Paljon onnea Amor 6v.

Ilman sinua ei aamuisin aurinko nouse
Ilman sinua ei ole elämää
Minä rakastan sua nyt
Olet ainut mitä minulla on

ONNEA AMOR !

Jouluhössötykset ohi - suuntana Umeå

Lähden Amorin kanssa siskon mukaan Uumajaan pariksi päiväksi.. siskolla on töitä parina päivänä ja me lähdetään mukaan (Umeån välipäivien alennusmyynnit..!;)).

Amor sai jouluna lahjaksi kolme uutta tennispalloa (edellisjoulun lahjapallot hukattiin kesän aikana pihalle ja rannalle), joita se on nyt onnellisena suussaan kantanut ja sohvien alle vieritellyt - ja saanut sitten huomiota kun koiraa on autettu liian kauas vierineiden pallojen kanssa. Tämä oli minun ja Amorin kuudes yhteinen joulu!

Muutama kuva kuluneiden päivien tunnelmista:

Aattoiltana kävin viemässä pystisten ja Eetun haudalle kynttilän, se paloi sielä vielä seuraavanakin iltana. Pakkaset on pyörineet parissakymmenessä asteessa ja meidän lenkkeilyt on painottuneet vapaana tapahtuvaan omavaltaiseen liikkumiseen, jonka Amor on saanut suorittaa itse valitsemaansa suuntaan toppavaatteidensa ja tossujensa kanssa möngertäen.

Tekstejä kirjoitteleva on tyytynyt nauttimaan lomasta, ei herätyskelloja nukkua saa melkein iltaan asti, tai ainakin niin kauan kun se Amor-herralle sopii. Kun pitkästä aikaa laitoin huoneeni lattialle maton, otti Amor tilanteesta hyödyt heti irti - sängylle pääsee taas hyppäämään (kuten viimeisestä kuvasta voi huomata)! Voi miten tyytyväisenä se onkaan sitten siellä nukkunut, minun istuessa tietokoneen ääressä (yleensä Amor nukkuu lattialla tai omalla pedillään).

7.1.2010 jatkuu lukiohommat.

Tavoitekatsaus 2009, entä vuosi 2010?

(Vuoden 2009 tavoitteet:)

Agility

• nollatulos epiksistä
• pitää treenit iloisina, vauhdikkaina ja tehokkaina
• kenties jopa virallisiin kisoihin
• hieromalla ja pitkillä lämmittelyillä / jäähdyttelyillä pitää lihakset kunnossa

Toko

• saada koira seuraamaan vaikkapa parin askeleen verran
  
• merkille meno ja pysyminen
• sivulle tulo nopeaksi ja sulavaksi, vaivattomaksi

Muuta

• kunnon kohotusta molemmille osapuolille; niin koiralle kuin ohjaajallekkin
• kesällä ssäännöllistä pyöräilyä
• ulkoilua monipuolisessa maastossa
• käydä koirahierojalla

Temput

• koira pakastusrasiassa
• peruuttaminen
• etujaloilla seisominen, ehkä vielä tukea ottaen

Yliviivasin tavoitteet, jotka vuonna 2009 saavutettiin. Koirahierojalla ei käyty, eikä pakastusrasiaan saatu viimeistä takajalkaa. Koira seuraa, mutta ilman katsekontaktia (ei olla pitkään aikaan treenattu). Agilityn saralla edistyttiin ja mentiin takapakkia: nollia tuli, mutta treenit lopetettiin. Ensi vuonna nähdään, miten jatkuu - päättyikö meidän ura tässä lajissa jo ennen virallista alkuaan. Eikä me kesän aikana säännöllisesti pyöräilty, pari kertaa käytiin viikossa vähän jolkottelemassa. Etujaloilla Amor seisoo, mutta vain tukea ottaen seinästä/kirjapinosta. 

Tavoitteet vuodelle 2010:

Agility

• ei aseteta tavoitteita

Toko

• josko sen seuraamisen saisi lopultakin toimimaan
• palattaisiinko me sitten ryhmään treenaamaan..?

Muuta?

• Haluaisin kovasti opettaa Amorille pitkästä aikaa uusia temppuja! Esimerkiksi huoneeni oven sulkeminen (&kaappien ovet ym.) olisi hyvä temppu ja pakastusrasiaa me jatketaan. Myöskin etujaloilla seisominen pitää hioa kuntoon ja muutama muukin temppuidea on mielessä.

