Epämääräinen kooste tapahtuneesta

Tämä tapahtuu aina iltaruoan jälkeen, kun mahansa täyteen saanut Amor hakee Rita-huskyn ja alkaa hoitaa sitä..

Mitäpä me. Amorin turkki ainakin on vähän räjähtänyt käsiin (no onko enää edes yllätys, olen ehkä laiskoin rullailija mitä käppänäpiireissä nykyään pyörii), ja sen huomaa siitä että saan tehtyä koiralle jakauksia selkään.. Eh eh. Kuluneella viikolla löysin kirpparilta uutta vastaavan Hurtan kurahaalarin [kuva], mutta se on edestä sen verran ahdas, että päätyy varmaan siskon apinapinserin käyttöön (terveisiä Aapelille!).

Yhtenä iltana kauppareissun jälkeen laskin Amorin pihalle, kun samalla hengenvedolla tajusin naapurin tulevan juuri hevosen kanssa lenkiltä. Ehdin älähtää Ampulle paikka-käskyn, mutta olin ihan varma että joudun heittämään kauppakassit hankeen ja lähtemään ampuraketin perään. Vaan kuinka ollakkaan, käppänä jäi niille sijoilleen seisomaan jokainen selkäkarva taivasta kohti sojottaen :D mikä lie tilapäinen häiriö papan aivoissa.. Lenkillä ohitetaan heppoja useamminkin, eikä Amor enää tee siitä mitään ohjelmanumeroa. Tiellä liikkuvat hevoset saa pihalla hengailevan herraparran karkaamaan, tulee kyllä takaisin käytyään päästämässä parit kirosanat. Onneksi meidän naapurissa asuu kylmähermosimmat lämppärit mitä tiedän, eikä minun koira siellä nyt monesti ole onneksi ollut härkkimässä. Tammikuussahan Amor oli mulla kerran mukana ratsastustallilla, kun kävin tekemässä iltatallin. Joutui odottamaan satulahuoneessa sen aikaa, että sain hevoset otettua sisälle, mutta sen jälkeen kulki käytävällä vapaana kun jaoin iltaruoat ja tein muut jutut. Mukavaa huomata miten fiksu Amor on sellaisissa tilanteissa, kulkee minun vierellä kuin tottunut tallikoira, eikä välitä hevosista ollenkaan :) 

Mäkkis toivottaa

I'm wasting my time, I got nothing to do..

Amorista on kuoriutunut täysiverinen sisäkoira, karkeakarvainen sohvakoriste. Pakkasen paukkuessa pahimmillaan 37 asteessa, kuluu koiran pukemiseen moninkertaisesti se aika, minkä lopulta tarkenee ulkona edes olla. Mukavuudenhaluinen Herraparta ei ole tainnut käydä pihaa kauempana aika moneen päivään.. Auringon paistaessa voi jo kuvitella kevään olevan (vielä joskus) tulossa, vaikkei valo juuri lämpöä annakkaan. Pahin pimeys on silti väistynyt, aurinko nimittäin saattaa näkyä taivaalla vielä kolmenkin maissa! Huisia :)

Olen itsekin taas kipeänä (ja ns. lukulomalla), joten ollaan Ampun kanssa harrastettu lauantai-laiskottelua. Koska ulkona käydään vaan pari minuuttia kerrallaan (mutta toisaalta - useammin kuin yleensä!), loppuaika päivästä menee raksuja piilotellessa ja milloin missäkin loikoillen. Tällaisina aikoina oon hyvinkin tyytyväinen siihen, ettei mulla ole täällä nuorta tai muuten kovin aktiivista koirakaveria. Tietysti me ollaan aivoja vähän viritelty, mutta kovin vähän mihin vaan verrattuna. Toivottavasti pakkaset alkais pian jo hellittämään!

