Don't keep searching for happiness, stop and create one.

Koirien omistaminen tekee minun elämästä kokonaista. Paljosta muusta voisin karsia, mutta en ikinä näistä kahdesta parhaasta.

Mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi

Rakkaista rakkain Resko on jo yli 17 viikkoa vanha snautseripoika! Rokotukset meni totuttuun tapaan hienosti, raksuja syödessään ei tuo höntti tälläkään kertaa edes huomannut mitään tapahtuvan. Vatsa oli sekaisin pari päivää rustoluulla herkuttelun jäljiltä, mutta muuten on mennyt pelkästään hyvin. Hampaatkin vaihtuu tiuhaan tahtiin, uudet on ihan hurjan kokoiset maitohampaisiin verrattuna! Mietin jo, että miten ne ikinä mahtuvat tuohon suuhun - mutta niinhän se vaan kasvaa naamakin kokoajan. Kuvista huomaa miten leuat on levenneet ja ilme muutenkin muuttunut. Ja jalat sinkuneet. Ja paino noussut. Ja parta kasvanut.. :-)

Käytiin tänään taas "hakutreeneissä". Resko lähti joka kerta kauhealla ryminällä ukkojen luo, eikä paljon mammalta apuja kysellyt. Yhdelläkin kerralla ukko meni aika paljon kauemmas metsään ja tarkoituksena oli käveleskellä polulla ja siitä sattumalta huomata jossain kuusen alla kökkivä ihminen. Kuinka ollakkaan, Resko piippasi jo mulla sylissä kun pidin sitä niin ettei nähtäisi minne ihminen meni. Ja hyvä kun kerkesin "hae" sanoa ja pennun päästää, niin se painoi jo menemään jossain siellä kaukana. Ei mitään ongelmaa irrota minusta ~50 metrin päähän.. Sieltähän se ihminen löytyi ilman haahuilua, ja miten onnellinen pentu meillä sen jälkeen taas olikaan. Ihan huippu Esko, niin rohkea ja iloinen! Miten onnellinen oonkaan siitä että olen saanut juuri tuon riiviön elämääni.

Myöhemmin päivällä käytiin myös raveissa. Resko kulki kuin kokenut koira, ei pöhissyt vaikka hevoset (ja lähtöauto) menivät melkoisella rytinällä vierestä ohi, eikä arkaillut lasten keppihevoskilpailuja. Herrapartakin oli siellä mukana ja yllättävän sulavaa on meno kahden snautserin kanssa. Molemmat koirat saivat paljon huomiota ja johonkin lehteenkin meitä kuvattiin. 

Ensiviikolla tiedossa on lentokentällä käynti, tapakasvatuskurssin aloitusluento, kenties näyttelytreenit ja Amorille rallytokot perjantaina. 

(NIIN JA PS. käytiin Amorin kans epiksissä 26.3. ja lähdettiin hallilta superkiva nollarata tehtynä! Tokikin "vain" möllinolla, mutta ottaen huomioon Ampun aivoverenkiertohäiriöt tammikuussa ym. niin en nähnyt mitään järkeä esimerkiksi ykkösluokan radalla a-esteelle käskemisessä. Ihan varmasti se sisupussi olis sinne mennyt vaikka pylly edellä, mutta ei mennä kun ei oo mikään pakko. Kivaa oli koko rahan eestä ja se kai siinä pointtina olikin :) Ihan maailman paras pappakoira kannettiin ns. kylmiltään radan alkuun ja siitä se lähti ja meni ku juna raiteillaan maaliin. Amorin kanssa kaikki tuollainen on niin helppoa että sydäntä särkee kun mietin sen ikääntymistä. Meillä on joku selittämätön sanaton yhteys, jonka tietää sellainen joka on saman kokenut. Jos en itseeni luotakkaan, niin Amorin kuitenkin. Se on niin hyvä lukemaan minua ja reaktioissaan tutuksi käynyt, ettei sellaista ystävyyttä voi sanoiksi pukea. Luvattoman tärkeä pieni käppyräparta.)  ♥

Joskus sua tekis mieli tuuletella, nostaa seinälle ja ravistella.