Iloista joulua kaikille!

Vaunu 2, ikkunapaikka 69

Sinne meni eka kerta junassa! Kunnialla ohi on.

Pikajuna 703:lla matkattiin noin tunti ja huolimatta myöhässä olevista aikatauluista ja viidestä muusta kissasta ja koirasta vaunussamme Amor hoiti oman osansa matkustamisesta hienosti. Pari kertaa se älähti kun vieras koira tunki liian lähelle, mutta suurimman osan ajasta äijä vain nukkui mulla sylissä. Välittämättä kolinoista ja ohi juoksevista lapsilaumoista.

Oulun asemalla kun odoteltiin myöhässä olevaa junaa, jätin Amorin penkille (pistin hihnan penkin selkänojaan kiinni löysästi) odottamaan kun kipaisin noin kahden metrin päässä olevaan kioskiin ostamaan nenäliinoja. Katsoin siinä jonottaessani miten hienosti minun maalaiskoirani istui siinä kaiken hälinän ja erikielisten ihmisten keskellä, laukkujani vartioiden. Kunnes.. olin kirjoittamassa nimeä kuittiin kun kaiken sen hälinän katkaisee lyhyt sarja teräviä haukahduksia. No voi källi! Tietysti aseman sisälle käveli viereisestä ovesta cockeri. Kipitin äkkiä takaisin koirani luokse (joka kivasti keräsi katseita äänenavauksellaan) ja totesin että spanieli ohitti Amorin noin metrin päästä. Moni muu olisi keskittynyt nolostumaan kun koira päästi terävän haukunnan, mutta mitä minä tein? Olin äärettömän ylpeä epäsosiaalisuuden ruumiillistumastani, rakkaasta remmiräyhästä joka ei hallitsee itsehillintäänsä yhtään nähdessään toisia koiria. Amor EI yrittänytkään penkiltä alas, eikä alkanut rähisemään! Se päästi terävät haukahdukset, mutta ei liikahtanutkaan paikaltaan kun sen siihen käskin. Toki se oli penkissä kiinni, mutta sitä sen ei onneksi tarvinut huomata kun ei se ihana idiootti yrittänytkään lähteä lahtaamaan tätä cockeria. :-)

Nyt ollaan kotona ja odotellaan vaan aattoa, josta ei tosin kummoista ole tulossa.
Sen jälkeen odotellaan uuttavuotta ja Amorin synttäreitä! Kakkusuunnitelmat on jo pistetty mietintään, ehkä poikkeaisimme tavallisesta maksalaatikosta tämän kerran ja kokeilisimme jotain erilaista. Minun rakas keski-ikäinen mustiainen.

Amor & Aapeli, lenkille lähdössä maanantaina.

Amor maailmalla | osa 666666

Me saavuttiin Ouluun tänä iltana. Amor nukkui koko parin tunnin matkan (mukaanlukien pysähdykset kaupoissa) minun sylissä ja perille päästyämme kävi innokkaana haistelemaan Oulun monia monia monia uusia hajuja! Käytiin vähän kävelemässä läheisessä pikkumetsässä, kauheasti näkyi tassunjälkiä ja muutama koira tuli vastaankin.

Tiistaina lähdetään takaisin kotiin, junalla. Edessä on siis Amorin ensimmäinen junamatka! Omistajaa jänskättää vähän - pääasiassa toivotaan vaan ettei samaan vaunuun tulisi muita koiria, Amor kun ei ei varmaan tykkäisi. Mutta noh, se nähdään sitten.

Huominen päivä (omistajan synttärit 21.12!) menee varmaankin kaupungilla.

Lunta ja pakkasta!

(Mittari näyttää pakkasta viidentoista asteen verran.)

Amorin niskakarvat on taas HIEMAN kasvaneet..

Eetu-yorkki on haudattu noiden takana olevien
kahden koivun väliin. Varsinkin talvella paikka
on mielestäni todella kaunis.

Please take this piece of my heart and never let it go

Meilleppäs ei taaskaan kuulu oikein mitään. Amor voi karvaisesti ja pojan synttärit lähestyy, uutenavuotena tuo täyttää jo kuusi vuotta! Amor niin rakas, paras. Joka päivä sen huomaa, miten paljon paremmaksi se kokoajan muuttuu ;-)

Joulunvietto tulee olemaan tavallisesta poikkeavaa, koska moni perheestä on töissä. On siis harkinnassa, josko pakkaisin tavarat ja lähdettäisiin joulua pakoon Uumajaan siskon luo. Sehän tietäisi montaa tuntia linja-autossa istuskellen, mutta kenties se olisi sen arvoista.
Katsotaan nyt miten suunnitelmat etenee..

