lauantai 5. heinäkuuta 2008

Näyttelyt herraparran kanssa

Näyttelyt meni jopa paremmin kuin oletinkaan! Ja Amor ylitti itsensä, esiintyi nätisti ja uskalsin ite esittää sen. Tähän asti kasvattaja on esittänyt Amorin niissä kolmessa näyttelyssä missä se on käynyt, mutta tälläkertaa päädyin itse esittämään kun kasvattaja sanoi että tietenkin minä esitän sen itse :)

Eli Haukiputaalla meni näin; Amor oli AVO EH AVK 2.
"Eritt. hyvän tyyppinen, lyhyt, tiivis runko. Urosma. pää ja ilme. Kauniit silmät. Tasapurenta. Korvien asento saisi olla parempi. Vahva kaula, runko. Hyvin kiinnittynyt häntä. Tarvitsee enemmän rintakehää. Riittävät etu- ja takakulmaukset. Erinomainen karkea turkki. Raajoissa hieman niukka. Hieman ruskea karva. Liikkuu ja esiintyy erittäin hyvin."
Anne Sume

Täytyy sanoa arvostelusta että tuossa nyt on juurikin tiivistettynä se mitä arvasinkin, Amorin purenta ei ole täydellinen leikkaava, mutta ei se ihan tasapurentakaan kyllä oo. Koko pää Amorilla on muuttunut viimevuosina ja todennäköisesti purenta muuttuu tasapurennaksi ennemmin tai myöhemmin. Ja korvat nyt huiteli kehässä vähän sinne ja tänne, mutta niiden "vinttikoiramaisesti" pitäminen johtui varmastikin siitä että Amor ei tykännyt paikalla jököttämisestä ja siitä että hihna tuntui niin korkealla (tottunu siihen että panka roikkuu vain mukana, ei todellakaan niinkuin näyttelyhihna, että nostettu ylös). Rintakehää toivoisin itsekkin enemmän, sitä vain on hankalaa jälkikäteen lisätä. Karkea karva - se Amorilla ilmeisesti todellakin on. Tuomari vielä erikseen tuli sanomaan kun arvostelua hain, että tällaista turkkia näkee todella harvoin, että Amorilla on upea karkea karva. Ruskehtava karva - sehän Amorilla on, kukaan ei voi kiistää. Kasvattajan kanssa mietiskeltiin sitä miten ne geenit menee kun Amorin siskolla on aivan mielettömän musta karva kauttaaltaan. Mutta toisaalta - kun me Amoria lähdettiin silloin neljä vuotta sitten hakemaan niin kriteereinä oli lähinnä että ystävä minulle, ei näyttelykoira. Raajakarvojen niukkuudesta tuomari sanoi, että hän ymmärtää kun karva on kerran näin karkeaa kuin Amorilla on, niin eihän se voi kasvaa pitkäksi ja näyttäväksi (niinkuin näyttelypuudeleilla). :)

Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tulokseen ja arvosteluun ja koko päivään! Tuomari sanoi että hän on pahoillaan, että todella harmi että purenta on mikä se on - muuten oltaisiin saatu se ERI. Mutta eriä tai ei, Amor on sama koira kuin ilmoittautumislomaketta lähettäessä ja maailman rakkain tikkujalka!

Ei kommentteja: