No jos sitä meiltä kysytään, hautaan asti hauskaa pidetään

"Hämmentää mua muuttuen maailma

Mä muutu en

Jäin siihen missä näin mä sut

en tällaiseen oo uskonut

Sulle annan kaiken kaiken

maallisen ja maanalaisen"

Paljon iloa uudesta akusta

Kävin eilen Oulun Verkkokaupassa, lähdin muka vain katselemaan.. Tietäähän sen miten siinä käy! Joulukuussa messarissa EOS 50D heittäytyi hankalaksi, lakkasi toimimasta ja itku kurkussa odottelin ihmettä. Kamerahan kyllä toipui käyttökelpoiseksi, vaikka jokin ylimääräinen valo siinä aina palaakin ja akku esitti vähän huonoja merkkejä. Ennen niin pitkäikäinen akku kesti nyt noin 100 ruudun verran, eikä live viewin käyttöä kannattanut edes ajatella samassa huoneessa antiikkisen rungon kanssa. Olen puoli vuotta siis kituuttanut huonolla akulla, ja yhä useammin päätynyt valitsemaan rungoksi ensimmäisen eokseni - 400Dn. Vanhassa vara parempi, niin totta.

Eilen, seisoessani kameraosastolla uusi vara-akku kädessäni, järkeilin vähän. Koska rungossa oletettavasti on vielä ruutuja jäljellä, ostin sen uuden akun. Yllättävän paljon se maksoi, mutta huomattavasti kalliimmaksi olisi tullut uusi runko. Eihän vanhuus ole sairaus, 50D on jo niin tuttu ja sopiva kamera, että en haaveile uudesta rungosta vielä (toivottavasti!) pitkään aikaan :)

Maanantai-aamuna, ollessamme Joensuussa lähtötunnelmissa, Jonna vielä kysyi, että onhan mulla omat putket varmasti mukana. "Joojoo".... ja bussissa istuessani tajusin, että mulla on Jonnan 50/1.4 ja Jonnalla siis kamerassaan kiinni minun 20/1.8! Haha, Jonna saa nyt ottaa ilon irti paljon puhumastaan laajiksesta.. ja mulla on hyvin käyttöä kahdelle 50mm f/1.4:lle. Toivottavasti nähdään taas pian :)

"Minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia.."

Mitä meille kuuluu? Hyvä kysymys esittää välillä itselleen. Ylihuomenna omistaja hyppää bussiin ja suunnistaa juhannukseksi Joensuuhun, jihuu! :) Sen reissun jälkeen palaan kotiin, pakkaan koirat ja tavarat uudestaan ja otan suunnaksi Umeån. Siis reissua reissun perään.

Ihan hyvää meille kuuluu. Amorin turkki on räjähtämässä taas aika reuhkaksi ja oikeastaan se on jo tapahtunut, mutta eipä juuri muuta. Tänään oli myös jonkinlaisen puolivuotishuollon aika, pesin Amorin kuonosta hännänpäähän, ja mietin että yllätyn aina yhtä paljon siitä miten hyvältä puhdas koira näyttää. Voisin kai yrittää pestä tuota vähän useammin kuin pari kertaa vuodessa.

Pari viikonloppua ollaan oltu yorkkivahteina, siskon uusin perheenjäsen Saimi (nyt 8 viikkoa) on ihan täystuho ja snautsereitten kauhu. Saimi ko vähän käskee, niin Amorilta tippuu lelutki suusta ja herraparta hyppää sohvalle turvaan. Jos sais käppänän samanlaisella luonteella niin en miettis kahta kertaa.. Saimi (aka Möykky) on ensimmäinen koira, jonka olen nähnyt niin pienestä pitäen. Vuorokauden ikäisenä se mahtui nukkumaan kämmenelle, nykyään se jo sujahtelee Amorin mahan alta niin nopeasti ja päättäväisesti, ettei snautseri ehdi edes reagoida. Syntyessään Saimi painoi vähemmän kuin minun puhelin, hankala enää muistaa miten pieni se tosiaan oli. Onneksi minun pentukuume on kesälomalla, saatan paijata kummipentua ihan hyvällä omallatunnolla ja olla sitten kiitollinen omasta aikuisesta koirasta. Amor on niin valmis mulle ja tunnen sen niin hyvin, etten vaihtaisi edes tuhanteen pentuun ♥

No mä en tiedä, ehkä kaikki on vielä mahdollista

Laimeita kuvia ja juttuja tässä postauksessa.

