Kyrsii, kyrsii :P

Tulevaa-otsikon alla on ollut mm. mätsärit ja luonnetesti. Mätsärit olis ollu tänään, mutta koska ukkosti ja tuli muutakin pientä hämminkiä niin jäätiin kotiin.. Olen nyt kaksi kuukautta miettinyt että koska soitan sinne luonnetestin pitäjille. Tänään sitten otin itseä niskasta kiinni ja soitin sinne niin jihuu. Sinne otetaan 20 koiraa, ja kaikki paikat täynnä ja niiden lisäksi 14 on jo varalla. No, jonnekkin toisaalle sitten pitää yrittää päästä! :)

Amor yllättää jälleen!

Olen vieläkin vähän hämilläni että mitä Amorin pienessä päässä on tapahtunut tämän illan aikana, se nimittäin ui vapaaehtoisesti puunhalon perässä! Olen aivan ihmeissäni - ei tuo ole ennen ikinä itse lähtenyt jonkun asian perässä uimaan, mutta tänään se vain meni. Ja tuli. Ja meni. Outoa?

Tylsäilyä, koiranilma..

Joo, tänään olisi ollut agility, mutta koska säät taas suosi niin ei yritettykkään mennä harjotuspaikalle. Vettä on nyt satanu kuin saavista kaatamalla viimisen vuorokauden ajan. Että aika pitkälti sisätiloissa on tullu elettyä 24 tuntia, käytiin viemässä roskat Amorin ja Mäkärän kanssa, pakotin ne edes vähän jaloittelemaan niin just joo - roskikselle matkaa ehkä 15 metriä ja kun oltiin takas kotiovella niin valuttiin vettä, mulla farkut aivan läpimärkinä ja Mäkärä märkänä korviaan myöten vaikka molemmilla oli takit - vesilammikot ylsi sitä yli mahalinjan!

Ex. Hra Karvanen

Eilen illalla/yöllä otin sakset kauniiseen käteeni kyrsiinnyttyäni varvaskarvatupsuihin. Ne lähti. Toivottavasti noihin kasvaa vähän jotain karvan tapaista sopivasti ennen Tornion KVta, mutta tällä hetkellä todellakaan en jaksanut enää katsoa niitä röllivarpaita jotka haisi pahalta ja näytti samalta. Amoriahan rullataan, mutta nyt oli karva päässyt röpsähtämään joten otin asiakseni nyppiä sen epäsiisteimmän kerroksen pois.

Lopuksi vielä iloisempia tunnelmia takapihalta:

Aikaa ei voi pysäyttää

Tuli aika haikea olo, kun alkoi katsomaan Amorin pentukuvia. Kaikki ne päivät joita ei enää mitenkään voi saada takaisin. Aika vain kulkee. Huomenna tämäkin päivä on historiaa. Miksei koirat voi elää yhtä kauan kuin ihmiset, tämä yhteinen aika valuu käsiin kun kaikki menee vain yhdessä silmänräpäyksessä ohi. Tästäkin kuvasta on yli neljä vuotta jo..:

Onneksi sanotaan, että kääpiösnautseri vain paranee vanhetessaan..

Koti-ilta + tokoilukuulumisia

Tänään me ollaan vain istuttu kotona ja opeteltu temppuja. Meillä on meneillään eräänlainen "projekti", jonka yritän ottaa vakavasti. Nimittäin olen alkanut opettamaan Amorille sivulletuloa uusiksi uudella tavalla ja seuraamista! Alkeiskurssin ja jatkokurssin aikana eivät ohjaajat osanneet neuvoa miten saisin tuon kontaktihaluttoman ja patalaiskan luupään seuraamaan sievän kontaktin kera. Olimme kurssimme pienimpiä koirakoita ja se tuotti ohjaajille ilmeisesti vaikeuksia kun yritettiin opettaa samallatavalla kuin käppänää paljon isompia koiria (sakemannit, dopperit..)