Resko 24. maaliskuuta

Nojoo, seku jotain vaan otsikoksi. Meillä menee hienosti! Amor on palannut Ruotsinreissultaan ja Resko on kasvanut ainakin sata kiloa. :-) Pentu on niin iloinen ja reipas kaveri ettei mitään rajaa. Sisälle pissailukin on vähentynyt huomattavasti ja ne harvat vahingot sattuu yleensä kesken pahimman iltaränttäyksen tai aamuisin ennen minun heräämistä pissa-alustalle. Olen jo nyppinyt Reskon runkoturkkia enemmänkin ja koittanut pitää naaman siistinä. Hoitotoimenpiteet ei tuota meille sen kummempia ongelmia ja hyvä niin!

Ensimmäinen maitohammaskin lähti ja jo parin yön jälkeen sen paikalle oli ilmestynyt EKA oikea ison koiran hamppi. Hauska seurata miten koko junnun ilme muuttuu päivä päivältä aikuisempaan suuntaan.

Torsti-basenji kävi viihdyttämässä meitä Torniossa ja pojilla oli ainakin päällisin puolin ihan huippuhauskaa, ajatuksenjuoksu tuntuu olevan jokseenkin samalla tasolla ja leikit tasaisia.

Torstin lisäksi on oltu painimassa parsonrusselin ja porokoiran kanssa. Resko on ikäisekseen jotenkin tosi sulava- ja varmaliikkeinen ja saa kaikenlaiset pomput ja muut näyttämään niin helpolta. Oikea sähköjänis.

Nyt viimeisin seikkailupäivämme sisälsi hevosen kanssa lenkkeilyä ja suurpilkeissä turisteilua. Kumpikaan niistä ei aiheuttanut Reskolle juuri päänvaivaa - heppojen kanssa se toimii fiksusti ikäisekseen hömelöksi ja suurpilkkien väenpaljous kovaäänisine kuulutuksineen ja kiljuvine lapsineen (jne jne) oli Reskosta vaan kivalla tavalla jännää. 

Niin ja keskiviikkona mennään tosiaan uudestaan rokotettavaksi ja ensikuussa meillä alkaa tapakasvatuskurssi! Hihii jänskää. Yhdet mätsäritkin olen kalenteriin merkannut huhtikuun alkuun. Ja Ampun ajattelin kuskata rallytokoon kun kerran samalla rahalla (/vaivalla) sekin onnistuu. :-)

So that's where my money went!

Amor on Umeåssa, Resko painoi tänään 7.4 kiloa Mustin ja Mirrin puntarilla kun käytiin lohtuostoksilla. Siskoni kävi Umeåsta kylässä ja Ampu aloitti jo eilen lähtövalmistelut - pisti nukkumaan siskon laukkuun ja istui aina eteisessä päivystämässä lähtöä varten. Siinä jo siskon kans vitsailtiin että pappa on näköjään lähdössä Ruotsiin ja se sisko tais vähän mieltyä ajatukseen. No en tietenkään oikeasti ajatellut antaa tärkeintäni lainaan, mutta kun se tänään hyvästellessä hyppäsi siskolle syliin autoon ja kieltäytyi tulemasta pois (alkoi vain kakomaan kun käskin ja vedin hihnasta :D hyi, paha mie!) niin sydän käpristellen hain sille mukaan ruokaa, passin, Rita-lelun, sadetakin ja varmuuden varalta Rimadylit ja annoin sen lähteä reissuun. Toisaalta kurkkua kuristaa ajatuskin Amorista siellä jossain ilman minua, mutta toisaalta on ihanaa tietää ettei se ole niin tärkeä vain mulle itselleni. Maailman paras Herraparta, pidä lippu korkealla!