Kesälomaan ei ole enää edes yhtä kokonaista viikkoa, ja kesälle 2012 on jo suunniteltuna jos jonkinlaista menoa! Juhannus vietetään Joensuussa, jossain välissä matkustetaan Uumajaan ja heinäkuussa on ruotsin abikurssi. Olen yllättänyt itseni Kennelliiton sivuilta, katselemassa ensivuoden koiranäyttelyitä. Jos vain maltan kasvattaa Amorille karvaa (& jos se pysyy edes siinä kunnossa missä nyt on) ja niin edelleen.. Meinasin kyllä odottaa, että Herraparta täyttäis 10 vuotta, mutta koskaan ei tiedä paljonko aikaa on jäljellä! Tulosta ei lähdettäisi hakemaan kuitenkaan, arvostelu minua kiinnostaisi. Viimeksi oltiin kehässä kesällä 2008 (Amor oli silloin viisivuotias) ja sieltä saatiin mukaan ensimmäinen H. Johan tässä välissä on ehtiny näyttelysäännötki muuttua, mutta onhan koiranäyttelyt paljon muutakin kuin nauhojen jakamista :) Saa nähdä, tuttujen näyttelypäivityksiä seuranneena vain alkanut itseäkin pitkästä aikaa kiinnostaa.

4. kesäkuuta TorKK (Tornion kennelkerho) järjestää ev kerhonmestaruuskisat. "Lisäksi on Rölli-rata, johon saavat osallistua ne, jotka eivät harrasta agilityä. Koira saa olla minkä tasoinen vain. Rölli-luokassa ei tarvitse olla kerhon jäsen." Jihuu! Olen jo laittanut tuon ylös kalenteriin, olis aivan hauskaa nähdä mitä Ampupappa tekis esteitä nähdessään.

Mitään kummempaa meille ei varsinaisesti kuulu, täällä on ollut aika helteet tällä viikolla. Ollaan koirien kanssa loikoiltu terassilla, Amor ja Mäkärä nukkuu sängyllä tyytyväisinä kun on koko päivä oltu pihalla :)

You light up my world like nobody else

Amoria ei niin kauheasti innostanu poseeraaminen..

Lukion toiseksi viimistä jaksoa tässä lopetellaan, pari viikkoa koulua ja kesäloma! Töitä en ole kyselly ko parista paikkaa, ja tuntuu että olen taas puoli vuotta myöhässä. No, kärsitään sitten oman aikaansaamattomuuden seurauksista. 

Meille ei oo tapahtunut mitään, meinasin tässä yhtenä lauantaina raahata itseni ja koiran mätsäreihin, mutta aikanen herätys ja mätsäreiden sijainti sitten saivat minut jäämään peiton alle koko aamuksi. Ajatus harhailee. Ulkona paistaa aurinko vieläkin, kello tulee seitsemän. Viimisetkin lumet on katoamassa (mikä on ihan hyvä asia toukokuun loppupuolella!) ja joissakin puissa jo näkyy vihreää (siis muissakin kuin havupuissa). Puunasin Amoria tänään, yritin saada siitä asiallista kuvaa. En onnistunut. Takkuparta olis vain halunnut metsästää kiviä ja hevosia. Pari päivää kesäkuuhun. Ja toivottavasti kesään.

Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan pelon hallintaa.

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)."

Meidät haastoi Sarianne (kiitos)! Laittaisin tämän eteenpäin Jonnalle, Roosalle, Hennille, Nathille ja Julialle.

