Olin kävelemässä oman koirani, ja siskon kolmen kanssa. Yhteensä neljä siis! Oltiin jo käännytty kotiin päin kun näen suojatien toisella puolella pienen pojan ja islanninlammaskoiran. Katsoin että ok, mennään ohi, koira on hihnassa.
Seuraavana hetkenä seison suojatiellä neljä koiraa oikeassa kädessäni (näistä puolet alkoi riehumaan kun koira tuli kohti ja "päälle") ja pyydystelin vierasta koiraa suojatiellä. Autot hidasteli, koira hyökkäili minun lauman sekaan ja mitä tekee poika?... Aivan, aivan. Istuu sielä kevyen liikenteen väylällä ja katselee.
Sain nuoren islantilaisen kiinni, ja olin sitten haara-asennossa keskellä suojatietä koirat eri käsissä. Tässä vaiheessa poika lähti kävelemään kohti. Tyrkkäsin hihnan pojan käteen ja odotin.. ja odotin. Mitä? Että ne väistäis. Seisoi keskellä tietä ja katseli. Sitten se koira päätti tulla uudestaan meidän luokse ja poika tuli perässä........................ Sanoin rauhallisella äänellä, ihan ystävällisesti että veisitkö sen nyt pois? Poika ottaa koiran ja pari askelta taaksepäin. Katsoo ja naurahtaa, ja päästää koiran taas meidän luokse! Ei jumalauta.. Päästin Amorin pitkälle hihnalle, että aivan sama mulle enää, jos ei se tajua niin purettakoon koiransa, Amor tulee hulluksi kohta. Tai mitä jos se koira purisikin siskoni koiria? Kyseessä on kolme alle nelikiloista (pienin 2kilonen!) terrieriä. Ajattelin että mitä pojan päässä liikkuu, kun ei anteeksipyyntöä, ei kiitosta siitä että pyydystin sen koiran sieltä tieltä.. ei mitään!
Sitten kerrosrivitalon pihalta ilmestyi siihen kävelytielle monta samanikäistä lisää, ja tässä vaiheessa mietin että joo ei helkkari me jäädä tähän. Rynnin siitä ohi ja mitä ne lapset tekee... ?: tottakai, ne lähtee perään!
Kun pääsin kauemmas, kuulin miten se islantilainen haukkui jonkun viereisen talon pihalla, se oli taas irti. Jos mulla olis ollu vain oma koira (=Amor) mukana, niin oisin vaikka pistäny sen puuhun kiinni ja menny koputtamaan pojan kotiovelle. Mutta poika katosi.
Vähän luulen, ettei pojan perheellä ole hajuakaan mitä lapsi harrastaa nuoren koiran kanssa äidin ollessa poissa kotoa. Ei pelkästään se, että se koira vaaransi itsensä ja minut ja minun koirat - vaan liikenteenkin! Mitäs jos olis tullu kolari, mitä jos mitä jos mitä jos. Mitä jos se olis suutuspäissään purrut minua käteen kun otin sen kiinni, tai pahempaa: pikkuterrieriltä vaikka pään irti!?
Kyllä muuten otti päähän!
Ajattelin paikalliseen lehteen pistää ilmotuksen asiasta, että Putaalla ajattelematonta käytöstä pikkupojalta islantilaisen kanssa, missä vanhemmat? juuh, onneksi ei käynyt mitään enkä räjähtänyt pojalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti