Mätsärit käyty ja tuttuja nähty

Alkaa itseäkin hirvittää tämä postaustahti.. :D

Mätsäreissä käytiin ja Amor käyttätyi lähes mallikelpoisesti, ei räjähtänyt pahemmin kellekkään ja sieti vieraat koirat lähellään. Mulle jäi ainakin hyvä mieli, ei olla käyty varmaan vuoteen missään ja nyt kun kiivettiin hallilla portaita yläkertaan niin mieleen tuli niin selvästi miltä tuntui kiivetä ne portaat kerran viikossa agilitytreeneihin mennessä. Mie haluan takas treeniryhmään! (Tämä tulee tapahtuun kunhan saan ajokortin, ellei asiat mene ihan sekasin)

Me oltiin kehässä kääpiövillakoiran parina, Amor oli notkea ko näkkileipä ja niin mahdollisimman tönkkö kun yritin seisottaa tai liikuttaa sitä ja ensin minua meinasi alkaa ärsyttämään, mutta loppua kohti alkoi vain hymyilyttämään.. enhän itsekään perusta esiintymisestä, ei voi koiraakaan pakottaa olemaan onnesta soikeana. Villakoira esiintyi ja seisoi sievästi, ihan oikeutetusti se sai sen punaisen nauhan. Sinisten kehässä ei mennyt mitenkään, siellä Amor tosin seisoi sievemmin :). Vähän hirvitti huomata, kun meidän edellä oli australianterrieri ~10 vuotiaan esittäjänsä kanssa, tuli niin semmonen olo että tuossa me oltiin Amorin kanssa kohta 7 vuotta sitten (ja voitettiin silloin muuten pennut)! Ei jäänyt mitään hampaankoloon vaikka kehässä maannut ja esittäjäänsä näykkinyt aussi pääsi sinisistä jatkoon, näin miten iloinen se tyttö oli koiransa kanssa kun tuomari heidät valitsi palkintosijoille. Mutta että siitä oikeasti alkaa olla seitsemän vuotta kun mie kiersin Amorin kanssa kehää, itse 10 vuotiaana ja Amor puolivuotiaana. Mitä oikeasti tapahtu, että seitsemän vuotta noin vaan meni..

Tuomarista haluan kuitenkin vähän marmattaa, kun mätsärit on leikkimieliset näyttelyt jonne pääsee sekarotuisetkin ja kaikki viallisetkin yksilöt, niin onko sitten tuomarin asia kysellä millainen purenta kääpiösnautserilla kuuluisi olla, tai millaiset etukulmaukset pitäisi olla - vihjailevaan sävyyn? Ilmoitan Amorin enskerralla vaikka sekarotuiseksi jos tuomaria kiinnostaa enemmän koirani rotumääritelmänmukaisuus ja purennan oikeus kuin muut asiat mätsäreissä!
Mutta niin, ei muistella pahalla. Oli kiva kuitenkin käydä katselemassa entisestä treeniporukastakin tuttuja naamoja (ja heidän uusia koiriaan...) ja huomata kuinka hienosti Amor liikkui ja esiintyi...päästyään ulos kehästä :D! Hehe, nokkela poika..

Pakko kai myöntää ettei Amor ole näyttelykoira, edes leikisti ja epävirallisesti.

Amor 7v 3kk

Terve suu on pääasia

Amorin etuhampaat voivat tällähetkellä hyvin, mitään mömmöä ei ikenestä tule ja hengityskään ei enää haise! :-) Olen kuullut varottelua siitä kuinka tämä ilo voi jäädä väliaikaiseksi kun tällaisilla tulehduksilla on tapana uusia, mutta en halua murehtia siitä nyt. Amorin suu on terve ja antibioottikuuri syödään nyt loppuun ja pidetään sormet ristissä tulevaisuuden varalta.

Tänään pitkästä aikaa shoppailin Amorille.. Heijastinliivin löytökorista, uuden samettihiiri-vinkulelun kissojen osastolta, uuden naksuttimen kadonneen tilalle ja Nutrolin ravintoöljyä! Kadonneen naksuttimen etsinnässä ei auttanut aika eikä epätodennäköisistä paikoistakaan etsiminen, joten päätin ettei uusi naksutin ole mahdoton investointi. Naksuteltiin illalla pitkästä aikaa, yritän opettaa Amorille nyt ehkä sadannetta kertaa kumartamista ja kaikenlaista aivojumppaa vaan. Nutrolinista olen lukenut paljon hyvää ja ajattelin kokeilla sitä Amorille - siitä tuskin mitään haittaakaan on. Pitänee tarkkailla jos sillä on jonkunlaisia vaikutuksia kuiviin varpaisiin tai harottavaan turkkiin, olen tosin vähän skeptinen tällaisissa asioissa.

