Tervetuloa syyskuu!

Aamulla käytiin taas kävelemässä, tälläkertaa vähän poikkeavassa säässä!
Vettä tuli aivan VALTAVINA pisaroina, näytti upealta kun vesi tuli maahan kuin ämpäristä kaatamalla. Amor oli kiedottu sadetakkiinsa ja silti se oli märkä kun tultiin kotiin.. Pari salamaakin nähtiin, Amor ei välittänyt yhtään mutta omistaja kyllä ihaili. Ihana oikea syysmyrsky!

Huomenna mentäis muuten agilityyn, pitkästä aikaa. Treenipäivä vaihtui maanantaista tiistaiksi, en tiedä vielä onko ryhmä muuten pysynyt samana. Hope so!

Klo on 22:56 ja alan vääntämään uskontoon esseetä.. jos vaikka ensin halais ensin tuota koiraa ja kuiskuttelis sille korvaan että kyllä se hyvin menee, kolme vuotta, äkkiä ohi. Koiralla on muuten ihana ohutkarvainen kohta niskaryppyjen kohdalla kun nypin sitä tänään. Hassun näköinen.

Amor ihmettelee

Kesä 2009

Koko päivän on satanut vettä, siis ihan heräämisestä tähän hetkeen (klo on 21:59) ja on ollut aika tylsää kun ei pahemmin olla ulkona viihdytty. Olen selaillut kulunutta kesää kuvina, miettinyt mitä kaikkea tehtiinkään :-).
Tylsää on..

Kummallinen poika

Olin kävelemässä oman koirani, ja siskon kolmen kanssa. Yhteensä neljä siis! Oltiin jo käännytty kotiin päin kun näen suojatien toisella puolella pienen pojan ja islanninlammaskoiran. Katsoin että ok, mennään ohi, koira on hihnassa.
Seuraavana hetkenä seison suojatiellä neljä koiraa oikeassa kädessäni (näistä puolet alkoi riehumaan kun koira tuli kohti ja "päälle") ja pyydystelin vierasta koiraa suojatiellä. Autot hidasteli, koira hyökkäili minun lauman sekaan ja mitä tekee poika?... Aivan, aivan. Istuu sielä kevyen liikenteen väylällä ja katselee.
Sain nuoren islantilaisen kiinni, ja olin sitten haara-asennossa keskellä suojatietä koirat eri käsissä. Tässä vaiheessa poika lähti kävelemään kohti. Tyrkkäsin hihnan pojan käteen ja odotin.. ja odotin. Mitä? Että ne väistäis. Seisoi keskellä tietä ja katseli. Sitten se koira päätti tulla uudestaan meidän luokse ja poika tuli perässä........................ Sanoin rauhallisella äänellä, ihan ystävällisesti että veisitkö sen nyt pois? Poika ottaa koiran ja pari askelta taaksepäin. Katsoo ja naurahtaa, ja päästää koiran taas meidän luokse! Ei jumalauta.. Päästin Amorin pitkälle hihnalle, että aivan sama mulle enää, jos ei se tajua niin purettakoon koiransa, Amor tulee hulluksi kohta. Tai mitä jos se koira purisikin siskoni koiria? Kyseessä on kolme alle nelikiloista (pienin 2kilonen!) terrieriä. Ajattelin että mitä pojan päässä liikkuu, kun ei anteeksipyyntöä, ei kiitosta siitä että pyydystin sen koiran sieltä tieltä.. ei mitään!
Sitten kerrosrivitalon pihalta ilmestyi siihen kävelytielle monta samanikäistä lisää, ja tässä vaiheessa mietin että joo ei helkkari me jäädä tähän. Rynnin siitä ohi ja mitä ne lapset tekee... ?: tottakai, ne lähtee perään!
Kun pääsin kauemmas, kuulin miten se islantilainen haukkui jonkun viereisen talon pihalla, se oli taas irti. Jos mulla olis ollu vain oma koira (=Amor) mukana, niin oisin vaikka pistäny sen puuhun kiinni ja menny koputtamaan pojan kotiovelle. Mutta poika katosi.
Vähän luulen, ettei pojan perheellä ole hajuakaan mitä lapsi harrastaa nuoren koiran kanssa äidin ollessa poissa kotoa. Ei pelkästään se, että se koira vaaransi itsensä ja minut ja minun koirat - vaan liikenteenkin! Mitäs jos olis tullu kolari, mitä jos mitä jos mitä jos. Mitä jos se olis suutuspäissään purrut minua käteen kun otin sen kiinni, tai pahempaa: pikkuterrieriltä vaikka pään irti!?