Itsenäisyyspäivän mätsärit

 

Kuvista kiitos siskolleni Kristiinalle!

Juu, me kävästiin Amorin kanssa tänään mätsäreissä! Mukaan lähti myös sisko yorkkineitiensä Selman ja Sylvin kanssa. Molemmat yorkit saivat punaisen nauhan ja Selma sijoittui kolmanneksi pienissä punaisissa aikuisissa.

Amor sai sinisen nauhan eikä sijoittunut, mutta tästä jäi silti hyvä mieli. Amor ylitti itsensä liikkuessaan, se oli ihan hurjan pontevana ja liikkui kauniisti.

Jos puhuttaisi agilitykisoista, tämä olisi ehdottomasti ollut "hyvä hylky". Amor ei paikanpäällä edes rähissyt kaikille koirille, irlanninsusikoira ja basenji saivat haistella ilman, että Amor olis tahtonut niitä tappaa. Huippua!

Turhat jutut vol 666

Kuvassa Amor on mökkimme pihan lumikasan päällä, lunta on tuossa noin viis metriä. Kuva on otettu muistaakseni 2007 keväällä.. Voi kun olisi pian ihana keväinen ilma - paljon lunta ja aurinkoa sopivasti, pakkasta (ei liikaa) ja raikas ilma. Mutta ei, meillä on vaan pari senttiä lunta ja vaihtelevasti, välillä loskaa ja välillä kymmenen astetta pakkasta.

Olen alkanut tekemään niin, että aamulla ennen lukioon lähtöä ripottelen Amorin aamunappulat huoneeni lattialle mahdollisimman laajasti. Sitten käydään Amorin kanssa kävelemässä vähän ja kun Amor on vapaana, niin muistuttaessani sille ruoasta joka odottaa syöjäänsä lattialla, niin se sinkoutuu tieltä asti meidän ovelle häntäänsä heiluttaen ja sitten juoksee huoneeni ovelle odottamaan, että koska saa luvan alkaa syömään. Näin Amor on aina jäänyt sitten lähtiessäni syömään ja lähteminen on ollut molemmille helpompaa kun kotiin ei ole jäänyt surullisesti tuijottava koira inisemään portin taakse.

:-D Tämä kuuluu turhiin postauksiin, kyllä. Mutta kun teki mieli kirjoittaa eikä meille tapahdu mitään!

Koeviikko

5 vuotta pystiksistä

suomenpystykorvat Vikke ja Iira

5.8.1993 - 15.11.2004

Hän joka sinulle on ollut rakas,
ei koskaan kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät
kannat hänen sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa.

(Anja Porio)

Amorin herkkä vatsa

Mukava lauantai

Meillä on ollut kiva lauantai - lunta on satanut koko yö ja päivän. Lunta rakastava koira Amor muuttaisi nyt mielellään ulos, ei voi olla hymyilemättä kun näkee miten koira voi tulla iloiseksi talvesta! :-)

Tänään meillä oli myös päivähoidossa siskoni yorkkineiti Selma (pikkupaholainen, termiitti, perkele, ...) joka muistuttaa aina käynneillään miksi en haluaisi nyt koiranpentua. Selma on jo yli yksivuotias, mutta luonteeltaan ikuinen pentu, ihan mahdoton (&mahdottoman ihana). Tänään uhrauduin taas ja pesin Mäkärän, saipa sekin taas yhden syyn lisää inhota minua.

Pitäis vielä lukea ja lukea ja lukea kirjoja - koeviikko lähestyy uhkaavasti..

Selma tarkkailee keksien valmistumista

Amorille koitti eläkepäivät

"Hei!

Luulen vähän, ettei me Amorin kanssa jatketa enää agilitytreenejä. Mulla on aikaa muutenkin tällähetkellä ihan liian vähän, lukio on yllättävän raskas läksyineen ja koulumatkat pidentää päivää parilla tunnilla - normaali lukiopäivä venyy yhdeksään tuntiin ja siihen vielä se läksyihin kuluva aika..

