Aikoinaan luin käppänäpalstalta, että koira paranee vanhetessaan kuin viini, ja tämän voin täysin allekirjoittaa. Amorin kanssa ei tarvita sanoja, se lukee minua paremmin kuin varmaan koskaan opin sitä lukemaan. "Vain puhe puuttuu", on tuttu lausahdus Herraparrasta keskusteltaessa. Helmikuussa tulee kahdeksan vuotta kuluneeksi siitä kun ensimmäisen kerran tulin kotiin oma koiranpentu sylissäni, enkä silloin todellakaan osannut kuvitella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niin paljon harmaita hiuksia kuin yksi kääpiösnautseri onkin saanut mulle aiheutettua, on se kaiken kyllä korvannutkin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta mulle Ampu on niin lähellä täydellistä, kuin koira voi ihmiselleen olla. Niin paljon mahtuu yhteiseen historiaan, ja toivon että yhtä paljon on vielä edessäkin! :)
Samassa päivityksessä voisin varmaan mainita maanantaisesta ell-ajasta (rokotukset ja virtsakivitilanteen päivitys) ja tuoreesta "kameraperheen" uudesta jäsenestä. Sigma taas, tällä kertaa f/1.4. Uusi runkokin houkuttelisi, mutta tilin saldo ei anna periksi niin suuriin sijoituksiin. No, ylihuomenna kuitenkin ollaan siis viisaampia Ampun tämänhetkisestä terveydentilasta!
3 kommenttia:
"Koira paranee vanhetessaan kuin viini". Nanan kohdalla olen täysin samaa mieltä. Nanan ymmärtäminen on nykyään niin helppoa ja koirakin ymmärtää pienestäkin eleestä minua, ja se miten pystyn luottamaan Nanaan. Voin ihan hyvin pitää sitä vapaana kaduillakin, koska olen varma että se tulee heti luokseni jos sitä kutsun. Saan kyllä olla onnellinen että minulla on niin hyvä koiraystävä.
Ei tästä aiheesta voi kirjoittaa liikaa, ihan tosi. Melkein tekee mieli ruveta herkistelemäään aina, kun lukee kirjoituksiasi Amorista. Tuolla tavalla jokainen koira ansaitsee tulla rakastetuksi :)
Tuttu tunne Milena.. ehkä parasta koiran omistamisessa, se että on aina ystävä lähellä!
Ja kiitos Sirkku, tuo oli todella kauniisti sanottu :)
Lähetä kommentti