Joten nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa tuon touhun alusta. Siinä riittäneekin haastetta! Ja tuo sivulletulo, niin meille opetettiin se aikoinaan takaa kiertäen. Ja nykyään en näe missään vastaavaa suoritustapaa, joten aloin opettamaan sitä alusta, uudella tavalla.

Suhteellisen hyvin tuo on joka alkanut sujumaankin! Amor on tajunnut seuratessa sen oikean paikan ja se osaa istua kun pysähdyn. Sivulletulo tuntuu lähes fuskilta kun se on älyttömän helppoa edestäkiertäen! Siis kun koirahan tulee melkein väkisinkin oikeaan kohtaan!? Ennen tuo paikka on ollut pieni propleema, mutta tällä uudella tavalla se tulee oikeaan kohtaan. Haha, tässä nyt hehkutan kaiken helppoutta ja kohta tulee masentuneita kirjoituksia siitä miten mikään ei onnistu.

Amor yllättää vol. 104

Nyt illalla kokosin tänne siskoni rivitalon takapihalle kolme hyppyä ja otin frolicia ja menin ensin siskoni koiran, Urhon kanssa sinne riehumaan ja sitten lopetin Urhon kanssa. Amor oli kokoajan mukana pihalla, muttei saanut tulla leikkiin ja hyppimisiin mukaan. Sitten vaihdoin koiran Amoriin.

Amor meni lujaa! Ja se oli innoissaan, häntä heilui ja mutkat meni vauhilla ja kaikki oli niin hienoa! En ottanut tuota kolmen hypyn sarjaa kuin muutamia kertoja ja lopetin kun vielä meni upeasti ja kun A oli siinä vireessä että olisi mielellään jatkanutkin.

Kuvasaastetta

klikkaile kuvat suuremmiksi :)

Mätsäreissä

Käytiinpä mätsäreissä tänään, Amorin ja Aapelin kanssa. Molemmat pojat sai punaisen nauhan, vaikkakaan sen suurempia ei tuloksia tullut. Mutta Amor esiintyi hyvin, ja tuomari tykkäs Amorista, ja Aapelistakin - mieleenjäänein kommentti oli että Aapelilla on niin kaunis pää (voiko sitä sanoa kauniiksi?).

Agilityäkö

Olen huomannut, että huolten pahiten painessa koiran hiljainen, uskollinen kumppanuus tarjoaa enemmän lohtua kuin mistään muualta voi saada.

- Doris Day -

Nyt on kunnon angstaus päällä.

Amorin osalta mielikuvituksettomat radan tapaiset hyppysessiot sujui laiskasti. Tuntuu todella masentavalta nähdä, ettei A enää mene radalla sillai Jeeeeee! Kivaaaaa! niinkuin se on joskus mennyt.  Ehkä se tosiaan on niin, ehkä Amor on iloinen elämäänsä kun sillä on sohva, ruokaa ja iso piha ja joku viemässä sen lenkille parikertaa päivässä. Ja hoh - kestihän multa neljä vuotta tajuta se? Miksi mollaan Amoria senvuoksi, ettei se ole agilitykoira - sehän on maailman paras ja hienoin kääpiösnautseri ja paras ystäväni. Toivoin että Amorissa olis mulle agilitykoira, ja että voisin joskus kisatakkin sen kanssa. Se olis mulle tärkeää, kamalan itsekkäällä tavalla. Mutta selvästikkin saadaan haudata haaveet agilitykenttien valtaamisesta..

Tulee niitä varmasti parempiakin päiviä. Toivottavasti.

"Minä rakastan koiraani, koska se on minulle kaikista läheisin.

Ja... siltä voi saada hellän katseen."