Kyllä muuten otti päähän!
Ajattelin paikalliseen lehteen pistää ilmotuksen asiasta, että Putaalla ajattelematonta käytöstä pikkupojalta islantilaisen kanssa, missä vanhemmat? juuh, onneksi ei käynyt mitään enkä räjähtänyt pojalle.

Huono omistaja

Amor syömässä aamuruokaansa.

Paljonko lukio voi väsyttää? -aika paljon, koska viimepäivinä Amorista on selvästi huomannut sen tekemisenpuutteen! Omistaja potee huonoa omaatuntoa ja yrittää keksiä uusia naksuteltavia juttuja, kun fyysinen rasitus on Amorin ja minun osalta ollut viimeaikoina hävettävän pientä. Lähes olematonta. Päivän liikunta koostuu aamun ja illan varttitunnin lenkeistä sekä 2-4 pihalla käynnistä ja oleskelusta. Ei vaan jaksa! Jo ajatuksen tasolla tavallinen 6 kilometrin lenkki tuntuu mahdottomuudelta, kaukaiselta kesään liittyvältä jutulta. Ei vaan jaksa.

Lähden aamulla ja tulen kolmen jälkeen, teen läksyjä tunnin tai pari, istun tietokoneella, syön pitkin iltaa ja laitan yöllä nukkumaan. Univaje on valtava, omasta syystä. Alkaa olemaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja laitettava unirytmit järjestykseen. Viisi tuntia ei riitä. Miten te työikäiset järjestätte jaksamisenne, koirat, työn... kaiken sen? Mulle lukio tuntuu olevan mahdottomuus oikean elämän rinnalle, kun tulee kotiin niin silmiä kirvelee ja haluaa vain mennä peiton alle lepäämään. Telkkaria ei huvita aukaistakkaan, ja kun tietokoneen aukaisee niin siihenpähän jäät kun et muuta jaksa. Kunto on romahtanut, siinä missä ennen juoksentelin pitempiäkin lenkkejä, niin nyt jalat on turrina kahden minuutin raahautumisen jälkeen.

Huoh.. jatkuispa meillä edes agilitytreenit niin tulis pakosti tehtyä jotain Amorin kanssa. Tällähetkellä yhteiset tekemiset koostuu samassa huoneessa olemisesta, muutamasta tempun teettämisestä ja ruokintahetkistä. Amor haluaa kokoajan syliin. Raukka, mikä surkea omistaja olenkaan.

Lemmikkigallerian päivän lemmikkinä 20.8.

Tämä merkintä on lisätty 23.8., koska vasta silloin tosiaan menin käymään PETSIEssä ja hämmästyin kommenttien määrästä! Toistasataa kommenttia, yleensä yksi tai ei yhtään:-) Olipas todellinen yllätys, Amor oli tällä kuvalla ollut päivän lemmikkinä.
Kiitos kaikille äänestäneille ja kiitos kommenteista.

50 mg

Mitä tekeekään Amor klo 15.10?

Löytää keittiöstä ampiaisen ja nappaa sen suuhunsa ilmasta!

Omistaja ja koira meinasi saada paniikkikohtauksen kun Amorille tuli kauhea hätä kun pörriäinen oli suussa ja ei meinannut tulla ulos vaikka koira kuinka kakoi! Tavarat lensi käsistä kun juoksin koiran luokse, näin kaiken parin metrin päästä. Jossain vaiheessa kohtausta ampiainen oli ulkona koiran suusta ja pörräsi tiehensä, koira vaikutti hämmästyneeltä. Soitin klo 15:14 siskoilleni (Tornioon, noin 28 kilometrin päähän), että Amorilla oli amppari suussa, en tiedä pistikö suuhun vai minne! Hätä oli suuri.. yksin kotona, ja jos suuhun pisti niin koira kyllä tukehtuu ennenkuin ehditään ellille. Kyytabletti. Missä meillä on kyytabletit?  Koiralle nappi kurkkuun ja käsky nielasta. Klo 15:17 siskot soitti, ovat tulossa. Lopetin tämän puhelun sanomalla, että nyt koira menee ihan valuvaksi, ei pysy pystyssä. Tässä vaiheessa oli vieläkin epäselvää mikä osa koirasta otti osumaa! Amor meni kovin flegmaattiseksi, korvat kylmiksi.. Noin varttitunnin päästä huomasin patin etutassun sisäpuolella, ylhäällä. 

Siskot saapuivat noin kahtakymmentä vaille neljä, kun Amor makasi keittiöön kantamallani pedillään, selällään, tassu pystyssä. Väsyneenä. Siskojen kanssa onneksi saatiin todeta, ettei mitään pahempaa ole tulossakaan näillä näkymin.

