksella :D.

Ykkösten rataan kävin tosiaan tutustumassa, mutta kahdeksan minuuttia ei riittänyt mulle radan kiemuroiden sisäistämiseen ja kävin sanomassa että saisinko perua ykkösten osallistumisen. Onneksi sain rahatki takaisin. Ei kyllä kaduta että peruin sen, koska tuosta möllinollasta jäi tosi hyvä maku suuhun ja en tosiaan olisi muistanut ykkösten rataa - mikä todella olisi jäänyt ketuttamaan. Mutta ihan tosi, mitä muistipillereitä minun pitää alkaa popsimaan!?

Jokatapauksessa, mölleistä puhdas nolla ja aikaakin jäi päälle kymmenen sekuntia (mikä on tosi hyvä kun otetaan huomioon oma unohdukseni..) Kaiken kaikkiaan tosi hyvä ilta hallilla ja kun vielä sain tietää luonnetestistä lisää niin on tänään kyllä ollut erittäin hyvä päivä!
Lauantaina klo 10:30 on meidän virallinen luonnetestiajankohta ja oletettavasti siis yhdeksän maissa ollaan paikanpäällä, testi on siis Kemissä, jossain merenrannalla (=kylmää!) ja olemme koko testin toinen koirakko! Tsiisus, nyt meinaa alkaa jo jännittää..

Päivän saldona MÖLLIEN KAKKOSSIJA ja NOLLARATA! =)

Ja nyt.. neljän päivän loma - aaah!

Agilityä pitkästä aikaa

Niin sitä voi ihminen tulla pienestä iloiseksi. Amor meni aivan upeasti suurimman osan radasta ja omistaja leijuu ihan pilvissä. Ylihuomenna olisi epikset.. ajattelin että jospa mölleihin ja ykkösiin?

Nämä treenit siis kuitenkin oli hyvin onnistuneet! Otettiin niitä kamalia mutkia joissa ennen aina on mennyt päin persettä ja nyt Amor meni ne kuin vettä vaan - siis mitä tapahtui? Huomattiin että vedättämällä Amor kiihtyy tosi hyvin ja kun juoksinkin taktisessa kohtaa putken ulkokaarta, niin Amor otti ihan mielettömästi kierroksia seuraaville esteille ja suoritti a-esteenkin niin nopeasti etten meinannut nähdä koko koiraa ;D. Iloinen yllätys oli kyllä nämä treenit! Koira osaa mahtavasti, ohjaajalla vain välillä ajatus katkeaa ihan totaalisesti ja rata unohtuu.. Mutta kiitos Amor näistä parhaista treeneistä! Vaikka kaikki ei mennytkään nappiin (mm. outoa oikomista kepeillä!?) niin nämä oli silti hyvin antoisat treenit. ☺

Ilmo lähti

Tänään kävin pistämässä postiin kirjekuoren joka sisältää ilmoittautumisen luonnetestiin ja kuitin maksusta. Olin koko testin unohtanut ja ilmoittautumiset vastaanottava soitti mulle eilen ja kertoi että on pitänyt meille paikkaa (rotikoilla etuoikeus osallistua) rotikoiden välissä ja kysyi että olenko tulossa kun mitään ei ole kuulunut. Viimeinen ilmoittautumispäivä oli mennyt jo viimeviikolla, mutta onneksi olin epävirallisesti laitattanut nimeni listaan jo aikaa sitten.. Pyytelin anteeksi huolimattomuuttani ja sanoin että pistän heti ilmoittautumismaksun menemään ja loput lomakkeet heti kun vain voin. Onneksi päästiin mukaan, vaikka meinasin omalla huolimattomuudellani munata koko homman!
Amor menee siis ensiviikon lopussa luonnetestiin Kemiin! Saas nähdä millaisia yllätyksiä sieltä tulee! ☺