Reskon kans käytiin sitten mieltä nostattaaksemme M&Mssä muka vaan katsomassa - ja kuinka ollakkaan liikkeestä lähdettiin uus panta kaulassa ja nalle-lelua kantaen. Resko kulki keskustan läpi häntä heiluen ja nalleaan kantaen. Yksikään vastaantullut ei näyttänyt hapanta naamaa, iloinen vesseli lelu suussaan sai kurttuisimmankin vanhuksen hymähtämään ja pysähtymään :) Yllämainittu siskoni toi tullessaan tuliaisina pinkin röhköpossun ja lihaisan luun, sittemmin tässä eilisen ja tämän päivän aikana huomaamatta hukkasin useamman setelin edestä rahaa Haaparannan puolelle Hund&Jaktiin ja muutamaan muuhun kauppaan. Pitihän penskan saada uus karvanen patukka ja luita!! Niimpä niin, se ostohinta on vain murto-osa siitä mitä pentuun saa muuten uppoamaan. 

Kun kävin toissaviikon lauantaina kuuntelemassa koiraseminaaria Pellossa, puhui Tuire Kaimio siellä pennuilla olevista kehitysikkunoista jotka aukeavat jossain vaiheessa ja kestävät pari viikkoa ja niiden aikana avautuu uusia käytöstapoja tai toimintoja. Reskolla on nyt varmasti meneillään jonkin sortin pöhinäikkuna. Niin hanakasti se pöhähtelee ja saattaa haukahtaa yksittäisille vastaantulijoille. Sitten kuitenkin häntä hurjana heiluen se liero yrittää kiemurrella vieraiden luo.. En edes yritä ymmärtää. Ollaan kuin ei oltaiskaan ja kuljetaan vaan, jospa se lähtis yhtä hämärästi kuin tulikin kun tulee kunnolla rutiinia kummajaisten näkemiseen. Joku kysyi tänään, että "onko se vihanen?" ja totesi heti perään "no eiiii voi olla! ihan pentu!". Niimpä niin. Ei se vihainen, kunhan kommentoi satunnaisesti kaikkea poikkeavaa. Saan sen kyllä istumaan pyynnöstä niissäkin tilanteissa, mutta taitaa olla fiksumpaa vaan kävellä läpi ja olla tekemättä siitä sen suurempaa. Sekuntia myöhemmin tuo ei kuitenkaan enää muista mitä vasta tapahtui, kuten viimeksi sen istuessani eteeni ja pissatessa siitä kengilleni metsässä. Ihana höntti, kaikkine omituisuuksineenkin.

Käännän sun kasvot valoon, niin varjot jää taa.

Pala arkea. Käytiin päivällä markkinoilla (ja Resko rakasti kaikkia ja kaikkea ilmapalloista pikkulapsiin ja kettupuuhkista rinkelin jäämiin) ja illemmalla kuljettiin jäällä. Ja sivuhuomautuksena, että tänään pentu painaa 6.9 kg.

(Amorin huomio: Ooo - reikä maassa!)

(Omistajan huomio: Resko könyää siinä samassa reijässä.)

Koiranpentu lentää tuulen mukana? No ei, Resko(pteri) vaan rakastaa lumihippusia niin kovin paljon.

Nam! -sanoi Resko kun mettästä kuolleen pupun löysi

(Heti alkuunsa pitänee huomauttaa, että Amorilla on ollut nyt 3 tosi hyvää päivää. Ehkä vielä koputan puuta, mutta uskaltaisin väittää sen olevan ennallaan. Minun kultapoika, on se melkonen sissi!) Viime sunnuntaina päästiin tutun hakuporukan mukana käymään metsässä. Resko kävi syömässä vierailta nakkia ja rymyämässä läpi hankisten mättäiden "maalimiesten" luo. On se vaan niin pätevä penska - vilkas ja rohkea ja niin huoleton! 