Huomenna on aamupäivällä yhdeltätoista mätsärit Torniossa ja me mennään Amorin kanssa huvikseen käymään. Tuskin luimukorvainen herraparta sieltä mitään voittaa (ellei sitten voita itseään..) mutta kuvittelisin muiden koirien näkemisen piristävän, kun ollaan istuttu kotona aika paljon viimeaikoina.

Antibioottikuuri ja lenkkeilyä kaukana kaikesta

Soitin keskiviikkona eläinlääkärille, koska olen tammikuusta asti hoitanut Amorin kipeää ientä tuloksetta. Kun me käytiin tammikuussa rokotuksilla ja mainitsin ienongelmasta (ikenestä on tullut mätää ja jo ennen ell-käyntiä olin alkanut putsaamaan sitä vedellä ja topsilla) niin päätettiin odottaa ja katsoa koska tilanne ei näyttäny pahalta.
Eilen sitten klo 11 mentiin esitteleen purukalustoa eläinlääkärillemme. Ensin ell katseli suuta ja nosteli partaa pois edestä, lopulta kysyi multa että missä täällä suussa muka on vikaa. Amorin suu on siis muuten tosi hyvässä kunnossa (ei hammaskiveä tai mitään sellaista). Yläetuhampaista kolme keskimmäistä sai lopulta poistouhkauksen, ellei saamamme vahva antibioottikuuri paranna tulehdusta ja pidä sitä poissa. Ell sanoi, että saatetaan joutua poistamaan hampaita ja kysyi näyttelyharrastuksesta - totesin että koira tykkää esiintymisestä yhtä vähän kuin omistajakin ja jos parantuminen vaatii hammasrivin harvennusta niin mulla ei ole mitään sitä vastaan. Lääkäri totesi vielä, että voitaisiin jättää tuohon keskelle yksi hammas niin näyttäisi hauskalta. :D jooh.. no, kotiuduttiin sitten kuitenkin apteekin kautta Clindabuc Vet-lääkkeiden ja "yläetuhampaissa periodontiitti"-diagnoosin kanssa. Nyt napsitaan näitä niin kauan kuin pitää ja koska ennuste tulehduksen poissapysymiselle ei ole kauhean hyvä, niin myöhemmin joskus varmaan saadaan kotiin koira jonka hymy on muutamaa etuhammasta harvempi.

Perjantaina käytiin noin tunnin lenkillä metsäteillä ja eilen yli parin tunnin lenkillä viljelysteillä ja mentiin kelkanjälkiä pitkin pelloilla ja metsässä. Amor nukkui sikeästi eilisillan kyllä, ihmetteli varmaan vähän omistajaan iskenyttä lenkkeilyinnostusta. Vähänkö harmitti kun otin kameran mukaan ja ilma oli ihan mahtava (aurinkoa ja lämmin) ja maisemat niin nätit ja kuinka ollakkaan kameran akku loppui kun olin unohtanut ladata sen. Niin tyypillistä mulle..

Hiihtolomaviikko ja takana jo 1400 kilometriä

Me palattiin eilen kotiin Joensuusta! Lähtö tuli vähän yllättäen, ei me oltu suunniteltu viettävämme lomaa etelässä mutta niin nyt vaan kävi. Jokainen bussissa ja junassa vietetty kilometri oli päämäärän arvoinen, nyt jäljellä on paljon kuvia ja ihania muistoja ja vähän ikävääkin. Kiitos (taas) Jonna ja pojat majoituksesta ja parhaasta seurasta ja ihan kaikesta! Toivottavasti me taas pian nähdään. :)

