Hyvää syntymäpäivää rakas Amor 7v!

31.12.03 syntyi Ruotsissa pieni musta snautserinpoikanen, ja nyt Amor täyttää jo seitsemän vuotta. Kiitos kaikesta mitä ollaan yhdessä koettu ja toivottavasti niitä hetkiä on edessä vielä vähintään yhtä paljon! Olet maailman paras koira, tärkein ystävä ja paras salaisuuksien pitäjä. ♥:llä Josefiina

"yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo"

Katsaus vuoteen 2010 ja lupaukset vuodelle 2011

Vuonna 2010 meille tapahtui hyvää ja huonoa.

• vierailut Jonnan ja poikien luona Joensuussa
• paljon reissailua - junia, busseja, tavallisia autoja ja pyöräkyytejäkin
• episvoitto toukokuussa!
• turisteilemassa näyttelyissä
• ihanasti vanheneva harmaaparta
• koira jonka kanssa elän kohta symbioosissa..
• virtsakividiagnoosi, erikoisruokavalio
• kesälomalla tulehdus mahan ihossa
• remmiräyhäyksessä ei juuri parannusta
• mielenosoituksellista ajoittaista sisälle merkkailua

Kaiken kaikkiaan vois sanoa että kuitenkin jäätiin plussan puolelle:). Amor eli kesällä pari viikkoa vieraassa taloudessa kahden vieraan poikakoiran kanssa aiheuttamatta kriisejä tai tappeluita, mikä oli hyvä saavutus sinänsä. Epiksiin mentiin heti kun itse uskalsin ja koira teki mitä pyydettiin ja se riitti möllien voittoon! Harmaita karvoja tulee yhä enemmän ja mitä yllättävimpiin paikkoihin (etutassujen sisäpuolille? mitähän myöhässä olevaa värivirhettä tuo koira kasvattelee) ja suussa ainakin yksi hammas meinaa tippua kyydistä. Olen tosin uhannut vieväni harmaaparran vetskukehään jos se vielä vuoden päästä köpöttelee omilla jaloillaan, hampaat suussa ja turkki yhtä hyvälaatusena. Plaah, kuulosti ehkä turhan itsevarmalta.. eikä Amor edes tykkää köpöttää kehää ympäriinsä.

Kiitos kaikille blogiamme lukeville kuluneesta vuodesta! Juttujen taso laskee kuin lehmän häntä (kylläpä keksin hauskan vertauksen, hehheh..), eikä kerrottavaakaan ole enää paljoa kun varsinaisia harrastuksia ei ole. Olen puhunut paluusta agitreeneihin ja kenties hakumetsään jos Amor pysyy hyvässä kunnossa ja saan sen ajokortin vuoden päästä. Täältä maalta on oikeasti hankalaa kulkea ilman omaa autoa. Tietysti Amor on siihen mennessä veteraani-ikäinen, että pitää katsoa sitä silloin. Aina kannattaa silti toivoa..

Puhumani pentukuume saa odottaa, sen verran mulla on vielä järkeä päässä. Mitään uutta ei koirarintamalla tule varmasti tapahtumaan vuoden 2011 aikana. Amor on ainoa koirani, ja kenties on sitä loppuun asti - ainokainen. Aikaa ei pennulle liikenisi lukion kolmosvuonna, ja Amorkin varmaan vanhenee tyytyväisempänä ilman ylimääräistä huomionvarastajaa ja sänkypaikan viejää. :D

Lupaukseni vuodelle 2011:

• enemmän lenkkeilyä, oikeasti! oon laiskistunut hurjasti
• kunnonkohostusta tai edes ylläpitoa
• loppuvuodesta katsellaan, palataanko agilityyn
• Amorista tulee VETSKU?! mitä ihmettä oikeesti..

Hyvää joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2011!

Me lähdemme huomenna aamulla ajamaan mökillemme Ylläkselle, nettipimento siis kestänee joitakin päiviä. Viettäkää kaikki ihana joulu! Palaamme sitten joskus kertomaan, mitä paketeista paljastui..

Aatukaapeli

Affenpinseripoika Aapeli on ollut meillä hoidossa noin viikon ja sairastellut nyt pari päivää.

Ensin meni maha sekaisin ja sitten oksennettiin, lopulta koira ei suostunut syömään mitään ja makasi vain pedillään masentuneena. Olo oli hankala ja koira oli kiukkuinen. Tänä aamuna kotihoidettiin parafiiniöljyllä ell:n neuvojen mukaan ja saatiin aika eläinlääkärille - ihme ja kumma vielä samalle päivälle, onneksi! Iltapäivällä lähdettiin lääkäriin kysymään viisaammilta apua.