1) Heti ensiksi pitää sanoa, että olen aina paremmalla tuulella jos netti toimii! Tehdään nyt sitten tämä kirjoitus toiseen kertaan, kun netti päätti olla toimimatta ja asiaan kuuluvalla tavalla myös blogspot jätti kirjoitukseni tallentamatta. Ei siinä, ärsyttää vain muistella mitä tähän ehti kymmeneen kohtaan laittaa..

2) Aamuinen Amor. Olen aika huono nukkumaan yksin, jos ei ole koiraa vieressä niin puuttumisen kyllä huomaa. Olkootkin, että talvisin saan nykyään käydä erikseen houkuttelemassa käppänäherran peiton alta aamupissalle. Mutta onnea on herätä maailman parhaan koiran viereiseltä tyynyltä :) ja lytyssä oleva aamuparta on aina yhtä viihdyttävä näky.

3) Elämäänsä tyytyväiseltä vaikuttava koira. On se sitten lenkkeilyn lomassa saatu hepuli tai iltaruoan jälkeen kyljelleen köllähtävä ja röyhtäilevä koira, mutta kunhan on.

4) Hyvässä seurassa vietetty aika. Ystävä(t), kaverit, perhe.

5) Hyvien juttujen lukeminen ja lempimusiikin kuunteleminen! Varsinkin tuolta sivupalkista löytyvien blogien päivitykset saa minut aina yhtä tyytyväiseksi, mahtavat kuvat kruunaa koko homman. Hyvä musiikki on myös tärkeää, ainakin mulle.

6) Onnistuminen, uskaltaminen. On se sitten ottamani kuva johon oon tyytyväinen tai tilanne jota olen ennen karttanut viimeiseen asti.

7) Uudet asiat - olen turhan riippuvainen materian tuomasta mielihyvästä. Palkkapäivä on paras päivä ja kauan katselemani paita vihdoin omassa kaapissa tai uusi kamerajuttu.. sitä tyytyväisyyttä on vähän hankala selittää, mutta uskon että jokainen jollain tasolla tietää mistä puhun.

8) Tekemättä jääneiden asioiden tekeminen.

9) Alkusyksy ja kesäinen vesisade.

10) Muiden onni. Mulle tulee yleensä hyvä mieli, kun muillakin on. Ehkä vähän hölmö vastaus, mutta totta joka sana. Olen huono tappelemaan, koska haluaisin aina antaa tai pyytää anteeksi ja pahoitan mieleni jos tajuan pahoittaneeni jonkun toisen mielen. Mietin asioita vähän (.."vähän"..) liikaa ja ylianalysoin toisten ihmisten reaktioita. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, tai jotain sinne päin :)

We can burn brighter

Ensimmäistä kertaa blogiin kirjoittelee ajokortillinen koiranomistaja! Tästä innostuneena olen ajatellut laittaa ratsastuksen jäähylle, ja alkaa pitkästä aikaa kulkemaan Ampun kanssa treeneissä. Toko, rallitoko, agility, haku? Itseäni houkuttaa agility, mutta yritän ajatella niinkuin säästeleväinen koiraharrastaja ajattelisi. Amor ei ole notkea ja joustava, kuten nuorempana oli. Eikä se silloinkaan ollut edes verrattavissa saman ryhmän puudeliin tai shelttiin. Siis rallitoko, olen tainnut jo jossain alitajunnassani päättää tämän..

Taas on käynyt mielessä blogin pistäminen kiinni, monestakin syystä. Sitten sitä viikon laiskuusjakson jälkeen jaksaa laittaa tietokoneen päälle ja lukee muiden päivityksiä ja vähän innostuu kirjoittelemaan omiakin juttuja muistiin. 

Vappuna tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun Amorilta posahti oikeasta takajalasta ristiside. Ajattelin muistaa Amorin kuntoon hoitanutta eläinlääkäriä valokuvalla ja tervehdyksellä. Pienet asiat ja suuret asiat, kaikilla niillä on merkitystä. Neljä ehjää jalkaa, joista olla kiitollinen. 