Jäyhä Jököttäjä eläinlääkärissä

 

Me käytiin eilen (maanantaina) taas Heiskasella, hakemassa rokotukset ja vietiin samalla pissanäyte. Sain kuulla sen mitä toivoinkin: Amorin virtsakivet on taas poissa! Ihmeruokaa se Hill's, ihan mahtava homma :) Tosin tilanne on tähän asti edennyt samalla tavalla kuin viimeksikin; kun kiteet katosi pissasta niin tulehdus tuli takaisin. Uusi ab-kuuri siis, 10 päivää kuten edellinenkin. Pääasia että Ampu on kuitenkin nyt kunnossa, tulehdus vielä pois päiväjärjestyksestä niin voidaan jatkaa elämää ihan normaalisti. Pappakoiran on ollut vähän vaikeaa ymmärtää, ettei mikään koiranpentuilme saa herkkuja enää tippumaan.. Rokotuksen Amor otti vastaan tutun tyynenä, mutta ilme kertoi kaiken oleellisen. Jäyhä Jököttäjä seisoi huuli mutrulla, ja sama ilme sillä oli naamallaan vielä silloin, kun olin jo maksamassa käyntiä. Pisti henkilökunnankin hymyilemään.

Maanantaina käytiin myös vanhainkodissa, Amor esitteli osaamiaan temppuja ja sai paljon rapsutuksia vastineeksi. Mullekkin tulee hyvä mieli, kun näen miten hyvälle tuulelle yksi koira voi vieraan ihmisen saada. Sängylläni makaa siis paras mahdollinen Herraparta, tassuterapeutti ja vaikka mitä.

Virheineenkin täydellinen

Sellainen Amor mulle on, ja sellaiselta se päivä päivältä enemmän tuntuu. Olen vähentänyt näiden samojen juttujen jauhamista blogissa, koska itsestäänselvyydet voi jättää kertomattakin.. joskus jaarittelin Amorin tärkeydestä ja mahtavuudesta varmaan viikottain ;)

Aikoinaan luin käppänäpalstalta, että koira paranee vanhetessaan kuin viini, ja tämän voin täysin allekirjoittaa. Amorin kanssa ei tarvita sanoja, se lukee minua paremmin kuin varmaan koskaan opin sitä lukemaan. "Vain puhe puuttuu", on tuttu lausahdus Herraparrasta keskusteltaessa.  Helmikuussa tulee kahdeksan vuotta kuluneeksi siitä kun ensimmäisen kerran tulin kotiin oma koiranpentu sylissäni, enkä silloin todellakaan osannut kuvitella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin paljon harmaita hiuksia kuin yksi kääpiösnautseri onkin saanut mulle aiheutettua, on se kaiken kyllä korvannutkin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta mulle Ampu on niin lähellä täydellistä, kuin koira voi ihmiselleen olla. Niin paljon mahtuu yhteiseen historiaan, ja toivon että yhtä paljon on vielä edessäkin! :)

Samassa päivityksessä voisin varmaan mainita maanantaisesta ell-ajasta (rokotukset ja virtsakivitilanteen päivitys) ja tuoreesta "kameraperheen" uudesta jäsenestä. Sigma taas, tällä kertaa f/1.4. Uusi runkokin houkuttelisi, mutta tilin saldo ei anna periksi niin suuriin sijoituksiin. No, ylihuomenna kuitenkin ollaan siis viisaampia Ampun tämänhetkisestä terveydentilasta!

Julkinen nöyryytys

Amor pääsi Lennun kanssa Hauskoihin Nettivideoihin! En tosin mene vakuuteen siitä, että johtuuko se kissapojan törmäyksestä vai taustalla hirnuvasta ihmisestä.. Ensin en meinannut tätä blogissa julkaista, mutta jos se on tuolla jo näkyvillä niin sama nolata ittensä kunnolla :D Tuntuu että tuo tapahtui ihan äsken, mutta onhan marraskuusta jo aikaa.

Amorille tuli kutsu rokotuksiin, omistajaa inhottaa. Enemmän sääntö kuin poikkeus, että herraparran naama taas turpoaa ja iho reagoi muutenkin. Kurjaa.. valita kahdesta pahasta se pienempi. Ilman rokotuksia ei ole passia, eikä ilman passia ole asiaa Ruotsiin. Ja me asutaan täällä rajalla. 

Hiisi-karkulainen kylässä

Tänään meidän pihan liepeillä pyöriskeli "suden näköinen pörröhäntä" (kuten siskoni ohjeisti, ulkona oli toki ihan pimeää jo silloin). Kuvassa siis Hiisi, nuorehko lapparipoika melkein naapurista. Epäilemättä huomaatte myös vyötetyn, rakastuneen, kaljupyllyisen ruotsalaispojan kuvan oikeassa reunassa.. Hiisi tuli vastaan kun oltiin Amorin kanssa kävelemässä, ja vastoin kaikkia oletuksia sain molemmat pojat talutettua kotiin. Tietysti Amorin piti ensin huudella vieraalle, mutta kun lappari oli niin hyväntahtoinen meitä kohtaan, suli vanhan snautserinkin sydän. Amor raukka oli ihan mielissään, olis varmaan halunnut perustaa mustaturkkisen kippurahännän kanssa perheen ja elää elämänsä onnellisena loppuun.