Aapeli tutkittiin, juotettiin varjoaine ja kuvattiin kaikenkaikkiaan kolmesti! Pikku apina käyttäytyi mallikelpoisesti. Piikitettiinkin varmaan neljästi. Kuvauksissa ei paljastunut mitään hyvää.. joku köntti siellä oli tukkimassa uloskäynnin ja sisäänmenonkin. Eläinlääkäri ei osannut sanoa mikä kyseinen tulppa on, ja onko se ennen ollut siellä vai onko se syöty. Lääkäri näytti ensin vakavalta, puhui leikkauksesta ja siitä kuinka se pitäisi tehdä mahdollisimman pian, ja kysyessä leikkauksen luonteesta, kerrottiin että ainahan ne on vaarallisia kun joudutaan niin aukomaan.. Meitä pyydettiin odottamaan, kun oltiin saatu suolen toimintaa nopeuttava pistos ja neuvottiin liikuttamaan koiraa. Ulkona oli -25 astetta pakkasta, Aatun tassuthan jäätyi lähes välittömästi :/. Siinä sitten juostiin välillä pihalla ja istuttiin odotushuoneessa, kun muita koiria kävi välillä rokotuksissa. Odoteltiin vain josko lääke olisi saanut köntin liikkeelle.

Itku kurkussa odoteltiin ja mielessä ehti käydä kyllä kaikki. Lopulta meidät pyydettiin taas sisään ja kuvat otettiin jälleen, ja sitten menimme katsomaan kuvia. Viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittanut itki, Aatu sylissään, kun eläinlääkäri hymyillen ilmoitti varjoaineen pääseen eteenpäin, tukos siis oli lähtenyt liikkeelle! Helpotuksen määrää tuskin voi sanoin kuvailla.

Kuinkahan monesti siinä vakuutin Aapelille kotimatkan aikana, että saa kakkia ihan minne haluaa ja kuinka paljon haluaa, kunhan synnyttää jouluyllärinsä pian ulos. Apteekista haettiin pahoinvointilääkkeet ja ell:n määräys oli niiden lisäksi paljon nesteytystä ja sopivasti liikuntaa, ja sitten voidaan vain odottaa.

Nyt ollaan kotiuduttu, Aapeli öljytty ja odotetaan. Kohta menen pukemaan mustat pojat ja käydään käveleskelemässä. Päivän päätteeksi ei voi kuin sanoa, että onneksi tämä on ohi.. Paras joululahja, kun kyseessä ei ollutkaan mitään NIIN vakavaa, mitään leikkausta vaativaa, mitään joka uhkaisi enää Aapelin henkeä.

Aatu toivottaa kaikille iloista joulumieltä ja parempaa vuotta 2011! Poika on piristynyt illan aikana huomattavasti ja ruokakin kelpaisi. Nyt tosiaan vaan odotetaan. Loppuun pari kuvaa viimetalvelta Aapelista.

Omistajan synttärit ja lumituiskuisessa metsässä lenkkeily

Kirjoittelijalla on tänään syntymäpäivä ja sen kunniaksi on istuttu päivä kotona olovaatteissa ilman meikkiä, yritetty ottaa joulukortti-kuvia ja hämärän alkaessa sinertää käyty lenkillä metsässä. Koko päivän on tuiskuttanut lunta, metsässäkin oli välillä hankaluuksia nähdä eteensä. Kaikenkaikkiaan melko täydellinen merkkipäivä siis, parhaassa seurassa (maailman parhaan koiran kanssa) ja mukavia asioita tehden.

Amor tulee kymmenen päivän päästä sitten perässä, Amor 7 vuotta. Ylihuomenna on melkein jouluaatto, eikä kyllä siltä tunnu. Lahjat on paketoimatta ja valmistelut tekemättä, kuten olettaakkin saattaa. Piparitaikina jääkaapissa odottaa, jospa sitä irrottautuis tästä koneelta ja menis syömään sen pois. ;P

Odotamme tänne myös arvovieraita, ennen tai jälkeen vuodenvaihteen. Jonna saisi jo tulla Nirsansa kanssa!

21122010 from seibrin on Vimeo.