Vielä kahdeksalta illalla Amor ontui tassuaan, mutta nyt kun kello on yli yhdeksän niin mitään ei enää huomaa. Huh! Melkein kuusivuotiaaksi sitten ehdittiinkin ilman pistäviä pörriäisiä! Saas nähdä mitä Amor sanoo seuraavankerran vastaavan pörriäisen nähdessään, meneekö maistamaan.

Olipa vain onnea mukana, en halua ajatellakkaan mikä olisi tilanne nyt, jos ampiainen olisi pistänyt suuhun..

Sadepäivä

Huomenna klo 09 alkaa lukio. Ensimmäinen vuosi. Huoh ja huhhuh jne. Onneksi siellä kolmen vuoden päässä odottelee se suuuri palkinto (pentu!) mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan (--:

Täällä on satanut vettä lähes koko päivän, onneksi tykkään sateesta! Odottelen tässä sitä syksyn väriloistoa, syksy on kaunein vuodenaika ja muutenkin lempparini, kun saa katsoa ikkunasta pikimustaa maailmaa ja jännittää iltaisilla lenkeillä että mikä tuolla pimeässä puskassa liikahti. Ja odottaa sitä joululomaa sitte...

Haku

Eilen tapahtunutta:

Menimme (ilta) kahdeksaksi TPKK:n treenejä katsomaan, saatuamme hyväksyvän vastauksen kun kyselin että sopiiko tulla käppänän kanssa. Paikalla oli paljon upeita koirakoita, pääasiassa pk-rotuisia, luonnollisesti. Amor oli pienin paikallaolijoista. Käveleskelimme alueella ympäriinsä, tarkoituksena oli vain saada Amoriin kontaktia ja katsoa mitä muut tekevät. Äkkiä me oltiinkin saatu käsitys siitä mitä ne kaikki ihmiset siellä teki ja saimme myös eräältä meitä sittemmin ohjanneista aikuisista hyviä vinkkejä moneenkin juttuun.
Aikamme sitten katsottuamme ja jotain siinä säädettyämme kuultiin, että tapahtuisi siirtyminen hakua varten läheiseen metsään, autolla. Uskollisesti orjanani toiminut isosiskoni siis toimitti minut metsän reunalle. Tässä vaiheessa kello oli jo n. 22! Siinä sitten mentiin metsään, hajutettiin haku-alue liikkumalla metsässä ja aloiteltiin. Ensin vuorossa oli rottweiler uros, rullakoira. Se oli ensinäkemykseni hausta lajina. Upean näköistä, uros teki pistoja, ja jos en olisi tienny että mikä eläin metsässä eteni - en ainakaan koiraa olisi ensimmäisenä veikannut :D.
Seuraavana vuorossa oli nuori sakemanni Rita (myös tämä koirakko oli paikalla ensimmäistä kertaa). Ohjaajamme kertoi kokoajan mitä tapahtuu ja selitti haun "sääntöjä" ja ideaa.
Ritan jälkeen tuli meidän vuoromme!

Kun hain Amorin autosta ja kävelin polkua pitkin kohti ohjaajia/treenaajia, olo oli yhtäaikaa valtavan innostunut ja jännittynyt. Taidettiin meitä vähän katsoa hymähdellen :). Kun oli aika laittaa maalimiestä esittävä henkilö parin metrin päähän metsään, kuului kysymys; kuka uskaltaisi mennä, kun koirana oli tuo :D Myönnetään, A todella näytti huvittavalta rotikan ja sakemannin jälkeen. Sanoinkin siinä myöhemmin, että voi kun sillä olis kymmenen senttiä enemmän maavaraa, moni asia helpottuis.. onneksi se tosin ei itse tiedä niistä kymmenestä puuttuvasta sentistä. Henkiseltä tasoltaan vähintään hevosen kokoluokkaa ;).
No, mies metsään ja elämämme ensimmäinen WNBpisto (jossa Amorin tarvitsi siis vain irti päästyään kipittää juuri metsään menneen ihmisen luokse syömään makkaraa). Oho! Sehän lähti oikeaan suuntaan. Toinen kerta, eri nainen metsään ja Amor sai luvan mennä, hihna perässä laahaten se juoksi perään saatuaan mene-käskyn. Hienoa, hienoa. Kolmas (viimeinen) kerta, nyt hihna poissa. Jännitti vähän, sopivasti. Osoitin kohdetta toisella kädellä, ja toisella pidin pannasta. "Mene!" ja koira irti. Amor ponnahti liikkeelle, pojoing, se hyppi menemään itsensä korkuidessa metsäkasvustossa ihmisen luokse. Mahtavaa!
Olinpa vain tyytyväinen pullakoiraani. Koira, joka ei suostu ulos sateella. Koira, joka ei suostu loukkaantumatta istumaan soralla/lumella. Sama koira, jota en vielä joku vuosi sitten olisi mistään hinnasta päästänyt vieraaseen (/tuttuun!) metsään vapaaksi. Siellä se pomppi iloisena, ahneena omana itsenään ruoan luokse. Heh.. saattoi se olla vanhoinkin koirista, vaan olipas kiva nähdä se siellä, ihan aloittelijana.