Amor jäänee nyt varhaiseläkkeelle agilitystä, ellen sitten keksi joskus vielä tilata lisenssiä ja palata ohjattuihin treeneihin. En usko kuitenkaan että me virallisesti ikinä kisattaisikaan, mulla ei hermot kestä kun stressaan liikaa jo ajatuksesta. En pidä paluuta ihan mahdottomana ajatuksena, jos Amor ei koe yht'äkkistä vanhenemista. Tämän vuoden aikana meitä ei kuitenkaan varmasti treeneissä näy."

Pistin meidän kouluttajalle FBn kautta äsken pidemmin viestiä menemään. Joo, tavallaan helpottava päätös, tavallaan hiton kamala. Olo on jo valmiiksi katkera. Ehkä meidän agilityt oli sitten tässä, ehkä ei. Päätökseen vaikutti moni asia. Mutta elämä jatkuu, jatketaan lenkkeilyä ja temppujen opettelua ynnämuuta mukavaa kotikoiran arkeen sopivaa ☺. Jos ei tästä ihan loppua tulekkaan, niin useamman kuukauden tauko taatusti. Oletettavasti me ei ohjattuun ryhmään palata enää, mutta eihän sitä koskaan tiedä tulevaisuudesta.
Blogin lukijoille tämä tuli varmaan aika yllätyksenä, mutta netin ulkopuolella tätä vaihtoehtoa on ajateltu jo pidempään. Katsellaan vähän että miten tämä elämä kuljettaa meitä, nyt vaan asiat johti tähän.

Blaaah..

MV

12-14 lauantaina

Lauantaina mentiin hallille kahdeksitoista, treffattiin Jennan (&villakoiransa) kanssa. Mulle oli tästä paljon hyötyä, kun sama ihminen ohjaa aloittelevien ryhmiä niin sain samalla hyviä neuvoja kun treenattiin. Jenna oli tehnyt pitkähkön ja kieputtelevan radan. Oli keinu, puomi, piiloputkea, välistävetoja ja hankalia kiertoja.

Jennan mielestä Amor oli kehittyny hurjasti, huomattavan paljon! Kuulemma vauhtia on tullu ihan älyttömästi lisää ja meitä oli kivaa katsoakkin:-D.. tiedä siitä sitten, mutta vauhtia on oikeasti tullut kun aloin miettimään tilannetta vuosi sitten, jee.

Ensinnäkin täytyy kehua Amoria.. me otettiin toistoja, paljon toistoja. Pakotettiin minut muistamaan rata, hakemaan parhaat tavat ohjata. Kokeiltiin pitkästä aikaa myös lelulla palkkaamista, mutta Jennakin sanoi ettei se toimi Amorilla - Amor ei kuuntele, se jää mietiskelemään ja katselee maisemia! Nakki toimii siis parhaiten.

Otettiin välistävetoja, ne on aina ollut meille hankalia.. Tälläkertaa voin silti olla aika tyytyväinen, Amor tosi nätisti kääntyi minne ohjasin ja ei tehnyt niitä edestakaisinhyppyjä! Amor myös irtoaa hyvin, kokeilin ennen hallilta lähtemistä vielä, että kuinka kaukaa voin koiraa ohjata. Vaikka välissä oli hyppyjä, niin saatoin lähettää Amorin keinulta hankalalle hypylle ja siitä kahdelle monen metrin päässä olevalle esteelle ja niiltä puomille, joka oli 3-4 metrin päässä, ja se otti kontaktit hienosti laukaten. Minusta se on aika hyvin, ja vahvistaa vaan ajatustani siitä, että Amor olisi vaikka mitä jos ohjaaja olis parempi!
Jenna treenasi myös Amorilla.
Oli niin outoa nähdä oma koira sielä juoksemassa ja tekemässä puhdasta rataa vieraan ihmisen kanssa.. Jenna kehui Amorin estevarmuutta ja sitä miten se menee vaikka ilman käskytystä. Minusta oli tosi mukava katsoa kerrankin, että miltä se koira näyttää radalla - eihän sitä itse näe kun sitä siellä ohjaa. Huomattua tuli sekin, että jos Amor vain haluaa, niin se tekee tosi nopeita ja varmoja suorituksia, ketteriä kääntymisiä ja on muutenki ihan älyttömän kiva koira.

Kiitokset Jennalle ja toivottavasti puudelin tassu paranee pian.