Meidän kotisivut on muuten taas auki -->kaasna.com

Kuulumisia ja tavoitekatsaus

Mitäpä meille.. Omistaja kävi viikko sitten lentokoneella matkaten messarissa, esitti yorkkeja rotuesittelyssä ja shoppaili Amorille. Lähtiessä sanoin äidilleni vielä erikseen, että ainakaan pantaa tai remmiä en ala sieltä tuomaan kun niitä löytyy jo nyt yli kaksikymmentä molempiakin kaapeista. Mutta kuinka kävikään, onko edes vaikea arvata? Uusi pyöreä hihna ja puolikuristava nahkapanta niiteillä (Hollolan nahkapajan ständiltä) matkustivat Helsingistä tänne Tornion perukoille!

Amor oli jälleen siis viikonlopun äitini hoidossa täällä kotona, ja kuulemma ei mitään ongelmia! Ihanaa kun Amorista on tullut niin hyvä koira, vasen käteni ja toinen puoli ajatuksistani. Äitinikin on ihastunut Amoriin kokoajan enemmän, useammin kuin kerran olen kuullut toteamuksen: "Ei se Amor täältä mihinkään koskaan lähde, jää meidän kanssa kun sie lähdet!" :D Kerroin kyllä samassa keskustelussa, että ellen saa koiraani mukaan niin asun sitten kotikotona niin kauan kuin Amorissa henki pihisee.

Messariviikonloppu näytti nurjankin puolensa, lauantaina trimmipöytämme alta (ja siskoni käsilaukun takaa, takkini alta..) vietiin kameralaukkuni, hyvästi 20/1.8. En käsitä missä vaiheessa tämä tapahtui, kokoajan meillä oli seurueemme porukkaa trimmipyöydän ympärillä ja koirat pöydällä. Joku kaiketi tiesi mitä halusi. Olo oli kyllä kuin olis junan alle jäänyt kun tajusi, ettei se laukku ole missään. Jatkotoimenpiteisiin on kuitenkin ryhdytty.

Ps. uusi oma tietokone jeee!

Vuosi 2011:

• agility: epäviralliset kisat..

• terve, vanheneva koira
• lisää lenkkeilyä, kesällä retkiä metsässä
• niiaamisen opettelu lopultakin kuntoon
• sivuaskelten ottaminen

Happiness is here with me

Lällypuhetta

Ei tieni mun oo voittojen
Oot nähnytkin sen
Sinä ymmärrät parhaiten

Halusin vaan kirjoittaa, että Amor on maailman paras koira.

Olen nyt viikon ollut dogsitterinä siskoni asunnolla, Urhon, Sylvin, Selman ja Mäkärän kanssa kun sisko on ollut lomalla etelässä. Amorin jätin äidilleni kaveriksi kotikotiin, kun tiedän että se ei niin perusta elämisestä isossa laumassa. Iltaisin ollaan äidin kanssa soiteltu ja olen jutellut Amorillekkin puhelimessa (:D). Jos äitiini on uskomista, niin Amor kyllä tajuaa kenen ääni siitä vekottimesta kuuluu - korvat pyörii päässä ja Amor painaa pään vasten puhelinta. (Myönnän, että ei kuulosta yhtään järkevältä että koira kykenisi ajattelemaan niin.. mutta mie haluan ajatella että se ajattelee!)

Äitini on kehunut Amoria niin paljon.. ei ole kuulemma ennen tajunnut, miten Amorista voi niin paljon pitää. Nyt on käynyt selväksi, että jos muutan Amorin aikana pois kotoa, voi meille tulla tappelu siitä kuka saa Amorin ;). Amor peilaa tunteita niin hyvin, se on oikea itkumuuri. Iltaisin ohjelmaan on kuulunut telkkarin katselua ja lenkkeilyä, koiran leikittämistä jne. Paljosta pitämisestä kertoo jo sekin, että Amor on saanut nukkua sängyssä. Muistan miten entinen koiramme Eetu ei saanut edes tulla vanhempieni makuuhuoneeseen ilman hyvää syytä, niin Amorpa nukkuu yöt äidin vieressä, kuvitella.

Kun kiittelin äitiä siitä, että se hoitaa Amoria kun itse olen hoitamassa siskon koiria, niin äiti on toistellut että ilo on hänen puolellaan.. Amor on mahtava koira, nykyään sen tietää onneksi äitikin. En ole koskaan ennen jättänyt Amoria niin pitkäksi aikaa äitini hoitoon, ikinä koskaan. Nytpä sitten äitikin tietää miksi pidän Amorista, miksi se on elämäni koira ja miksi sen kanssa ei tarvita sanoja. Se on niin mieluisa ystävä.