Kamerat ovat pölyttyneet lipaston päällä jo lähes kuukauden päivät, ei tuo loppumaton talvi ole jaksanut enää vähään aikaan naurattaa. Amor toki repii ilon irti hankikannosta ja satunnaisista lumituiskuista, mutta kun aamulla katsoo ikkunasta ja näkee kaikkialla vain valkoista, niin.. En ehkä ole kesän ystävä, mutta kesäöitä ja alkusyksyä kaipaan jo :)

To do: pistä sähköpostia paikalliselle kennelkerholle ja kysele tulevista rallitokokursseista!

Alku aina hankalaa..

Mutta pidemmän tauon jälkeen on toisaalta mielestäni aina vaan helpompaa lykätä kirjoittamista. Laiskuutta vai mitä, en tiedä. Aikaansaamattomuus on toinen nimeni.

No, meille on kuitenkin kuukaudessa tapahtunut vaikka ja mitä. Käytiin maaliskuun lopulla viikon reissu Joensuussa, jälleen kerran(!) loistava reissu ja melko vastentahtoisesti survouduttiin paluumatkalla jo tutuksi käyneeseen bussiin. Matkoihin kuluvat tunnit eivät tunnu juuri miltään kun tietää mikä Joensuussa odottaa. Paljon ollaan kuitenkin reissattu, noin kymmenen tuntia suuntaansa! :)

Amor ja Lennart-kissakin tulivat vielä toimeen, vaikka välit olivat vähän kylmenneet. Herraparta ei enää katsonut sormien(/anturoiden) läpi kaikkia niitä kamikaze-syöksyjä, jotka Lennu kohdisti niihin kohtiin mustapartaa joiden ympäri kissapojan leuat ylsivät (Amorin takajalat ja häntä olivat edelleen Lennun mielestä ihan parhaita..).

Eilen kun oltiin lähdössä lenkille, meinasi meille tarttua mukaan nuori uroskoira kylältä. Harmi ettei kyseessä ollut kovin ystävällinen tapaus, lähti perään selkäkarvat pystyssä ja rähisi lapsille jotka yrittivät saada sen takaisin kotiin pannasta vetämällä. Yritin huudella jos joku vanhempi olisi ollut kotona, että tulkaa hakemaan koira ettei vaan jää auton alle kun rekat ajoi ohi parin metrin päästä kovalla vauhdilla. Pari kertaa yritettiin Amorin kanssa lähteä, mutta aina se jostakin tuli meille perään. Alkoi jo vähän ottamaan päähän kun jouduin nostamaan oman koiran syliin ja tönimään vierasta sekarotuista (nuorta ja voimakasta) kauemmas ja eihän siitä mitään tullut..
Lopulta päädyin irrottamaan Amorilta hihnan ja otin vieraan koiran kiinni siihen. Amor oikeassa kainalossani, rähisevä irtokoira vasemmassa kädessäni lyhyessä remmissä, mentiin sitten koko konkkaronkka sille pihalle josta koira meille lähti perään. Ne pienet pojat joita ajokoirasekoitus aiemmin veti perässään kuulostivat säikähtäneiltä, mutta sanoin kyllä että pääasia on ettei kenellekkään sattunut mitään eikä kenenkään koira jäänyt auton alle. Poikien äiti tuli paikalle sisältä, otti koiran ja kiitteli ja pahoitteli, pojat olivat kai luvattomasti ottaneet koiran irti pihalle. Jonkun kymmenen minuuttia kestäneen välikohtauksen jälkeen sain lopulta laskettua Amorin maahan (pelkäämättä että joku tulee kohta pistämään herraparran poskeensa) ja päästiin jatkamaan matkaa.