Tänään käytiin Nasun ja Vieno-mäykyn kans metsässä. Koska olen tosi laiska enkä jaksa alkaa tarinoimaan reissusta sen kummemmin, niin tässä suora lainaus fb-päivityksestäni:

"Sinä siellä! Puuttuuko juuri sinun elämästäsi tiettyä jännitystä? Voin nyt lämpimästi suositella investoimaan omaan snautseriin! Järkättiin Nathalien ja Vieno-mäykyn kera parrakkaiden kokoontumisajot ja suunnattiin kolmen koiran kera lenkille metsäisiin maisemiin. Kuinka ollakkaan kiva reissu sai arvoisensa loppuhuipennuksen kun Vieno johdatti minun pojat metsään, esitteli niille kohtuullisen tuoreen jäniksen raadon ja jätti snautserit selvittämään mitä sille tehdään. Amor tietenki seiso lievästi järkyttyneenä kuolleen pupun vieressä ja oli sitä mieltä että nyt kerrassaan HYI, YÄK. Niin ja Resko? Reskolla oli siinä vaiheessa jo puolet pupun sisuskaluista suussa ja menossa kurkusta alas ko mie syöksyin paikalle kengät lunta hörppien ja aloin ottaan pennulta sen suurinta aarretta pois. Saatoin parin kirosanan kera huutaa sieltä mettästä että enpä ois uskonu paljain käsin kaivavani koiranpennulta tolkuttoman pitkältä tuntuvaa suolta ja ilmeisesti vatsalaukkua pois suusta. Niin ja Resko tietenki koitti siinä väkisin niellä sitä helvetin kokosta könttiä ko käet kyynärpäitä myöten paskassa tyhjensin siltä suuta. Mutta barffaushan on kovassa huudossa! (Meillä taidetaan herkutella seuraavaksi matolääkkeillä :))"

Niin että semmosta. Tässä kuva siitä osasta mitä sain kaavittua pois Reskon suusta. Ja tässä Amor tarkastelemassa murhapaikkaa hämmentyneenä... Että sellaista ihanaa <3 Loppuun kuitenkin huomattavasti edellisten linkkien kuvia kivempi näkymä samaiselta reissulta; Resko ja Vieno leikkimässä :)

Mitä odotimmekaan me huomiselta?

Vein tänään aamulla Ampun pissanäytteen eläinlääkärille ja se oli virtsakiteistä puhdas. Ei tulehdusta, ei kiteitä, ei mitään ylimääräistä. Seassa oli pienesti verta, mutta sille löytyy mahdollisesti syy lääkkeistä joita on jouduttu syömään. Noh, Amorin vointi oli muuten niin hyvä että sovittiin jatkosta torstaiksi. Ottaisin Amorin mukaan Reskon rokotuksille ja katsottaisiin sitä siinä samalla. Tuli myös ehdotus kipulääkkeen vähentämisestä/lopettamisesta, jos kyse oliskin ollut vaikka vaan revähtäneestä lihaksesta. Eihän näistä ikinä tiedä.

Lähdin eläinlääkäristä ja menin sen jälkeen koirien kanssa jäälle - oli niin täydellinen kevätpäiväkin meneillään ja Amor käyttäytyi ihan normaalisti. Aurinko paistoi ja hanget kimmelsi, jokainen voi varmaan kuvitella miten hyvillä mielin touhusin koirineni rannan tuntumassa. Ihmisiä käveli rantapolulla, mutta kumpikaan snautsereista ei lähtenyt harhailemaan niiden luokse vaan temmelsi kanssani jäällä hyväntuulisena. Pakkasin sieltä lähtiessäni sitten koirat autoon koppaan ja kerkesin ajaa ehkä 50 metriä kun kuului hyytävä kiljunta ja ulina. Ja heti perään toinen - joka vaimeni pieneksi ininäksi eikä loppunut vaikka pysäytin auton tien reunaan ja kiirehdin ottamaan Amorin kopasta syliini. Siinä se oli mulla sylissä, ulisi ja murisi. Soitin heti eläinlääkärille että nyt ei kyllä voida odottaa torstaihin joten menenkö päivystävälle vai mitä tässä tehdään ja menin kotiin antamaan koiralle lisää kipulääkettä.