Running in circles, chasing our tails

Tuttu naama? Jep, Mäkärä on taas mukana...
Se oli siskollani Umeåssa reilun kuukauden, mutta olosuhteiden pakosta kävin hakemassa pikkuneidin takaisin viime viikonloppuna. Amor oli sen aikaa vanhempieni kanssa kotona, uskomatonta että uskalsin sen todella jättää :D. Hyvin oli mennyt, äitinikin oli todella tyytyväinen Amoriin! Oli kuulemma jopa nukkunut yhden yön sängyssä.. (se on iso juttu)

Mäkärä on niinkuin ei olisi poissa ollutkaan. Rasittavan ihana pikkuräyskä. Jos mulla on johonkin meidän "perheen" (sis. siskot) koirista oikea viha-rakkaus-suhde, se koirapersoona on ehdottomasti Mäkärä. Sen käytös voi ottaa päähän ihan mielettömän paljon, mutta vihainen ei voi kauaa olla.

Tänne pohjoiseenkin tuli lumimyrsky eilen illalla, tuulee ja tuulee.. Pakkastakin on ollut toistakymmentä astetta!

Meidän blogi on muuttunut viimeaikoina aika kuolleeksi, mutta edelleenkin syytän siitä vain oman koneen puuttumista.. onneksi jouluun on enää alle pari kuukautta. Kuvitella, Amorkin täyttää oikeasti seitsemän. Miten siitä voi tulla niin monta vuotta, kun tätini soitti ja kertoi että yksi musta poikapentu on vapaana..

Loppuun video. Pätkät joissa Amorilla on punainen takki päällä, on kuvattu tänään.

Joensuun reissu

Tämä kirjoitus tulee niin myöhässä, mutta ei ole vain tuntunut siltä että haluttaisi kirjoitella blogiin. Meillä oli maailman paras syysloma Joensuussa, ja onneksi siitä jäi käteen hienojen muistojen lisäksi paljon kuvia. :)

Amor, Eppu ja Taavi tulivat toimeen kuin vanhat kaverit ja vieläkään ei tullut ruumiita, vaikka kolme samalta vuosituhannelta olevaa poikaa viettivät aikaa kolmestaan. Me käytiin myös koirien kanssa kaupungilla yhtenä iltana (oikeastaan yöllä) ja se oli huippu ilta ♥.

Yhteensä noin 18 tuntia tuli vietettyä linkkarissa, kun tiistaina 19. pvä mentiin ja lauantaina 23. pvä tultiin. En osaa nyt eritellä mitään erityisen hienoja juttuja tuolta reissulta, koska koko lomailusta jäi niin hyvä mieli. Inhottavaa, kun välimatkat on näin suuret, mutta ehkä enskerralla Jonna tuleekin käymään täällä päässä Suomea, eikä me siellä. Saa nähdä.

yöllä Taitokorttelissa


yöllä Joensuun rannassa


Amor nukkumassa Jonnan Saaristomuumi-lakanoissa..

Kiitos Jonna!

Tahdon nähdä kaiken mutten koskaan mistään maksaa hintaa

Tiistaina harrastamme Amorin kanssa jälleen matkustelua, päämääränä syysloma Jonnan ja poikien luona!

Koska kyseessä on erikoisreissu, täytyy pienen mustan haisukoiran olla hienona. Emme halua haista koko 530 kilometrin matkaa ja aiheuttaa vihaisia katseita ihmisissä, ehei. Siis rääkkäysoperaatio alkakoon: Amor täytyy pestä.

"Älä tee tätä mulle..."


Puhdas partakoira.

Pesin Amorin siis viimeyönä. Amor tiettävästi ei toimenpiteestä juuri nauttinut, mutta kärsivällisesti kärsi vaan. On se aika rimpula kun sen kastelee, tikkujalkainen ja yllättävän pieni. En enää muista koska pesin tuon viimeksi, on siitä useampin kuukausi aikaa.. jos ei tiedossa olisi nyt kevyttä 7 tunnin linkkarimatkailua tiistaina ja lauantaina, en varmaan olisi pessyt sitä vieläkään, ehkä synttäreiden kunniaksi joulukuussa. :D

Mutta onhan se ihana kun se on puhdas - parta näyttää suurelta ja sormiin ei jää harmaata kerrosta rapsutellessa, hehe.. Joo, kai se oli aikakin pestä. Näyttää myöskin mustemmalta puhtaana, ja tuoksuu hyvältä. Kaikkia hyviä puolia siis seurasi tästä.