Joensuuhun siis lähdettiin perjantaina 4.3. ja torstaina tultiin takaisin. Kyläpaikassamme ohjelmanumeroihin kuului mm. parin tunnin lenkkeilyt metsässä ja jäällä - Amor ainakin piti hauskaa "koko rahan eestä". Kolmesta koirasta muodostui jo ihan pätevä lauma, jossa Amor toimi vaihtelevasti jarruna ja yllyttäjänä. Kleinspitz Taavi ei vieläkään antanut Amorin tunteille vastakaikua eikä näistä vanhuksista tullut siis tälläkään kertaa sydänystäviä, mutta koiratappeluilta vältyttiin. Lagotto Eppu sen sijaan yritti jopa leikkiä Amorin kanssa, harmi ettei pojat tuntuneet puhuvan samaa kieltä.. ja jos Amorilla ja Epulla olikin herkkä hetki menossa, niin natsitaavi kipaisi pian paikalle ja pisti toiset kuriin ja järjestykseen.

Bussissa ja junassa Amor keräsi rapsutuksia tuntemattomilta mummoilta ja lapsilta, jotkut kyselivät olenko välillä kuljettanut koiraani tavaratilassa kun sitä ei ole edes huomannut. Erityisen iloinen olin kun Amor sieti bussissa takanamme istuvan koiran murisematta ja junassa rauhottui pian omaksi itsekseen ja nukkui viereisellä penkillä ihan rentona vaikka vaunussa oli muita koiria näköetäisyydellä (ja joista osa räksytti vähän kaikelle liikkuvalle tai piippasi muuten vaan huvikseen..). Kokonaisuutena siis kertakaikkisen onnistunut lomareissu matkoineen ja määränpäineen. Nyt on jäljellä vielä viikonloppu ja sitten paluu arkeen. Pakkasta ei ole ollut juuri mainitsemisen arvoisesti ja vähitellen alkaa jo kevät haista ilmassa..

Vuosi 2010 kuvin

Parissa muussa blogissa olen tällaisen nähnyt, ja lauantai-illan laiskuuskohtauksessani päätin koota meidänkin vuodesta sitten kuvia yhteen postaukseen. Meillä oli tänään muuten mieletön ilma, terassilla +0.4°C! Siis yli 30 astetta lämpimämpää kuin viimeviikolla.. En valita! :-D

Tammikuussa me käytiin jäällä kävelemässä, muistan kun tulin koulusta yhdeltä päivällä ja kiirehdittiin jäälle kun aurinko oli juuri laskemassa. Pakkasta oli parikymmentä astetta ja pian kuvien jälkeen aurinkokin laski.

Helmikuussa me vietettiin aika paljon aikaa siskoni yorkkien kanssa. 

Maaliskuussa Amor pissasi verta, käytiin eläinlääkärillä ja diagnoosina virtsakivet. Erikoisruokavalio loppuiäksi ja lääkkeet jotka onneksi sulattivat ne kivet silläkertaa. Jälkeenpäin ajatellen virtsakivet ei onneksi olleet kovin suuri juttu koska elämä jatkui samanlaisena, ruokavalio vain muuttui. Kunhan pysyisivät poissa tulevaisuudessakin.

Huhtikuussa lunta oli enää isoimpien kasojen kohdalla, päivä oli selvästi pidempi ja Amor kuvista päätellen aika vähäkarvainen. Käytiin me pääsiäisenä käppänäkävelyllä, oikeanpuoleisen kuvan on ottanut Sanna J. Amor kuvassa keskellä..

Toukokuussa oli jo tosi lämpimiä päiviä ja lumi poissa. Me oltiin aika paljon enemmän ulkona ja pyörähdettiin epiksissäkin. Amor voitti kaikki möllikoirakot, vaikka treenattu ollaan viimeksi syksyllä 2009.

Kesäkuussa käytiin turisteilemassa koiranäyttelyissä ja vietettiin vapaaillat rannalla.

Heinäkuu meni äkkiä, oltiin usein rannalla ja Amor uikin.

Elokuussa oltiin karavaanereita ja käytiin mm. Helsingissäkin. Kuvat valitsin Joensuun reissulta, kun käytiin ystäväni Jonnan luona. Ne päivät jäi mieleen loman parhaimpina :). Vas. kuvan on ottanut Jonna ja oikeanpuoleisessa kuvassa Taavi, Eppu ja Amor.

Syyskuu oli ja meni ilman suurempia mieleenjäämisiä. Oli aika viileä syksy.

Lokakuussa me oltiin taas Joensuussa! Vasemmanpuoleisen kuvan otti Jonna. Kilometrejä ja bussissa vietettyjä tunteja kertyi mulle ja Amorille aika monta, mutta kaikki oli sen arvoista.