Kaikenkaikkiaan olin tutustumiskäyntiimme TODELLA tyytyväinen. Ehkäpä tässä olisi se laji, josta Amor innostuisi yhtä paljon kuin omistaja? Ainakin nyt se näytti niin paljon motivoituneemmalta ja innokkaammalta kuin agilityssä ikinä..
Hmh, myönnetään ettei Amorin suoritus ollut vielä mitään, verrattuna vaikkapa siihen rotikkaan. En silti sano, ettenkö olisi ylpeä ja iloinen!:) Amor ei karannut, se teki mitä odotettiin ja muuten tarjosi alkuillasta alkuperäisessä paikassamme ÄLYTTÖMÄSTI kontaktia! Sehän ei osaa seurata, mutta ei helkkari miten se on kehittynyt puolessa vuodessa! Vautsi! Se kävelee vasemmalla puolellani, hieman edistäen, jopa kymmenen metrin matkan pitäen kokoajan kontaktin minuun. Ennenkuulumatonta! Huippua!

Luonnollisestikkaan mitään sen suurempia tavoitteita ei aseteta, mikäli tästä tulee meille säännöllinen harrastus agilityn rinnalle. Käppänällä ei ole PK-oikeuksia, eikä kisoihin siis tähdätäkkään. Niin kauan kun koiralla on kivaa ja ohjaajalla myös, niin tilanne on sellanen kuin sen haluankin olevan.

Kuultiin me pari "Oho"-tokaisuakin kun Amor pomppi metsässä, ja "Pikkukoirassa on paljon asennetta"-kommentin. Jäipäs vaan hyvä mieli tästä. Kiitos Tornion Palveluskoirakerholle, että sain (&saan) tulla mukaan tämän väärän rotuisen pappakoirani kanssa! Näkemäni perusteella tällä treeniporukalla oli huippu ryhmähenki. Kotona oltiin taas joskus yhdentoista jälkeen, olipa jänskä ilta. Olipas hienoa päästä mukaan tällaiseen, kerrassaan positiivinen kuva jäi koko touhusta!

Tärkeintä ei ole voittaa, tärkeintä on kehittyä.

Aamulla ennen kahdeksaa

Pitäis alkaa harrastamaan näitä aikasemmin heräämisiä niin vois nähä kaikenlaista mitä ei enää päivä kahelta voi päästä näkemään.. Amor ja mie nautittiin ko vain istuttiin laiturilla ja kuunneltiin aamua. Lähettiin tunti sitten, nyt ollaan jo kotona. Käytiin rannassa ja Amor kahlasi kauas ko vesi on matalalla. Sitten käytiin pellolla, Amor nuuskutteli aivan hurjan paljon. ... / 08:25:46 09 08 2009 äidille

Tuollaisen viestin sai äitini tänä aamuna (äiti sekä vanhempansa + isäni ovat Sallassa, missä äitini lapsuutensa vietti). Tunnetusti olen kaikkea muuta, kuin aamuihminen. Jotenkin sain sitten kerättyä itseni ja tahdonvoimalla laitoin vaatteet päälle ja raahauduin Amorin kanssa joen rantaan laiturille istumaan. Istuttiin vain ja katsottiin kun aamu heräsi eloon. Upeaa. Sen jälkeen mentiin suurelle pellolle ja Amor sai haistella kaikkia hajuja ja peräti uskalsin pitää sitä irtikin - yleensä pelkään kissoja.. Voisi sanoa, että Amor nautti ja voisi sanoa että minäkin nautin.

kuvat galleriassa

Lukio alkaa 17.8.2009.. voi minua raukkaa.

10 päivää

Sitten alkaa ensimmäinen lukiovuoteni. Vähänkös omistajaa jänskättää!