Kaverini poni lopetettiin tässä vähän aikaa sitten, salakavala syöpä vei tamman. Vaikkei kyseessä ollut mikään nuori polle, niin tietysti se tuli yllätyksenä - ponilla oli hyvä peruskunto ja suunnitelmia tulevaisuudelle. Sitten kuullaan vaan musertavat uutiset kaulasta löytyneestä patista. Väkisinkin tallilta viimeisenä iltana kotiin pyöräillessä otti koiran syliin ja mietti kaikkea, yhtäkkiä asiat voi olla aivan toisin kuin nyt.. Yritän aatella järkevästi, ei voi aina jäädä murehtimaan tulevaisuutta. Juuri nyt mulla on kotona Amorin lisäksi yorkit Urho ja Sylvi. Pampulakoirat on yökylässä, kun siskoni on kolmannen koiransa kanssa näytelmissä Norjassa. Tämä koirakokoonpano ei ole hetkeäkään tylsä, ikinuorivirtapiiriurho pitää siitä huolen 24/7. :D

10/10/10/ensilumi

Kaappeja siivotessa löysin vuoden 2004 kalenterini.

Muistan vielä kun istuttiin Torniossa pankin edessä autossa, ulkona satoi räntää ja äiti mietti etupenkillä ääneen, että lähdetäänkö hakemaan pentua tänään vai katsotaanko olisko huomenna parempi sää. Mie intin että ei siirretä enää yhtään, ja niin sain käydä äidin kanssa nostamassa tililtäni rahaa ja sitten lähdettiin ajamaan Kalixiin. Hyvin on mielessä myös, miten tultiin takaisin ja mulla oli pentu sylissäni sinisen hirvi-kuvioisen fleecen sisällä nukkumassa ja äitini varoitti minua tukehduttamasta mokomaa mustaa mönttiä.

Kuulumisia kuvin

Joinakin päivinä kauniita syysilmoja ja väriloistoa.


Kuura maassa aamuisin.


Amor ja Aapeli leikkimökin terassilla.


Kapinen Amor ja korvapuoli Aapeli, kylän komeimmat.

Kuulumisia syyskuun lopulta

Miniläppärini kieltäytyy kokonaan toiminnasta blogspotin kanssa, joten eipä ole sitten tullut raahauduttua tähän vanhempieni työkoneelle kirjoittelemaan ja lataamaan kuvia.

Jokatapauksessa, meille kuuluu perushyvää. Sariannen (linkki Akselin ja perhosten blogiin löytyy vasemmalta palkista <-) harrastama extempore-agilitykisaus ja paimenen kisauran korkkaaminen on aiheuttanut ruudun tälle puolelle kauheita tuskia. Haluttaisi radalle! Mutta kuinka olis tekemättä asiasta niin suurta asiaa itelleen ja miten sitä uskaltais vain lähteä sinne kisoihin.. ;P

Täällä on lehdet jo ihan oransseja ja ruskeita ja puolet puista on kaljuina. Tänäaamuna ensimmäisen kerran joutui raaputtelemaan auton ikkunoita - herätessäni seitsemän maissa oli ulkona +0.1^oC lämmintä! Talvi on tulossa, aivan selvästi :). Kolme kuukautta jouluun, ajatella!

Omistajan koeviikko loppuu ens torstaina, jotenkin pitäisi siihen asti sinnitellä. Hassua miten nopeasti aika menee.. Joensuussa käymisestä tulee kohta jo kaksi kuukautta?! Ja Amor täyttää seitsemän.. en voi hyväksyä sitä, muka seitsemän! Ihan äsken me selailtiin käppänäkerhon sivuja äidin kanssa ja sen jälkeen istuttiin siskon kanssa eteisen matolla pelaamassa lautapelejä, kun tädiltä tuli soitto, että Kalixilaisessa kennelissä on sittenkin yksi musta uros vapaana! Puhumattakaan kuinka vasta Amor täytti viisi vuotta ja kuvittelin sen olevan vanha jo silloin.. tänään sovittiin Amorin kanssa että se aikoo elää vielä kymmenen vuotta ainakin (tai ehkä sata).