Agilityä ja turhautumista

Meidän treenit oli hieman erilaiset tällä kertaa! Koska meidän ryhmästä ei ollut paikalla muita kuin minä ja kouluttaja, niin me treenattiin vieraan ryhmän kanssa. Kilpailevien ryhmässä samoja ratoja kuin ne nopeat, ketterät, vietikkäät, hyvin ohjatut koirat taitavine kuskeineen. Sinänsä voin vaan sanoa että olen kyllä Amoriin tyytyväinen, se teki parhaansa ja kesti yllättäen monta toistoa kepeillä. Yleisasenteeltaan se oli tänään innokas(!), irtoava, juokseva(:-D kyllä, se on huomion arvoinen asia..) ja ihan hassu poika.

Ensimmäinen rata oli minun mielestäni hankala ja tuotti mulle taas ongelmia, muistamisen kanssa :|. En jaksa enää ymmärtää miksen muista niitä helkkarin ratoja! Ärsytyskerroin sata. No, kuitenkin - Amor irtosi renkaalle kauempaakin tuttuun tapaansa erittäin hyvin ja kerrankin myös keinu tuotti onnistumisen tunteen. Mulla oli valssit hukassa ja koira sinkoili välillä väärään päähän putkea, mutta eihän sitä koiralle raskinut kertoa kun vika oli ohjaajassa ja koira oli kerrankin niin intopinkeänä tekemässä omaa osaansa!

Toinen rata sisälsi kepit kertaa kaksi - ja ne oli täydet kepit. Tätä ei olla paljoa treenattu ja jokin siinä tökkäsikin pahemmin, Amor hyppäsi toiseksiviimeisen kepin kohdalla pois ja jätti sen saman välin menemättä monta kertaa. Kun ohjasin peruuttamalla ja käskyttäen, se teki kepit hienosti.. veikkaisin että tekonurmessa oli jonkun koiran pissat ja Amor niistä väisti aina uudestaan. Tehtiin me kuitenkin pari kertaa hieno kepeille vienti ja täydet nopeat kepit kivalla rytmillä. :-) Amor on myös oppinut tosi hienosti kiertämään esteen toiselle puolelle, se ei enää tee edestakaisia hyppyjä, ihanaa!

Toisen radan kanssa mulla ei ollutkaan muistamisongelmaa ja arvioin paremmin esteiden kohdat vaikka etenin selkä edellä toisinaan - ja Amor meni oikeisiin päihin putkia ja kiersi kauempana olevan renkaan taakse ja suoritti sen niinkuin pitää. Mielestäni mulla on vähän parantunut oman kropan käyttö, jos mulle sanotaan että tässä kohtaa käännät itseäs jo valmiiksi tuon esteen suuntaan, niin pystyn siihen! Hitsi vaan kun radalla on niin monta asiaa mitkä pitäisi muistaa ja ymmärtää - yhtä aikaa.. :-D Ei oo helppoa (ainakaan tällaselle blondille)!

Mitähän muuta mainitsemisen arvoista? No, kateellisena katselin niiden toisten koirien suorituksia tietenkin, ja sitä miten sulavasti niitä ohjattiin. Kuinka suurella innolla ne nappasi kiinni siihen leluun radan päätteeksi.. No, Amor tykkää nakeista. Onneksi edes niistä. Huomasin jälkeenpäin, että kun rata päättyi keinuun niin siinä alle parin metrin päässä keinusta oli toinen koira, MUTTA Amor ei reagoinut siihen - mikä on ihan helkkarin hienoa! Treenien jälkeen tehtiin myös kaksi ohitusta, molemmat tosi hienoja. Voi tuli hyvä mieli, Amor ei edes örähdellyt vaikka toinen koira käveli parin metrin päästä ohi. :-)

Alkuillasta valitin kyytiongelmia ja elämän hankaluutta ja olin sataprosenttisen varma siitä, että me jäädään tästä hemmetin lajista kokonaan eläkkeelle. Sitten taas menin hallille ja näin miten Amor meni radalla, silmissään ihan erityinen tuike. Kuinka paljon voi ihmistä ärsyttää kun oma pää hyrrää kisamisen ajattelemisestakin. Tiedän että jos me ei ikinä edes yritetä, niin kun koira täyttää kymmenen niin minua harmittaa etten uskaltanut yrittää, etten luottanu meihin. Että pelkäsin epäonnistumista turhaan ja en antanu Amorille mahdollisuutta näyttää mitä se osaakaan. Sitten taas leikittelen ajatuksella, että miten voisin tilata sen lisenssin ja ilmottautua kaamosralliin (paikkakunnalla järjestetään kisat marraskuussa) kun pää on sekaisin kun vielä liikutaan ihan ajatuksen asteella ja pelkään kauheasti radan unohtamista.

