maanantai 7. heinäkuuta 2008

Agilityäkö

Olen huomannut, että huolten pahiten painessa koiran hiljainen, uskollinen kumppanuus tarjoaa enemmän lohtua kuin mistään muualta voi saada.
- Doris Day -

Nyt on kunnon angstaus päällä.

Amorin osalta mielikuvituksettomat radan tapaiset hyppysessiot sujui laiskasti. Tuntuu todella masentavalta nähdä, ettei A enää mene radalla sillai Jeeeeee! Kivaaaaa! niinkuin se on joskus mennyt.  Ehkä se tosiaan on niin, ehkä Amor on iloinen elämäänsä kun sillä on sohva, ruokaa ja iso piha ja joku viemässä sen lenkille parikertaa päivässä. Ja hoh - kestihän multa neljä vuotta tajuta se? Miksi mollaan Amoria senvuoksi, ettei se ole agilitykoira - sehän on maailman paras ja hienoin kääpiösnautseri ja paras ystäväni. Toivoin että Amorissa olis mulle agilitykoira, ja että voisin joskus kisatakkin sen kanssa. Se olis mulle tärkeää, kamalan itsekkäällä tavalla. Mutta selvästikkin saadaan haudata haaveet agilitykenttien valtaamisesta..

Tulee niitä varmasti parempiakin päiviä. Toivottavasti.


"Minä rakastan koiraani, koska se on minulle kaikista läheisin.
Ja... siltä voi saada hellän katseen."
- Kevin Jones, 14 vuotta -

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Höh voi surkea! Meillä meni Romeon kanssa vuosi ennen kuin päästiin nykyiseen vauhtiin joten ei kannata vielä ihan kaikkia toivoja heittää kaivoon!! Kantsii ottaa tosi lyhyitä ratoja, parin esteen ja palkata tosi suuresti! Sitten jos koiraa ei kiinnosta niin ei, mutta jos on innoissaan lopettaa heti kun se menee hyvin :) Kyllä mä uskon että Amor vielä innostuis.. käytättekö muuten makupaloja vai lelua? Makupalasukka on havaittu hyväksi, sitä voi rieputtaakin ja sisälle laittaa esim. maksamakkaraa. ps. teillähän meni tosi hyvin toi ntly.
-Jonna

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja muuten, voisko olla että Amorilla ois paikat kipeenä? Hieroja vois olla ok?