Sain Heiskaselle ajan päivän loppuun (kiitos siitä!). Pieni helpotuksen huokaus pääsi, mutta ei se yhtään vähentänyt tietoa siitä että mulla oli sylissäni tosi oudosti käyttäytyvä ja kosketuksesta kiljuva pappakoira, joka apukuskin paikalla maatessaan tärisi kuin horkassa ja painui vaan matalaksi. Huoh :-( Yhtä hyvin se olisin voinut olla mie joka makasi täristen ja poissaolevana, niin pahalta se tuntui katsoa toisen oloa voimatta itse mitään. Surkeaa.

No, me sitten mentiin 16:45 kuulemaan mielipidettä viisaammilta. Kotiin lähdettiin tämän kanssa:

Että eipä ole hurraamista.. Vuosi sitten Amorilla oli aivoverenkiertohäiriö, joka johti neurologisiin oireisiin (mm. pään kallellaan pitäminen, silmän värve, tasapainon katoaminen, omissa maailmoissa oleminen, paha tärinä) ja jonka vuoksi käytiin Oulun Akuutista hakemassa ab-kuuri ja jäätiin odottelemaan saadaanko lisäaikaa vanhuksen kanssa. No me saatiin. Tosi hyvä vuosi. Nytkin ell mainitsi vaihtoehtona magneettikuvat ja neurologilla käymisen, mutta totesi että tässä tapauksessa suosittelee kipulääkkeillä jatkamista ja aikaa. Kun Amor juurikin syö jo ab-kuuria hammasongelmiinsa, niin ei sitäkään oikein vaikuta alkaa säätämään. Katsellaan miten käy, koira kuitenkin elää Rimadylin kanssa "normaalia" elämää ja häntä heiluu kuten ennenkin. Vähän saa tarkkailla missä maailmoissa Ampu elelee, reaktiot asioihin ei välttämättä ole loogisia kun koira ei ole ihan kartalla.

Joo, asiat vois olla paljon huonomminkin. Mutta vois ne olla paremminkin! Olisin taatusti mielumin ottanut diagnoosin virtsakiteistä ja hoidoksi sulatusruokaa ja ab-kuurin, enkä keskustelutuokiota siitä mikä on vielä hyvää elämää vanhuskoiralle. Ei me vielä mitään kuoppaa aleta kaivamaan, mutta odotetaan huomista pelonsekaisella jännityksellä. Ja toivotaan siitä huomisesta parempaa kuin tämä päivä.

Sisupussi kipuilee

Pappakoira on kipeä. Ihmettelin toissailtana sitä miten se murisi mulle. Eilen iltapäivällä se jäi jälkeen lenkillä ja mietin jo että joko siitä on nyt tullut noin vanha. Tosi vaikeaa välillä hahmottaa, että mikä menisi vanhuuden piikkiin ja mikä on jotain muuta. Mistä pitäisi tajuta huolestua.

Lenkiltä palatessa Amor nousi portaat kolmanteen kerrokseen, mutta kulki jokseenkin oudosti pää selkälinjan tasolla, ei yhtään ylempänä. Hmm - ei tyypillistä Amoria. Kotiin päästyämme tilanne sitten aukeni mulle koko kurjuudessaan: Amor oli tosi kipeä. Koira josta ei yleensä tihku yli tuntemuksia eikä kipuja. Nyt se makasi siinä edessäni kun istuin olohuoneen matolla ja sai tärinäkohtauksia. Pistin Reskon häkkiin syömään luuta ja kävin Ampun läpi sentti sentiltä, enkä tiennyt mikä mättää. En tiedä vieläkään. Hirveä pettymys, olen ollut niin iloinen kun on tuntunut koirien osalta, että mulla on "kaikki". Ja mullahan on. Amor ja Resko, ei enempää eikä vähempää. Kaksi loistavaa koiraa.

