Nykyään harvassa on ne kerrat, kun blogin avatessa tulee innostus kirjoittaa pitkiä juttuja. Ei oikein ole kerrottavaa.. Voisin toistella itseäni ja kertoa siitä, miten Amor on kokoajan mulle tärkeämpi, siitä kuinka se lukee minua paremmin kuin ikinä tulen ymmärtämään sitä. Minun ei tarvisi sanoa mitään, Amor tietää kyllä mitä ajattelen. Yöllä se hyppää viereeni sänkyyn ja tulee nukkumaan, pistää pään samalle tyynylle kanssani ja haisee niin tutulle koiralle. Olen katsellut sen lisääntyviä hopeisia partakarvoja ja jostakin ilmestynyttä valkoista kohtaa sen oikean etutassun kainalossa. Muistellut miten joskus leikkasin sen ripsiä kun ne tulivat kulmakarvoista läpi ja äitini suuttui, eihän toiselta voi noin vaan ripsiä leikata... Aika menee rikollisen nopeasti, vanha koira on aarre, aika kultaa muistot, jne.. en vaihtaisi päivääkään.
Sain kesätöitä. Aloitan maanantaina eli huomenna, puoli kahdelta. Pääsen kuudelta pois. Vahdin paikallisen 4h:n järjestämää metallinkeräyspaikkaa neljä tuntia päivässä ja saan pitää välissä puolen tunnin tauon. Kysyin, saanko ottaa koiran kaveriksi mukaan kun voi tulla yksinäistä istua katsomassa kasvavaa romuläjää ja erittäin mukava työnantajani sanoi että tietysti se käy :). Joten saan olla kesätöissä, välillä raahata tavaraa paikasta toiseen, järjestellä, pitää aluetta siistinä ja viettää aikaa koirani kanssa päivänvarjon alla. Kirjaa lukien, rusketusraitoja vältellen. Välillä varmaan sateessa kärvistellen. Mutta en valita, ehkä loppukesästä voin toteuttaa haaveeni uudesta objektiivista!
7 kommenttia:
Ihania kuvia, ja söpö Vauhti-Ampu!
Ymmärrän äitisi huolen Amorin ripsistä. Hyvässä muistissa on tilanne kun revit Taavin valkean viiksen irti! Miten ripset voivat kasvaa niin pitkiksi että tulevat kulmakarvoista läpi? Saat näyttää ensi kerralla, mikäli et ole leikannut niitä vähään aikaan.
Hyvää kesää!
Älä nyt julkisesti kerro minun repimisistä ja se oli sitäpaitti vahinko! :D Onneksi en hukannut sitä viiksikarvaa sentään.. sait pistää senKIN lompakkoosi talteen. (mielestäni epäilyttävää keräilyä)
Mie lupaan näyttää enskerralla, toivottavasti nähdään pian.. :)
Muistaakseni sille kävi jälkeenpäin niin, kun tutkin sitä alakerrassa niin se lipesi otteestani ja hävisi lattialle. Ainakaan lompakosta en sitä ole löytänyt! Pahoitteluni :D
Oon kade sun työpaikasta. Kelpais mullekin.
^olen samaa mieltä, mullekin kelpais...
Komppaan edellisiä!
Hehe :)
Ei tääkään työ ole pelkkää unelmaa, välillä tulee äkäsiltä ihmisiltä kirosanoja päin naamaa ja ilman kunnollista sateensuojaa on vähän kurja istua vahdissa montaa tuntia! Joka päivä vastassa sama näky: renkaita pitkin parkkipaikkaa ja tienpintareilla, lasinsiruja kaikkialla.. vaikka edellisenä iltana lähtiessäni lajittelin renkaat vanteellisten ja vanteettomien pinoihin ja lakaisin kaikki lasinsirut pois. Mutta sitävartenhan mie siellä oon! Ja saan Amorin kans kahdenkeskistä aikaa.. :)
Lähetä kommentti