sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Itsenäisyyspäivän mätsärit

 
Kuvista kiitos siskolleni Kristiinalle!

Juu, me kävästiin Amorin kanssa tänään mätsäreissä! Mukaan lähti myös sisko yorkkineitiensä Selman ja Sylvin kanssa. Molemmat yorkit saivat punaisen nauhan ja Selma sijoittui kolmanneksi pienissä punaisissa aikuisissa.

Amor sai sinisen nauhan eikä sijoittunut, mutta tästä jäi silti hyvä mieli. Amor ylitti itsensä liikkuessaan, se oli ihan hurjan pontevana ja liikkui kauniisti.
Jos puhuttaisi agilitykisoista, tämä olisi ehdottomasti ollut "hyvä hylky". Amor ei paikanpäällä edes rähissyt kaikille koirille, irlanninsusikoira ja basenji saivat haistella ilman, että Amor olis tahtonut niitä tappaa. Huippua!

torstai 3. joulukuuta 2009

Turhat jutut vol 666

Kuvassa Amor on mökkimme pihan lumikasan päällä, lunta on tuossa noin viis metriä. Kuva on otettu muistaakseni 2007 keväällä.. Voi kun olisi pian ihana keväinen ilma - paljon lunta ja aurinkoa sopivasti, pakkasta (ei liikaa) ja raikas ilma. Mutta ei, meillä on vaan pari senttiä lunta ja vaihtelevasti, välillä loskaa ja välillä kymmenen astetta pakkasta.
Olen alkanut tekemään niin, että aamulla ennen lukioon lähtöä ripottelen Amorin aamunappulat huoneeni lattialle mahdollisimman laajasti. Sitten käydään Amorin kanssa kävelemässä vähän ja kun Amor on vapaana, niin muistuttaessani sille ruoasta joka odottaa syöjäänsä lattialla, niin se sinkoutuu tieltä asti meidän ovelle häntäänsä heiluttaen ja sitten juoksee huoneeni ovelle odottamaan, että koska saa luvan alkaa syömään. Näin Amor on aina jäänyt sitten lähtiessäni syömään ja lähteminen on ollut molemmille helpompaa kun kotiin ei ole jäänyt surullisesti tuijottava koira inisemään portin taakse.

:-D Tämä kuuluu turhiin postauksiin, kyllä. Mutta kun teki mieli kirjoittaa eikä meille tapahdu mitään!

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Koeviikko

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

5 vuotta pystiksistä


suomenpystykorvat Vikke ja Iira
5.8.1993 - 15.11.2004

Hän joka sinulle on ollut rakas,
ei koskaan kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät
kannat hänen sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa.

(Anja Porio)

maanantai 9. marraskuuta 2009

lauantai 7. marraskuuta 2009

Mukava lauantai

Meillä on ollut kiva lauantai - lunta on satanut koko yö ja päivän. Lunta rakastava koira Amor muuttaisi nyt mielellään ulos, ei voi olla hymyilemättä kun näkee miten koira voi tulla iloiseksi talvesta! :-)

Tänään meillä oli myös päivähoidossa siskoni yorkkineiti Selma (pikkupaholainen, termiitti, perkele, ...) joka muistuttaa aina käynneillään miksi en haluaisi nyt koiranpentua. Selma on jo yli yksivuotias, mutta luonteeltaan ikuinen pentu, ihan mahdoton (&mahdottoman ihana). Tänään uhrauduin taas ja pesin Mäkärän, saipa sekin taas yhden syyn lisää inhota minua.

Pitäis vielä lukea ja lukea ja lukea kirjoja - koeviikko lähestyy uhkaavasti..

Selma tarkkailee keksien valmistumista

torstai 5. marraskuuta 2009

Amorille koitti eläkepäivät

"Hei!