Käytiinkin hankikannon turvin pitkällä lenkillä viljelysteiden takana, Amorkin innostui juoksentelemaan ilman sen suurempaa syytä. Näitä lenkkejä ja maisemia kaipaan ehkä kesällä eniten :) (kuvat on taattua puhelin-laatua)

Huvin ja hyödyn vuoksi pesinkin Amorin perinpohjaisesti tässä joku viikko sitten, jos se on mainitsemisen arvoinen juttu. On tullut sen jälkeen nypittyäkin karvaturria, on siellä jossain omistajan laiskuuden alla oikeaturkkinen käppänä :P onneksi koira ei perusta trimmaussessioista, ei varmaan sen kummemmin erota tätä kauheutta meidän rapsutteluhetkistä.

Ensiviikolla jatkuu arki (pitkästä aikaa!), kun omistaja lähtee keräilemään viimeisiä kurssejaan lukiosta. Muut minun ikäiset on sieltä lähteneet, mutta mihinkäs mulla on kiire. En taida olla vielä tänäkään päivänä sen paremmin perillä siitä mitä haluan tehdä, kuin olin lukion valitsemisen aikoina. Ehtiihän tässä.
Ehtiihän.

En siis toivo et kasvaisit pumpulissa, ei elämä oo mitään ilman elämältä tuntumista

Amor täytti viimevuoden viimeisenä päivänä kahdeksan vuotta, ja siirtyi muka veteraanien sarjaan. Koira itse tuntuu kääntäneen kellonsa toiseen suuntaan, olen jo useamman kerran tämän vuoden aikana joutunut ihmettelemään papan vinkeitä. Aina oon saanut kertoa Amorin helposta pentuajasta, koska se ei varastellut tavaroita, saati sitten että olisi hajottanut niitä. No, pieni mies on päättänyt ottaa kaiken takaisin korkojen kera!

Pelkästään lattialta/laukuista löytämiään kyniä Amor on tuhonnut enemmän kuin ensimmäisten seitsemän vuoden aikana yhteensä. Vessapaperia se hakee vessasta/hyvällä tuurilla löytää huoneestani nenäliinapakkauksen, ja näpertää paperin tuhansiksi palasiksi ja tulee luokseni parta nöyhtässä. Roskiksesta se on varastanut mm. tomaattia (jäi kiinni oksennettuaan tomaatinjämät iltaruokansa mukana..), pari viinirypälettä (kyllä, ei hyvä idea koira), salaattia tehdessäni lattialle tipahtanut appelsiinin palanen upposi partaiseen naamaan niin nopeasti etten ehtinyt edes reagoida ja mitä vielä? Amorin löytää nykyään hyvin usein keittiöstä, nuohoamasta lattiaa ja samalla se tietysti kerää jokaisen löytämänsä murusen suuhunsa. Kenties tämä johtuu siitä, ettei Amor saa enää ylimääräisiä herkkuja virtsakiviensä vuoksi. Ehkä siitä, että sillä on joku viidenkympin villitys. Paha sanoa, tuon nahkakorvan aivotuksista ei ota enää kukaan selvää :D

Tänään käytiin kolmen tunnin lenkillä viljelysteillä. Vielä kuudeltakin oli ihan valoisaa - meidän onneksi. Käytiin kauempana kuin koskaan (jep, ollaan asuttu täällä aina ja vielä nykyäänkin löytyy tuntemattomia reittejä) ja nähtiin mm. tuoreita hirven jälkiä! Yhtään sarvipäätä ei onneksi kävelly vastaan, sen verran kapeita oli polut. On se kevät vain täälä, johan se haisee ilmassaki :) Kirjotuksetki on tällä viikolla, mutta viikon päästä tähän aikaan ollaan toivottavasti jo Joensuussa.

Tässä elämä on

"I'm a forever dog, not an 'until' dog.

I'm not an 'until you get bored with me' dog.

I'm not an "until" you find a boyfriend dog.

I'm not an "until" you have a baby' dog.

I'm not an "until you have to move' dog.

I'm a forever dog."

Välillä pitää palata vanhoihin kuviin, vain tajutakseen miten nopeasti hetket meneekään ohitse.

