55-250mm testailuja

Eiliset agitreenit

Surkeat.
Amor oli hitaana ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kielsi esteen.
Meillä oli myös eniten koiria paikalla moneen kuukauteen, ja Amorin ongelmaksi juurikin suuria koiria.  Siinä vaiheessa, kun eräs villakoira ohitti meidät liian läheltä kun olimme harjottelemassa yksittäisiä esteitä (kytkettynä) ja Amor yritti pakittaa samalla kun räyhäsi ja vetäs pannan päästään mulla meni maku siitä touhusta taas vähäksi aikaa. Voi että, saisko siihen koiraan jonku sosiaalistumispillerin!? Ärsyttää niin älyttömästi kun se räyhää ja raivoaa. Ei se onneksi karattuaan hihnasta tehnyt muuta kuin juoksi villakoiran luokse ja huusi ja kiersi sitä, kunnes tuli pois kun rääkäisin sille, mutta silti.

Rata jota kokonaisena harjoittelimme oli ihan kiva. Ohjaaja kehui Amoria, kun se kerran putkessa kääntyi ja tuli samasta päästä takaisin, niin kun olin jo ehtinyt juosta keinulle niin kun sieltä sanoin Amorille (joka siis oli tullut kauemmas putkesta) aivan normiäänellä, että "Voisiks nyt mennä sen putken?" niin Amor häntä heiluen juoksi putkeen. Ohjaaja nauroi.
Ryhmämme ohjaaja muuten sanoi mulle, että keskityn liian paljon juuri tähän hetkeen, ja en ennakoi tulevaa estettä.. sen vuoksi varmaan meneekin välillä niin päin hittoa. Amorin kontaktit on onneksi hyvät.

Eilen myös otettiin yks suuri juttu! Nimittäin kepit väärästä suunnasta. Aluksi Amor oli aivan hämillään, ja loukkaantui kun estin sen menon kepeille samalta puolelta miltä itse ohjaan.. Se vain yritti jättää sen ekan kepin oikealle puolelleen. Aluksi näytti ettei tule mitään ja Amor vain kyllästyy, mutta jokin sitten loksahti kohdalleen ja Amor alkoi menemään hienosti väärinkin päin.

Eilen tuli se viisi vuotta Eetusta. ♥ Nuku pappa rauhassa..

Sateinen sunnuntai

Kyllä se yritti aurinkoki paistaa, heikolla menestyksellä vain. Tänään on ollut (kuten eilenkin) aika masentava sää. Tuulee, piiskoo vettä, on pimeää. Todellinen syksy siis kaikessa ihanuudessaan.

Mutta kuuluu meille toki muutakin kuin sisällä istumista ja taloa kolistelevan syystuulen äänen kuuntelemista.. Nimittäin nukkumista! Amorista on todellakin paljastunut täysin uusi koira kun vertaa vaikka tilanteeseen alkuvuonna. Amor tahtoo nukkua aina aivan lähellä, kun istun tietokoneella niin se joko nukkuu tuossa sängyllä vieressäni (vaikka voisi tehdä mitä muuta vain, tai olla vaikka missä muualla..) tai istuu/makoilee sylissäni ja kuuntelee kun juttelen sille. Amor on kyllä kaunis koira, sen mantelisilmät katsoo niin kauniisti. Maailman paras ja tärkein.
Vaikka nyt tuntuu että kokoajan toistelen tuota samaa asia, sitä kuinka Amor on maailman hienoin ystävä niin silti tuntuu että voinko ikinä sanoa sitä liikaa? Tuntuu, että otan siitä hurjan paljon kuvia ja painan mieleeni aina sen hassut tempaukset ja muistelen niitä, mutta toisaalta - jonain päivänä ei ole mitään muuta kuin ne.

Aika haikeissa tunnelmissa siis, ehkä se on tämä syksy, ehkä se että Eetu tulee aina välillä mieleen ja tahdon etten ikinä unohda Amoria - ensimmäistä ja parasta koiraa. Tuntuu, että vähitellen muistot Eetun nauramisesta ja sen haukun ääni alkaa paeta mielestä. Rehellisesti sanottuna, en juurikaan enää muista miltä Eetun haukku kuulosti.. toisaalta se on helpottavaa, toisaalta pelottaa että entä jos unohdan Amorin äänen joskus, unohdan miltä sen parta tuntuu poskelle koskiessa kun Amor tulee haisteleen naama, entä jos unohdan nämä kaikki asiat mitä on yhdessä koettu?