Pikainen kirjotus

Viime sunnuntaina otin tienvarresta kiinni kaksi pohjanpystykorvaa. Oltiin tulossa Ylläkseltä kun meidän edellä ajavien autojen edessä jäi karavaanarin alle koira.. Se meni shokkiin ja kun pääsi ylös, juoksi suoraa päätä karkuun.. Toinen, vanhempi, uros seisoi ojassa kysymysmerkkinä ja kun menin lähelle kyykkyyn ja aloin häärätä maasta löytyvien keppien kanssa ja en katsonutkaan koiraan, oli se pian vierelläni katselemassa touhujani. Otin pannasta kiinni ja laitoin Amorin hihnaan (koirilla oli pannat). Toinen koira oli hankalampi, se oli shokissa, auton alle jääneenä ja juoksi jokeen. Onneksi sain senkin lähestymään menemällä kyykkyyn selkä siihen päin ja kehumalla toista koiraa. Kun sain tätä säikähtänyttä koiraa pannasta kiinni, se yritti peruttaa pakoon ja säikähti ilmeisesti kun ei päässytkään karkuun : yritti purra. Sain pidettyä kiinni ja pistin tälle Amorin pannan kun sen oma oli ihan ihan liian löysä. Aikaa meni tässä pysähdyksessä noin kaksi tuntia, mutta kun näin miten koirat saatiin hengissä pakattua paikallisen koirahoitolan autoon, oli olo hyvin tyytyväinen.. Vaikka koirat olivatkin väärässä paikassa väärään aikaan, olin edes itse oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Parin ihmisen voimin siinä saatiin koirat kasaan ja autoon. Pitäisikin soittaa nyt viikonloppuna sinne paikkaan, että onko koirat päässeet kotiin.. Ihania, sympaattisia pystykorvapoikia ne kyllä oli!!

Meidän arki on edennyt hyvin rauhalliseen tapaansa, maanantaina jätettiin treenit välistä sattuneista syistä. Amor on ollut aivan ihana koko kuluneen viikon ajan, jokapäivä sitä tajuaa erinäisistä syistä, että miten tärkeä osa elämääni Amorista on tullu. Rakas peiton alla nukkuva pumba.

Wappu Ylläksellä!

Me lähdetään nyt (klo on 22:25..) ajelemaan mökillemme Ylläkselle, vietetään vappu perinteiden mukaisesti siellä. Ah, loma!

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

Välillä pitää mennä huonommin

Jooh.. Eilen käytiin mätsäreissä, Amor sai sinisen ja ei sijoitusta. Amoriin olen kohtuullisen tyytyväinen, se esiintyi Amoriksi kovin kauniisti. Itteä vain ärsyttää ja väsyttää koko koiraharrastus..

Agility meni tänään ensimmäisen radan verran hyvin, niiltä osin kun itse jaksoin yrittää. Tosiaan vain epätoivo tulee ja tuntuu etten ikinä enää mene edes treeneihin kun en vaan osaa olla hyvä ohjaaja. Ryhmänohjaajamme kehui Amorin nopeaa etenemistä mutkissa - jos nyt jotain positiivista haluaa tästä päivästä repiä. Toinen rata meni aivan päin hemmettiä, en jaksanu enää viedä koiraa minnekkään ja koira teki kokoajan kaiken juuri niin huonosti kuin osaa ja minusta tuntuu vain siltä ettei mikään onnistu eikä vaikuta yrittäkkään.
Toki koira on hyvin väsynyt eilisestä yli kolmen tunnin mätsäristä ja valtavasta koirapaljoudesta, ja häiriötä pukkaa myös kotoa - kun olemme olleet nyt viikonlopun ajan täällä siskoni luona (täällä on Amorin lisäksi kolme koiraa). Nyt kun istun tässä kirjoittamassa tätä, niin Amor nukkuu aivan raatona tuolla kopassa - taju ihan kankaalla. Raasu.

Teki mieli kolauttaa koiraa tuolilla kun se vain rähisee toisille koirille hallilla, siis miten paljon se voi minua ärsyttää? Luulis siihen jo tottuneen näiden viiden vuoden aikana, vaan ei. Amoriin ei saa minkäänlaista kontaktia kun se alkaa rähisemään, ja kun kiellän se alkaa murista myös mulle. Näyttipä hampaitaankin pitkästä aikaa kun pidin sitä kiinni että rauhottuis. Tuntuu ettei mikään toimi tänään. Ei mikään.. En jaksa tuon rähinää.  Kateellisena katsoin toisten hiljaisia ja iloisia koiria. Omassa asenteessakin olis toki parantamisen varaa, mutta voisinko saada onnistuneen koiran jota kukaan kymmenvuotias ei ole pilannut harjoitellessaan koiran omistamista.