Sisko toi Amorille kipulääkettä että päästään viikonlopun yli. Ampu on nyt nukkunut aika paljon, se singuttelee kyllä mutta ei esim. ravistele. Kun pentu käveli sitä päin sisällä, pääsi papalta kiljaisu. Siis erottelin kämpän kahtia ja molemmilla on omat puolensa olla. Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen se kiljaisu joka lähtee Amorista, sattuu myös minuun. Kouraisee sisältä. Eikä tietenkään pitäisi maalata piruja seinille, mutta mielessä on käynyt meneillään olevan ab-kuurin romuttamat munuaiset tms, pissavaivat, virtsakivet, vuosi sitten ollut aivoverenkiertohäiriö, mahdolliset lihasongelmat.. Kunpa se vaan olisi jotain minkä saa hoidettua. Sen olen luvannut jo ajat sitten ettei Ampun tarvi elää kipeänä, ei sellainen olisikaan mitään elämää herraparralle. Viikonloppu tuntuu pitkältä kun katselee nukkuvaa pappakoiraa ja odottaa maanantaiaamua. Paranethan vielä kultapoika, me tarvitaan sinua ♥.

"7. Jos se vain näyttääkin siltä että se on minun, se on minun."

Resko on mahdoton! Ja siis hyvällä tavalla. Ajelin siltä tässä eräänä iltana ensimmäistä kertaa korvat ja tarpeeksi tiukan ärähdyksen jälkeen poika istui hiljaa paikallaan ja oli niinkuin mitään ihmeellistä ei oliskaan tapahtumassa ja sain ajella nuo lärpättimet ihan rauhassa :-) Käytiin me Oulussakin, mentiin yhtenä päivänä ja tultiin toisena takaisin. Yö nukuttiin poikaystäväni siskon & miehensä luona kissan ja porokoiran kanssa ja se meni melkoisen mallikkaasti! Jee, kiva juttu. Reskon kans käytiin illalla Oulun keskustassa katselemassa meininkejä ja niitähän oli. Jos pikkumies kuvitteli Tornion keskustan valloitettaan nähneensä kaiken, niin joutui taatusti perumaan puheensa Oulussa.. Hehe, mutta huisin reipas möttönen se vaan oli sielläkin. Ei voinut kuin olla ilonen ja ylpeä matte ja ihmetellä otuksen loputonta rohkeutta :-) 

Kokonsa puolesta Resko on nyt hujahtanut ohi Amorista ja tassunjäljetkin ovat olleet Ampun jälkiä isommat jo pidemmän aikaa. Tosi kivan oloinen hepulipylly kaiken kaikkiaan, toivottavasti tulevaisuus on meille yhtä suotuisa kun on ollut tähänkin asti.

"Et voi odottaa saavasi koiraltasi kovinkaan täydellistä huomiota, jos itse olet mukana vain osittain"

Resko se vaan kasvaa. Monestikohan oon nyt tuonkin todennut?

On leikitty joitakin viikkoja vanhemman porokoiran kanssa, käyty katteleen taas belgejä, taaperrettu viljelysteillä parsonrusselin kans ja välillä oltu turvallaan hangessa. Mutta jokaisen tömähdyksen ja kompuroinnin jälkeen tuo otus nousee ylös, ravistelee, ja lähtee sata lasissa uuteen yritykseen. On kuljettu isojen kauppojen nurkilla eikä Reskoa jännitä ritiläpohjat tai niillä ryttyyttelevät ostoskärryt tai mitkään muutkaan. Koulukuljetusbussissa penska heilutti häntäänsä lapsille ja pisti sitten nukkumaan vilttinsä päälle ja nukkui sikeästi koko reilun puolituntisen matkan. Kun jouduttiin kävelemään tienpientareella jäätyämme bussipysäkille ja toisella kaistalla meni juuri silloin kaksi isoa rekkaa lujalla vauhdilla ohi, ei Resko piitannut niistä ollenkaan. Turpakarvat lepattaen se seisoi penkan päällä ja jatkoi kävelyään häntä tomerasti pystyssä. Siis oikeasti - joko tuo koira on tosi super tai sitten se on kertakaikkisesti äärettömän yksinkertainen.. Ei mitään itsesuojeluvaistoa tai sellasta ajatusta että jotakin asiaa vois vähän pelätä tai väistää. Ei. Suoraan  vaan tuulimyllyjä päin (..tai ainakin seiniä, tuoleja, Amoria, Urhoa, niitä muita pikkukoiria ja belgejä ja lumipenkkoja päin!)