Syyskuu 2010, tarkoittaa myös entisen koiramme Eetun poisnukkumisen muistamista. Eetu nukahti kotona äitini syliin 29.9.2003, sekin tuntuu niin mahdottomalta. Voiko siitä olla niin kauaa kun viimeisen kerran sinä aamuna syötin Eetulle lauantaimakkaraa ja yritin saada sen ottamaan lääkkeensä.
Kaipa siitä voi.

Syksy on paras vuodenaika, vaikka siihen liittyy paljon surullisiakin muistoja. Meidän syksy on mennyt ihan ohi blogin osalta, mutta toivottavasti kaikilla lukijoilla on (ja tulee olemaankin) hieno syksy!
Joudun nyt palaamaan kemiankirjojen laatuseuraan, blogi pysyy hiljaa ainakin perjantaihin saakka.

(Peeäs. pentukuume..............)

Vesikoira from seibrin on Vimeo.

Loppuun kesäinen uintivideo Amorista, nolon höpöttelyni kera.

You are the dawn for me ...

Yllättyykö joku, jos sanon ettei meille kuulu mitään?

Ensimmäinen koeviikko lähestyy, aika tuntuu etenevän nopeammin kuin voisi. Pöytäkoneeni sanoi itsensä irti tässä kuukausi sitten, kirjoittelen tätäkin miniläppäriltä (10"♥♥♥♥.......)

Se tarkoittaa samalla sitä, että vaikka suurin osa kuvista on tallessa ulkoisella kovalevyllä, niin kaikki muokkausohjelmat JNE JNE on poissa!

Tänään pesin Mäkärän, leikkasin kynnet, puhdistin hampaat, trimmasin, eli voisi puhua jo vuosihuollosta (=kuukausihuolto?). Amor on oma karvaton itsensä, kuten nyt olettaa saattaa. :-)

Kynnys kirjoittaa blogiin oli suuri edellisen merkinnän jäljiltä, tuntuu inhottavalta pyyhkiä etusivulta pois kesäloman aikaiset kuulumiset. Mulla oli vielä niin inhottavan mukavaakin Joensuussa, en olekkaan kai muuta ehtinyt sen reissun jälkeen tehdä, kuin valittaa välimatkasta.

Kello on nyt kymmenen yli 9 ja lähden ulkoiluttamaan koirat ennenkuin tulee ihan pimeää. Makaan sängyllä ja Amor raapii kättäni, se tahtoo ulooooos nytttt.

Mistä aloittaisi kertomisen..

Kaksi päivää arkea takana, ei se nyt vielä niin pahalta tunnu.

Taavi, Eppu ja Amor

Tiistaina tuntui, kun piti jättää kaikki ihanuus taakseen ja suunnata linkkarilla kotiin.

Kauan odottamani kyläily toteutui perjantaista tiistaihin - Jonnan, Taavin ja Epun luona Joensuussa. Epäilemättä voin nyt sanoa, että takana on kesäloman parhaat neljä päivää, ja varmaankin samalla elämäni paras kesäloma. Koitan välttää tämän merkinnän muuttamista satasivuiseksi novelliksi, vaikka vaikeaa se on..
Käytiin lenkkeilemässä useamman tunnin reissuja kerrallaan joka päivä, lammella ja pelloilla ja metsässä ja ties missä. Me ihmiset käytiin elokuvissa ja pidettiin kotona koirien kanssakin leffailta. Aamut alkoivat aina Karjalaisen lukemisella ja yhtä päivää lukuunottamatta lämpötila ylitti aina 30 asteen. Me Amorin kanssa oltiin pohjoisen lämpötiloihin tottuneina ihan hirveän näköisiä ja oloisia, kärsiviä hikiklimppejä vaan..

Matkan aikana Amoriin ei ihme kyllä tarttunut ainuttakaan punkkia, Jonna pojista niitä kyllä löytyi. Amor, Taavi ja Eppu tulivat hienosti toimeen, paljon odottamaani paremmin. Mitä nyt pientä kolmiodraamaa oli ilmassa, kun Amor rakastui joka solullaan Eppuun, eikä Taavihitler olisi sitä tohtinut sallia. Yhtään rähinää ei kuitenkaan päivien aikana syntynyt! :)

En osaa oikein kirjoittaa mitään.. vielä kahdenkin päivän jälkeen on ajatukset ihan sekaisin päässä. Enimmäkseen olen vain äääärettömän tyytyväinen reissuun ja tapaamiseemme ja iloinen kaikista mahtavista muistoista mitä syntyi, ja iloinen Amorin puolesta kun se sai kavereita.. silti takaraivossa kolkuttelee ikävä ja kamala harmi siitä, että välimatka on niin pitkä täältä sinne. Yritän pysyä optimistisena ajattelemalla, että kaikki se parhaus on vain linkkarimatkan päässä (tiistaina siis vietettiin n. 8 tuntia autoillen).