Huoh, kaikkea sitä miettiikin. Ottais vaan sen riskin ja hyväksyis ettei aina voi onnistua. Mutta kun se on niin helppoa vain sanoa, toteutus on jo ihan eri asia!

Mäkärä

Kun siitä ei ole ikuisuuteen ollut täällä kuvia, niin tässä siitäkin vähän tuoreempaa materiaalia. Meidän loma loppuu tähän iltaan, huomenna koittaa arki klo 05:30. Jippii..

Aikainen aamu

Yleensä herään lomapäivinä kahdentoista jälkeen (eilen kahdelta...), mutta tänäaamuna oli herätyskello soimassa ennen yhdeksää. Yöllä oli satanut uutta lunta, ja kun Amorin kanssa astuttiin ovesta ulos niin alkoi sataa taas. Ihana kevyt lumisade, ihan pehmeää uutta lunta! Poikettiin normaaleista lenkkirutiineista ja mentiinkin metsäisille teille kävelemään ja peltoteille. Amor haisteli koko matkan hurjasti, melkein kaks tuntia me ulkona oltiinkin.. Irti en uskaltanut päästää, kun on tuo metsästyskausi meneillään.. ratkaisu : kelatalutin! Amor ressukka on fleksissä ollut viimeksi yli puoli vuotta sitten, ja nyt menikin kauan aikaa ennenkuin se tajusi että voi ottaa etäisyyttä minuun.
Mutta siis, olipa ihana (erilainen!) aamu. Kannatti herätä aikaisin, syysloman kunniaksi:-)

Kaikki rakastaa talvea

Tänään olis agilitypäivä! Mutta, kuinka ollakkaan - meillä ei ole kyytiä. 

Blogiinkin kirjoitan vain kokeiden uusintoihin ilmoittautumista vältelläkseni. Apua kun motivaatio on nolla ja ei hajuakaan mitä tulevaisuudessa tahtois tehdä. Amorin kanssa ollaan hölkkäilty taas iltalenkit, eilen oli tosin aika liukasta kun satoi alijäähtynyttä vettä ja mustaa jäätä paikoitellen. BOT on ollut käytössä, Amor on tuntunut vähän kankealta kun pakkaset on saapuneet. Onneksi koira tykkää siitä loimesta, mielellään lepäilee se päällään.

Kesämuistelmia

Äkkiä se kesä kuitenkin meni, vaikkei siltä tuntunutkaan. Poissa on 30 asteen helteet ja kärpäset. Poissa on ilman sukkia pihalla oleminen ja varjopaikan etsiminen. Olin ensimmäistä kertaa kesätöissä, Tornion kennelkerholla. Amor sai olla mukana töissä ja pääsi sen vuoksi lehteenkin, artikkeliin jossa vastuttettiin koirien turhaa häkitystä.

Eipä mulla muuta, kunhan fiilistelen täällä rännän ja pimeän keskellä..

Tänään

(Ja ei, me ei käyty epiksissä.. koira olis varmaan toiminu, ohjaaja ei. Olen ihan jäässä ko puhutaanki kisaamisesta. Huoh, kuinka turhauttavaa. Ärsytti se, että tiedän unohtavani radat, niin, paljon, etten sitten päättäny edes yrittää.)

Kohta kuusi vuotta

2004, pentukoira siistimisen jälkeen. kuva: Merja K.

2005, teinikoira trimmattuna näyttelyitä varten. kuva: kasvattaja

2006, kasvattanut massaa, mutta ei vielä järkeä.

2007, paras kaveri, lihavassa kunnossa.

2008, viisastunut koirapoika, aikuinen.

2009, elämäni koira, sanoja ei tarvita.

Amor arvostaa..

.. kun on lunta! Vaikka sitten märkää loskalunta, joka on aiheuttanut kolareita ja ongelmia linkkarien aikatauluissa. Vaikka autoon mentäessä märkä koira kastelee omistajan vaatteet, vaikka kengät hörppii kuraloskavettä kaupungilla. Niin Amor tykkää!