Luulen vähän, ettei me Amorin kanssa jatketa enää agilitytree
nejä. Mulla on aikaa muutenkin tällähetkellä ihan liian vähän, lukio on yllättävän raskas läksyineen ja koulumatkat pidentää päivää parilla tunnilla - normaali lukiopäivä venyy yhdeksään tuntiin ja siihen vielä se läksyihin kuluva aika..

Amor jäänee nyt varhaiseläkkeelle agilitystä, ellen sitten keksi joskus vielä tilata lisenssiä ja palata ohjattuihin treeneihin. En usko kuitenkaan että me virallisesti ikinä kisattaisikaan, mulla ei hermot kestä kun stressaan liikaa jo ajatuksesta. En pidä paluuta ihan mahdottomana ajatuksena, jos Amor ei koe yht'äkkistä vanhenemista. Tämän vuoden aikana meitä ei kuitenkaan varmasti treeneissä näy.
"

Pistin meidän kouluttajalle FBn kautta äsken pidemmin viestiä menemään. Joo, tavallaan helpottava päätös, tavallaan hiton kamala. Olo on jo valmiiksi katkera. Ehkä meidän agilityt oli sitten tässä, ehkä ei. Päätökseen vaikutti moni asia. Mutta elämä jatkuu, jatketaan lenkkeilyä ja temppujen opettelua ynnämuuta mukavaa kotikoiran arkeen sopivaa ☺. Jos ei tästä ihan loppua tulekkaan, niin useamman kuukauden tauko taatusti. Oletettavasti me ei ohjattuun ryhmään palata enää, mutta eihän sitä koskaan tiedä tulevaisuudesta.
Blogin lukijoille tämä tuli varmaan aika yllätyksenä, mutta netin ulkopuolella tätä vaihtoehtoa on ajateltu jo pidempään. Katsellaan vähän että miten tämä elämä kuljettaa meitä, nyt vaan asiat johti tähän.

Blaaah..

tiistai 3. marraskuuta 2009

MV

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

12-14 lauantaina

Lauantaina mentiin hallille kahdeksitoista, treffattiin Jennan (&villakoiransa) kanssa. Mulle oli tästä paljon hyötyä, kun sama ihminen ohjaa aloittelevien ryhmiä niin sain samalla hyviä neuvoja kun treenattiin. Jenna oli tehnyt pitkähkön ja kieputtelevan radan. Oli keinu, puomi, piiloputkea, välistävetoja ja hankalia kiertoja.
Jennan mielestä Amor oli kehittyny hurjasti, huomattavan paljon! Kuulemma vauhtia on tullu ihan älyttömästi lisää ja meitä oli kivaa katsoakkin:-D.. tiedä siitä sitten, mutta vauhtia on oikeasti tullut kun aloin miettimään tilannetta vuosi sitten, jee.

Ensinnäkin täytyy kehua Amoria.. me otettiin toistoja, paljon toistoja. Pakotettiin minut muistamaan rata, hakemaan parhaat tavat ohjata. Kokeiltiin pitkästä aikaa myös lelulla palkkaamista, mutta Jennakin sanoi ettei se toimi Amorilla - Amor ei kuuntele, se jää mietiskelemään ja katselee maisemia! Nakki toimii siis parhaiten.

Otettiin välistävetoja, ne on aina ollut meille hankalia.. Tälläkertaa voin silti olla aika tyytyväinen, Amor tosi nätisti kääntyi minne ohjasin ja ei tehnyt niitä edestakaisinhyppyjä! Amor myös irtoaa hyvin, kokeilin ennen hallilta lähtemistä vielä, että kuinka kaukaa voin koiraa ohjata. Vaikka välissä oli hyppyjä, niin saatoin lähettää Amorin keinulta hankalalle hypylle ja siitä kahdelle monen metrin päässä olevalle esteelle ja niiltä puomille, joka oli 3-4 metrin päässä, ja se otti kontaktit hienosti laukaten. Minusta se on aika hyvin, ja vahvistaa vaan ajatustani siitä, että Amor olisi vaikka mitä jos ohjaaja olis parempi!
Jenna treenasi myös Amorilla.
Oli niin outoa nähdä oma koira sielä juoksemassa ja tekemässä puhdasta rataa vieraan ihmisen kanssa.. Jenna kehui Amorin estevarmuutta ja sitä miten se menee vaikka ilman käskytystä. Minusta oli tosi mukava katsoa kerrankin, että miltä se koira näyttää radalla - eihän sitä itse näe kun sitä siellä ohjaa. Huomattua tuli sekin, että jos Amor vain haluaa, niin se tekee tosi nopeita ja varmoja suorituksia, ketteriä kääntymisiä ja on muutenki ihan älyttömän kiva koira.

