Agitreenit

Tänään pitkästä aikaa treeneissä, ja ihanaa oli! Erehdyin jopa miettimään, että pitäiskö meidän siirtyä perusryhmästä kisaaviin? Jospa sitä kesällä lähtis hakemaan niitä sertejä, ihan virallisista kisoista.. Minun pitää vaan varmaan mennä jonnekkin itsehillintä ja hallinta -kurssille ensin, mulla on järkyttävän matala stressinsietokyky ja hermoilen kaikesta, aina.

Mutta niihin treeneihin; Amor teki jälleen kaiken täysillä, oli kympillä mukana ja toimi upeasti. Eipä tuolta paljoa enempää voisi vaatiakkaan, kuin mitä se nyt antaa. Mentiin radat ja ohjaaja totesi vain etteipä meillä ole näissä taaskaan oikein mitään mitä voitaisiin enää parantaa - vaikka toki mulla tuli pari ajattelemattomuus-virhettä (en vienyt tarpeeksi A-lle ja koira imeytyi putkeen, en vieny tarpeeksi putkeen ja koiralla meni aikaa kun haki putken ja varmisteli multa että tännekkö piti mennä?). Oikeasti, kopkop, Amor on nykyään niin mahtava treenikaveri agilityssä, pistää parastaan ja ei häiriköidy muista koirista (vaikka onkin superepäsosiaalinen ja remmiräyhä). Rakastan Amoria ja rakastan tätä lajia. :)
Innolla odottelen seuraavia treenejä, ehkäpä ne palauttaa maanpinnalle surkeina ja epäonnistuneina? (Katsokaa tuota kuvaa, Ampalla on multipitkät jalkakarvat!:o No, kesän tullen ne lähtee.. nypnyp)