Kuvapäivitystä

Ooops! (lavastettu tilanne)

Kieltämättä säät ovat meitä viimeaikoina suosineet, nyt kun lopultakin(!) aurinko paistaa ja lumi sulaa, niin on voinut leikkiä tuon tuoreimman putken (85mm) kanssa ja ottaa vähän tuntumaa siihen ja sen jälkeen.. Tänään ja viimepäivinä tämmöstä.

Huomenna mätsärit - mentäiskö?

Agitreenit

Tänään pitkästä aikaa treeneissä, ja ihanaa oli! Erehdyin jopa miettimään, että pitäiskö meidän siirtyä perusryhmästä kisaaviin? Jospa sitä kesällä lähtis hakemaan niitä sertejä, ihan virallisista kisoista.. Minun pitää vaan varmaan mennä jonnekkin itsehillintä ja hallinta -kurssille ensin, mulla on järkyttävän matala stressinsietokyky ja hermoilen kaikesta, aina.

Mutta niihin treeneihin; Amor teki jälleen kaiken täysillä, oli kympillä mukana ja toimi upeasti. Eipä tuolta paljoa enempää voisi vaatiakkaan, kuin mitä se nyt antaa. Mentiin radat ja ohjaaja totesi vain etteipä meillä ole näissä taaskaan oikein mitään mitä voitaisiin enää parantaa - vaikka toki mulla tuli pari ajattelemattomuus-virhettä (en vienyt tarpeeksi A-lle ja koira imeytyi putkeen, en vieny tarpeeksi putkeen ja koiralla meni aikaa kun haki putken ja varmisteli multa että tännekkö piti mennä?). Oikeasti, kopkop, Amor on nykyään niin mahtava treenikaveri agilityssä, pistää parastaan ja ei häiriköidy muista koirista (vaikka onkin superepäsosiaalinen ja remmiräyhä). Rakastan Amoria ja rakastan tätä lajia. :)
Innolla odottelen seuraavia treenejä, ehkäpä ne palauttaa maanpinnalle surkeina ja epäonnistuneina? (Katsokaa tuota kuvaa, Ampalla on multipitkät jalkakarvat!:o No, kesän tullen ne lähtee.. nypnyp)

Kuvapäivitys

Sinne meni pääsiäisloma..

Sen aikana tulikin tehtyä hurjasti kaikkea. Nukkumista ja telkkarin katselemista pääasiassa, sivuosassa myös uudet sivut ;). Amor on niin ihana, niin tärkeä. Aina läsnä.

Tänään käytiin myös mätsäreissä, Amor sai sinisen nauhan ja siinä se. Poika oli niin neitinä, kun maa oli kuralällyä niin Amor nosteli vain tassujaan vuorotellen ja katsoi minua anoen "Ota syliin täällähän on kuraa.. :c". Urheasti Amor silti taisteli tiensä läpi nilkan syvyisten lammikoiden ja nukkui sylissä, keräten sympatiaa ihmisiltä..
Mätsäripaikkana oli Konijänkän eläinpiha ja sittempä mätsäreiden lisäksi kierreltiin katsomassa erikoisia eläimiä. Amor näki villasikoja, hanhia, laamoja, strutseja, lampaita, porsaita, minipossuja, kameleita.. Olin kieltämättä melko ylpeä kun Amor meni katsomaan yhtä kanaakin aivan kiltisti, eikä rähissyt kummallisille eläimille. Häntä pystyssä kulki erikoisten eläinten ja niiden hajujen keskellä ja olisi tahtonut maistaa kaikkia kakkalajeja.. Myös kissaa me moikattiin, Amor ei varmaan ikinä ole käynyt niin lähellä kissaa! Eikä Amor edes murissut, eikä kissa sähissyt. :)