Kiitokset Jennalle ja toivottavasti puudelin tassu paranee pian.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Agilityä ja turhautumista

Meidän treenit oli hieman erilaiset tällä kertaa! Koska meidän ryhmästä ei ollut paikalla muita kuin minä ja kouluttaja, niin me treenattiin vieraan ryhmän kanssa. Kilpailevien ryhmässä samoja ratoja kuin ne nopeat, ketterät, vietikkäät, hyvin ohjatut koirat taitavine kuskeineen. Sinänsä voin vaan sanoa että olen kyllä Amoriin tyytyväinen, se teki parhaansa ja kesti yllättäen monta toistoa kepeillä. Yleisasenteeltaan se oli tänään innokas(!), irtoava, juokseva(:-D kyllä, se on huomion arvoinen asia..) ja ihan hassu poika.

Ensimmäinen rata oli minun mielestäni hankala ja tuotti mulle taas ongelmia, muistamisen kanssa :|. En jaksa enää ymmärtää miksen muista niitä helkkarin ratoja! Ärsytyskerroin sata. No, kuitenkin - Amor irtosi renkaalle kauempaakin tuttuun tapaansa erittäin hyvin ja kerrankin myös keinu tuotti onnistumisen tunteen. Mulla oli valssit hukassa ja koira sinkoili välillä väärään päähän putkea, mutta eihän sitä koiralle raskinut kertoa kun vika oli ohjaajassa ja koira oli kerrankin niin intopinkeänä tekemässä omaa osaansa!

Toinen rata sisälsi kepit kertaa kaksi - ja ne oli täydet kepit. Tätä ei olla paljoa treenattu ja jokin siinä tökkäsikin pahemmin, Amor hyppäsi toiseksiviimeisen kepin kohdalla pois ja jätti sen saman välin menemättä monta kertaa. Kun ohjasin peruuttamalla ja käskyttäen, se teki kepit hienosti.. veikkaisin että tekonurmessa oli jonkun koiran pissat ja Amor niistä väisti aina uudestaan. Tehtiin me kuitenkin pari kertaa hieno kepeille vienti ja täydet nopeat kepit kivalla rytmillä. :-) Amor on myös oppinut tosi hienosti kiertämään esteen toiselle puolelle, se ei enää tee edestakaisia hyppyjä, ihanaa!

Toisen radan kanssa mulla ei ollutkaan muistamisongelmaa ja arvioin paremmin esteiden kohdat vaikka etenin selkä edellä toisinaan - ja Amor meni oikeisiin päihin putkia ja kiersi kauempana olevan renkaan taakse ja suoritti sen niinkuin pitää. Mielestäni mulla on vähän parantunut oman kropan käyttö, jos mulle sanotaan että tässä kohtaa käännät itseäs jo valmiiksi tuon esteen suuntaan, niin pystyn siihen! Hitsi vaan kun radalla on niin monta asiaa mitkä pitäisi muistaa ja ymmärtää - yhtä aikaa.. :-D Ei oo helppoa (ainakaan tällaselle blondille)!