Kuvia otettiin muutama: minun koneelleni siirtyi lopulta noin 1300 kuvaa, ja Jonnakin ehti ottaa kai sellaiset 900! Hyvällä tuurilla sieltä löytyi pari julkaistavaksikin kelpaavaa. Koska tiiän Jonnan lukevan tämän tekstin niin kiitos vielä tässä ja toivottavasti nähdään (mahdollisimman pian) uudestaankin! Rapsutusterveisiä hepuli-Epulle ja Nirsalle!

@ Helsinki (Rastila-camping)

Junamatka sujui hyvin, Ouluun asti lemmikkivaunu oli ihan täynnä, mutta Amor käyttäytyi mallikelpoisesti. Oulusta melkein Helsinkiin asti saatiin olla yksin. Yön aikana yhden tunnin sain nukuttua, Amor nukkui tosin lähes koko 11 tuntisen matkan! Tampereella käytiin aamuneljältä käveleskelemässä asema-alueella, veturit kolisteli ohi ja Amor ei edes korvaansa lotkauttanut.

Kirjoitan nyt asuntovaunusta, vanhempani ovat Tallinnassa ja itse tahdoin jäädä tänne Amorin kanssa. Amor on ehtinyt kokea vaikka mitä, metrolla matkustamisesta kauppakeskuksessa kävelyyn (kaikkea mitä kotona ei ole mahdollista harrastaa)! Risuparta on ottanut uudet jutut lunkisti vastaan, ihankuin ne kuuluisivat jokapäiväiseen elämään.

Ennen lähtöämme junailemaan Amorin iho mahan alueelta ärtyi, ilmeisesti nokkos-iskun vuoksi ja päädyimme ostamaan kaulurin väliaikaiseen käyttöön, että iho saa rauhoittua ilman jatkuvaa nuolemista ja siten parantua. Amor ei vaikuta olevan kipeä - nokkosien jälkeinen nuoleminen jäi vain päälle ja jos ei Amorin oma-aloitteista hoitamista jotenkin estä, uskoisin että kierre olisi loputon eikä ärtynyt iho ehtisi palautua. Onneksi Amor ei ole kaulurista moksiskaan, ei yritä repiä pois eikä ulise kurjuuttaan.

Pistin pari kuvaa tylsän tekstin sekaan, ne on sitten vaan pienennetty ja merkitty. Ylihuomenna näen toivottavasti kesän odotetuimman ihmisen, siitä sitten varmasti myöhemmin.. :-) jee!

Jos sä menet pois, keneen sitten luottaisin, itseeni en ainakaan

Hyvästi heinäkuu!
Junaliput Helsinkiin on tuossa pöydällä.

Äiti ja isä lähtivät asuntovaunun kanssa ajamaan edeltä, ovat yöpyneet Kalajoella ja missä lie ilman meitä - varmaan mukavaa vaihtelua heillekkin välillä olla ilman minua :-D.

Yöjuna Helsinkiin lähtee Kemin asemalta maanantaina klo 19:39 ja on aikataulun mukaan perillä pääkaupungissa aamulla 06:54. Matkustuspaikkamme on lemmikkivaunussa, ikkunapaikalla 171. Ennen tätä olen Amorin kanssa kerran junaillut, se matka kesti vain reilun tunnin silloin. Nyt on edessä yö junassa! Vähän kyllä jännittää, jos siellä yöllä ihmiset ramppaa edestakaisin ja jos lemmikkivaunu on täynnä levottomia otuksia. Toivon silti parasta. :)

Tiistaina myös uus objektiivi liittyy laumaan, keskiviikon ja torstain vietän vanhempien kanssa reissaten ja lopultakin perjantaina auton nokka suuntaa Joensuuhun! Tätä ON odotettu, menen ystävän luokse kyläilemään. Tämän hetken tunnelmat: jännittää, odotan innolla, naurattaa, kauhuissani olen..

Kemin näyttelyt

Lauantaina oltiin siskon ja tädin kans taas kehässä, seurueeseen tuli kaks roppia ja toisesta muotovalio. Irski pärjäsi melkein ryhmäkehässäkin. Sunnuntaina (eli tänään, eilen? kirjoitan aina yöllä) käytiin turistina vaan katsomassa ja kuvaamassa, Amorin kasvattaja vei mustissa käppänöissä kaiken.