Täydet kepit pitkästä aikaa

Olipas kivat treenit!
Ensimmäisellä radalla omistaja kämmäili ihan urakalla.. mikä siinä muistamisessa ja keskittymisessä on niin hankalaa? Ärsytti kun koira meni loistavasti ja itse ohjasi väärille esteille. Toisella radalla pitkästä aikaa keppejä, täydet kepit. Hankala kepeille vienti. Ja me tehtiin se aika hyvin! Kouluttajakin sanoi että mahtava kepeille vienti! :-) Amor jaksoi tsempata loppuun asti, jee.

Bonuksena Amor teki pitkästä aikaa kontaktivirheen, ainakin ehkä. Kouluttaja ei ihan nähnyt tilannetta, mutta sanoi että kannattaa katsoa ettei koira ala harrastamaan alastullessa hyppimistä.. Mutta onneksi ne kymmenen muuta kontaktia meni omaan hyvään tapaansa. Oli hankala vienti hypyltä putkeen, joka oli puomin alla - huomattiin taas Amorin kiintymys kontaktiesteitä kohtaan kun se piti suurinpiirtein korvasta taluttaa sinne putkeen - mitenköhän monesti se kääntyikään putken suulta ja kiersi puomille?

Hyvät treenit, virheet teki taas ohjaaja. Miten saan oman ratamuistin kasaan? Unohdan ja sekoitan, ja kun epäröin niin pilaan kaiken. Turhauttava ongelma, josta en tunnu pääsevän eroon! Epikset olis tässä viikonloppuna, pitää katsoa mennäänkö sinne nolaamaan itsemme..

Viikonloppuun mahtuu 16 tuntia linkkarissa

Olipa viikonloppu..!

Perjantaina oltiin 8 tuntia linkkarissa, sunnuntaina toiset kahdeksan. Amor ylitti jälleen itsensä käyttäytymisellään, kanssamatkustajina olleet kissat ja koirat todettiin murahtamalla mutta annettiin asian olla sitten.. Umeåssa ollessa Amor ei edes merkannut kertaakaan siskon asuntoon, vaikka siellä oli taas uudet hajut. Kerrassaan olen tyytyväinen viikonlopun kulkuun.

Täällä satoi eilen lunta (=puolisulaa räntää...)! Aamulla on jo pakkasta ja jäätä.. Autoihin vaihdettu talvirenkaat jne. Talvi tulee, jes jes!

Koeviikko on ohi ja kakkosjakso alkoi tänään.

Epäviralliset agilitykisat

Lokakuun epäviralliset agilitykisat

Seuraavat epäviralliset agilitykisat pidetään su 11.10 ulkokentällä, ilmoittautuminen paikanpäällä alk 10.00 ja kisat alkavat 10.30, tuomarina Pentti Kallijärvi.

Kaikille luokille (mölli,ykköset,konkarit) kaksi rataa, agi-ja hyppyrata (möllien agirata ei sisällä keinua). Kisamaksu 1 startti 3,5 euroa, 2 starttia 5 euroa (yht) 3 ja useampi startti 2 euroa kpl. Maksu mielellään tasarahalla.

Tervetuloa!

Noin lukee TORKKin sivuilla. Sinne siis ilmeisesti. Jännittää jo valmiiksi..

Kokeita, kokeita, kokeita.. treenit?

"Anna namiiiii"

Ei menty treeneihin tänään, aikaa on muutenkin liian vähän asioiden kertaamiseen aina seuraavan päivän koetta varten. Amor on nukkunut koko päivän (=kohta se alkaa kävellä pitkin seiniä), ja silleen.

No, kohta tämä koeviikko on ohi ja sitten me lähdetään viikonlopuksi koko lukiota pakoon Umeåån käymään. Kahdeksan tunnin linkkarimatkat sinne ja takaisin yhdessä viikonlopussa?, asian järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä...

Koeviikko

Lenkillä sato vettä ihan kiitettävästi ja tunnissa ehti kastua aika kokonaan..

Selma on aika pieni terrieri.

Vapaana metsäretkellä, juoksua harjanteen reunaa pitkin :-)

Harmaata, harmaata..