Mitähän muuta mainitsemisen arvoista? No, kateellisena katselin niiden toisten koirien suorituksia tietenkin, ja sitä miten sulavasti niitä ohjattiin. Kuinka suurella innolla ne nappasi kiinni siihen leluun radan päätteeksi.. No, Amor tykkää nakeista. Onneksi edes niistä. Huomasin jälkeenpäin, että kun rata päättyi keinuun niin siinä alle parin metrin päässä keinusta oli toinen koira, MUTTA Amor ei reagoinut siihen - mikä on ihan helkkarin hienoa! Treenien jälkeen tehtiin myös kaksi ohitusta, molemmat tosi hienoja. Voi tuli hyvä mieli, Amor ei edes örähdellyt vaikka toinen koira käveli parin metrin päästä ohi. :-)

Alkuillasta valitin kyytiongelmia ja elämän hankaluutta ja olin sataprosenttisen varma siitä, että me jäädään tästä hemmetin lajista kokonaan eläkkeelle. Sitten taas menin hallille ja näin miten Amor meni radalla, silmissään ihan erityinen tuike. Kuinka paljon voi ihmistä ärsyttää kun oma pää hyrrää kisamisen ajattelemisestakin. Tiedän että jos me ei ikinä edes yritetä, niin kun koira täyttää kymmenen niin minua harmittaa etten uskaltanut yrittää, etten luottanu meihin. Että pelkäsin epäonnistumista turhaan ja en antanu Amorille mahdollisuutta näyttää mitä se osaakaan. Sitten taas leikittelen ajatuksella, että miten voisin tilata sen lisenssin ja ilmottautua kaamosralliin (paikkakunnalla järjestetään kisat marraskuussa) kun pää on sekaisin kun vielä liikutaan ihan ajatuksen asteella ja pelkään kauheasti radan unohtamista.

Huoh, kaikkea sitä miettiikin. Ottais vaan sen riskin ja hyväksyis ettei aina voi onnistua. Mutta kun se on niin helppoa vain sanoa, toteutus on jo ihan eri asia!


sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Mäkärä

Kun siitä ei ole ikuisuuteen ollut täällä kuvia, niin tässä siitäkin vähän tuoreempaa materiaalia. Meidän loma loppuu tähän iltaan, huomenna koittaa arki klo 05:30. Jippii..

lauantai 24. lokakuuta 2009

Aikainen aamu



Yleensä herään lomapäivinä kahdentoista jälkeen (eilen kahdelta...), mutta tänäaamuna oli herätyskello soimassa ennen yhdeksää. Yöllä oli satanut uutta lunta, ja kun Amorin kanssa astuttiin ovesta ulos niin alkoi sataa taas. Ihana kevyt lumisade, ihan pehmeää uutta lunta! Poikettiin normaaleista lenkkirutiineista ja mentiinkin metsäisille teille kävelemään ja peltoteille. Amor haisteli koko matkan hurjasti, melkein kaks tuntia me ulkona oltiinkin.. Irti en uskaltanut päästää, kun on tuo metsästyskausi meneillään.. ratkaisu : kelatalutin! Amor ressukka on fleksissä ollut viimeksi yli puoli vuotta sitten, ja nyt menikin kauan aikaa ennenkuin se tajusi että voi ottaa etäisyyttä minuun.
Mutta siis, olipa ihana (erilainen!) aamu. Kannatti herätä aikaisin, syysloman kunniaksi:-)

tiistai 20. lokakuuta 2009

Kaikki rakastaa talvea

Tänään olis agilitypäivä! Mutta, kuinka ollakkaan - meillä ei ole kyytiä. 
Blogiinkin kirjoitan vain kokeiden uusintoihin ilmoittautumista vältelläkseni. Apua kun motivaatio on nolla ja ei hajuakaan mitä tulevaisuudessa tahtois tehdä. Amorin kanssa ollaan hölkkäilty taas iltalenkit, eilen oli tosin aika liukasta kun satoi alijäähtynyttä vettä ja mustaa jäätä paikoitellen. BOT on ollut käytössä, Amor on tuntunut vähän kankealta kun pakkaset on saapuneet. Onneksi koira tykkää siitä loimesta, mielellään lepäilee se päällään.