Tell me that I'm special even when I know I'm not

Tekevälle sattuu ja niin edelleen..

Yleensä Amor on koiramaailman varovaisin persoona pienien koirakavereidensa kanssa ja ihmisten seurassa. Se ei näyki kun ruokaa tarjotaan käsistä, sen suusta voi kaivaa vaikka herkullisimman lihapullan ja se antaa pikkukoirille aina periksi. Mutta mitä tapahtuikaan tänään!

Kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin ja käytin koiran äkkiä ulkona ja tultiin sisälle, menin matolle makaamaan kun A oli niin hurjan iloinen ja onnesta soikeana kun sai tervehtiä minut niinkin läheltä kuin mahallani maaten. Se sai pikkuhepulin ja raapaisi mulle oikeaan poskeen verinaarmun. Aluksi en sitä edes huomannut, mutta kun alkoi kohota poski ja tuntui sellainen viiru poskessa niin piti käydä katsomasa peilistä.
Olen ällistynyt! En vihainen, oma vikahan se oli kun lattialla makasin ja koira hepuloi.

Tästä tuli taas vuoden kiinnostavin blogimerkintä.. oi kyllä vaan!

Tassut jäätyy..

Pakkasta -20 astetta ja kamala tuuli, mutta tänään paistoi aurinko.

Valkoinen myrsky

"Amor, se sinun lenkin pala on varmasti heitetty roskiin.. mie pahoin pelkään sitä", sanoi isä kun Amor juuri tuossa kerjäsi jääkaapilla osuuttaan välipalasta. Äiti lienee pistänyt säästellyn makkaranpalasen siis roskikseen. Täällä on ihan järkyttävä ilma.. Aamulla menin lukioon isän kyydissä ja tuuli otti kiinni autoon, isot puut huojui kaksinkerroin ja mummoja lensteli tuulen mukana. Amor kävi aamulla vaan pikapissalla ennen lähtöäni ja jäi päiväksi taas äidin seuraan. Kun palasin kolmen maissa kotiin, tiet oli tukossa, lunta paikoitellen puolimetriä, ja kokoajan vaakatasossa tuli lisää aiheuttaen lumipyörteitä. Tuuli oli hurjan voimakas, tuntui ettei eteenpäin päässyt kun kunnolla puuskahti!

Kun pääsin meidän tielle ja katsoin pihallemme, olin yhtäaikaa masentunut ja hurjan iloinen. Oli todella kaunista kun kaikkialla näkyi vain valkoinen myrsky ja valoa riitti, toisaalta, ahdisti huomata ne metrin korkuiset lumidyynit mitkä myrsky oli pihallemme tehnyt! Amorin päästin ulos, ei huvita lenkkeillä, onneksi samaa mieltä on Amorkin. Kävi äkkiä pissalla ja tarpoi itsensä korkuisessa hangessa luokseni. Sisällä sai kamalan hepulin ja nyt näyttää hieman tylsistyneeltä.

Maailman kärsivällisin linkkarikoira..

Eilen menin lukion jälkeen linkkarilla kotiin hakeakseni Amorin ja palataksemme linkarilla sitten Tornioon, siskon luokse yorkkeja kaitsemaan. Linkkariasemalta kyytiin tuli paljon ala-astelaisia, ja Amor vain tuttuun tapaansa makoili etupenkillä vieressäni. Jotkut ei edes huomanneet sitä, mutta suurin osa oli innoissaan oikeasta koirasta kyydissä! Takanamme olevalle penkille kertyikin tyttöjoukko jotka kommentoivat söpöä ja kilttiä koiraa koko loppumatkan ajan..