Kaikkihan me kuollaan joskus, koiran elämä vain tuntuu olevan aivan liian lyhyt.
Pitäis kai kuitenkin nostaa vähän päätä ja ajatella positiivisesti, mulla on nyt maailman paras koira ja eihän sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuka tietää vaikka mie kertoisin Amorin uusimmista älynväläyksistä vielä kymmenenki vuoden päästä. Ei pitäis murehtia aina huomista.

Kohta tulee Eetun poisnukkumisesta jo 5 vuotta..

Love-Dane's Benedictine 02.10.1992 - 29.09.2003

"Hetki jolloin kanssasi olla sain
oli unta jo tänään vain.
Rakastan sua edelleen,
ei mikään tule väliimme.
Vaikka kaukana olet tästä lähtien,
sydämessäni paikkasi ikuinen.
Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja teoissain."

Yääääääääääöääääääääääk

Amor - meidän perheen neiti, hienohelma, pikkutarkka, koira joka kiertää lätäköt ja kieltäytyy ulkoilusta sateella, inhoaa likaa ja varoo aina kävelyllä toisten koirien jätöksiä (kirjaimellisesti tekee tasajalkahyppyjä jokasuuntaan jos huomaa viimehetkellä että melkein on kävelemässä jätöksen päälle), nyrpistää kirsuaan jos ehdotetaan pellolle lähtemistä sateen jälkeen jne. järkytti maailmankuvaa tänään.

Aapeli on juuri niin erilainen kuin Amor; riehuu kuralätäköissä ja kieriskelee kaikessa, pissaa ruokakuppeihinsa ja on muutenkin aika rämäpää. Mutta tänään kyllä oikeasti järkytys oli suuri, kun tajusin mitä Aapelin seura on Amorin herkälle ajatusmaailmalle aiheuttanut! Amor on jo muutaman kerran kieriskellyt maassa, seurannut Aapelin esimerkkiä. Tänään sitten tosiaan kuvaillessani koiria pihalla, menin Amorin aloitettua tuon kieriskely-piereskely operaationsa katsomaan että mikä siinä maassa niin vetää puoleensa. No kakkapa tietenki!

Tietenkään Amor ei ole ihan sekaisin, ainoa kunnon kakka missä voi piehtaroida on oma kakka. Mutta omistaja todellakin kaapi leukaansa maasta, järkytys oli sanoinkuvaamaton. Heh, voitte arvata mitä kaikkea mielessä ehti käydä; viimeyö jonka Amor on vieressäni viettänyt, peiton alla tyynylläni. Hassulta haisten, mutta ilman että olisin sitä mihinkään osannut yhdistää..

Kosto oli sitten suloinen, Amor joutui Aapelin kanssa suihkuun (kävin itsekin:-D) ja vaihdoin lakanat ja toin Amorin oman sängyn huoneeseeni. Tietäkööt etten halua kakkakoiria viereeni.

Ruska

Kai se on nyt sitte syksy.

Treenien teemana "eteeeeen"

Jälleen meidän ryhmän ohjaaja kehui, että Amor irtoaa hienosti ja on mahtavan estevarma koira.
Oli lyhyttä pätkää jonka Amor meni ilman minua. Esteiden päässä odotti makupala. Ohjaaja nauroi että "Sehän taisi tykätä tästä harjotuksesta", kun Amor kupin tyhjennettyään alkoi koskettaa sitä tassullaan (koske-temppu) ja katsoi minua vaativasti.

Mulla on maailmankaikkeuden paras koira♥.

kuvia

Sain siis tänään siskolta kuvia Mäkästä. Sillä on ainakin karvat kasvanu HURJASTI! Ja voi että kun se on niin söpö... Tulee kauhea ikävä...
Mukana myös pari tämänpäiväistä Amoria.

Keltaista, näen keltaista

Jepa!
Amor on pitkästä aikaa muistanu lemppariharrastuksensa, sisälle merkkailun. Tänään yllätin sen itseteosta. Raivostuttavaahan tuo on, ja siksipä kaivoin Amorin vyön esille.

