Mätsäreissä käytiin ja Amor käyttätyi lähes mallikelpoisesti, ei räjähtänyt pahemmin kellekkään ja sieti vieraat koirat lähellään. Mulle jäi ainakin hyvä mieli, ei olla käyty varmaan vuoteen missään ja nyt kun kiivettiin hallilla portaita yläkertaan niin mieleen tuli niin selvästi miltä tuntui kiivetä ne portaat kerran viikossa agilitytreeneihin mennessä. Mie haluan takas treeniryhmään! (Tämä tulee tapahtuun kunhan saan ajokortin, ellei asiat mene ihan sekasin)
Me oltiin kehässä kääpiövillakoiran parina, Amor oli notkea ko näkkileipä ja niin mahdollisimman tönkkö kun yritin seisottaa tai liikuttaa sitä ja ensin minua meinasi alkaa ärsyttämään, mutta loppua kohti alkoi vain hymyilyttämään.. enhän itsekään perusta esiintymisestä, ei voi koiraakaan pakottaa olemaan onnesta soikeana. Villakoira esiintyi ja seisoi sievästi, ihan oikeutetusti se sai sen punaisen nauhan. Sinisten kehässä ei mennyt mitenkään, siellä Amor tosin seisoi sievemmin :). Vähän hirvitti huomata, kun meidän edellä oli australianterrieri ~10 vuotiaan esittäjänsä kanssa, tuli niin semmonen olo että tuossa me oltiin Amorin kanssa kohta 7 vuotta sitten (ja voitettiin silloin muuten pennut)! Ei jäänyt mitään hampaankoloon vaikka kehässä maannut ja esittäjäänsä näykkinyt aussi pääsi sinisistä jatkoon, näin miten iloinen se tyttö oli koiransa kanssa kun tuomari heidät valitsi palkintosijoille. Mutta että siitä oikeasti alkaa olla seitsemän vuotta kun mie kiersin Amorin kanssa kehää, itse 10 vuotiaana ja Amor puolivuotiaana. Mitä oikeasti tapahtu, että seitsemän vuotta noin vaan meni..
Tuomarista haluan kuitenkin vähän marmattaa, kun mätsärit on leikkimieliset näyttelyt jonne pääsee sekarotuisetkin ja kaikki viallisetkin yksilöt, niin onko sitten tuomarin asia kysellä millainen purenta kääpiösnautserilla kuuluisi olla, tai millaiset etukulmaukset pitäisi olla - vihjailevaan sävyyn? Ilmoitan Amorin enskerralla vaikka sekarotuiseksi jos tuomaria kiinnostaa enemmän koirani rotumääritelmänmukaisuus ja purennan oikeus kuin muut asiat mätsäreissä!
Mutta niin, ei muistella pahalla. Oli kiva kuitenkin käydä katselemassa entisestä treeniporukastakin tuttuja naamoja (ja heidän uusia koiriaan...) ja huomata kuinka hienosti Amor liikkui ja esiintyi...päästyään ulos kehästä :D! Hehe, nokkela poika..
Pakko kai myöntää ettei Amor ole näyttelykoira, edes leikisti ja epävirallisesti.
Amor 7v 3kk
3 kommenttia:
Mätsäreissä ei kyllä tuomarin pitäisi kiinnittää huomiota mihinkään purentaan tai kulmauksiin. Minua ärsytti silloin Elviksen kanssa mätsäreitä kiertäessäni se, ettei kaikissa mätsäreissä tuomari edes vaivautunut kopeloimaan koiraa kunnolla!? Sinnehän nimenomaan mennään harjoittelemaan!
Mä voisin kysyä, että miten nopeasti 15 vuotta voi oikein mennä!? Vasta Hannikin oli nuori, nopsajalkainen ja täysin harmaita karvoja vailla. Nyt se on jo niin vanha.. Mulla on kriisi, koska sisäistin asian eilen ja noh, ei sitä yhteistä aikaa enää paljoa ole :(
Ei kaikkien tarvitsekaan olla näyttelykoiria, mutta Amor kyllä seisoo kuvassa hienosti. :) Ehkä tuomari vain halusi oppia uutta kysymällä tietyistä roduista enemmän..
Sarianne, sie aina pistät näissä paremmaksi.. Amor sentään "vasta" 7 vuotias. Toivottavasti Hanni jaksaa vielä vuosia, en halua kuvitellakkaan miltä se tuntuu oikeasti tajuta että käsissä on vanha koira - mie aina vain maalailen kauhukuvia onnettomuuksista joita voi sattua, mutta ko eihän täältä kukaan hengissä selviä.
Minna, kiitos :)
Mätsäreiden tuomari ei sanonut periaatteessa väärää, mutta se äänensävy särähti omaan korvaan. Varsinkin kun Amorin purentahan ei ole se ideaalein ja kulmauksiahan tuolla on niukasti verrattuna näyttelytähtiin. Jos kysymykset olis esitetty ystävällisempään sävyyn niin mullekkin olis ensimmäisenä tullut mieleen että hän varmaan halusi vain kuulla rodusta jota tässä käsittelee ja oppia uutta, mutta..
Lähetä kommentti