Sadan vuoden päästäkin muisteltais, kuinka me iloittiin niin

Takana vajaa viikko mökillä (Ylläksellä), käppänämiittinki, aurinkoisia lenkkeilysäitä ja Amorille yksi ilta siskoni nypittävänä. Tackar Karo! Siisti siitä tuli. Ylläksellä satuttiinkin huomaamaan, että entinen kirjekaveri on siellä myös. Amorin ollessa alle parivuotias tutustuin Eveliinaan, jolla silloin oli musta kääpiösnautseri Pipsa. No Pipsa oli meidän kanssa lenkillä, mutta mukana oli myös tuoreempaa sukupolvea edustava Merri. Käytiin kävellen tunturissa, kymmenen kilometriä käveltiin ja samalla vaihdettiin pitkästä aikaa kuulumisia ja juteltiin turhuuksista. Samaan aikaan todella outoa, mutta ihan hurjan mukavaa tavata Eveliina oikeasti. Ja käppänäneiditkin, Pipsa täyttää kesällä jo kymmenen vuotta! Voi ajankulua, vasta meillä oli molemmilla nuoret mustat parrakkaat ja kaikki edessä :)

Eilen Amor oli mulla mukana kun kävin tekemässä aamutallin. Aamu menikin tallilla, herraparta söi varmaan lapiollisen hevosen kakkaa ja vaikutti sangen tyytyväiseltä saadessaan taas olla mulla mukana. Isä yllättyi kyllä, kun aamulla ennen seitsemää (ja siis lauantaina!) kävelin keittiöön ja koiralla takki jo puettuna. Tiedossa oli kyllä että oon menossa tallille, mutta puettua koiraa ihmeteltiin.. "Tuota.. miksikä tuola koirallakin on rätti päällä" :D Luulisi jo huomanneen että mulla on koira mukana aina kun vaan voi! Takaisin kotiin kierrettiin viljelysteiden kautta, sai koira vähän riekkua hihnatta. Alkumatkasta Amor ontui/ei varannut painoa vasemmalle takajalalle, ja ehdin jo säikähtää kunnolla. Muistelin kuumeisesti, että kumpi jalka siltä oli pentuna rikki ja tutkin varpaanvälitkin pikkutarkasti. Jalkaongelma meni pian ohi, saattoihan johtua yksinkertaisesti siitäkin että ollaan käytetty ahkerasti tossuja tänä talvena kun Amorista on tullut varsinainen vilukissa vanhuuttaan. Pitää vähän katsoa ettei sama jalka osoita kipeyden merkkejä tms, koska vaikka vuonna 08 on kuvattu selkä ja lonkat ja todettu terveiksi niin voihan niitä muutoksia tulla.

"Sillä minä olen Pieniälyinen Karhu, jolle kummalliset sanat ovat Harmi."

Hyvää vuosipäivää mie ja Ampu! Kahdeksan vuotta sitten - melkoisen huonossa kelissä - lähdettiin illalla ajamaan Kalixiin. Kotiin palattiin parhaan mahdollisen sylimatkustajan kanssa. Toivottavasti meillä on vielä aikaa, mahdollisimman paljon! Olet olennainen osa minun elämää, Herraparta ♥.

Loppuun vielä turkkipäivitys.. meillä ollaan onnellisia siitä, etten ole vielä valmis kirjotusten kanssa. Vaihtoehtoedot olis a) poseerata kuvassa varsinaisen karvareuhkan kanssa, kiikkustuolissa kuvia katsellessa ihmettelisin minkä majavan olen ottanut yo-kuviin mukaan, tai b) harvayksilöinen saksalainen paikoitellen-karvaton-koira, jonka sinertävä nahka ja kapinen olemus ei korjaantuis edes suuhun laitetulla ruusulla. Huhhuh, katottaanpa tilannetta uusiksi sitten syksyllä tai vuoden päästä! (Harkitsin tähän toista kuvaa, jossa Ampulla on selässä keskijakaus. Oli vähän liian nolo. Amorin mielestä.)

Mäkärän nälkä videolla