Marraskuu tuli, välillä oli lunta ja välillä ei. Laiskoteltiin.

Joulukuu! Vuosi meni äkkiä. Vasemmanpuoleinen kuva Uumajan reissulta (vaikkei se siltä varmaan näytä), siskon ottama. Oikealla sitten aattona otettu kuva Amorista ja lahjoista, ja pian sen jälkeenhän Amor täytti 7 vuotta!

Forever isn't long at all when I'm with you

Onni ei saavu etsien, se saapuu eläen

tänään paistoi aurinko vielä iltaneljältä

Tänään on huominen, josta olit huolissasi eilen.

Me käytiin eräänä päivänä, ehkä noin viikko sitten, jäällä ja kotiin palatessa yksi kääpiösnautseri halusi vain piiloutua sänkyyni täkkien alle. Pakkasta oli auringosta huolimatta... mutta jospa se alkais kevättä kohti lämpeneen. Nyt viimeviikkojen ajan täällä on ollut ihan epäinhimmilliset olot ulkona, 25-35°C pakkasta vuorokauden ajasta riippumatta. Onneksi säätiedotuksissa on luvattu lauhempaa nyt alkavalle viikolle, ehkä päästäis Amorin kans taas jäälle (tai ihan sama minne, kunhan postilaatikkoa kauemmas ilman valtavaa vaatemäärää niin koiralla kuin ihmisellä). Aikamoista hiljaiseloa on ollut, mitään uutta ei kuulu. Yhtenä päivänä käytiin 25 asteen pakkasessa lenkillä, Amoria ei varmaan kukaan vastaantulija olisi tunnistanut koiraksi ja saatoin itsekin näyttää joltakin terroristilta kun vain silmät näkyi. Kotiin päästyä tippui multa ripsistä jääpaloja ja Amorin parta oli aivan tönkköjäässä.

Trimmasin Amoria muutama päivä sitten ja vaikkei karvaa paljoa lähtenytkään niin se näytti hetken taas niin pieneltä silmissäni. Perjantaina tulee taas yksi "vuosipäivä", kun Amorin meille muuttamisesta tulee kuluneeksi 7 vuotta. Niin se aika vaan menee, vaikkei mitään tehtäiskään.

Kato mua

Tässä meidän tulkinta haasteeseen.

Me käytiin jäällä!

Koeviikko ja kaikkea tekemistä, ja tietysti juuri silloin sattuu hyvät ilmat. Jokseenkin niin kovin tyypillistä.

Kävin tänään Amorin ja Aapelin kanssa jäällä, ilman sen suurempaa tarkoitusta. Kamera oli mukana ja taskut raksuista pinkeänä, jos Aapeli keksisikin juosta kotiin. Nyt mulla on jo oikeastaan kiire lukemaan psykologiaa, joten linttaan kuvat vaan tylsästi näin...

Kuljin valtateitä ja myrskysäitä ja niitä ja näitä...

Ell:llä laitettiin vain rabiesrokote, koska nelosrokote meneekin vanhaksi vasta vuoden päästä. Varmuuden vuoksi laitettiin vielä erimerkkinen rabiesrokote. Kaikki meni tosi hyvin, Amor käyttäyty kympin arvosesti ja lähettiin kotiin hyvillä mielin.

Nyt 20 yli kahdeksan sanoin kaverille mesessä, että ompa koira levoton ja sanoin että toivottavasti ei ala turvota. Aijoin lähteä iltalenkille. Otin Amorin syliin ja mitä hittoa... kuono rypyillä, huulet minun sormen paksuset ja silmät punaset ja turvonneina. Että semmosta tänään. Ens yö varmaan nukutaan melko huonosti. Ehkä kymmenen minuuttia sitten, joskus 20:30 annoin kyytabletin. Kumpa se alkais vaikuttaa pian, Amor on ihan tuskasena. Minun syytä kaikki, jos en olis raahannu sitä myrkytettäväksi niin mitään reaktiota ei olis!