Treenit sateisella tekonurmikentällä takanapäin. Sateesta huolimatta (tai kenties juuri siksi) Amor meni lujaa, jopa niin lujaa etten ehtinyt sitä putkelle viedä (pimeä putki). Keinu meni hienosti, ei juuri hidastellut - mikä on tosi hyvä muutos meidän keinulle. Sen lisäksi tehtiin uhkarohkea takaaleikkaus renkaalla ja kouluttaja sanoi jälkeenpäin, että se on iso riski ja varsinkin kun kyseessä on rengas, mutta meillä se näköjään onnistui tosi hienosti ja sopi meille :) Radat oli melko pitkiä ja kippuraisia, mutta onnellisesti muistin ne ja oikeasti - juoksin. Voisin veikata, etten koko vuonna ole treeneissä saanut juosta niin täysillä. Vielä mainitsemisen arvoiseksi lukisin sellaisen asian, että Amorin kans on alkanut luonnistua siivekkeen kierto! Ennenhän Amor harrasti eestaas-hyppyjä, mutta nyt kun tehtiin välistävetoa ja kaikkea niin kunhan käännän koko kroppani melkein vaakatasoon poispäin esteiden välissä, niin Amor kyllä tulee ja menee niinkuin pitää. Eli kokonaisuutena loistavat treenit ja ainoa ongelma oli putki - kun ohjaustavan löytäminen oli hankalaa vauhdin vuoksi.

Ensiviikolla treenit jatkuu hallilla, alkaa olla jo niin pimeää ja viileää tuolla tekonurmikentällä.

--------------------

loppukevennys: Amor ja Selma-terrieri

Ei meille kuulu mitään?

Niitä tylsiä päiviä on kuulunut meidän arkeen kuluneina aikoina kohtuullisen paljon.. vai liikaa? Ei edes mitään temppuja olla opeteltu, oltu vaan ja lenkkeilty. Olen aika ylpeä kun viikonloppuna uskalsin pitää Amoria irti metsässä, ja sain sen takaisinkin yhtenä kappaleena ja pienellä suostuttelulla. Eipä sillä, kenties täyteen pakatuilla nakkitaskuilla oli osuutta korvien olemassaoloon vaikka metsän hajut kovasti kiinnostivatkin.

Perjantaina me pakattiin laukut ja lähdettiin (taas...) linja-autoilemaan. Onni on järkevä koira, Amor ei ole moksiskaan linkkarimatkoista tai linkkariin saapuvista ihmisistä. Me ollaan vieläkin täällä määränpäässä, siskon (&kolmen yorkin) luona Torniossa. Huomenna olisi kenties tiedossa agilityä..

Tänään muuten iloitsin onnistuneesta pikkulapsen ohituksesta, olin Urhon, Sylvin, Selman ja Amorin kanssa kävelyllä ja vastaan tuli pikkuinen lapsi. Ja Amor meni käskytyksen alla ohi murisemattakaan - jes! Meillä on nimittäin viimeaikoina ollut ongelma nimeltä kiljuvat lapset jotka saa Amorissa aikaan reaktion joka on verrattavissa koirien ohitukseen..

090909

päivämäärä...
Me ei käyty tiistaina treeneissä (agility), koska mulla oli kamala yskä ja päätä särki taas! Ärsytti. Me ollaan nyt viikon ajan tehty pidempiä lenkkejä ja molemmilla on jaksaminen parantunu, Amor kulkee vapaana omaan tahtiin kun omistaja hölkkäilee :-). Ilmat on ollu karmeita, vettä vaakatasossa ja pimeää. Mutta silti, tykkään syksystä eniten!
(Objektiivikuume..)

Kipeä omistaja

Niin, olin torstain ja perjantain pois lukiostakin kun olin kuumeessa ja kaikkea kamalaa.. tällä hetkellä ainoa haitta on se, että olen jäljessä kaikista ja mulla on kauhea nuha! :D Täällä on nyt kaksi päivää ollut hurja(n ihana) syysmyrsky. Lehdet lentelee puista ja ulkona on hyisen kylmä tuuli.. Mutta kaunista! Vettä on satanut suurimman osan ajasta aika taukoamatta, Amor ei kauheasti tykkää.

Eilen käytiin kävelemässä sellainen 5 kilometrin lenkki ja alkoi satamaan yhtäkkiä kaatamalla! Amor oli niin petetyn ja katkeran näköinen, mutta jatkoi silti matkaa kanssani (oli irti). Kotiin palattuamme se ravisteli eteisessä käskystä ja juoksi sitten suoraan huoneeseeni ja petaamattomaan sänkyyni peiton alle kiehnäämään! Olen erittäin vakuuttunut siitä, että tämä oli suunniteltu kosto.