maanantai 13. syyskuuta 2010

You are the dawn for me ...



Yllättyykö joku, jos sanon ettei meille kuulu mitään?

Ensimmäinen koeviikko lähestyy, aika tuntuu etenevän nopeammin kuin voisi. Pöytäkoneeni sanoi itsensä irti tässä kuukausi sitten, kirjoittelen tätäkin miniläppäriltä (10"♥.......)
Se tarkoittaa samalla sitä, että vaikka suurin osa kuvista on tallessa ulkoisella kovalevyllä, niin kaikki muokkausohjelmat JNE JNE on poissa!

Tänään pesin Mäkärän, leikkasin kynnet, puhdistin hampaat, trimmasin, eli voisi puhua jo vuosihuollosta (=kuukausihuolto?). Amor on oma karvaton itsensä, kuten nyt olettaa saattaa. :-)

Kynnys kirjoittaa blogiin oli suuri edellisen merkinnän jäljiltä, tuntuu inhottavalta pyyhkiä etusivulta pois kesäloman aikaiset kuulumiset. Mulla oli vielä niin inhottavan mukavaakin Joensuussa, en olekkaan kai muuta ehtinyt sen reissun jälkeen tehdä, kuin valittaa välimatkasta.

Kello on nyt kymmenen yli 9 ja lähden ulkoiluttamaan koirat ennenkuin tulee ihan pimeää. Makaan sängyllä ja Amor raapii kättäni, se tahtoo ulooooos nytttt.

1 kommentti:

sarianne kirjoitti...

Toi on niin ärsyttävää, kun kone päättää seota ja häviää kaikki! Mulla ei enää ole paljoakaan kuvia ennen vuotta 2008, sillä kyseisenä vuonna hemmetin kone tilttasi pari kertaa, joista sitten toisella kerralla ei enää saatu kaikkea pelastettua >:(