Hiisi haettiin kotiin parin puhelun jälkeen, jäljelle jäi vain karvatupot matossa ja pari kuvaa. Toivottavasti hra H ei ihan äkkiä taas auo ulko-ovia ja lähde seikkailemaan kylälle, tuossa on kuitenkin E4 erottamassa lapparin ja meidän kotia.

Vuosi 2012 ja aika vaan kuluu..

Yleensä sanoissaan niin hillitty Heiskanen sanoi Amorin pissanäytettä katsoessaan, että siellä on ihan jumalattomasti kiteitä... ab-kuuri + sulatusruoka. Itku kävi kurkussa kun kuulin eläinlääkärin yllättyneen diagnoosin, Amor ei ole näyttäny olevansa kipeä, ei aristanut mahaansa tai mitään. Kysyttiin, että mitäs herraparta on viimeaikoina syönyt, saatoin vain myöntää satunnaisen pöydästä herkuttelun.. erityisen kurja olo, koska tämä on ihan omaa syytä. Kuulemma tähän riittää ihan pienikin herkuttelu tai maistelu, eli voisin toisaalta siirtää osasyyn muillekkin perheenjäsenille, mutta turhapa tuota on tässä vaiheessa enää tehdä. Pitää hoitaa mikä hoidettavissa on.

Onneksi veteraani ei pistä pahakseen uutta dieettiään, kun erikoisruoan purkki napsahtaa auki, alkaa Amorin ruokatärinä ja tutina ja huulien lipominen. Aikunen mies, syö velliä niin tyytyväisenä. Muusaan purkkiruoan ja lisään vettä, että koira varmasti joisi tarpeeksi. Juominen on tärkeää virtsakivipotilaalle.

Käytiin eilen pitkästä aikaa Haaparannalla Hund&Jaktissa, josta äiti osti Amorille BOTin! Kiitos äiti! Verrattuna liian suureen ToppaPomppaan, tämä uusi botin toppatakki on ihan loistavan kokoinen ja istuu Amorin päälle todella hyvin. Minun karvaselle ystävälle vain paras on kyllin hyvää..  lellipentu :)

Meille kulunut viikko oli kuitenkin loistava - kunniavieras Jonna oli käymässä (ilman koiria kylläkin) Joensuusta. Kiitti Jonna!

kaksi ylintä kuvaa ottikin Jonna

Syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu

"mulla olis täälä verta pissaava kääpiösnautseri.. [--] ..joo, puoli viieltä käy"

Jeps, vuosi 2012 alkoi tällä kertaa näin. Sain onneksi ell-ajan heti maanantaille, joten saadaan pian kuulla syy tälle. Todennäköisimmin? No virtsakivet. Muita mahdollisuuksia? Joku tulehdus. Itsesyytökset? Kyllä. Jos Amorilla on taas virtsakiviä, niin en voi kuin katsoa peiliin. Se on saanut syöpöttelyn suhteen tiettyjä vapauksia viime aikoina.. Ärsyttää, pelottaakin. Jotain ruskeaa tippaa olen ollut huomaavinani jo joulukuun alussa, ja tuloksetonta pissailua, mutta "mitä ei ajattele, sitä ei ole olemassa". Että voikin olla typerä olo. Kipeältä Amor ei vaikuta, ei arastele mahaansa tms. ja tämä verinen pissa (joka muuten on reippaasti verisempää kuin edellisellä kerralla) tuli vasta nyt uuden vuoden aattona - Amorin 8v synttäreillä.

Raketeista sen verran, että jotkut ääliöt (yllättäen!) ampui niitä jo silloin, kun käytettiin Amor lenkillä illalla. Herraparta ensin yritti katseellaan paikallistaa paukkeen lähteen, mutta ei sen jälkeen noteerannut raketteja millään lailla. Vielä sunnuntaina aamupäivälläkin paukkui jokunen raketti, mutta Amor ei korvaansa heilauttanut.