Koira siis kulkee vyö päällä. Olis kiva nähdä tuon koiran pään sisälle ja tietää mistä tämä nyt johtuu..

Epikset eilen!

Eilen siis käytiin pyörähtämässä agilityn epävirallisissa kisoissa. Rata meni upeasti, vaikka mielestäni se oli aika hankala ja siinä oli meille hankalia esteitä. Mutta koko rata meni täydellisesi, aina siihen toiseksi viimeiseen esteeseen asti:D Pappa veti kunniakierroksen putkella, vaikka yksiki kerta toki olis riittäny.. Mutta siis, HYL. Aikaa jäi n.13 sek, jota pidän huippuna asiana! Herraparrasta alkaa löytyä moottoria, ja tuo rataki oli niin että koira teki oikein, mutta ohjaajalla tökkäs. Tiedän (ainaki nyt..) sen, että Amor tykkää putkesta, ja kun me toiseksi viimeiselle esteelle, eli putkelle tultiin ja lähetin koiran sinne toisesta päästä, niin unohdin juosta putken toisen pään eteen ja sitten Amor tulkkasi että jeee tokakerta putkeeeen:D! Oisitte nähny miten hassuna se tuli putkesta, lujaa ja nauraen. Mullaki alko vain naurattaan, totesin vain että yksi kerta olis riittäny..

Harmittaahan se, muuten puhdas ja nopeaki rata, ja mie töppään tokavikalla esteellä mutta! Mielumin se putki kerran liikaa, ko sen kerran liian vähän. Ongelma meillä olis jos tuo ei sinne menis, minun pitää vain nyt muistaa tuo putkirakkaus. Jokatapauksessa, jäi hyvä mieli näistä kisoista - ei ees jännitäny tälläkertaa niin paljoa ja hallikisoiksi nämä oli mahtavat! Amor on maailman paras. ♥

Treenit

Niin, meillä siis oli tänään agilitytreenit, nyt uudessa ryhmässä uuteen aikaan, viidestä kuuteen. Oltiin pitkästä aikaa hallilla ja otettiin aika hyppystä rataa, 7 hyppyä + putki. Päivän teemana oliki valssit, takaaleikkaukset ja persjätöt. Näiden lisäksi harjoiteltiin erikseen kontaktiesteitä, ja Amor alkaa vihdoinkin saamaan varmuutta keinulle!  Ennen niin hidas ja keskittymiskyvytön parrakas lukee ohjausta ja irtoaa ja tekee kaiken nyt niin upeasti että ihan hassua. Ohjaaja hämmästyi, miten hienosti meillä meni "persjätöt" (/helikopteroinnit), vaikka ikinä ennen ei olla niitä edes kokeiltu.

Meillä on ihan mukava tämä uusi ryhmä, tänään paikalla oli kaks mediä ja kaks miniä. Keskarivilla ja borderterrieri sekä bichoni ja tietty Amor! Mitattiin muuten Amor, kyllä se on mini onneksi :)

Kuulumisia

Mitähän Amorille kuuluis..  No ainakin lihasten kasvatusta? Tai no, millä nimikkeellä se nyt koiramaailmassa kulkeekaan. Pikemminkin ehkä omistajan ja koiran kunnon kohotusta. Me siis ollaan nyt jo parin viikon ajan illalla käyty pyörälenkillä. Amor nykyään jo aina innolla tulee ovelle kun huomaa että otan valjaat esiin. Ihanaa kun Amorkin tykkää, vaikka tietenkään me ei tätä harrastettais jos koira ei siitä tykkäis. 

ja 16.9 on taas epikset! Arvatkaa haluttaako mennä sinne, mutten tiedä uskallanko? Kun en ole päässyt treeneihinkään kolmeen viikkoon (kun tosiaan treeniaika siirtyi ja pääse silloin kaupunkiin oikein mitenkään täältä maalta. Koulu loppuu kolmelta, olen kotona neljältä, ja varttia vaille viis pitäis olla takas kaupungissa, linkkareita ei tuohon aikaväliin kulje ja porukoilta järjestyy kyyti vain tuurilla... )