En tiedä.. jotenkin havahduin ajattelemaan snautsereita ja käppänöitä.. Toinen syö vähemmän, pienempi työ trimmata, menee linkkarissa ilman erillistä lippua, kulkee sylissä pidempääkin matkaa, tiedossa olisi kasvattaja jolta voisi pyytää sopivan pennun.. toinen taas on koiran kokoinen, harrastusmahdollisuudet..
Äh, loputon ongelma. Toista koiraa en kuitenkaan ole vielä ottamassa, että turhaan päätäni vaivaan.

Aloin myös miettiä, josko veisin Amorin vielä kehään joskus - siskon mielestä purenta ei ole tasapurenta. Ihan eri kategoriassahan tuo tosin näyttäisi olevan voittajiin verrattuna, Amorilla on puolet siitä karvamäärästä jos sitäkään! Eikä se esiinny niin näyttävästi. Enkä haluaisi sinistä nauhaa, koska Amor on tasaisesti EH-laatuinen.

Perjantaina kuulemma lähdetään vaunuilemaan eteläsuomeen, saapa nähdä mitä siitä tulee.. :)

Vanhoja juttuja

Amor makaa sängylläni, sain tunti sitten siskolta iloiset kuulumiset Piteåsta, Selma-yorkki oli ollut ROP. Amor ei ole ikinä ollut rop, eikä edes eri. :-D Rakas se on silti, sama koira se oli kun se aikoinaan meni kehään ja tuli sieltä yleensä EHn kanssa. Enää Amoria ei vaikuta kehään viedä, sen hampaat vinksottaa liikaa, purenta on muuttunut vanhetessa. Paljon voi muuttua koiran elämässä muutamassa vuodessa. Eikä me varmaan agilitykisoihinkaan mennä ikinä.. vaikka toisaalta omistajaa edelleen kutkuttaisi ajatus kokeilla virallisia kisoja, sitten toisaalta se tuntuu ylitsepääsemättömän hirveältä. Hermoilisin kaiken pilalle jo edellisellä viikolla.
Amor on toimiva kaveri, ei mikään business-malli, mutta kerrassaan loistava kuitenkin.

Ja nyt se lupaamani video, epiksistä joissa viimeksi kävimme (11.5.), ja joissa Amor voitti kaikki möllit:


Kolmen viikon päästä kenties koittaa kesälomamme odotetuin hetki..
(ps. putki on tilattu, saa nähdä koska se saapuu..)

♥ x ääretön

Tänään oltiin Oulussa, tai siis minä, siskoni ja Selma-yorkki oltiin (Selma ROP, SERT, CACIB). Amor vietti aikaansa yorkkien kanssa siskon kotona.

Olimme lähdössä näyttelyistä, kun parkkipaikalta bongasin p&s snautserin ja menin juttelemaan omistajalle. Hänen asuntoautostaan sain lopulta syliini n. 3kk vanhan mustan snautserin.. Tähän tarvisi ehdottomasti hymiön joka lakkaisi hengittämästä ihastuksessaan!!
Jos omistaja lukee tämän kirjoituksen joskus, niin suuret kiitokset vielä tätäkin kautta!
Rakastuin tosiaan korviani myöten tähän hurmuripoikaan, joka osasi jo muutamia temppuja ja teki kaiken iloisesti häntä heiluen. Ei jäänyt epäselväksi, että mikä on sitten tavoitteeni seuraavat kaksi vuotta - yo-lakki ja oma parrakas pentu!

Ai pentukuumetta? Heheh, lievästi sanottuna!

Hyökkäys kelluvan raksun perässä!

Niin, ja Umeån reissusta lyhyesti:
Lähdimme 30.6 ja palasimme 6.7. Menomatka kesti yli seitsemän tuntia ja tullessa oltiin linkkarissa yli kahdeksan tuntia! Amor oli superhieno, nukkui vain ja pidemmillä pysähdyksillä käytiin vähän kävelemässä. Viikko Umeåssa meni nopeasti, ilmat oli hyviä ja ruotsalaisilta kanavilta tuli jatkuvasti Simpsoneita tai muita laatuohjelmia! :D Ei ehkä oteta tuota yli kahdeksan tunnin istuntoa ihan heti uusiksi, vaikka aika tuntuikin kuluvan nopeasti, niin kyllähän se istumalihaksissa tuntui..