Joka tapauksessa, multa meinasi alaleuka loksahtaa irti kun en voinut olla huomaamatta erään lapsen röyhkeyttä! Hirveän ajattelematonta ala-asteikäisen pojan käytöstä, kun näkee penkillä makaavan koiran ja rojahtaa ison reppunsa kanssa sen päälle! Olen lasten kanssa yleensä niin hyvin todella erittäin kärsivällinen ja niin olin nytkin. Amor onneksi pääsi sieltä repun alta sujahtamaan mulle syliin, mutta en voinut olla hieman äkäiseen sävyyn toteamatta sille pojalle että hei, älä ikinä tee noin! koira voi säikähtää pahasti. Eipä sille näyttänyt menevän lause ymmärrykseen asti, kun lähti vain naureskellen istumaan muualle.

Amor osoitti kyllä taas olevansa painonsa arvosta kultaa, niin kärsivällinen koira, niin luotettava. Sai kyllä valtavat lohtukehut linkkarissa pojan mentyä taakse istumaan. Kumpa tällaisia tilanteita ei tulisi! En yhtään ihmettele, vaikka joku koira saisi tuollaisesta isommatkin traumat.

Päivitystä lenkkipolkuihin

Käytiin Amorin kanssa sunnuntaina kävelemässä viljelysteillä, moottorikelkan tekemiä jälkiä pitkin umpimetsässä, pelloilla, poluilla.. Amor oli innoissaan, se jopa juoksenteli ilman syytä ja kerran erehtyi piehtaroimaan lumessa (tätä ei yleensä tapahdu). Nähtiin paljon pitkäkorvien jälkiä ja hevosten jälkiä, ja olen kyllä tyytyväinen siihen miten fiksusti Amor käyttäytyi vieraassa maastossa.. Epäilin kotoa lähtiessä hieman, että päästänkö sitä irti ollenkaan. Onneksi uskalsin päästää, koska molemmilla oli tosi mukavaa!

Kerran jouduin käskemään tiukasti, kun A lähti menemään kelkkareitiltä suoraan metsään jänisten jälkiä pitkin! Meinasin hermostua kun Amorin korvat meni ihan kiinni kun kirsu alkoi viedä koiraa.. Ja tuossa viimeisessä kuvassa Amor on suuuuren ojan reunalla. Meinasi suoraansanoen päästä huuto.. Käveltiin Amorin kanssa peltojen välillä, pientä tietä pitkin josta oli kelkka ajanut. Amor viipotti menemään edelläni. Tie päättyi suureen kumpareeseen, tässä kohtaa oli kelkka ihan suosiolla kääntynyt takaisin. Ajattelin käydä katsomassa, pääsisikö kumpareesta kenties ylikin? Kun seisoin sen parimetrisen kumpareen toisessa reunassa (sinne kiivettyäni) oli Amor menossa jo toisessa päässä. Ehdin juuri huutaa että SEIS, kun Amor meinasi jatkaa matkaansa kumpareelta alas! Se rinne, jolle Amor oli menossa, vietti ~4 metriä syvään lumisohjoiseen ojaan jonka toinen seinämä oli pystysuora ja toinen pelkkää upottavaa hankea.. Hyi helkkari, säikähdin kyllä. Onneksi Amor pysähtyi reunalle kun karjaisin ja tuli pois. Sinne ei muuten toiste mennä!

Muuten meille ei kuulu yhtikäs mitään uutta, mitä nyt tänään Amor kävi kaupungissa ja eläinkaupassa minun ja äidin kanssa. Lapset ihasteli ja Amorille sovitin y- ja huskyvaljaita. En kuitenkaan ostanut.

Ainiin! Ja ollaan me piiitkästä aikaa naksuteltu. Harjoiteltu vaan jalkojen pujottelemista ja perusasentoa. Amor selvästi oli iloinen kun alettiin jotain tehdä. :) Ja kotisivut on olleet toimimatta nyt pari päivää, mutta viikon sisällä niiden pitäisi alkaa toimia ihan normaalisti.

Emmille

"Rakkautta on luopua, kun on sen aika.

Se on vaikeaa, 

tuhansien kyyneleiden taistelu, 

mielettömän ikävän täyttämä hetki,

päästää toinen ikiuneen.