Edelliselle vuodelle listasin lähinnä sellaisia tavoitteita, kuin lenkkeilyn lisäämistä ja agility-juttujen mietintää. Lenkkeilty ollaan enemmän ja uusissa paikoissa, agility ei nyt ole ollut päällimmäisenä mielessä. We'll see, sanoisin. Tältä vuodelta toivon mahdollisimman vähän ell-reissuja, paljon hyviä päiviä ja hetkiä.

Kunpa elämä toimisi näin, veis' mut minne haluun eikä myrskyjä päin

Joulukuu on mennyt nopeasti. Lumi on maassa ja lisää tulee vaan. Lahjat on avattu ja jouluruoat syöty. Ihminen tekstien takana täytti 18 vuotta ja huomenna Herrapartaki liittyy vetskukerhoon.. Amor sai joululahjaksi herkkuja, erikoisen ruokakupin (joka estää ahmimisen) ja puruluita. Myös Pompan, jos se lasketaan ennalta käyttöönotettuihin lahjoihin. Joulua vietettiin taas isolla koirakokoonpanolla: yorkit Urho, Mäkärä, Sylvi & Selma ja sitten yksi mustiainen eli Amor. Blogi on kai kuollut pystyyn, siltä se ainakin näyttää. Oi aikoja kun kirjoittelin monta kertaa viikossa..

Kuulumisten puutteesta huolimatta toivotamme kaikille parempaa vuotta 2012, ja toivottavasti vältytään ongelmilta huomenna! Amor nyt ei yleensä pahemmin ole korvaansa heilauttanut raketeille ja toivon että tämä käytös jatkuu. Me vietetään uutta vuotta ainakin parhaassa mahdollisessa seurassa, kun Jonna tulee Joensuusta asti tänne Tornioon meidän seuraksi! ☺

näkymä takaovelta..

Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut, opin enemmän, opin sinut

Sitä vaan huomaa ajan kulun. Messarista palatessa minusta tuntu Amoria katsellessa, että se on mahdottoman "käytetyn" ja kulahtaneen näkönen otus. Ne mustat käppänät kehissä viikonloppuna - ihan eri kategoriassa..  Päädyin taas katselemaan vanhempia kuvia Ampusta, ajoilta kun ei vielä harmaat karvat vallaneet tilaa parrasta ja kulmakarvoista ja kun hapsukarvat rehotti villiintyneinä ja punaisina. 22 päivän päästä vietetään vetsku-kekkereitä!

Alimmassa pääkuvassa Amor ei ole kuin juuri ja juuri parivuotias, sen pää on ehtinyt kuvanottohetken jälkeen ensin pullistua miehiseksi, ja sittemmin rupsahtaa harmahtavaksi roikkoposkipääksi. Toivottavasti voin istua kirjoittelemassa juttuja vielä monen vuoden päästä Herraparta sylissäni, kuten nyt. On se mahottoman tärkeä, ei sitä kaikkien kanssa jaeta elämäänsä kahdeksaa vuotta lähes katkeamattomasti :) lässynlässyn jne

Imagination is more important than knowledge

Messari oli ja meni, mukaan tarttui paljon puhuttu ToppaPomppa (joka on vähän liian pitkä Amorille.. kuinka pieni käppänä mulla oikein on?) ja Mäyhkälle uusi nahkapanta. Siskon yorkista tuli lauantaina HeW11, ollen vieläpä molempina päivinä rop-vetsku. Go Urho! :)

En tiedä mikä paha karma messukeskuksessa on, mutta lauantaina multa meni 50d. Ja siis meni rikki, mitään ei varastettu tällä kertaa. Heitti erroria ja lopulta ei suostunut pysymään edes tajuissaan. Pariin kertaan tuli todettua, etten enää koskaan tule Helsinkiin kameran kanssa. Onneksi odottamaton ylösnousemus tapahtui sunnuntaina, kun uskollinen 50d palasi keskuuteemme ja ylimääräisenä palavasta sinisestä valosta huolimatta sain sillä kuvattua koko päivän! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvata.

Meille on satanut lumi maahan, toistaiseksi on pysynytkin. Se taas johti perinteisesti siihen, että kohta 8 vuotias herraparta tipahti pentukoiran tasolle revitellessään ympäriinsä, lunta suuhunsa kauhoen ja käskyttäen minua heittelemään lumipalloja. Höpsö ♡