Kynsien leikkaaminen menee tosi sievästi, ehkä parin kynnen ajan homma kyseenalaistetaan ja sitten maataan kiltisti paikallaan niinkuin pitääkin. Sama homma tassunpohjakarvojen ja korvakarvojen kanssa. Ja vähän on jo nypitty pisimpiä pois rungosta ja otsalta. Ovesta kulkiessä Resko tarjoaa istumista 80% ilman erillistä pyyntöä. Loistava pakkaus. Ja eka rokotusaikakin on varattu Heiskaselle! Hui kun aika kuluu.

Amorilla on menossa 20 päivän antibioottikuuri suuhun. Jo parin päivän jälkeen suun tilanne oli tosi hyvä, eli apua siitä ainakin näyttäs olevan. Harmi vaan ettei koira voi koko ikäänsä napsia niitä pillereitä.. Mutta jospa kerrankin oltais tyytyväisiä hetkestä eikä murehdittais tulevia päiviä kuurin jälkeen. Pappa on pirteä ja osallistuu omatoimisesti pennun temppuhetkiin ja tarjoaa omia juttujaan erillisten ohjelmanumeroiden kera :-) Siis hyvin meillä menee.

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Käytiin poikien kanssa tänään vähän pidemmällä tutkimusmatkalla ja pentu rällää menemään siinä missä Amorkin :-) Viimeviikolla käytiin myös mm. parkkihallissa, kauppakeskuksessa, tallilla, keskustassa, treffaamassa tuttuja belgejä ja leikattiin niin kynsiä, kuin varvas- ja korvakarvojakin. Resko on hurjan rohkea ja utelias pieni snautserin alku. Se ei välitä laattalattialla kolisevista metallipurkeista, päälleen kaatuvista rikkakihveleistä, leivinuunin paukkeesta eikä räjähtävästä muovipussista. Mopot, moottorikelkat, autot, ihmiset, hevoset, lapset, sauvakävelijät, potkurilla potkuttelevat mummot, juoksevat ihmiset.. mikään ei ainakaan vielä pelota, eikä edes jännitä. Resko nukkuu yöt tosi kivasti (myös vieraissa paikoissa), on ainakin toistaiseksi yksinolot siististi hiljaa (*kopkop*!!) paria piippausta ja leikin seassa karannutta haukahdusta lukuunottamatta. Amorin kanssa se repii leluilla, mutta riepottelee mielellään myös papan hihnaa kun ollaan käveleskelemässä. Lopettaa ilkityöt kuitenkin kun Amor sanoo Oikeasti Tosissaan että kiitos nyt riittää. Esko rakastaa rättejä ja pesupalloja, mutta myös mattoja ja KEITTIÖTÄ. Ja jos ruoka jätetään hetkeksi pöydälle ennen tarjoilua, kyttää Eräs Pieni Snautseri sitten sielä keittiössä aika tarkkaan ruokakuppinsa oletettua sijaintia ja saattaa vähän kiroillakkin jos ei ruokaa saa. Kynsiä on leikelty useampaan kertaan harjotuksen vuoksi ja suihkussakin käytiin (tämä tosin puolivahingossa: olin itse suihkussa ja juniori teki rynnäkön jalkoihini ja oli onnesta soikeana napsiessaan taivaalta tulevaa vettä ja seisoessaan sateessa jolloin totesin että no samallapa vaahdotetaan vähän partaa >:). Niin, ja tassunpohja- ja korvakarvojakin on trimmailtu.

Tänään posti muisti meitä kahdella paketilla; Resko sai yhteensä 19 kiloa ruokaa ja yhteiseksi iloksi ostin pojille uuden Andis AGC2-trimmerin parilla terällä.

Ja niin että miten se menikään - ennen oli aikaa, rahaa ja ystäviä - nyt koira..?

Puoli elämää sitten

Muistatko eilisen, yhdessä vartuttiin. Ajat on muuttuneet.

Ja kato mitä nää vuodet on tehny meistä.

2008 oli meille hyvä vuosi.