- Kevin Jones, 14 vuotta -

Agilitytreenit 30.6.

kuvista kiitos Kristiinalle

Meillä oli hyvät treenit, Amoriin vain toivoisi sellaista vauhtinappulaa kun sitä saa odotella välillä aika paljonkin. Toisaalta ihan hyvä kun koira on vähän hitaamman puoleinen, se antaa anteeksi näitä ohjausvirheitä ja sellaisia kun ei tarvitse tehdä kaikkia päätöksiä saman sekunnin aikana. Ja Amor on sinänsä aika varma ohjattava, periaatteessa se nyt ei tarvitsisi esteille nimityksiä tai ohjauksia, kun sillä joku kävelee vieressä niin se kyllä menee aika pitkälti juuri oikein ne radat. :)

Mutta meillä tosiaan oli vain lyhyet treenit, ja ratakin oli aika yksinkertainen. Amor meni hienosti, ainoa missä meinasi tökätä oli kepit.

Näyttelyt herraparran kanssa

Näyttelyt meni jopa paremmin kuin oletinkaan! Ja Amor ylitti itsensä, esiintyi nätisti ja uskalsin ite esittää sen. Tähän asti kasvattaja on esittänyt Amorin niissä kolmessa näyttelyssä missä se on käynyt, mutta tälläkertaa päädyin itse esittämään kun kasvattaja sanoi että tietenkin minä esitän sen itse :)

Eli Haukiputaalla meni näin; Amor oli AVO EH AVK 2.
"Eritt. hyvän tyyppinen, lyhyt, tiivis runko. Urosma. pää ja ilme. Kauniit silmät. Tasapurenta. Korvien asento saisi olla parempi. Vahva kaula, runko. Hyvin kiinnittynyt häntä. Tarvitsee enemmän rintakehää. Riittävät etu- ja takakulmaukset. Erinomainen karkea turkki. Raajoissa hieman niukka. Hieman ruskea karva. Liikkuu ja esiintyy erittäin hyvin."
Anne Sume

Täytyy sanoa arvostelusta että tuossa nyt on juurikin tiivistettynä se mitä arvasinkin, Amorin purenta ei ole täydellinen leikkaava, mutta ei se ihan tasapurentakaan kyllä oo. Koko pää Amorilla on muuttunut viimevuosina ja todennäköisesti purenta muuttuu tasapurennaksi ennemmin tai myöhemmin. Ja korvat nyt huiteli kehässä vähän sinne ja tänne, mutta niiden "vinttikoiramaisesti" pitäminen johtui varmastikin siitä että Amor ei tykännyt paikalla jököttämisestä ja siitä että hihna tuntui niin korkealla (tottunu siihen että panka roikkuu vain mukana, ei todellakaan niinkuin näyttelyhihna, että nostettu ylös). Rintakehää toivoisin itsekkin enemmän, sitä vain on hankalaa jälkikäteen lisätä. Karkea karva - se Amorilla ilmeisesti todellakin on. Tuomari vielä erikseen tuli sanomaan kun arvostelua hain, että tällaista turkkia näkee todella harvoin, että Amorilla on upea karkea karva. Ruskehtava karva - sehän Amorilla on, kukaan ei voi kiistää. Kasvattajan kanssa mietiskeltiin sitä miten ne geenit menee kun Amorin siskolla on aivan mielettömän musta karva kauttaaltaan. Mutta toisaalta - kun me Amoria lähdettiin silloin neljä vuotta sitten hakemaan niin kriteereinä oli lähinnä että ystävä minulle, ei näyttelykoira. Raajakarvojen niukkuudesta tuomari sanoi, että hän ymmärtää kun karva on kerran näin karkeaa kuin Amorilla on, niin eihän se voi kasvaa pitkäksi ja näyttäväksi (niinkuin näyttelypuudeleilla). :)

Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tulokseen ja arvosteluun ja koko päivään! Tuomari sanoi että hän on pahoillaan, että todella harmi että purenta on mikä se on - muuten oltaisiin saatu se ERI. Mutta eriä tai ei, Amor on sama koira kuin ilmoittautumislomaketta lähettäessä ja maailman rakkain tikkujalka!

Jotain videotestaamista