Amorille siis tuli tämä reaktio taas, tällä kertaa sen tulemiseen vain meni kauemmin aikaa. Illalla puoli kymmenen maissa turvotus laski, mutta vielä tunnin ajan Amor kutisi todella pahasti. Se raapi itseään ja oli todella surkean näköinen. Iho punotti ja siihen nousi pieniä patteja. Onneksi yhdentoista jälkeen tilanne rauhottui, Amor ja mie saatiin nukuttua rauhassa. Aamulla Amor oli oma ponteva itsensä, vailla merkkiäkään edellisiltaisesta. Soitin eläinlääkärillemme, joka oli pahoillaan tapahtuneesta ja mietittiin sitten, että kannattaako Amoria enää rokottaa. Tämä nyt laitettu rabiesrokotus menisi vanhaksi vasta vuonna 2014 ja Amor olisi silloin jo 11 vuotias, joten jos sinne asti selvitään niin en varmaan ala vanhaa enää kiusaamaan.

Vuoden päästä olis nelorokote kuitenkin tulossa, pitää miettiä laitetaanko sitäkään. Tämä tietysti rajoittaa haaveita agilitykilpailuista.. Mutta onhan meillä vielä vuosi aikaa miettiä. Toinen juttu on Amorin passi, kun asutaan Suomen ja Ruotsin rajalla, niin sitä passia kyllä tarvii. Onneksi se ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista, murehtia tuosta.

Pääasia että Amor tuli nopeasti kuntoon ja tiedetään nyt, ettei se jostain syystä enää kestä raivotautipiikkejä.

Ihmeellinen pullakoira

Isä oli tullut illalla kotiin, mennyt olohuoneeseen ja nukahtanut tv:n ääreen. Herätessään isä oli paikallistanut Amorin nukkumasta keittiön pöydällä! Voi, sitten isä oli muistanut päivällä pöydälle jätetyt tuoreet pullat ja mitä? Pullat olivat koskemattomina siinä keskellä pöytää, lautasellaan. Isä ei ollut meinannut uskoa koko koiraa, että onko se tosiaan hypännyt tuolin kautta ensin pöydälle katsomaan ikkunasta tielle, sitten nukahtanut siihen pullalautasen viereen!

Että onkohan sillä joku aistipuutos vai mikä.. mutta näin on käynyt ennenkin, olen unohtanut sängylleni avatun suklaalevyn lähtiessäni kauppaan. Jotenkin pidän (liiankin) itsestäänselvyytenä, ettei Amor koske ilman lupaa.

Mutta niin, tällainen ihmeellinen kertomus lauantain kunniaksi. Koira joka ei ollut koskenut pulliin. Tottelevainen Amor, ehkä liiankin. Jäisikö tuo edes henkiin jos vaihtoehtona olisi varastaa ruokaa tai kuolla nälkään.. 

No eiköhän se silloin ottaisi pullan tai toisenkin. Mutta tänään ei. 

Säästyi pullat iltakahveille.

Festina lente

Amorille on nyt ell-aika varattu, tuttu eläinlääkäri oli hankkinut Amorille erikoismömmöt - eli sen version Duramunesta joka ei ennenkään aiheuttanut ongelmia. Huippu juttu! Nainen, joka soittaessani vastasi puhelimeen oli myös todella mukava, kyseli mihin aikaan mulla on lukiolta hyppytunnit jos oltaisiin silloin päästy käymään. Harmi että heillä oli useampana aamuna leikkaukseen varattu aamupäiväksi pidempiä aikoja, päädyttiin lopulta varaamaan aika torstaille 27pvä, puoli neljäksi iltapäivälle.

Eilen lähetin myös tutulle koirahierojalle sähköpostia ja kyselin voitaisko Amorin kanssa joskus tulla käymään. Amor ei ole koskaan ennen käynyt hierottavana, ja haluaisin tietää jos hieroja löytää siitä jotain ongelmakohtia joiden kunnossa pitämiseen voin itse vaikuttaa.

Eilen illalla nypin Amoria taas enemmän, olen viikottain nyppinyt pisimmät karvat pois, mutta silti sille oli toiselle kyljelle päässyt kasvamaan semmonen kamala karvalaatta joka tursotti - ja se sitten lähti eilen. Tätä kirjoittaessani Amor nukkuu kerällä sängyssäni, viimeyönä oli muuten kylmä jopa sisällä(!) ja Amor nukkui koko yön peiton alla vieressäni. Kun heräsin aamupäivällä, niin ulkona oli noin -27°C! Eipä voinut pyytää koiraa pysymään kauaa paikoillaan kuvatessa..