Tiedossa on, että nämä viimiset kymmenen päivää tulee menemään liian nopeasti ja ankara ketutus voikin olla päällä jos huomaa syksyllä istuessaan luokassa, ettei kesällä sitten tehnytkään sellaisia asioita Amorin kanssa joita ei voi kouluarkena tehdä.

Tällaisen tehtävälistan tein kesäkuussa.

• Kuvata koiraa kukkaisella niityllä/pellolla
• Viettää ilta rannalla nautiskellen
• Käydä aivan aamuyöllä lenkillä (kamera mukaan!)
• Veneillä ?
• Opetella uusi temppu (mikä?)
• Käydä rullaluistelemassa
• Jatkaa kunnon kohottamista ja pyöräillä loppukesästä oikein pitkä lenkki (välillä leväten, mutta ainakin ~ 15km)
• Ostaa se helkkarin uus järjestelmärunko!

Yliviivasin asiat, jotka on tullut tehtyä. Ei tuo nyt niin pahalta näytä. Pyöräily me haudataan kokonaan, jälkiviisaana voin sanoa että 15 kilometriä olis ihan liikaa - ainakin koiralle asvalttipäällysteisellä tiellä. Omistaja kävi tosin toissapäivänä rullaluistelemassa yli 18 kilometriä, kieltämättä se oli ihanaa. Ilta rannalla me ollaan _melkein_ vietetty, muttei ihan.. ehkei meidän tarvitsekkaan. Aamuyön lenkki : kelpaako klo 02 yöllä tehty pissatuslenkki? - Kelpaa meille. Eli vois sanoa että vähän kaikkea ollaan tehty.

Viimeiset kymmenen päivää pitäis kai käyttää jotenkin hienosti. Tulossa on varmaan raskain kouluvuosi aikoihin kun lukioon päädyin. :--l vähän hirvittää. Kirjoja en ole vielä tilannut..

Kuumien ilmojen vuoksi me ei olla tällä viikolla pahemmin käyty oikeilla lenkeillä. Mutta, koska Amor tykkää olla ulkona kunhan saa itse määrätä varjopaikkansa ja sen että koska haluaa sisälle, niin Amorille on tarjottu mahdollisuus viettää päivänsä tarhassa. Tarha on entisten pystistemme elementeistä pystyyn nostettu "kaukalo". Siellä Amor siis on ollut monena päivänä jopa 8 tuntia! Välillä haukkuu naapurin hevosille, välillä omistaja istuu koiran seurana, mutta suurimman osan ajasta Amor makoilee koppinsa varjossa ja nautiskelee. Aina se on jossain vaiheessa iltaa tehnyt selväksi, että nyt haluais sisälle.

22.6.2009 näkyy olevan viimeisin agilitymerkintä. Meidän viime treeneistä on siis.. yli kuukausi! Huhh, saa nähdä muistetaanko me enää mitään tämän loman jälkeen koko lajista..!

Elämäni koira

Joka ei katso ohitseni poissaolevana,
omia asioitaan ajatellen,
vaan on läsnä tässä hetkessä,
on minua varten.

Joka ei vaihda minua nuorempaan,
kauniimpaan, henkevämpään.

Jota ei haittaa vähääkään,
jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt
tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.
- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,
kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,
maailman keskipiste.
Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle,
sydämeen asti, kun kärsin.
- Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran.
- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,
aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.
Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,
henkensä minun käsiini.

Minun koirani.
Minun elämäni koirat.

(Anna-Liisa Suni)

Siistitty poika

Prison Break

Pää siistimisen jälkeen

Koko koira ennen trimmailua

Tänään tein sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo pari viikkoa sitten. (Mutta kun tuo on niin suloinen sellaisena rakkikoiran näköisenä, epäsiistinä!) Siistin Amoria vähän isommin: ajelin kaulan, nypin korvat, selkää, pään, jalkakarvat, leikkasin mahakarvoja ja pyllykarvoja jne. Leikkasin myöskin kynnet, vaikka ne keskiviikkona leikkasinkin viimeksi - kasvaa ihan älytöntä vauhtia..

Kulunut viikko

Tänään istuttiin taas ~7 tuntia linja-autossa.
Amor on kyllä uskomaton reissukoira! Tosi hienosti jaksoi pitkän tylsän linkkarimatkan ja Umeåssa ollessa teki USKOMATTOMAN hienon ohituksen muutes! Olin kyllä tosi ylpeä kun pikkuräyhä ohitti gordoninsetterin (läheltä!) puhisten, mutta yhtään huutamatta. Ihanaa! :)

Löysin Amorista vanhan kuvan, vuosi oli kenties 2006. Kuinka paljon koira voikaan muuttua..:)?