Se on se hetki, 

kun toinen siirtyy edestäsi sydämeesi 

ja muuttaa muotoaan.

Suru helpottaa, kun on sen aika."

Olen niin pahoillani.. :(

Rakas Amor..

Kun keskiviikkona tulin lukiosta kotiin ja nukahdin keittiön lattialle, minua salakuvattiin! Amor näköjään oli nukahtamiseni jälkeen liittynyt seuraan, tullut ihan vierelle. Jalkani päälle se on tuonut ja asetellut Rita-lelunsa, mukavasti sekin nukkui meidän kanssa päiväunet pehmoisella matolla.

Ihana Amor.. ♥

Käytiin jäällä

Heti kun lukiosta kotiin pääsin, me lähdettiin Amorin kanssa jäälle kävelemään! Ilma oli upea, noin kymmenen astetta pakkasta ja aurinko paistoi. Oikeasti, tarkoitan kun sanon upea. Amor sai taas vapaana mennä pitkin kelkkojen tekemiä reittejä ja ottikin ilon irti tilanteesta, kerran tosin nostin koiran syliin kun Ruotsin puolelta tuli kauheasti kiihdyttäen kolmen kelkan porukka - vaikkei Amor ikinä sellaisten perään ole lähtenyt, niin en tosiaan halua sitä ensimmäistäkään kertaa.

Laiskuutta ilmassa

Torstaina ja perjantaina oli normaalit lukiopäivät, mutta Amorilla oli tavallisesta poiketen kotona seuraa koko päivän ajan! Siskoni Karoliina on lomalla ja on nyt täällä, Amor tykkää Karosta hurjasti ja ne kaksi tuleekin toimeen loistavasti. :)

Aamuisin pakkasta on ollut yli 30 astetta, että eipä kauheasti olla lenkkeilty! Kotiin tullessa iltapäivällä saman verran, mutta käytiin me eilen lenkillä ~20 minuuttia, molemmat niin topattuina että liikkuminen tapahtui keinuen.. Onneksi Amor ei pistä pahakseen tossuja ja paksuja takkikerroksia! Reippaasti vain töpöttää menemään.

Laiska from seibrin on Vimeo.

Loma loppuu!

Me ollaan oltu lähes viikko nettipimennossa, mikä on kyllä pisin aika pitkään aikaan:D! Ollaan vaan oltu, käyty pitkällä lenkillä kamalassa pakkasessa, harrastettu kerrospukeutumista, syöty hyvin, otettu kertakaikkisen rennosti vaan.

Tänään palattiin Ylläkseltä kotiin, pakkanen nousi matkalla 34 asteeseen! Helkkarin kylmää on ollut, ilman tossuja ei olla pihalta poistuttu - Amor alkoi ontumaan ja yritti kaikkia tekniikoita liikkua ilman maakosketusta, melko tuloksetta.

Paluumatkalla pysähdyttiin mummolassa ja Amor piti seuraa papalle. Pappa istui keittiön jakkaralla ja Amor istui matolla, katselivat toisiaan pitkään silmiin, ja kun sanoin että saa sille antaa pullaa (pappa jutteli Amorille, että "voivoi, kyllä mie antaisin jos saisin..") niin miehet istui vastapäätä ja pappa otti pieniä palasia pullasiivusta ja syötti Amoria. Koiran häntä vaan heilu ja pappa oli tyytyväisen näköinen:). Tuli hyvä mieli pelkästään sivustaseuraajan roolissa! Mummokin kehui Amoria, miten siitä on tullut niin rauhallinen.

Huomenna jatkuu lukio, kahdeksalta aamulla.. kello on nyt 23:10, joten oletan että kannattaisi pakata laukku, ulkoiluttaa koira, käydä suihkussa ja alkaa nukkua mahdollisimman pian.

Ylläksellä mökillä